Täytin 27 ja tunnen oloni ihan teiniksi vielä
Opiskelen yliopistossa, haluan juhlia ja matkustaa. Tuntuu hassulta, että muut odottavat multa jo lapsia :D
Kommentit (32)
Sama homma. Olen 27v ja vuosi sitten aloitin opiskelut uudella alalla. Elän villiä opiskelijaelämää ja matkustelen aina kun mahdollista. Meinaan myös lähteä koulun kautta ulkomaille vaihtoon 6-12kk ajaksi. :)
Miten lapset estäisi juhlinnan ja matkustelun? Vai tapaatko juhlia itsesi teinimäiseen örvellyskuntoon monta kertaa viikossa?
Täällä myös opiskelija+bile-elämää viettävä 28v nainen.
Elämä on ihanaa <3
No itse opiskelen yliopistossa ja olen siis vasta 21v, mutta onhan siellä hirveästi sinun ikäisiäsi opiskelijoita ja aina ovat bilettämässä meidän kanssa. Ovat muutenkin kuin parikymppiset. Ja lapsia nyt ei ole melkein kellään.
Mäkin olen 24, enkä koe olevani mitenkään erilainen kuin 17-vuotiaana. En tosin elä mitään erityistä teinin elämää, mutta minä ja elämäni on ihan samanlaista kuin silloin 7 vuotta sitten.
Kun on eristäytynyt sosiaalisesti täysin muista ihmisistä, ei tarvitse identifioitua mihinkään ikäryhmään.
Mulla samanikäinen kaveri, jolla ei selväsikään mene jakeluun, että on vahvasti aikuinen jo. Ettei enää tuon ikäisenä voisi odottaa, että kaikki muut huolehtivat kaiken eteen kuin pikkulapselle.
Mutta eiköhän se vähitellen.... Nyt oli yksi tapahtuma, jota järjesti hyvin vastuullisesti, kun moni muu luisti järjestelyistä. Olin hänestä ylpeä.
No ihan normaalia. Yhä useampi 27v elää just tommosta elämää. :)
Olen 26v eikä elämäni ole millään tavalla erilaisempaa kuin 19-20v. Aivan täysin samanlaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Eikö hävetä yhtään?
Siellä joku elämäänsä tyytymätön :DDD
Jep, mulla myös sama tilanne. Parin viikon päästä täytän 27 ja en tunne itseäni kovinkaan kypsäksi. Opinnot kesken eikä hajuakaan,missä haluaisin tulevaisuudessa olla töissä. Viimeisimmätkin sinkkukaverit alkaa olla pariutuneet ja monet ostaa asuntoja ja suunnittelevat perhettä. Mua kiinnostaa lähinnä matkustelu ja se on ainoa, mihin haluan säästää, ei puhettakaan esimerkiksi omistusasunnosta. Mulla ei ole mitään varsinaisia suunnitelmia eikä tavotteita tulevaisuudelle. Ja lapset ne vasta kaukaiselta ajatukselta tuntuukin, tulee melkein sellainen pakokauhu, kun ajattelen että mun pitäisi ottaa vastuu jostakin toisesta. Hyvä kun itsestään pystyy huolehtimaan :D
Vierailija kirjoitti:
Olen 26v eikä elämäni ole millään tavalla erilaisempaa kuin 19-20v. Aivan täysin samanlaista elämää.
Sama täällä.
Onneksi olkoon! Itse jo 37, mutta haluaisin olla 27 vuotias ja tuntea itseni teiniksi ;). Valmistuin 27 vuotiaana ja jo tuolloin tuntui, että voisin hyvin opiskella vielä... voi niitä aikoja, vaikken sinänsä viettänyt mitään villiä opiskelijaelämää - huoletonta ja vapaata kuitenkin, rahaakin riitti aina, kun oli opiskelujen ohella ja kesät töissä. Joo ja sitten täytyy jatkaa työntekoa taas - se siitä sitten ;)
Mikäs siinä, jos et ikinä aio hankkia lapsia mutta muussa tapauksessa suosittelisin vähitellen rauhoittumaan. Opiskeleminen tuossa iässä ei vielä sinällään ole ongelma, varsinkin kun yliopistot ovat täynnä loistavia aviomiesehdokkaita. Aikaa ei kuitenkaan ole loputtomiin, jos siis perhettä olet ajatellut perustaa. Onnea nyt kuitenkin!
