Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi olet alakuloinen nyt?
Kommentit (59)
En nyt varsinaisesti ole alakuloinen tästä asiasta, mitä tänään tapahtui lähikauppareissullani, mutta jotenkin suruisa, että minusta nuorempi mieshenkilö alkoi jutustelemaan ilmoista minulle tänään kävellessäni kaupasta kotiin päin, ja jotenkin vastasin hänelle jollain tavalla tylysti, kun hän sanoi, että nyt on kuuma tai jotain sinne päin, kun en kuullut kunnolla autojen hurinan takia, ja vastasin sitten hänelle jotenkin tarkoittamattani väärällä tyylillä.
Noh, minulla ei ollut vielä tänään kuuma, eikä ole ollut kolmeen viimeisimpään kesään edes ylikuumaa oloa Suomen kesäsäiden vuoksi, koska kesän säät ovat olleet todellakin epävakaisia viimeisimpien edesmenneiden kesien aikana.
Toivottavasti tuo kiva mies tulee vielä vastaan ja voimme vaihtaa vaikkapa pari lausetta enemmän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen todella yksin. Yleensä se ei haittaa, mutta eilen jostain syystä mietin että en edes muista koska joku olisi minulta viimeksi kysynyt että mitä minulle kuuluu, tai en muista koska olisin puhunut jonkun kaverin/ystävän/tuttavan kanssa puhelimessa, tai en muistanut koska olen nauranut viimeksi aidosti ehkä 3 viikkoa tai kuukausi sitten, ja sitten vain tuli surullinen olo. Mutta huomenna on jo uusi ja parempi päivä.
Voi:(
Ihastuksen jahkailu erota vai ei erota entisestä suhteesta. Tulee välillä aika epätoivoinen olo. Mietin onko järkevää jäädä roikkumaan tällaiseen tilanteeseen pitkäksi aikaa.
Oon yksin kun lapset yökylässä ja tuleva ex uuden naisensa luona. En jaksa uskoa että mua huolii enää kukaan suhteeseen, saati rakastuisi muhun.
Tyhjään meidän vanhaa asuntoa joka ei mene kaupaksi. Sitä tavaraa on niin helvetisti että ahdistaa. Kaikkea ei raaski roskiinkaan heittää. Välillä tulee vastaan joku esine, josta tulee muistoja hyviltä ajoilta ja tulee oksettava haikeuden tunne.
Haluisin vaan herätä tästä painajaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään, että pitkä parisuhteeni vetelee viimesiään... Tavallaan olisi helppottavaa saada asiat ratkaistuiksi ja tämä epävarmuus loppumaan, mutta en voi olla miettimättä sitä kuinka paljon menetän ja miten yksin jään.
Muutenkin mietin liikaa asioita. Pitäisi tehdä isoja päätöksiä, mutten pysty. Olen menettänyt uskon siihen, että asiat järjestyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heinänuhsn takia. Odotan syksyä.
Auttaako allergialääkkeet yhtään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaisin uskaltaa puhua puolisolle siitä mitä tahtoisin mutta surkimus en uskalla. ja se vituttaa kun ollut jo 2v sanomatta.
*Krapulainen olo ja haluaisin huomiota ja hellyyttä
*Mies jota olen tapaillut intensiivisesti jo pari kuukautta, tunnettu ollaan kauemmin, ei vaikuta haluavan puhua seurustelusta enkä voi olla loukkaantumatta kun ei pyydä minua mukaan tapaamaan kavereita tai halua vaihtaa fb-statuksia tai mitään mistä tulisi fiilis että ollaan muutakin kuin pelkkä seksisuhde
*Huominen työpäivä väsyttää jo valmiiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisi mieli pitää naista hyvänä, mutta eipä oo.
Uupumus, ahdistus ja alakulo - vanha tuttu kolmikko vuosien takaa - nostaa taas päätään. Olen huomaamattani ajanut taas itseni tilanteeseen, että teen liikaa töitä enkä osaa rentoutua. Isäni on vakavasti sairaana ja huolia riittää muillakin elämän osa-alueilla.
