Lue keskustelun säännöt.
Pääsin opiskelemaan generalistista alaa ja nyt kaduttaa...
15.07.2017 |
Paiskin töitä koko kevään opiskelupaikan saamiseksi. Kova työ palkittiinkin, mutta nyt iski pakokauhu. Pelkään etten pärjää yliopistossa. Olen luonteeltani introvertti enkä tiedä miten onnistun verkostoitumaan opintojen aikana, jotta voisin työllistyä valmistumisen jälkeen! Kaiken huipuksi olen varmasti melkein tuplasti vanhempi mitä ryhmän nuorimmat opiskelijat.
Mitä oikein ajattelin?! Tiedän, että yliopistolla on kaikenikäisiä opiskelijoita, mutta olen kauhuissani silti. Aiempi alani/työkokemukseni ei ole lähelläkään uutta alaa, joten aloitan täysin puhtaalta pöydältä.
Onko kellään antaa lohduttavia kommentteja?
Kommentit (25)
Olet opiskelupaikkasi ansainnut. Kyllä sinä pärjäät. Onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paiskin töitä koko kevään opiskelupaikan saamiseksi. Kova työ palkittiinkin, mutta nyt iski pakokauhu. Pelkään etten pärjää yliopistossa. Olen luonteeltani introvertti enkä tiedä miten onnistun verkostoitumaan opintojen aikana, jotta voisin työllistyä valmistumisen jälkeen! Kaiken huipuksi olen varmasti melkein tuplasti vanhempi mitä ryhmän nuorimmat opiskelijat.
Mitä oikein ajattelin?! Tiedän, että yliopistolla on kaikenikäisiä opiskelijoita, mutta olen kauhuissani silti. Aiempi alani/työkokemukseni ei ole lähelläkään uutta alaa, joten aloitan täysin puhtaalta pöydältä.Onko kellään antaa lohduttavia kommentteja?
Itse olen lähtenyt siitä ajatuksesta, että jos ja kun on pääsykoe, niin se on tavallaan mittari, että jos sen selvittää, niin on tarpeeksi kykykä myös selvitä itse opinnoista. - Toisekseen minusta ihminen joka osaa arvioida kriittisesti omia kykyjään ja taitojaan ei koskaan voi olla se joukon tyhmin. Kolmanneksi On merkile pantavaa erityisesti se, että et automaattisesti oleta, että ikä olisi tuonut mukanaan jotain ylivoimaista viisautta ja tietoa, vaan omaat nöyrän asenteen. Ei sitä tietenkään tarvitse alkaa pitkin seinän viertä kulkemaan tai madella maan matosena vältellen kohtaamatta ketään tai näkemästä mitään uutta. Vaan rauhallisesti edetä ja katsoa uteliaana, että mitäs kaikkea jännää yrittäsin saada tänä syksynä aikaan, opintojen saralla. Olla jopa (salaa) itsestään ylpeä, että uskalsi ylipäätään hakeutua uusiin kuvioihin mukaan, eikä välittänyt siitä, että joku saattaisi pitää vanhana, kun kuitenkin mitä vanhemmaksi tulemme, niin ikä on lopulta vain numero. (Aika loppuuu)
Itse myös introvertti ja opiskelin generalistista alaa, sosiologiaa. Nyt jo kohta vuosi työttömyyttä takana. Olen nuori, 26-v.
Piti oikein tarkistaa tuo generalistinen. Ajattelin ensin että ai armeijan kapiainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin pääsin opiskelemaan toista tutkintoa ja tarkoituksena myös täys alanvaihto. Ikää löytynee 15+ vuotta keskimääräistä opintojen aloittajaa enemmän. Kaiken kukkuraksi opinnot tulee tapahtumaan vieraalla kielellä. Siis hirvittää todellakin ihan vietävästi että mitä tästä tulee! Mutta toisaalta taas, miten ihana ajatus että en ilmeisesti tulekaan viettämään lopputyöikääni tällä nykyisellä, ihan ookoolla mutta tylsähköksi kokemallani alalla! Työuralla tulee olemaan täysin uusi suunta ja uudet kuviot, ei harmaa putki eläköitymiseen asti jatkuen.
