Mitä mieltä te naiset olette nimityksestä muija?

Kun minä olin nuori, se tarkoitti nuorta naista, kuten bööna, gimma tai vähän nykyaikaisempi muidu. Vanhempieni ikäpolvi taas käyttää sitä sanaa tarkoittaen vaimoa, se on oikeastaan jopa hellittelynimi, joku sanoo rouva, joku hallitus, joku muija, joku emäntä, joku akka. Meilläpäin akka tarkoittaa neutraalisti naista, ei ole sekään haukkumasana.

Ämmä on aina haukkumasana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisista ei tule käyttää nimitystä muija koskaan.

Wut, monet naisetkin käyttävät sitä itsestään/toisistaan?

Itsestä ei varmasti kukaan käytä,toisista naisista ehkä silloin kun puhutaan halventavaan sävyyn jostakusta.

Olen kuullut monenkin tuttavani käyttävän itsestään sanaa muija. Viimeksi eilen yksi tuttuni kuvaili salilla käyntiään tyyliin: "Kyllä huomasi, että tämä muija ei ole vähään aikaan rautaa nostellut". Toinen esimerkki joka tulee mieleen: "Siellä me muijat käristettiin itseämme" (käynti uimarannalla). Jälkimmäisen sanoi eri ihminen kuin ensimmäisen. Ja nämä vain pari esimerkkiä

Musta se ainakin kuulostaa tosi epäkunnioittavalta. Voi olla ettei sitä tarkoituksella niin käytetä, mutta mulla siitä sanasta vain on sellainen mielleyhtymä. Siksi musta kuulostaa tosi inhottavalta, kun joku käyttää tuota sanaa seurustelukumppanistaan (ilman että haukkuu tätä mitenkään muuten, vaan puhe muiden sanojen osalta kuulostaa neutraalilta), josta "pitäisi" puhua vähän arvostavammin. Kuitenkin tuo sana saa korvissani puhujan vaikuttaman siltä, että hän pitää tuota naista jotenkin vähäpätöisenä, tai sitten yleisesti naisia. Luulisin kuitenkin, ettei siitä ole aina oikeasti kyse, vaan puhujalle tuo sana vain sattuu olemaan neutraali?

Vierailija kirjoitti:

Tietyillä murrealueilla muija tarkoitti ainakin aiemmin vastaavaa kuin eukko, akka tai emäntä. Eli oli ihan normaali ilmaisu, jota käytettiin esimerkiksi omasta vaimosta. Varsinkin ns. alemmassa luokassa ihan tavallinen sana.  "Muija on navetalla lypsyllä" tms. oli neutraali ja tavanomainen ilmaisu.

Nykyisin tuo sana on saanut negatiivisia sävyjä ja se koetaan usein halventavaksi tai alentavaksi ilmaisuksi. Tiedän kyllä vieläkin vanhempia (70+) miehiä, jotka kutsuvat vaimoaan muijaksi ja se on vaimolle ihan ok. 

Mun korvaan akka kuulostaa kielteiseltä, eukko taas vähän tilanteesta riippuen. Jos sillä tarkoittaa omaa naisystävää tai vaimoa ("minun eukkoni", "kunhan tuo eukko tuosta ehtii"), se kuulostaa neutraalilta, mutta yleisesti naisista puhuessa se kuulostaa mielestäni enemmän negatiiviselta kuin neutraalilta ("nuo eukot", "ihme eukko tuokin"). Kun sillä tarkoitetaan omaa puolisoa, se saa mielestäni saman tyylin kuin "emäntä" (neutraali), kun taas muista naisista tai yleisesti naisista puhuessa siinä on sama vivahde kuin "akassa" (negatiivinen). Vanha akka, vanha eukko. Meidän emäntä, mun eukko.

Minusta muija on aika neutraali nykyään. Asun Helsingissä, olen keski-ikäinen. Käytän puhekielessä esim. "kyllä meille muijille on helppoa..."