Ap, ajattelin ennen samoin kuin sinä. Olen 25 vuotias opiskelija (teen toki myös töitä melkein täysipäiväisesti) enkä todellakaan valmis mihinkään lapsiin, kihloihin/naimisiin tai asuntokauppoihin vaikka pitkässä parisuhteessa elänkin. Joskus tunsin ahdistusta kun luin fb:n feedistä muiden samanikäisten kihlajais- vauva- ja talonostopäivityksiä. Kaikilla tuntui olevan jo unelmaduuni ja asiat rullaamassa. Itse asun pienessä, sotkuisessa opiskelijaluukussa, nautin elämästä ja juhlin paljon. Nukun aina niin myöhään kuin voin, syön eineksiä ja ikkunoitakaan en ole pessyt pariin vuoteen. No, esimerkkejä riittää mutta ehkä sait kuvan elämäntilanteestani. En uskalla ottaa edes kauan haaveilemaani kissaa, sillä elämäntyylini on epäsäännöllinen ja nautin extempore-festarireissuista yms.
Sitten tajusin, että en ole mikään teini enää. En millään mittakaavalla, enkä haluakaan olla. Elämäntapani ei tee minusta mitään ikiteiniä. Minä olen minä, mä elän just sellasta elämää jota 25 vuotias minä haluaa juuri nyt elää. Jos se jonkun mielestä on jotenkin epäkypsää niin olkoon. Viittaan kintaalla muiden odotuksille ja paineille ja elän omaa, aikuisen naisen elämää. :) Elämäntyylejä kun on just niin monta erilaista kuin maailmassa on ihmisiäkin. Nautitaan me siis tällaisesta!
Mä olen 26 ja elän jokseenkin boheemielämää. Olen sairaseläkkeellä mielenterveyssyistä (epävakaa). En biletä enkä matkustele, mutta lähinnä vetelehdin ja soittelen kitaraa. Mitään suunnitelmia tulevaisuuden varalle ei ole muuta kuin jatkaa elämää samaan malliin. Mistään työurasta on turha haaveilla ja lapsia en ole ikinä halunnut joten voin hyvinkin elää samalla tavalla vielä keski-ikäisenä. Varmaan epäkypsää jonkun mielestä, mutta olen tarkoin miettinyt mihin omat voimat ja resurssit riittävät ja nykyinen elämäntyylini on minulle juuri sopiva.
Olen 29v eikä puhettakaan, että lapsia vielä tekisin. Saa nähdä teenkö sitten ikinä, sillä aina olen ajatellut perheen perustaa, mutta vielä ei tule kuuloonkaan ja jos aika loppuu kesken niin sitten loppuu, niin on tarkoitettu etten lapsia teekään. :)
Olen 25v nainen ja opiskelija. Olen juuri kuten sinäkin Ap ja lähden reppureissaamaan pian :)
Olin 27-vuotiaana vielä aika "lapsi". Olin kyllä töissä ja seurustelin vakavasti, mutta ei mulla ollu vielä silloin tarvetta saada omia lapsia tms. Halusin juurikin matkustaa ja tehdä kaikkea kahdestaan. Lapsi syntyi, kun olin 31, mielestäni olin tuolloin valmis äidiksi.
Nykyään tuntuu, että nuoruutta venytetään aina vain pidemmälle. Helpoiten sen huomaa naisten kohonneesta synnytysiästä. Tunnen tosi paljon ikäisiäni, jotka alkoivat hankkia lapsia vasta 35+ -ikäisenä.
27 on uusi 17.