takertuva/menneessä elävä anoppi

Kyllä toi vähän siltä kuulostaa, että jos ei oikein ole 20 vuoteen päässyt yli miehensä kuolemasta, ei siitä kyllä ikinä tule yli pääsemäänkään. Yrittäkää hellästi asettaa rajoja ja 'totuttaa' anoppia siihen, ettei päivittäin tarvitse kysellä kuulumisia, mutta olette kyllä tavoitettavissa mikäli hätä tai tarve tulee.

Et maininnut, häiritseekö anoppisi yhteydenotot myös miestäsi vai vaan sinua? Mikäli ongelma on pelkästään sinun, sitten en uskaltaisi kyllä tehdä yhtään mitään. Poikien kuuluu hellästi irtautua äitistään, mikäli he kokevat äitinsä takertuvaksi.

"Mukava ihminen?" Todella itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Anopin työelämästä sen verran, että tekee töitä kaupan kassalla noin 3 päivänä viikossa, sen lisäksi lesken eläke. Yhtälö on siitäkin kummallinen, että anoppini usein valittaa kun rahaa ei ole mihinkään, muttei kuitenkaan halua tehdä lisää tunteja kaupalla, vaikka hänelle on tarjottu sellaista mahdollisuutta ja pitää työstään. On vaan niin jämähtänyt sinne kotiin. Hänellä on hänen omia rutiinejaan, siivousta ruuanlaittoa ym. jotka ilmeisesti ovat hänen elämänsä kohokohta. Useinkaan hän ei myöskään halua tulla meille käymään, vaan meidän pitäisi aina mennä hänen luo. Luulen, että häntä jotenkin häiritsee nähdä se, että hänen vanhemmalla pojallaan on tosiaan hyvä itsenäinen elämä. 

Ap

Anoppisi on siis valittava, takertuva ja ainoastaan oman navan ympärillä pyörivä ihminen, joka ajattelee vain itseään.

Ennustettavissa suuria hankaluuksia tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin työelämästä sen verran, että tekee töitä kaupan kassalla noin 3 päivänä viikossa, sen lisäksi lesken eläke. Yhtälö on siitäkin kummallinen, että anoppini usein valittaa kun rahaa ei ole mihinkään, muttei kuitenkaan halua tehdä lisää tunteja kaupalla, vaikka hänelle on tarjottu sellaista mahdollisuutta ja pitää työstään. On vaan niin jämähtänyt sinne kotiin. Hänellä on hänen omia rutiinejaan, siivousta ruuanlaittoa ym. jotka ilmeisesti ovat hänen elämänsä kohokohta. Useinkaan hän ei myöskään halua tulla meille käymään, vaan meidän pitäisi aina mennä hänen luo. Luulen, että häntä jotenkin häiritsee nähdä se, että hänen vanhemmalla pojallaan on tosiaan hyvä itsenäinen elämä. 

Ap

Anoppisi on siis valittava, takertuva ja ainoastaan oman navan ympärillä pyörivä ihminen, joka ajattelee vain itseään.

Ennustettavissa suuria hankaluuksia tulevaisuudessa.

Sen lisäksi ei kunnioita toisten yksityisyyttä ja kotirauhaa. Vaikuttaa kamalalta ihmiseltä.

Helvetti pääsee valloilleen a)jos tulee lapsia ja b) mummeli jää eläkkeelle. Meillä minun leskiäitini kyttää siskoni perheen valotkin, että mitä tekevät nyt jne. Meille soitteli lauantaina aamukasilta, että tuleeko lapset nyt käymään.

Asetatte rajat tuollaiselle ennen kuin pahenee. Ette te ole tilivelvollisia omista menemisistänne kenellekään. Pitemmän päälle tuo alkaa ahdistamaan.

TUntuu pahalta lukea tätä ketjua. Olen itse 51-vuotias ja omat poikani ovat muuttaneet jokunen vuosi sitten omilleen ja kyllä minä olen edelleen kiinnostunut heistä ja heidän elämästään. Mutta pitää varoa, ettei ala tuollaiseksi, kuin ap:n anoppi (en onnekseni ole leski vielä). Mutta antakaa nyt vähän armoa, ei hän mikään mummeli ole.  50-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Helvetti pääsee valloilleen a)jos tulee lapsia ja b) mummeli jää eläkkeelle. Meillä minun leskiäitini kyttää siskoni perheen valotkin, että mitä tekevät nyt jne. Meille soitteli lauantaina aamukasilta, että tuleeko lapset nyt käymään.

