Lue keskustelun säännöt.
Oletko yhdessä elämäsi rakkauden kanssa?
12.07.2017 |
Jos seurustelet, niin koetko, että puolisosi on elämän rakkautesi?
Itse seurustelen ja voin onnekseni sanoa, että olen viimein löytänyt elämäni rakkauden. :)
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Joo...näin olen ajatellut että olen elämäni miehen kanssa. Mutta elämä on sekoittanut pakkaa tehokkaasti ja vetänyt mattoa jalkojen alta, tuntuu, että elämä on lyhyt mutta näiden asioiden suhteen pitkä...ja yllättävä. Ikinä ei voi olla varma mistään.
Mitä tarkoitat? Mitä on tapahtunut? -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Aina ei saa kaikkea mitä haluaa.
Olen. Takana 17v ja mieheni on elämäni rakkaus, paras ystäväni, sielunkumppanini, lastemme isä, ja intohimo on myös tallella edelleen.
Olen.
Vasta kun tuli ensimmäisen kerran aviliittoomme kriisi, tajusin millainen aarre mieheni on.
Mies pelkäsi menettävänsä minut ja ryhdistäytyi; hillitsi alkoholin käyttöään mikä aiemmin paha ongelma, samoin kuin jakamattomat kotityöt, toisin sanoen mieheni paransi tapojaan ja minä opin kunnioittamaan puolisoani enemmän, rakkaus syveni.
Vierailija kirjoitti:
Miltä tuntuu olla elämänsä rakkauden kanssa?
Minusta ainakin tuntuu rakkaani kanssa siltä, että olen viimein siellä missä minun kuuluu. Tunnen niin suurta rakkautta häntä kohtaan ja kuvittelen koko elämäni hänen kanssaan. Kun ajattelen tulevaisuutta näen aina hänet siellä kanssani. Minusta vain tuntuu, että hän on se oikea. En voisi kuvitellakaan olevani jonkun muun kanssa. Tietenkin meillä on välillä riitoja ja vaikeampia hetkiä, mutta muutoin asiat vain menevät niin hyvin. Meistä tuntuu niin hyvältä olla yhdessä ja viettää aikaa yhdessä. Olen äärimmäisen onnellinen ja niin on myös poikaystäväni. -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo...näin olen ajatellut että olen elämäni miehen kanssa. Mutta elämä on sekoittanut pakkaa tehokkaasti ja vetänyt mattoa jalkojen alta, tuntuu, että elämä on lyhyt mutta näiden asioiden suhteen pitkä...ja yllättävä. Ikinä ei voi olla varma mistään.
Mitä tarkoitat? Mitä on tapahtunut? -AP
Olen erittäin helposti ihastuvat sorttia, joten ihastuksia on ollut useita. Kerran aivan yllättäen kuitenkin voisi sanoa että tuli sellainen hlö vastaan että meinasi mennä koko elämä uusiksi, olin jollakin tavalla sekoamispisteessä tunteineni. En suosittele kenellekään mutta niin voi käydä.
Vierailija kirjoitti:
Olen. Takana 17v ja mieheni on elämäni rakkaus, paras ystäväni, sielunkumppanini, lastemme isä, ja intohimo on myös tallella edelleen.
Mahtava kuulla! :) -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä mielessä mieheni on kyllä elämäni rakkaus, että hän antoi minulle lapsia. Eipä kukaan muu ole samaan ryhtynyt, joten kyllä se on elämänmittaisen kiitollisuuden paikka. Tulemme hyvin toimeen ja meillä on niin paljon yhdistävää, että ei tässä mitään hinkua muuallekaan ole.
Silti koen olevan järkiliitossa. Minua ei ole tarkoitettu elämäni rakkauden kanssa yhteen. Tiedän kyllä kuka hän on, mutta en edes toivo häntä itselleni, sillä hänelle on tarkoitettu jotain muuta. Ja kun rakkaus on niin ehdottoman vahvaa, niin tämä tilanne on ollut hyvin helppoa hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo...näin olen ajatellut että olen elämäni miehen kanssa. Mutta elämä on sekoittanut pakkaa tehokkaasti ja vetänyt mattoa jalkojen alta, tuntuu, että elämä on lyhyt mutta näiden asioiden suhteen pitkä...ja yllättävä. Ikinä ei voi olla varma mistään.
