Lue keskustelun säännöt.
Vakavampi aihe
13.07.2017 |
Hei äidit. Haluaisitteko te tietää, että tytärtänne on ahdistellut/käyttänyt hyväksi pedofiili lapsena? Eli haluaisitteko te tyttärenne kertovan tämän, vai olla tietämättä ja sen sijaan jatkaa ihmettelyä, miksi tyttärellä menee jatkuvasti huonosti?
En tiedä haluanko kertoa omalle äidilleni.
Kommentit (7)
Minä haluaisin tietää.
Mutta sinä voit olla oikeassa, kun pohdit kertoisitko. Ehkä vaistoat että jostakin syystä äiti ei ole se, kenelle kerrot ensin.
Jos olisi muu aika vuodesta, niin kehottaisin sinua menemään heti huomenna kuraattorin puheille. Mutta nyt on heinäkuu ja useimmat kuraattorit ovat jääneet lomalle viime viikon alussa. Siksi kehotankin sinua soittamaan oman paikkakuntasi lastensuojelun päivystävään numeroon. Saat sieltä ohjeita, miten voit edetä.
Riippuen teoista ja siitä, kauanko niistä on aikaa, asia saattaa olla rikosoikeudellisesti vanhentunut tai ajankohtainen. Jos se on vanhentunut, sitä ei enää voida käsitellä poliisi - syyttäjä -linjalla. Mutta tarvitset silti ammattiapua asian käsittelyyn. Tätä apua saat esim. terapeutilta. Jos sinun on hyvin paha olla, voi olla että sinulle olisi apua sijoituksestakin.
Avauksesta saa sen käsityksen, että yrität nyt hoitaa asiaa ns. kapinoimalla. Millaisten ihmisten seurassa teet sitä? Ole tarkkana, ettei kukaan pääse käyttämään sinua hyväksi nyt! Olet arvokas, ihana, ainutlaatuinen. Sinuun on kohdistettu epäasiallista, rikollista käytöstä. Se ei tarkoita, että sinua saisi nyt kohdella huonosti.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä haluaisin tietää, niin kamalaa kuin se onkin, että näin on käynyt. Salaisuuden pitäminen tekee asiasta vielä tuskallisemman.
Kiitos vastauksista. Aikaa tästä on kyllä jo toistakymmentä vuotta, joten koen että on turha mennä poliisille tässä vaiheessa. En ole asiasta kenellekkään puhunut, koska olen asiaa hävennyt ja en ehkä täysin ymmärtänytkään.
En kuitenkaan ymmärrä, miten aloituksestani saisi käsityksen, että jollain tavalla kapinoisin asiaa? Enemmänkin yritän pikkuhiljaa uskaltautua avautumaan asiasta ja kunhan seuraava kerta on terapeutille, niin yritän siellä vihdoinkin puhua asiasta.
En vain tiedä, haluanko kertoa äidilleni, koska muutkin asiat jotka olen kertonut hän on aina jotenkin kääntänyt ne minun syyksi, kuten miksi en kertonut useimmin siitä, että minua kiusattiin todella pahasti koulussa (he tiesivät kuitenkin eivätkä tehneet mitään). Mutta ehkä kertomalla varsinkin äitini vihdoin ymmärtäisi, ettei minulla mitään normaalia lapsuutta ollut, hyväksykäyttöä kesti vuosia ja olin koko kouluikäni koulukiusattu eikä kukaan auttanut minua näissä tilanteissa.
- ap
Vierailija kirjoitti:
En kuitenkaan ymmärrä, miten aloituksestani saisi käsityksen, että jollain tavalla kapinoisin asiaa? Enemmänkin yritän pikkuhiljaa uskaltautua avautumaan asiasta ja kunhan seuraava kerta on terapeutille,
- ap
Minä tulkitsin tämän kohdan sellaiseksi, että käyttäytyisit tavalla joka herättää äidissä ihmetystä: "olla tietämättä ja sen sijaan jatkaa ihmettelyä, miksi tyttärellä menee jatkuvasti huonosti?"
Millaista se jatkuva huonosti meneminen on? Voitko henkisesti pahoin? Heikkoja tuloksia koulussa? Ilmeisesti ei päihteitä, karkailua, seuraa jota äiti ei hyväksy?
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kuitenkaan ymmärrä, miten aloituksestani saisi käsityksen, että jollain tavalla kapinoisin asiaa? Enemmänkin yritän pikkuhiljaa uskaltautua avautumaan asiasta ja kunhan seuraava kerta on terapeutille,
- ap
Minä tulkitsin tämän kohdan sellaiseksi, että käyttäytyisit tavalla joka herättää äidissä ihmetystä: "olla tietämättä ja sen sijaan jatkaa ihmettelyä, miksi tyttärellä menee jatkuvasti huonosti?"
Millaista se jatkuva huonosti meneminen on? Voitko henkisesti pahoin? Heikkoja tuloksia koulussa? Ilmeisesti ei päihteitä, karkailua, seuraa jota äiti ei hyväksy?
Minulla on pitkäaikainen vakava masennus takana mikä ei ole vuosienkaan jälkeen muuttunut enkä ole jaksanut hyvin kouluttautua. En ole enää nuori myöskään, joten ei nuorten ongelmat ole tässä kyseessä, vaikka kun olin vielä nuori niin karkailin kotoa ja yritin itsemurhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä neuvoni sanon sillä oletuksena että pystyt jotenkuten elämään asian kanssa. Ilmeisesti olet taistellut jo vuosikausia tämän keskellä ja olet ollut pitkään tietoinen tapahtuneesta. Silloin kuvittelisin että pystyt jakamaan asiasta kertomista pidemmälle ajanjaksolle. Jos asia olisi tuore, tai vasta mieleen palannut voisi olla sinulle parempi kertoa mahdollisimman pian.
Asiaan.
Sinuna kertoisin asian pieninä paloina. Kertoisin ensin vain että sinulle on sattunut sellaisia asioita joista äiti ei tiedä, toiste kertoisin että olit silloin vielä pieni lapsi, asia on vaikea, se on äidille järkytys ja kun uskot että hän voi ottaa asian vastaan kertoisit mitä on tapahtunut. Minusta äitisi olisi hyvä saada asiaan puskuria ennen kuin kerrot koko tarinaa.
Varsinkin jos henkilö on joku tuttu, asia voi olla vaikea sulattaa. Vanhemman tehtävä on suojella lastaan ja on aika todennäköistä että äitisi tulee syyttämään itseään tapahtuneesta. Joskus ihmiset vastaavat näin järkyttäviin asioihin defenssillä, eli rektio voi olla asian kielto ja jopa sinun syyttäminen (valehtelusta). Siksi ei ehkä kannata rykäistä asiaa kerralla niskaan
En ole äiti, mutta tiedän että oma äitini haluaisi tietää jos olisin tilanteessasi. Tiedän että hän haluaisi kaikin keinoin auttaa, ja auttaminen on vaikeaa jos ei tiedä mistä on kysymys. Uskon että useimmat haluaisivat tietää.
Voimia sinulle!