Mun vanhemmat on harrastanu vastaavaa soittelua. Kännykät voi onneksi pistää pois päältä. Sanoin suoraan ihmettelyihin siitä, miksi en vastaa, että puhelin on meillä yöllä äänettömällä tai pois päältä, jotta saadaan nukkua rauhassa. Aika pian oppivat, milloin en halua vastaanottaa puheluita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helvetti pääsee valloilleen a)jos tulee lapsia ja b) mummeli jää eläkkeelle. Meillä minun leskiäitini kyttää siskoni perheen valotkin, että mitä tekevät nyt jne. Meille soitteli lauantaina aamukasilta, että tuleeko lapset nyt käymään.

Mun vanhemmat on harrastanu vastaavaa soittelua. Kännykät voi onneksi pistää pois päältä. Sanoin suoraan ihmettelyihin siitä, miksi en vastaa, että puhelin on meillä yöllä äänettömällä tai pois päältä, jotta saadaan nukkua rauhassa. Aika pian oppivat, milloin en halua vastaanottaa puheluita.

Meillä astetta hullumpi. Hyvä ettei hälytä lastensuojelua ja poliisia jos ei vastaa. Heti on hirveät kolariskenaariot kehissä. Matkustaa ei saisi mihinkään kun on niitä terroristeja jne.

Vierailija kirjoitti:

TUntuu pahalta lukea tätä ketjua. Olen itse 51-vuotias ja omat poikani ovat muuttaneet jokunen vuosi sitten omilleen ja kyllä minä olen edelleen kiinnostunut heistä ja heidän elämästään. Mutta pitää varoa, ettei ala tuollaiseksi, kuin ap:n anoppi (en onnekseni ole leski vielä). Mutta antakaa nyt vähän armoa, ei hän mikään mummeli ole.  50-vuotias.

Oli minkä ikäinen tahansa, mutta kyllä yksityisyyden kunnioittaminen ja toisten huomioonottaminen kuuluu normaaleihin käytöstapoihin.

Vierailija kirjoitti:

TUntuu pahalta lukea tätä ketjua. Olen itse 51-vuotias ja omat poikani ovat muuttaneet jokunen vuosi sitten omilleen ja kyllä minä olen edelleen kiinnostunut heistä ja heidän elämästään. Mutta pitää varoa, ettei ala tuollaiseksi, kuin ap:n anoppi (en onnekseni ole leski vielä). Mutta antakaa nyt vähän armoa, ei hän mikään mummeli ole.  50-vuotias.

Joo, ymmärrän sun pointin. Mutta ei itsenäistyvää nuorta pidä syyllistää siitä, että lähtee opiskelemaan ja jättää äitinsä yksin. Tietty haikeus liittyy tottakai siihen, että lapset lähtee, mutta se suru on käsiteltävä jotenkin muuten kuin aiheuttamalla syyllisyyttä ja huolta lapsille. Lasten voi olettaa olevan edelleen tekemisissä, mutta heillekin pitää antaa tilaa itsenäistyä ja elää omaa elämäänsä.

Minullakin on kohta edessä se, että lapset lähtee. Haluan, että koti on heille kiva paikka, jonne mielellään tulevat silloin tällöin käymään, mutta en halua takertua heihin. Yritän olla soittamatta joka päivä, vaikka mieli tekisi. Ymmärrän, että joskus vietetään joulu omillaan tai puolison kotona. En tuppaudu heidän kotiinsa siivoamaan tai sisustamaan. Menen käymään jos kutsutaan. Kunnioitan heidän valintojaan enkä kommentoi kaikkea, vaikka olisin itse valinnut toisin. He elävät omaa elämäänsä, yritän keskittyä omiin valintoihin heidän elämänsä sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TUntuu pahalta lukea tätä ketjua. Olen itse 51-vuotias ja omat poikani ovat muuttaneet jokunen vuosi sitten omilleen ja kyllä minä olen edelleen kiinnostunut heistä ja heidän elämästään. Mutta pitää varoa, ettei ala tuollaiseksi, kuin ap:n anoppi (en onnekseni ole leski vielä). Mutta antakaa nyt vähän armoa, ei hän mikään mummeli ole.  50-vuotias.

