Ihmetyttää monien miesten vähäinen osallistuminen lastenhoitoon
Olen 3 vuotiaan taaperon ja puolivuotiaan vauvan äiti. Olen leikkipuistossa ja muskarissa tutustunut muihin äiteihin ja ihmettelen miten monessa perheessä vielä nykyäänkin miehet osallistuvat erittäin vähän lasten hoitoon! Ymmärrän että miehet käyvät töissä, omanikin käy, mutta ettei jaksa töiden jälkeen tehdä muuta kuin istua koneella eikä osallistuta lasten iltapuuhiin tai nukuttamisiin. Aina puistoissa käyvät vain äidit vaikka olisi viikonloppu ja äidit valittavat väsymystään ja ku ei omaa aikaa ole ollenkaan.
Miksi te äidit suostutte Tälläiseen? On se työpäivä äidilläkin ja oikeus omaan vapaahetkeen edes silloin kun mies on tullut töistä. Oli se sitten kävelylenkki ihan yksin tai kirjan lukemista.
Meillä mies vie lapset puistoon ja lähtee touhuamaan kaikenlaista heidän kanssaan jotta saan olla hetken yksin ja hän saa nollattua työasiat lasten kanssa. Ei hän koe velvollisuudeksi ainoastaan lasten kanssa tekemistä vaan iloksi.
Kyllä ne miehetkin pärjäävät kun äiti vähän luottaa ja vaatii omaakin aikaa. Toki vauvan imetys on intensiivistä mutta taaperoikäisen kanssa isä voi tehdä kaiken ihan yhtälailla kuin äitikin.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Olen 3 vuotiaan taaperon ja puolivuotiaan vauvan äiti. Olen leikkipuistossa ja muskarissa tutustunut muihin äiteihin ja ihmettelen miten monessa perheessä vielä nykyäänkin miehet osallistuvat erittäin vähän lasten hoitoon! Ymmärrän että miehet käyvät töissä, omanikin käy, mutta ettei jaksa töiden jälkeen tehdä muuta kuin istua koneella eikä osallistuta lasten iltapuuhiin tai nukuttamisiin. Aina puistoissa käyvät vain äidit vaikka olisi viikonloppu ja äidit valittavat väsymystään ja ku ei omaa aikaa ole ollenkaan.
Miksi te äidit suostutte Tälläiseen? On se työpäivä äidilläkin ja oikeus omaan vapaahetkeen edes silloin kun mies on tullut töistä. Oli se sitten kävelylenkki ihan yksin tai kirjan lukemista.
Meillä mies vie lapset puistoon ja lähtee touhuamaan kaikenlaista heidän kanssaan jotta saan olla hetken yksin ja hän saa nollattua työasiat lasten kanssa. Ei hän koe velvollisuudeksi ainoastaan lasten kanssa tekemistä vaan iloksi.Kyllä ne miehetkin pärjäävät kun äiti vähän luottaa ja vaatii omaakin aikaa. Toki vauvan imetys on intensiivistä mutta taaperoikäisen kanssa isä voi tehdä kaiken ihan yhtälailla kuin äitikin.
Olet ilmeisen yksinkertainen, jos kuvittelet muiden naisten mukisematta ja vapaaehtoisesti hoitavan lapsia 24/7.
Exäni suunnitteli etukäteen olevansa osallistuva isä. Ensimmäisen lapsen kohdalla oli vuoden hoitovapaallakin (tosin ei tehnyt päivän aikana mitään kotitöitä, mutta ajattelin olevan alkukankeutta vanhemmuudessa).
Toisen synnyttyä mies hylkäsi vanhemmuuden lähes kokonaan. Yritin keskustella ja antaa saumaa sekä tilaa kasvaa kahden lapsen vanhemmuuteen. Kannustin touhuamaan lasten kanssa ja tein kaikki kotityöt, että miehen suhde lapsiin lähenisi. Mutta, jos jätin miehen kotiin lasten kanssa käydäkseni omissa menoissa, mies hoiti lapsia ala-arvoisesti: raivosi, ei antanut ruokaa ja istui koneella.
