Täytin 27 ja tunnen oloni ihan teiniksi vielä
Opiskelen yliopistossa, haluan juhlia ja matkustaa. Tuntuu hassulta, että muut odottavat multa jo lapsia :D
Kommentit (32)
Olen 36 ja vähän sama. Bilettää en halua, mutta en lakkaa hämmästelemästä sitä, miten muut ikäiseni ovat niin kovin aikuisia. Aloin seurustelun ja samalla seksielämänkin vasta 29-vuotiaana, enkä siksi haluaisi vielä lapsia. Tosin olen työtönkin niin ei voi.
Minä haluan lapsen vasta joskus lähempänä 35v. Suurin osahan saa ongelmitta lapsen tuolloin, ja jos taas lasta ei kuulu niin sitten ei kuulu. OLen valmis ottamaan sen riskin, suurin osa saa lapsensa 30v+.
Vierailija kirjoitti:
No ihan normaalia. Yhä useampi 27v elää just tommosta elämää. :)
Noinhan se menee, itse juhlin jonnekin 32-33 vuotiaaksi, sitten riitti.
M44
Vierailija kirjoitti:
Olen 36 ja vähän sama. Bilettää en halua, mutta en lakkaa hämmästelemästä sitä, miten muut ikäiseni ovat niin kovin aikuisia. Aloin seurustelun ja samalla seksielämänkin vasta 29-vuotiaana, enkä siksi haluaisi vielä lapsia. Tosin olen työtönkin niin ei voi.
Voit jättää tuon "vielä" -sanan tuolta pois. Jos et kolmekutosena vielä tiedä, haluatko lapsia, niin sen ihmettelemiseen menee helposti muutama vuosi, ja sitten raskaaksi tulo ei olekaan enää ihan varma nakki. Tämä on ihan puhdasta biologiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 36 ja vähän sama. Bilettää en halua, mutta en lakkaa hämmästelemästä sitä, miten muut ikäiseni ovat niin kovin aikuisia. Aloin seurustelun ja samalla seksielämänkin vasta 29-vuotiaana, enkä siksi haluaisi vielä lapsia. Tosin olen työtönkin niin ei voi.
Voit jättää tuon "vielä" -sanan tuolta pois. Jos et kolmekutosena vielä tiedä, haluatko lapsia, niin sen ihmettelemiseen menee helposti muutama vuosi, ja sitten raskaaksi tulo ei olekaan enää ihan varma nakki. Tämä on ihan puhdasta biologiaa.
No kun siis periaatteessa haluan, mutta ei ole varaa eikä mies halua, joten pitäisi saada sekä tuloja että uusi mies. Ei kaikkien elämä mene niin nätissä putkessa.
Minulla on sama, mutta suurin osa kavereista on jo vakiintuneet, joten elän vähän yksin tässä elämäntilanteessani. Olen 28n.
Mitä väliä!? Niin usein ihmiset unohtaa että täällä elellään vaan kerran ja elämä voi päättyä silmäbräpäyksessä. Yleensä ihmiset jotka jaksaa arvostelee muiden elämäntyyliä on vaan kateellisia kun ei itse uskalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 36 ja vähän sama. Bilettää en halua, mutta en lakkaa hämmästelemästä sitä, miten muut ikäiseni ovat niin kovin aikuisia. Aloin seurustelun ja samalla seksielämänkin vasta 29-vuotiaana, enkä siksi haluaisi vielä lapsia. Tosin olen työtönkin niin ei voi.
Voit jättää tuon "vielä" -sanan tuolta pois. Jos et kolmekutosena vielä tiedä, haluatko lapsia, niin sen ihmettelemiseen menee helposti muutama vuosi, ja sitten raskaaksi tulo ei olekaan enää ihan varma nakki. Tämä on ihan puhdasta biologiaa.
No kun siis periaatteessa haluan, mutta ei ole varaa eikä mies halua, joten pitäisi saada sekä tuloja että uusi mies. Ei kaikkien elämä mene niin nätissä putkessa.
No se on eri asia kuin miettiä, haluaako lapsia ollenkaan. En kadehdi asemaasi, on paha mennä punnitsemaan, kumpi painaa vaakakupissa enemmän, nykyinen parisuhde vai halu saada lapsia. En kuitenkaan suosittele odottelemaan kovin kauaa, jos halu saada lapsi on suurempi.
Todella moni perustaa perheen nykyään tyyliin 34-35v eli kyllä nykyään 27v on nuori.
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan lapsen vasta joskus lähempänä 35v. Suurin osahan saa ongelmitta lapsen tuolloin, ja jos taas lasta ei kuulu niin sitten ei kuulu. OLen valmis ottamaan sen riskin, suurin osa saa lapsensa 30v+.
No eihän saa 😄 30 vuotiaista naisista 58 %:lla on lapsia. 25% naisista ei saa lapsia. Yli 35-vuotiaista synnyttäjistä vain joku seitsemäs on ensisynnyttäjä. Nelikymppisille vanhemmille syntyy vuosittain vain noin 2% kaikista lapsista.
Tässä syy miksi lisääntyminen suomessa on nälkävuosien tasolla. Ihmiset ei halua enää lisääntyä ja nuoruutta eletään vielä kolmikymppisenäkin.
Mulla sama, olen 29-vuotias, ja ehkä haluan isona perheen, ehkä en. Valmistunut olen ja työelämässä, mutta muuten elämäni on kuvailemasi kaltaista: täydellistä, onnellista ja vapaata. Lapsia hankkineet ikätoverini vaikuttavat niin väsyneiltä, monenmoisista arjen ongelmista kärsiviltä ja jotenkin pienissä ympyröissä homehtuvilta. Hirvittää, en halua samaa. Haluan nukkua tarpeeksi, kokea asioita ja toteuttaa itseäni rauhassa.