Oli minkä ikäinen tahansa, mutta kyllä yksityisyyden kunnioittaminen ja toisten huomioonottaminen kuuluu normaaleihin käytöstapoihin.

Luonnollisesti, mutta tarviiko sitten muitten kuitenkaan mummeliksi puhutella tuntematonta ihmistä ja mitään helvettiä povata? Kyllä sitä voi tuntematonta ihmistäkin kunnioittaa ja jättää nimittelyt keskustelussa pois. Ei ap ole anoppiaan haukkunut sanallakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helvetti pääsee valloilleen a)jos tulee lapsia ja b) mummeli jää eläkkeelle. Meillä minun leskiäitini kyttää siskoni perheen valotkin, että mitä tekevät nyt jne. Meille soitteli lauantaina aamukasilta, että tuleeko lapset nyt käymään.

Mun vanhemmat on harrastanu vastaavaa soittelua. Kännykät voi onneksi pistää pois päältä. Sanoin suoraan ihmettelyihin siitä, miksi en vastaa, että puhelin on meillä yöllä äänettömällä tai pois päältä, jotta saadaan nukkua rauhassa. Aika pian oppivat, milloin en halua vastaanottaa puheluita.

Meillä astetta hullumpi. Hyvä ettei hälytä lastensuojelua ja poliisia jos ei vastaa. Heti on hirveät kolariskenaariot kehissä. Matkustaa ei saisi mihinkään kun on niitä terroristeja jne.

Anna rauhassa hälyttää ketä vaan. Poliisi ei reagoi mitenkään siihen, että aikuinen itsenäinen ihminen ei tuntiin vastaa puhelimeen 😀

Sittenpähän oppivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TUntuu pahalta lukea tätä ketjua. Olen itse 51-vuotias ja omat poikani ovat muuttaneet jokunen vuosi sitten omilleen ja kyllä minä olen edelleen kiinnostunut heistä ja heidän elämästään. Mutta pitää varoa, ettei ala tuollaiseksi, kuin ap:n anoppi (en onnekseni ole leski vielä). Mutta antakaa nyt vähän armoa, ei hän mikään mummeli ole.  50-vuotias.

Joo, ymmärrän sun pointin. Mutta ei itsenäistyvää nuorta pidä syyllistää siitä, että lähtee opiskelemaan ja jättää äitinsä yksin. Tietty haikeus liittyy tottakai siihen, että lapset lähtee, mutta se suru on käsiteltävä jotenkin muuten kuin aiheuttamalla syyllisyyttä ja huolta lapsille. Lasten voi olettaa olevan edelleen tekemisissä, mutta heillekin pitää antaa tilaa itsenäistyä ja elää omaa elämäänsä.

Minullakin on kohta edessä se, että lapset lähtee. Haluan, että koti on heille kiva paikka, jonne mielellään tulevat silloin tällöin käymään, mutta en halua takertua heihin. Yritän olla soittamatta joka päivä, vaikka mieli tekisi. Ymmärrän, että joskus vietetään joulu omillaan tai puolison kotona. En tuppaudu heidän kotiinsa siivoamaan tai sisustamaan. Menen käymään jos kutsutaan. Kunnioitan heidän valintojaan enkä kommentoi kaikkea, vaikka olisin itse valinnut toisin. He elävät omaa elämäänsä, yritän keskittyä omiin valintoihin heidän elämänsä sijaan.

Olen aivan samaa mieltä. :) Minun lapseni ovat olleet armeijassa kaukana ja ulkomailla opintojen takia ja kyllä olen huulta purrut ja muistellut sitä, miten en itse paljon äitiä muistanut muistaa, kun itse lähdin maailmalle. :) Ap:n anopin tapauksessa varmaan tuo varhainen leskeksi jääminen ja lapsilleen omistautuminen lisää tuota takertumista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TUntuu pahalta lukea tätä ketjua. Olen itse 51-vuotias ja omat poikani ovat muuttaneet jokunen vuosi sitten omilleen ja kyllä minä olen edelleen kiinnostunut heistä ja heidän elämästään. Mutta pitää varoa, ettei ala tuollaiseksi, kuin ap:n anoppi (en onnekseni ole leski vielä). Mutta antakaa nyt vähän armoa, ei hän mikään mummeli ole.  50-vuotias.