Lopulta alkoholi alkoi hallita viikonloppuja (mies pakeni perhearkea baareihin ja toisten naisten syleihin). Kankkuspäivinä vietimme ajan muualla kuin kotona, koska mies raivosi lasten aiheuttamasta melusta. Sitten lopetin turhan yrittämisen, kyllästyin ja tuli ero.
Eron jälkeen exän suhde lapsiin on lähentynyt, koska enää ei lasten hänen luona ollessaan voi sysätä vastuuta minulle.
Sovimme ennen ehkäisyn jättämistä, että mies ei hoida lasta. Hänellä ei yksinkertaisesti ole aikaa. Hänelle olisi sopinut myös lapsettomuus, mutta on nyt kyllä hyvin onnellinen lapsesta, vaikka ei ehdikään häntä juuri hoitamaan.
ottakaa huomioon, että naiset kritisoivat kaikkea mitä mies tekee. lastenhoitoa vielä enemmän. antakaa miesten hoitaa lapsia miten haluaa niin ei tule ongelmia.
Minulla oli mies joka oli taydellinen aviomies! Osteli lahjoja, kirjoitti rakkausviesteja ja ne kaikki kliseet siihen paalle. Kun lapsi syntyi, han oli aivan jarkyttavan huono isa! Kylla han sen lapsen halusi, mutta ei sitten oikeestaan osannut mitaan tehda, paitsi olla toissa myohaan ja sitten siirtyikin matkatoihin, ettei ollut kotona juuri lainkaan. Erosimme. Ei voi koskaan tietaa minkalainen isa miehesta muotoutuu. Onneksi tajusin pian, ettei hanesta isaksi ole ja lapsiluku jai yhteen.
Minua ei kyllä ihmetytä. Lastenhoito kun on käsittääkseni aika turhauttavaa ja tympeää puuhaa.
Ap ilmeisesti kuvittelee, että hänen miehensä hyvä vanhemmuus on hänen omaa ansiotaan. Miehellään ei ole mitään osuutta asiaan, sillä miehet ovat ap:n mielestä tahdottomia naisten vietävissä olevia sätkynukkeja, joiden viat ovat naisen syytä eli nainen saa syyttää miehensä vanhemmuuden puutteesta vain itseään.
Itse pidän miehiä ihmisinä, joilla on oma tahto, ja vastuu omista tekemisistä ja tekemättä jättämisistään.
Meillä hoidetaan ihan tasapuolisesti lasta. Tosi paljon vietetään aikaa yhdessä perheenä mutta välillä niinkin että toinen tekee jotain lapsen kanssa. Usein mies lähtee lapsen kanssa ulkoilemaan kun minä laitan ruokaa ja vapaapäivinä mies laittaa aamupalan valmiiksi lapsen auttaessa ja minä aamu-unisena saan nukkua pitkään. Ei näistä mitenkään sovittu ole, on vain luonnostaan muotoutunut näin. Mies leikkii paljon lapsen kanssa, minä enemmän luen, piirrän, leivon... Kotityöt jää suurimmaksi osaksi minulle, kaupassa mies kyllä käy usein. Päiväkotiin toinen vie ja toinen hakee, työvuoroista riippuen. Mies hoitaa autoon liittyvät asiat ja "pitää paikat kunnossa" kotona. Tasapuoliseksi olen kokenut työnjaon eikä mieskään ole valittanut. Lapsen hoitoa kumpikaan ei pidä rasitteena. Ihan kivaa ottaa lapsi mukaan tekemään arkisia juttuja, milloin vaihtamaan kukille multaa minun kanssani milloin paikkaamaan pyörän kumia miehen kanssa. Varmaan siksi arki sujuu niin helpon tuntuisesti kun molemmat osallistuvat. Olisi kyllä varmasti raskasta jos kaikki pitäisi yksin tehdä ja toinen eläisi ihan omaa elämäänsä.
No viiskymppisenä voin sanoa, että kyllähän on nykyään tapahtunut valtava muutos tässä asiassa. Mun isä piti mua vauvana sylissä ja leikitti ihan julkisesti - sitä kuulema ihmeteltiin valtavasti silloin Suomessa.
