Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelisit tällaisesta aviomiehestä?
17.07.2017 |
Kaveeraa pyynnöistäsi huolimatta sinulle räikeän töykeiden naapureiden kanssa, mm. menee istumaan iltaa näiden pihalle.
Jää lasten kanssa odottamaan kaupan pihalle autoon kun menet kauppaan. Hermostuu sillä välin jostain, lähtee mitään ilmoittamatta kotiin, ei vastaa puhelimeen ja jättää sinut pyörimään epätietoisena pakkaseen ostosten kanssa.
Suuttuu kun vanhempasi ovat tuoneet käydessään sinulle Hesarin koska "on mulla itelläkin varaa tilata Hesari jos haluan".
Vaihtaa riitojen yhteydessä yhteisen tietokoneen salasanan ettet pääse käyttämään konetta. Lopulta paljastaa että sana on tyyliin "Ap on hullu".
Haukkuu tekemääsi ruokaa paskaksi jos se on tehty vääränmerkkisestä jauhelihasta.
Siivoat illalla keittiön ja laitat tiskikoneen päälle. Mies jää alakertaan katsomaan telkkaria ja sammuttaa koneen koska se häiritsee. Ei koskaan laita sitä takaisin päälle ja aamulla astiat ovat yhä likaisia.
Saattaa nostaa jääkaapista lämpimään "sinun" ruokiasi, saadakseen tilaa omille jutuilleen.
Joudut aina erikseen pyytämään että hän heräisi viikonloppuna lasten kanssa vaikka käytte molemmat töissä.
Lomamatkalla väentungoksessa vain katoaa ja jättää sinut yksin ilman tietoa minne on mennyt ja milloin tulee.
Kommentit (46)
Ajattelisin että on tuleva ex-mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa mun exältä. Kymmenen vuotta eron jälkee itkee perään miten hyvä perhe-elämä meillä oli. Just.
Vaikeinta tässä asiassa on varmasti se, että minä rakastin miestä. Alkuajat olivat hienoja, ja olin häneen oikeasti ja syvästi rakastunut ja sitoutunut. Olimme perustaneet perheen, ostaneet asunnon ja yritin viimeiseen asti pelastaa sen kaiken. Olisin halunnut pitää perheen kasassa ja lapsilla yhden kodin.Tavallaan kielsin itseltäni miehen tekosia ja selittelin niitä itselleni, koska totuus oli liian hirveä: rakastamani mies tavallaan pahoinpitelee minua. Ja kun jutut olivat usein niin pieniä, hän myöhästeli ja viivytteli tahallaan, jätti likapyykkiä minun makuuhuoneeseen minun puoleni lattialle, herätti minut "vahingossa" kun olin mennyt aiemmin nukkumaan. Kaikesta aisti ettei hän arvosta minua yhtään, mutta silti asiat tuntuivat jotenkin mitättömiltä.
Ja lopussa hän oli paitsi tärkein myös ainoa läheinen aikuinen elämässäni, ja kuitenkin hän kohteli minua kuin saastaa. Mikä ristiriita.
Ap
Juuri noin se meni. Pikkuhiljaa pahemmaksi ja jotenkin niin ns. mitättömillä jutuilla ettei sitä oikein edes tajunnut. Mies ei suoraan esim. kieltänyt pitämästä yhteyttä perheeseeni tai kavereihin, mutta hän heittäytyi hankalaksi aina kun olimme menossa kylään tai oli joku minun läheisiini liittyvä asia. Niinpä aloin vähitellen vältellä tapaamisia ja jopa puheluita koska hän ärsyyntyi niistä. Jos lähdin pois kotoa tai mies lähti jonnekin niin hän soitteli usein vähän väliä joten en silloinkaan pystynyt puhumaan rauhassa.
Olin tosiaan jo valmiiksi huonoitsetuntoinen koulukiusaamisen jäljiltä.
Ap