Mitä tarkoitat? Mitä on tapahtunut? -AP
Olen erittäin helposti ihastuvat sorttia, joten ihastuksia on ollut useita. Kerran aivan yllättäen kuitenkin voisi sanoa että tuli sellainen hlö vastaan että meinasi mennä koko elämä uusiksi, olin jollakin tavalla sekoamispisteessä tunteineni. En suosittele kenellekään mutta niin voi käydä.
Aivan. Varmasti ollut hankala tilanne. Kiitos, kun vastasit ja tsemppiä jatkoon! -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan. Olemme olleet enemmän ja vähemmän yhdessä yli 30v mutta emme koskaan virallisesti parisuhteessa tai avioliitossa.
En osaa sanoa. Meillä menee ihan hyvin mutta en voi mitään tunteelle, että jossain olisi oikeasti joku minua varten. Joka olisi enemmän kaltaiseni kuin nykyinen mieheni. Konka kanssa voisi olla täysin oma itseni, jonka kanssa olisi rennompaa ja onnellisempaa. Taidan olla helposti ihastuvaa sorttia.
Meillä on melko uusi ok-talo ja pieni lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa. Meillä menee ihan hyvin mutta en voi mitään tunteelle, että jossain olisi oikeasti joku minua varten. Joka olisi enemmän kaltaiseni kuin nykyinen mieheni. Konka kanssa voisi olla täysin oma itseni, jonka kanssa olisi rennompaa ja onnellisempaa. Taidan olla helposti ihastuvaa sorttia.
Meillä on melko uusi ok-talo ja pieni lapsi.
En. Molemmat mokasimme, muistot jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä vielä mutta tunnen oloni turvalliseksi.
Erosin "elämäni rakkaudesta" viime vuonna lähes kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. En tiedä mitä mieltä olen koko termistä. Voiko näitä elämän rakkauksia olla useita, vai onko vasta se viimeinen, joka päättyy kuolemaan, se todellinen elämän rakkaus? Entä jos puoliso kuolee jo nelikymppisenä ja ihminen rakastuu uudelleen viisikymppisenä, voiko näitä kahta rakkautta edes verrata toisiinsa?
Mutta vastauksena kysymykseen: seurustelen uuden miehen kanssa, johon olen hiljalleen rakastumassa. Aika näyttää, millainen elämäni rakkaus hänestä tulee.
Olen kokenut Elämäni Rakkauden, mutta kohtalo päätti toisin. Morsiushuntu vaihtui suruhuntuun, kun yhtenä loppukesän iltana hirvi osui väärään paikkaan väärän auton kanssa. Pari viikkoa hautajaisten jälkeen huomasin olevani raskaana. Olin tuolloin 23-vuotias. Nykyisen mieheni kanssa olen ollut jo yli 20 vuotta. Hän tietää, ettei ole elämäni rakkaus eikä sitä odotakaan. Kuolleiden kanssa ei kuitenkaan kannata edes yrittää kilpailla. Suhteemme on silti aivan hyvä ja tasapainoinen.
Minäkin luulin niin...mutta nyt naiselta tulee katkeria viestejä, "kun olen tehnyt pari liikunnallista liikettä", olen silti kuulemma sama läskikasa, mikä vaan syö, eikä siitä muutu.
Ei ole elämäni rakkaus, mutta oikein hyvä työihminen ja se riittää tällä hetkellä.
En usko "elämän rakkauteen" vaan siihen, että voi olla monia hyviä vaihtoehtoja. Rakastuminen on päätös siinä, missä myös tunne, koska alkuhuuma voi olla koukuttavaa, mutta silloin ei saa koskaan kokea sitä todellista kumppanuutta.
Mieheni kanssa olemme olleet vain neljä vuotta yhdessä, mutta hän on se, jonka kanssa koen olevani täysin hyväksytty ja rakastettu. Välillä koen olevani umpirakastunut, välillä en. Mitään tunteita ei ainakaan vielä ole herännyt ulkopuolisia kohtaan, mutta uskon niin jossain vaiheessa käyvän. Hän on silti se, jonka kanssa haluan ehdottomasti olla. Muista viis. Olisin murtunut, jos eroaisimme, mutta tiedän myös, että kykenen löytämään uuden. En samaa enkä samanlaista, mutta silti yhtä arvokasta.