Koen oloni helvetin yksinäiseksi, eikä mm. paras ystäväni, jonka tukena olin hiljattain itse vaikeassa elämäntilanteessaan, ole pitänyt kevään jälkeen enää mitään yhteyttä.
Menneisyydeksi traumat aukesivat, eikä minulla ole voimaa, välineitä eikä apua käsitellä niitä.
Olen muuttanut viime vuosina paljon, ja olen menettänyt suunnan elämälleni. En tiedä minne kuulun, tunnen vain olevani hukassa. Työnteko ja kaikki tehtävät asiat ahdistavat, mutta toisaalta enemmän ahdistaa jos niitä ei tee. Jatkuva kierre.
Loma alkoi ja syyllinen olo, kun en osaa nauttia siitä ja kykene lataamaan niitä akkuja, mitä olen koko vuoden odottanut pääseväni lataamaan.
Vierailija kirjoitti:
Uupumus, ahdistus ja alakulo - vanha tuttu kolmikko vuosien takaa - nostaa taas päätään. Olen huomaamattani ajanut taas itseni tilanteeseen, että teen liikaa töitä enkä osaa rentoutua. Isäni on vakavasti sairaana ja huolia riittää muillakin elämän osa-alueilla.
Koen oloni helvetin yksinäiseksi, eikä mm. paras ystäväni, jonka tukena olin hiljattain itse vaikeassa elämäntilanteessaan, ole pitänyt kevään jälkeen enää mitään yhteyttä.
Menneisyydeksi traumat aukesivat, eikä minulla ole voimaa, välineitä eikä apua käsitellä niitä.
Olen muuttanut viime vuosina paljon, ja olen menettänyt suunnan elämälleni. En tiedä minne kuulun, tunnen vain olevani hukassa. Työnteko ja kaikki tehtävät asiat ahdistavat, mutta toisaalta enemmän ahdistaa jos niitä ei tee. Jatkuva kierre.
Loma alkoi ja syyllinen olo, kun en osaa nauttia siitä ja kykene lataamaan niitä akkuja, mitä olen koko vuoden odottanut pääseväni lataamaan.
Olisiko muita ystäviä? Jaksaisitko tutustua uusiin?
Pitkä suhde meni puihin vaikka yritin kaikkeni. Olen yksinäinen ja onneton. Kaikki asiat mättää ja pahasti. Nyt sitten kiva mies sanoi että tykkää musta ja olen sotkujeni kanssa entistä tuskaisempi :/
Alue: Aihe vapaa
Avomieheni heitti minut ja 6vuotiaam tyttäremme ulos maanantaina. Siis niin, että menin kotiin ja hän oli vain pakannut tyttäreni huoneen jätesäkkeihin ja vienyt kaikki tavarani kellariin. Tätä edelsi muutaman kuukauden ajan jokapäiväinen juominen ja ilkeily. Usein olin hiljaa, ja kun ssnoin takaisin minut jätettiin. Kerta toisensa jälkeen, noin kymmenen kertaa. Nyt olen loisena kaverini nurkissa. Tyttäreni luulee että lomailemme täällä. En tiedä miten kerron hönelle tilanteen. Oltiin kaunis perhe hetken kun sitä kesti. Olin kiltti, laskin kaiken tämän miehen varaan. Halusin vaan rakastaa. Kodin ja turvaa. Nyt kaikki on viety. Luottotiedot mennyt joten kauhulla odotan näinköhän saan mistään kotia? Sen kun pitäisi olla vielä samalla alueella kuin edellinen kämppä. Tyttäreni aloittaa koulun kuukauden päästä siellä. En voi laittaa häntä enää aloittamaan kaiken alusta. Koitan sitten käydä töissä muiden nurkista käsin. Ei voi olla todellista että se ihminen, johon eniten luotit, vie kerralla kaiken. Kodin, rakkauden, turvan. Elämäni on jätesäkeissä.