Oli minkä ikäinen tahansa, mutta kyllä yksityisyyden kunnioittaminen ja toisten huomioonottaminen kuuluu normaaleihin käytöstapoihin.

Luonnollisesti, mutta tarviiko sitten muitten kuitenkaan mummeliksi puhutella tuntematonta ihmistä ja mitään helvettiä povata? Kyllä sitä voi tuntematonta ihmistäkin kunnioittaa ja jättää nimittelyt keskustelussa pois. Ei ap ole anoppiaan haukkunut sanallakaan. 

Osalta taisi mennä ohi, että anoppi on tässä tapauksessa aika nuori, ei vielä eläkeläinen tai vanhus. Stereotyyppinen kuva anopista liittynee eläkeläis"mummoon" eikä mummo sanaa käytetty tässä käsittääkseni haukkumatarkoituksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TUntuu pahalta lukea tätä ketjua. Olen itse 51-vuotias ja omat poikani ovat muuttaneet jokunen vuosi sitten omilleen ja kyllä minä olen edelleen kiinnostunut heistä ja heidän elämästään. Mutta pitää varoa, ettei ala tuollaiseksi, kuin ap:n anoppi (en onnekseni ole leski vielä). Mutta antakaa nyt vähän armoa, ei hän mikään mummeli ole.  50-vuotias.

Oli minkä ikäinen tahansa, mutta kyllä yksityisyyden kunnioittaminen ja toisten huomioonottaminen kuuluu normaaleihin käytöstapoihin.

Luonnollisesti, mutta tarviiko sitten muitten kuitenkaan mummeliksi puhutella tuntematonta ihmistä ja mitään helvettiä povata? Kyllä sitä voi tuntematonta ihmistäkin kunnioittaa ja jättää nimittelyt keskustelussa pois. Ei ap ole anoppiaan haukkunut sanallakaan. 

Jostain syystä otit nyt kovasti itseesi, vaikka tässä puhuttiin ap:n anopista. Voisitko kertoa missä kohtaa ap:n anoppia on puhuteltu mummeliksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TUntuu pahalta lukea tätä ketjua. Olen itse 51-vuotias ja omat poikani ovat muuttaneet jokunen vuosi sitten omilleen ja kyllä minä olen edelleen kiinnostunut heistä ja heidän elämästään. Mutta pitää varoa, ettei ala tuollaiseksi, kuin ap:n anoppi (en onnekseni ole leski vielä). Mutta antakaa nyt vähän armoa, ei hän mikään mummeli ole.  50-vuotias.

Oli minkä ikäinen tahansa, mutta kyllä yksityisyyden kunnioittaminen ja toisten huomioonottaminen kuuluu normaaleihin käytöstapoihin.

Luonnollisesti, mutta tarviiko sitten muitten kuitenkaan mummeliksi puhutella tuntematonta ihmistä ja mitään helvettiä povata? Kyllä sitä voi tuntematonta ihmistäkin kunnioittaa ja jättää nimittelyt keskustelussa pois. Ei ap ole anoppiaan haukkunut sanallakaan. 

Osalta taisi mennä ohi, että anoppi on tässä tapauksessa aika nuori, ei vielä eläkeläinen tai vanhus. Stereotyyppinen kuva anopista liittynee eläkeläis"mummoon" eikä mummo sanaa käytetty tässä käsittääkseni haukkumatarkoituksessa.

Toivottavasti niin. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TUntuu pahalta lukea tätä ketjua. Olen itse 51-vuotias ja omat poikani ovat muuttaneet jokunen vuosi sitten omilleen ja kyllä minä olen edelleen kiinnostunut heistä ja heidän elämästään. Mutta pitää varoa, ettei ala tuollaiseksi, kuin ap:n anoppi (en onnekseni ole leski vielä). Mutta antakaa nyt vähän armoa, ei hän mikään mummeli ole.  50-vuotias.

