Lue keskustelun säännöt.
Olen melkein 20v rakastanut salaa toista kuin puolisoani
12.07.2017 |
Nyt alkaa tuntua, että elämä menee pilalle ja hukkaan, mutta en vaan saa sitä toista mielestäni vaikka kuinka yritän. Nyt, kun aikaa on kulunut jo niin paljon ja siltikin se on edelleen mielessä, niin koko ajan vain olen varmempi ja varmempi, että se olisi ollut mulle Se Oikea, koska vieläkin niin vahvat tunteet. Jos olisi ollut vain joku mitätön heila muiden joukossa, niin olisin jo unohtanut.
Jos voisin, riipasisin kovan kännin.
Kommentit (44)
Niin, jos tämä palavien tunteittesi kohde on tahollaan vakaassa ja onnellisessa parisuhteessa, niin ei sulla ole mitään oikeutta mennä siihen väliin, koska teillä historia joskus vuonna miekka ja kilpi. Se oli silloin se. Voit korkeintaan erota nykyisestä suhteestasi, mutta toisen ihmisen onnea sulla ei ole lupa järkyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teilatkaa vapaasti, mulla mennyt samoin kuin ap:lla 31v. Elämä vei kuin leffassa, aina väärään aikaan vapaana. Silti kummallakin hyvä elämä omiensa kanssa mutta ei vaan päästä toisistamme eroon ikinä. Kumpikin tietää että meidät oli tarkoitettu yhteen silloin kauan sitten mutta kohtalo vei erilleen.
Paitsi, että jos menisitte yhteen, niin muutaman vuoden sisällä voisitte huomata, että olettekin ihan väärät toisillenne. Haaveissa on hyvä elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olitteko yhdessä vai onko hän vain joku ihastus jota et tuntenut todella?
Oltiin yhdessä, tunsin kyllä hyvin.
ap.
No mikä teidät silloin aikoinaan erotti? Ette siis ainakaan silloin olleet toisillenne match made in heaven. Miksi tilanne olisi muuttunut 20 vuodessa? Sori mut vaikuttaa melko yksipuoliselta rakkaudelta. Ja sitäpaitsi olen pahoillani nykyisen puolisosi vuoksi. Hän ilmeisesti panostaa suhteeseenne, koska sanot että mies on kaikin puolin hyvä, ei juo eikä juokse missään. Toteat vielä, että onneksi otin sentään hyvän miehen (laastariksi) vaikken sitä rakastakaan!! Ja mitä SINÄ teet suhteenne eteen? Haikailet jotain, jonka aika oli kauan sitten ja joka ei silloin(kaan) kestänyt. No, asioilla on tapana järjestyä. Karma's a bitch.
Vierailija kirjoitti:
No sitä intohimoa ei voi syntyäkään ennen kuin heivaat sen toisen mielessäsi taka-alalle ja annat miehellesi mahdollisuuden.
Helppo sanoa että jätä taka-alalle mutta kun se tulee aina hiljaisina hetkinä mieleen. Ainoa keino hetkittäiseen unohtamiseen on tehdä koko ajan jotain. Jos tulee hiljaisia hetkiä niin hän tulee mieleen. Haluaisin unohtaa mutta en ole keksinyt keinoa. Rakkaus on ilmeisesti sellainen että se pitää polttaa loppuun niin siitä pääsee eroon. jos sitä ei voi polttaa loppuun oikeasti niin se kaihertaa mielen sopukoissa vaikka kuinka kauan. En yhtään ihmettele että jotkut ovat ottaneet alkoholin siihen unohdustehtävään. Alkoholi on vaan huonoin vaihtoehto
Miten ihmeessä pystyt menemään naimisiin ja tekemään lapsen sellaisen ihmisen kanssa, jota et ole koskaan rakastanut? Onko miehesi sinulle vain joku nukke, joka mahdollistaa ne "hyvään" elämään kuuluvat avioliiton, lapset ja elintason? Vai oliko yksin nukkuminen niin vaikeaa, että oli ihan pakko ottaa joku siihen sängyn täytteeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teilatkaa vapaasti, mulla mennyt samoin kuin ap:lla 31v. Elämä vei kuin leffassa, aina väärään aikaan vapaana. Silti kummallakin hyvä elämä omiensa kanssa mutta ei vaan päästä toisistamme eroon ikinä. Kumpikin tietää että meidät oli tarkoitettu yhteen silloin kauan sitten mutta kohtalo vei erilleen.
