Voiko suhde luonnehäiriöisen miehen kanssa onnistua?

Ole kiltti itsellesi ja lähde. Älä tee lapsia tuolle miehelle. Oma isä on aina ollut samanlainen ja se on ollut hirveää. Tuo ei parane iän myötä vaan pahenee. Jaksatko tuota tosiaan 40 vuotta?

Lähde. Olen ihan tosissani, kiität itseäsi myöhemmin.

Ja sitten kauhistellaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on hyvin värikäs historia suhteessamme ja nyt vasta jälkeenpäin olen alkanut ymmärtää, mistä kaikki mahdollisesti johtuu. Uskon, että miehellä on jokin mielenterveyden häiriö. Kävimme jonkin aikaa pariterapiassa. Eräällä kerralla kun kävin siellä yksin tilittämässä tuntojani, terapeutti sanoi, että epäilee miehelläni aspergeria. En tiedä, voihan se sitäkin olla tai jotain muuta.

Mies näyttää tunteensa, kohtelee useimmiten minua hyvin ja rakastavasti ja meillä on kivaa yhdessä. Sitten kolikon kääntöpuoli on se, että joskus hänellä jotenkin "napsahtaa". Alkaa haukkumaan joko minua tai sitten alkaa mesoamaan jostain muusta asiasta tai ihmisestä, joka häntä ärsyttää. Käyttää hirveitä sanamuotoja esim. haluaa leikata jonkun pään irti tms.

Aluksi provosoiduin tästä käytöksestä, aloin puolusta itseäni ja lopulta itkeä. Huomasin, että mies vaan lisäsi kierroksia, kun huomasi minun murtuvan. Nykyään teen niin, etten oikeastaan hirveästi kiinnitä huomiota hänen napsahduksiinsa. Saatan korkeintaan rauhallisesti sanoa, etten ole samaa mieltä. Hän on jonkin aikaa kylmä ja etäinen minua kohtaan, sitten vähitellen palaa normaaliksi. Tämän toimintani muutoksen takia meillä onkin nyt mennyt paremmin.

Mies on sosiaalinen persoona ja omassa ystäväpiirissään todella tykätty. Hän on myös urallaan menestynyt hyvin. Olen miettinyt eroa, toisaalta joskus tuntuu että ylireagoinko. En voi vaatia toiselta ihmiseltä, että olisi koko ajan hyvällä tuulella ja tasainen. Kaikkein eniten suututtaa se, että mies on alkanut haukkua minua eräästä elämässäni tapahtuneesta kipeästä asiasta, joka miltei ajoi minut itsemurhan partaalle. Olen pyytänyt häntä lopettamaan ja sen hän on minulle luvannut.

Tämä ei ole provo. Auttakaa? Mielipiteitä?

Kauheeta-olisiko hän vain kuitenkin narsisti?! Googleta

Myönnän että itsessäni on myös miehessäsi kuvailemiasi piirteitä. Sen perusteella sanoisin, että vaikea tulee parisuhde jatkossakin olemaan, varsinkin jos miehelläsi on hankaluuksia rationaalisesti käsitellä käytöksensä syitä. Itsellä pahenee tuollainen käytös muös alkoholin käytön myötä. Ole rehellinen itsellesi ellei miehesi sitä kykene olemaan, ja mieti tulevaa. Itse olen esimerkiksi päättänyt jättää lapset kokonaan tekemättä.

Yleensä piirteet pahenevat ikääntyessä.

Sen luonnehäiriöisen itsensä kannalta ja mielestä varmaankin voi. Mutta sen parisuhteen toisen osapuolen kannalta ei kyllä ikinä voi.

ajattelen, että jos luonnehäiriö kohdistuu yleiseen kiukutteluun, niin parisuhde voi onnistua, mutta on vain raskasta.

Jos luonnehäiriö henkilöityy puolison halveksimiseen, niin jossain vaiheessa puoliso alkaa suojelemaan itseään, ja lumipalloefekti loppuu viimeistään toimimattomaan parisuhteeseen.

Googleta epävakaa persoonallisuushäiriö

Lopetin suhteen tuollaisen miehen kanssa. Oli joko äärimmäisen rakastava ja huomioiva, syvällinen ja avulias. Kerran viikkoon napsahti; haukkui erään ammattiryhmän, poliitikot, KELAN, Suomen yhteiskunnan, ex-vaimonsa jne. Jäi jankkaamaan kuin papukaija samaa paskaa. En provosoitunut ja suuttui siitäkin. Siis kilahti pahan kerran. Pakkasi tavaroitaan (oli paljon luonani) ja paiskoi ovia, häipyi.

Olisi halunnuy vakiintua ja mennä pian naimisiin.

Mietin muutaman viikon asiaa eli haluanko oikeasti elää tuollaisen ihmisen kanssa. Ihmisen, joka jo näin varhaisessa vaiheessa käyttäytyy noin huonosti. Mitä tulee jatkossa.

Ei, en halunnut jatkaa.

Miksi pitäisi pariutua jonkun luonnehäiriöisen kanssa kun fiksuja mukavia miehiä on koko maailma täynnä.

Minä en ainakaan mitään tuollaista haluaisi omaan elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin suhteen tuollaisen miehen kanssa. Oli joko äärimmäisen rakastava ja huomioiva, syvällinen ja avulias. Kerran viikkoon napsahti; haukkui erään ammattiryhmän, poliitikot, KELAN, Suomen yhteiskunnan, ex-vaimonsa jne. Jäi jankkaamaan kuin papukaija samaa paskaa. En provosoitunut ja suuttui siitäkin. Siis kilahti pahan kerran. Pakkasi tavaroitaan (oli paljon luonani) ja paiskoi ovia, häipyi.

Olisi halunnuy vakiintua ja mennä pian naimisiin.

Mietin muutaman viikon asiaa eli haluanko oikeasti elää tuollaisen ihmisen kanssa. Ihmisen, joka jo näin varhaisessa vaiheessa käyttäytyy noin huonosti. Mitä tulee jatkossa.

Ei, en halunnut jatkaa.

Kuulostaa hyvin paljon minun mieheltäni. Tavallaan sellaista tasaista, tylsää hetkeä ei hänen kanssaan ole, kun ne tunteet hänellä vaihtelee niin paljon. Ja silloin kun asiat on hyvin, ne ovat todella hyvin - siksi tämä niin vaikeaa onkin. Minä en ole vielä valmis eroamaan, mutta kai tämä tänne kirjoittelu on jonkinlaista prosessia.

On jotenkin sellainen aavistus, että tämä ei tule päättymään hyvin. Pelkään, että vähintään menetän mielenterveyteni. ap