Oli minkä ikäinen tahansa, mutta kyllä yksityisyyden kunnioittaminen ja toisten huomioonottaminen kuuluu normaaleihin käytöstapoihin.

Luonnollisesti, mutta tarviiko sitten muitten kuitenkaan mummeliksi puhutella tuntematonta ihmistä ja mitään helvettiä povata? Kyllä sitä voi tuntematonta ihmistäkin kunnioittaa ja jättää nimittelyt keskustelussa pois. Ei ap ole anoppiaan haukkunut sanallakaan. 

Käytin sanaa mummeli naisesta joka jää eläkkeelle. Ja pysyn väitteessäni että tuossa on kaikki helvetin ainekset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TUntuu pahalta lukea tätä ketjua. Olen itse 51-vuotias ja omat poikani ovat muuttaneet jokunen vuosi sitten omilleen ja kyllä minä olen edelleen kiinnostunut heistä ja heidän elämästään. Mutta pitää varoa, ettei ala tuollaiseksi, kuin ap:n anoppi (en onnekseni ole leski vielä). Mutta antakaa nyt vähän armoa, ei hän mikään mummeli ole.  50-vuotias.

Oli minkä ikäinen tahansa, mutta kyllä yksityisyyden kunnioittaminen ja toisten huomioonottaminen kuuluu normaaleihin käytöstapoihin.

Luonnollisesti, mutta tarviiko sitten muitten kuitenkaan mummeliksi puhutella tuntematonta ihmistä ja mitään helvettiä povata? Kyllä sitä voi tuntematonta ihmistäkin kunnioittaa ja jättää nimittelyt keskustelussa pois. Ei ap ole anoppiaan haukkunut sanallakaan. 

Jostain syystä otit nyt kovasti itseesi, vaikka tässä puhuttiin ap:n anopista. Voisitko kertoa missä kohtaa ap:n anoppia on puhuteltu mummeliksi?

Otin minä tosiaan siinä mielessä vähän itseenikin, kun elän juuri tuota elämänvaihetta. Se oli aika outo huomata miten vielä lasten ollessa teini-iässä sitä puhui huolettomasti siitä, "kun ne lähtee omilleen" ja "saa omaa rauhaa" eikä "tarvi enää huolehtia". Sitten tilanne oli kuitenkin aika toisenlainen, kun se lasten lähtö oikeasti oli edessä ja tapahtui. Varmasti on jokaisella miettiminen, miten asiat sitten oikeasti menee ja miten itse elämänmuutoksen kanssa pärjää. 

Vierailija kirjoitti:

Anopin työelämästä sen verran, että tekee töitä kaupan kassalla noin 3 päivänä viikossa, sen lisäksi lesken eläke. Yhtälö on siitäkin kummallinen, että anoppini usein valittaa kun rahaa ei ole mihinkään, muttei kuitenkaan halua tehdä lisää tunteja kaupalla, vaikka hänelle on tarjottu sellaista mahdollisuutta ja pitää työstään. On vaan niin jämähtänyt sinne kotiin. Hänellä on hänen omia rutiinejaan, siivousta ruuanlaittoa ym. jotka ilmeisesti ovat hänen elämänsä kohokohta. Useinkaan hän ei myöskään halua tulla meille käymään, vaan meidän pitäisi aina mennä hänen luo. Luulen, että häntä jotenkin häiritsee nähdä se, että hänen vanhemmalla pojallaan on tosiaan hyvä itsenäinen elämä. 

Ap

Meillä sama tilanne paitsi että anoppi on 65v ja eläkkeellä ja kun jäi poissa työelämästä niin tilanne pahentui. Hän on täysin jämähtänyt kotiin ja mikään ei huvita eikä kiinnosta ja hän ei halua enää edes matkustella mitä teki ennen mielellään. Meille hän ei halua matkustaa, asumme 350 km päässä. Ystävilleen hän on puhunut "ei ole kutsuttu". Suutahdin tuosta koska olemme tarjoutuneet ostamaan junalipun ties miten monta kertaa. Hän ei myöskään halua lähteä teatteriin tai konserttiin tai ylipäätään mihinkään. Kaiken pitää tapahtua hänen luonaan. Koiran kanssa lenkkeilee ja käy kaupassa.