Nyt on meilläkin työpaikalla ihan normaalia, että korkeassakin virassa oleva nelikymppinen mies jää hoitovapaalle. Tänäkin aamuna aikaisin ohikulkiessani oli läheisessä leikkipuistossa jo nuori isä taaperonsa kanssa.
Se, mikä on muuttunut, on se että lastenhoidon ja kotitöiden jakaminen on normi -- ja niistä luistava vanhempi on surkea poikkeus. Vaikkakin palstaa lukiessa saattaa olla melko yleinen poikkeus.
Lisäksi aikaisemmin kun lastenhoitohommat olivat enemmän naisten tehtäviä, niin miehilläkin oli oma roolinsa eli vastuu perheen elatuksesta 100%, raha-asioiden hoito, autot, pihatyöt ynnä muut. Nykyisin mitään noita ei vaadita mieheltä, joten jos hän ei osallistu kotitöihin eikä lastenhoitoon, hän ei tee yhtään mitään. Hän pääsee kuin koira veräjästä kaikista vastuista!
Tämä on todella ikävä sosiaalinen ongelma, koska tuollainen isä on huono esimerkki omalle pojalleen. Mielestäni juuri poikien kasvatus Suomessa on retuperällä. Pojilta ja nuorilta miehiltä ei tunnuta vaadittavan enää yhtään mitään. Tämä vaatimusten puute joidenkin poikien osalta näkyy myös huonona koulumenestyksenä ja normaalien aikuisten taitojen puutteena: ei osata enää lukea kirjoja, ei hoitaa omiaa asioitaan, ei huolehdita siisteydestä ja hygieniasta, eikä omata sosiaalisia taitoja eikä käytöstapoja. Ei siis ihme, jos jotkut nuoret isät luistavat perheasioista, nehän vaativat juuri noita taitoja. Ei niitä opi sillä sekunnilla kun vauva on jo syntynyt, kyllä noiden taitojen oppiminen pitäisi alkaa poikana, lapsuudenkodissa ja oman isän mallista.
Nuorille isille ei myöskään tähdennetä sitä, että poikalapsi katsoo juuri häneen ottakseen miehen mallia. Siten samat ongelmat voivat toistua sukupolvesta toiseen. Näille nuorille isille oma napa näyttää olevan aina lähin ja siksi on helppoa laistaa lastenhoidosta. Heille ei tule mieleen että 30-40 vuoden kuluttua kapakassa he itkevät kännissä sitä kun lapset eivät välitä heistä -- mutta hänhän itse on ollut se isä, jolla ei riittänyt aikaa ja kiinnostusta omien lastensa hoitamiseen. Niin se metsä sitten vastaa kuten isä sinne huusi.
Minä hoidan koska lasta ei voi jättää hoitamatta.
Molemmat (muka) halusi lasta mutta isän kiinnostus riitti 2kk, muuten suhde voi suhteellisen hyvin, lapsen hoitoon vain ei osaa(?) tarttua. Ei tuollaista 10kk vanhaa voi pitää vaihtokuntoisessa vaipassa/nälässä odottamassa miten kauan isä katsoo ennenkuin tarttuu asiaan.
Eipä vaan taida tuossa isän omassa maailmassa se isä-lapsi suhde kehittyä kovin hyvin, luultavasti joskus tulee vastaan se että kun lapsi ei totu isän hoitoon niin ei sitä tule hyväksymään vaikka isä haluaisikin hoitaa.
Mies hoitaa autoja ja nainen lapsia, kyllä jämpti on niin.
No siis mies tienaa rahaa ja tekee miehen työt, nainen hoitaa kodin ja lapset. Ihan normaalia ja luonnollista.
Kyllä tätä on ihmetelty. Oma mies hoitaa myös oman osansa lastenhoidosta ja kotitöistä. Ja on ihan mielellään puistossa tms. lasten kanssa. Ihan alusta lähtien osallistui vauvan hoitoon, enkä ajatellut että muuten voisi olla. Toisenlaisen miehen kanssa en olisi lapsia tehnytkään. Monet kaverit kyllä näyttävät tehneen, äijät luuhaavat baareissa ja naiset istuu lasten kanssa kotona.