Sen sijaan minusta jossain päin käytetty "naikkonen" kuulostaa korvaani vähän halventavalta ja jopa hutsahtavalta.

Lienee mielipide kysymys. Minusta neutraali sana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietyillä murrealueilla muija tarkoitti ainakin aiemmin vastaavaa kuin eukko, akka tai emäntä. Eli oli ihan normaali ilmaisu, jota käytettiin esimerkiksi omasta vaimosta. Varsinkin ns. alemmassa luokassa ihan tavallinen sana.  "Muija on navetalla lypsyllä" tms. oli neutraali ja tavanomainen ilmaisu.

Nykyisin tuo sana on saanut negatiivisia sävyjä ja se koetaan usein halventavaksi tai alentavaksi ilmaisuksi. Tiedän kyllä vieläkin vanhempia (70+) miehiä, jotka kutsuvat vaimoaan muijaksi ja se on vaimolle ihan ok. 

Mun korvaan akka kuulostaa kielteiseltä, eukko taas vähän tilanteesta riippuen. Jos sillä tarkoittaa omaa naisystävää tai vaimoa ("minun eukkoni", "kunhan tuo eukko tuosta ehtii"), se kuulostaa neutraalilta, mutta yleisesti naisista puhuessa se kuulostaa mielestäni enemmän negatiiviselta kuin neutraalilta ("nuo eukot", "ihme eukko tuokin"). Kun sillä tarkoitetaan omaa puolisoa, se saa mielestäni saman tyylin kuin "emäntä" (neutraali), kun taas muista naisista tai yleisesti naisista puhuessa siinä on sama vivahde kuin "akassa" (negatiivinen). Vanha akka, vanha eukko. Meidän emäntä, mun eukko.

Akka on ihan normaali naista kuvaava sana, ei kukaan sano että näin kaupassa sen yhden naisen, vaan sanotaan että näin sen yhden akan, kukaan ei meilläpäin sano eukoksi ketään, sehän on se lumikin noitaa-akka koukkuselkäinen, akka taas on rehti pohojalaas-akka.

Sä taidat olla itäsuomesta? 90-luvulla sieltä kotoisin oleva käytti eukko-sanaa vastaavasti kuin me sanottiin muija-sanaa, eli tarkoitti nuorta naista, Helsingissä taas sanoivat gimma tai bööna.

Olen kotoisin Hämeestä ja ainakin minun suvussani on täysin normaalia kutsua naisia muijiksi. Tätä tekevät erityisesti 50+ ikäiset. Muija sanaa käyttävät sekä miehet että naiset eikä sillä tarkoiteta mitään negatiivista.

Naiset saattavat sanoa: "Ukot pilkko puita sillä aikaa kun me muijat kerättiin mansikoita"

Kun mieheltä kysytään mistä hän on ostanut paitansa hän voi vastata: "Sain muijalta jouluna"

Muija on siis meillä sävyltään samanlainen sana kuin vaikkapa vaimo tai nainen.

Mä olen sellaisilta murrealueilta, joilla muija on luonteva sana. Nuorena, 80-luvulla, puhuteltiin kavereiden kanssa toinen toisimme muijiksi. Nykyään, kun puoliso esittelee, että toi on mun muija, tiedän sen olevan näillä seuduin suuri rakkaudenosoitus ja aivan normaalia kielenkäyttöä. Itsekin saatan sanoa, että mää olen ton muija, jos tiedän, että kuulija on meidän ikäluokkaa ja paikallisia eli ymmärtää sanan täkäläisen merkityksen ja painoarvon.

Muualta tulleen korvaan se saattaa särähtää, tiedän.

Häh loukaantuuko naiset jos niitä kutsuu muijaksi en tiennytkään :)

Pitää kai lopettaa

Ihan neutraali se kyllä on. Samaten kun on äijä tai jätkä mikä luultavasti teidän negatiivisten mielestä on aivan fine.