Kiva kuulla että muitakin "vanhoja" on aloittamansa opinnot :)
Jos olet työelämässä tullut juttuun eri-ikäisten ihmisten kanssa, ei se sen kummallisempaa ole yliopistossakaan.
On ryhmätöitä ym. joissa pääsee jo tutustumaan opiskelutovereihin. Ellet ole työelämässä, ehdit varmaan hiukan osallistua opiskelijoiden tapahtumiin, harrastuspiireihin ym. Siellä tapaat ihmisiä ja tutustut. Nuoret pääsääntöisesti ovat mukavia ja vakavasti alansa ottavia, heidän kanssaan työskentely sujuu kyllä.
Ja taatusti - lohduksesi :) - tapaat itseäsi vanhempiakin opiskelijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paiskin töitä koko kevään opiskelupaikan saamiseksi. Kova työ palkittiinkin, mutta nyt iski pakokauhu. Pelkään etten pärjää yliopistossa. Olen luonteeltani introvertti enkä tiedä miten onnistun verkostoitumaan opintojen aikana, jotta voisin työllistyä valmistumisen jälkeen! Kaiken huipuksi olen varmasti melkein tuplasti vanhempi mitä ryhmän nuorimmat opiskelijat.
Mitä oikein ajattelin?! Tiedän, että yliopistolla on kaikenikäisiä opiskelijoita, mutta olen kauhuissani silti. Aiempi alani/työkokemukseni ei ole lähelläkään uutta alaa, joten aloitan täysin puhtaalta pöydältä.Onko kellään antaa lohduttavia kommentteja?
Itse olen lähtenyt siitä ajatuksesta, että jos ja kun on pääsykoe, niin se on tavallaan mittari, että jos sen selvittää, niin on tarpeeksi kykykä myös selvitä itse opinnoista. - Toisekseen minusta ihminen joka osaa arvioida kriittisesti omia kykyjään ja taitojaan ei koskaan voi olla se joukon tyhmin. Kolmanneksi On merkile pantavaa erityisesti se, että et automaattisesti oleta, että ikä olisi tuonut mukanaan jotain ylivoimaista viisautta ja tietoa, vaan omaat nöyrän asenteen. Ei sitä tietenkään tarvitse alkaa pitkin seinän viertä kulkemaan tai madella maan matosena vältellen kohtaamatta ketään tai näkemästä mitään uutta. Vaan rauhallisesti edetä ja katsoa uteliaana, että mitäs kaikkea jännää yrittäsin saada tänä syksynä aikaan, opintojen saralla. Olla jopa (salaa) itsestään ylpeä, että uskalsi ylipäätään hakeutua uusiin kuvioihin mukaan, eikä välittänyt siitä, että joku saattaisi pitää vanhana, kun kuitenkin mitä vanhemmaksi tulemme, niin ikä on lopulta vain numero. (Aika loppuuu)
Kiitos lohduttavista viesteistä! Erityisesti tämä viesti lämmitti kovasti. Yritän ajatella samoin, että pääsykoe riittävä mittari karsimaan jyvät akanoista. Varsinkin, kun hakijoita oli yli tuhat ja paikkoja muutama kymmen. Olen ylpeä suorituksestani, vaikka en vieläkään voi uskoa, että pääsin unelma-alalleni.
En myöskään ajattele, että elämänkokemukseni varsinaisesti tuo etua uuden alan opinnoissa. Ehkä keksin paremmin tapoja soveltaa asioita käytännön elämään, en tiedä... Työssäni olen ollut tekemisissä hyvin monenlaisten ja eri ikäisten ihmisten kanssa, joten varsinaisesti uudet ihmiset eivät pelota.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin pääsin opiskelemaan toista tutkintoa ja tarkoituksena myös täys alanvaihto. Ikää löytynee 15+ vuotta keskimääräistä opintojen aloittajaa enemmän. Kaiken kukkuraksi opinnot tulee tapahtumaan vieraalla kielellä. Siis hirvittää todellakin ihan vietävästi että mitä tästä tulee! Mutta toisaalta taas, miten ihana ajatus että en ilmeisesti tulekaan viettämään lopputyöikääni tällä nykyisellä, ihan ookoolla mutta tylsähköksi kokemallani alalla! Työuralla tulee olemaan täysin uusi suunta ja uudet kuviot, ei harmaa putki eläköitymiseen asti jatkuen.
Kiva kuulla että muitakin "vanhoja" on aloittamansa opinnot :)
Onnea kovasti uusille urille!
ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä on generalistinen ala?
Olisikohan se kadettikoulu. Sen käyneet voi edetä kenraaliksi asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työllistymistä kannattaa miettiä jo alkumetreiltä, mutta toisaalta kukaan ei tiedä, millaisessa maailmassa eletään 5-6 vuoden päästä, miten eri alat muuttuu ja kehittyy jne. Nauti vaan opinnoista.
Ja verkostoituminen ei ole ainoastaan sitä, että suuna päänä ollaan hölöttämässä kaikkien kanssa. Verkostoituminen on myös sitä, että luo itsestään kuvaa perusmukavana, osaavana ja töitä tekevänä ihmisenä. Kyllä introvertti siihen pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei sinä Generalissimus Stalinin tutkija. Ei mikään ala ole genetalidyinen, mutta liki kaikkia aloja opiskelleet voivat olla generalistisen tutkinnon suorittaneita. Esim. minä, joka suoritin opinnoi matematiikasta, tilastotieteestä ja logiikasta, suoritin generalistisen tutkinnon. Jos olisin suorittanut vielä kasvatustieteistä, tutkinto ei ollut generalistinen vaan ammattiin valmistava. Siis mitä oikein luulet opiskelevasi?
Sosiologia on generalistisin ala, joka tulee ekana mieleeni. Mutta tsemppiä ap:lle rutkasti ja onnittelut opiskelupaikasta!
Vierailija kirjoitti:
Sosiologia on generalistisin ala, joka tulee ekana mieleeni. Mutta tsemppiä ap:lle rutkasti ja onnittelut opiskelupaikasta!
Ovatko sosiologit jotain tusinamaistereita, jotka eivät valmistu mihinkään?
Yliopiston vaikein koe taitaa olla pääsykoe. Toki monessa oppiaineessa tulee vastaan vaativiakin opinkappaleita, mutta menestymispaineet eivät ole samat kuin pääsykokeessa. Kun on päässyt sisään yliopistoon, on tyydyttävä siihen, että kaikesta ei saa erinomaista arvosanaa. Kun aikanaan tutkinto on tehty, kukaan ei kysele, millä arvosanoilla on jonkin yksittäisen tentin suorittanut.
Verkostoitumista yliopistossa tapahtuu melkein sillä, että viitsii olla paikalla. Kaikenmoisia kekkereitä ja aktiviteetteja on tarjolla niin, että varmasti riittää valittavaa. Ei muuta kuin mukaan johonkin toimintaan, mikä nyt sattuu kiinnostamaan.
Sitten on tietenkin se välttämätön paha, eli jonkinlainen työ opintojen yhteydessä. Opintotuella ei pärjää kuin valmiiksi varakkaat. Nuoret opiskelijat tekevät alkuvaiheessa hanttihommia, mitä nyt sattuvat löytämään ja mikä on sovitettavissa opiskeluun. Opintojen edetessä on tietenkin hyvä tavoitella oman alansa töitä. Onhan siinä monta vuotta aikaa löytää niitä.
Yliopisto-opiskelu on vaativaa puuhaa jopa alallaan lahjakkaille. Jos kaikkea murehtii etukäteen, varmasti stressaa itsensä toimintakyvyttömäksi. Asia kerrallaan on oikea toimintatapa. Ekana syksynä opintoja ei välttämättä kerry kovin paljon. Tärkeintä on, että tutustuu yliopistomaailmaan ja oppii toimintatavat. Keväällä on sitten jo hyvä tehdä kirjatenttejä ja työskennellä muutenkin mahdollisimman täysipainoisesti.
Höpö höpö sua vaan jännittää. Tottakai sä pärjäät! Varmasti tulee mukavaa opiskeluelämää avoimella mielellä mukaan vaan! Kaikille se on uutta ja äkkiä tutustuu opiskelijakavereihin ja iällä ei mitään merkitystä korkeakoulussa. Tsemppiä ja onnea opiskelupaikasta! :)