Paitsi, että jos menisitte yhteen, niin muutaman vuoden sisällä voisitte huomata, että olettekin ihan väärät toisillenne. Haaveissa on hyvä elää.
Mahdollista tuokin. Olemme aina puhuneet että olisi ollut parempi kokea vaikka vittumainen vuosi yhdessä ennemmin kuin tämä ikuinen ikävä. Sittenhän sitä olisi ollut vapaa elämään elämää toisaalla. Nyt aina sidoksissa.
En usko että hirveitä ylläreitä toisesta olisi paljastunut vaikka olisimme olleetkin yhdessä, niin paljon ja syvältä on tätä suhdetta luodattu vuosien mittaan ja oltu toisen tukena pahoina hetkinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teilatkaa vapaasti, mulla mennyt samoin kuin ap:lla 31v. Elämä vei kuin leffassa, aina väärään aikaan vapaana. Silti kummallakin hyvä elämä omiensa kanssa mutta ei vaan päästä toisistamme eroon ikinä. Kumpikin tietää että meidät oli tarkoitettu yhteen silloin kauan sitten mutta kohtalo vei erilleen.
Paitsi, että jos menisitte yhteen, niin muutaman vuoden sisällä voisitte huomata, että olettekin ihan väärät toisillenne. Haaveissa on hyvä elää.
Mahdollista tuokin. Olemme aina puhuneet että olisi ollut parempi kokea vaikka vittumainen vuosi yhdessä ennemmin kuin tämä ikuinen ikävä. Sittenhän sitä olisi ollut vapaa elämään elämää toisaalla. Nyt aina sidoksissa.
En usko että hirveitä ylläreitä toisesta olisi paljastunut vaikka olisimme olleetkin yhdessä, niin paljon ja syvältä on tätä suhdetta luodattu vuosien mittaan ja oltu toisen tukena pahoina hetkinä.
No höpö höpö. Ette ole olleet yhdessä 20 vuoteen. Haavekuviin on ihana rakastua, ne ovat turvallisia. Juuri kuten kuvaat, pysyvät aina samanlaisina, aina voi luottaa, koskaan ei saa niitä arjen ilkeitä kommentteja takasin. Aikuisen naisen kannattaisi erottaa oikea elämä ja harlekiiniunelmat. Enemmän sinun miettisin nykyistä suhdetta: mikä siinä on vikana kun sinun pitää paeta unelmiin? Mieti itseäsi, mitä kaipaat, onko tuo nakertava aukko oikeasti parisuhteessa vai sinussa itsessäsi jota haluaisit parisuhteella korjata (ei onnistu, jokainen vastaa omasta henkisestä hyvinvoinnistaan itse). Jos vika on parisuhteessa eikö sitä voi terpian tms avulla korjata niin eroa - mutta älä elättele romanttisia unelmia yhteisestä elämästä nuoruudenrakkauden kanssa. Elämääsi voi tulla joku uusi mies, mutta ei tuo exäsi, vaan lihaa ja verta oleva mies jonka kanssa jotkut asiat on paremmin kuin nykyisessä parisuhteessa, toiset taas kehnommin, esimerkiksi vanhemmuus (exästä tai uudesta miehestä ei koskaan tule lastesi isää). Mitä paremmin pystyt tajuamaan mistä nuo haaveilun tarpeet kumpuavat, sitä paremmin ymmärrät itseäsi ja nykyistä elämääsi, tuo nuoruuden rakkaus on todennäköisesti vain "pelastusrenkaasi" tilanteessasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi, MIKSI te tuhoatte oman elämän tolla tavoin... miksi ihmeessä olla suhteessa, jos haikailee toisen perään, eikä edes rakasta puolisoaan? Johan se on törkeää sitä toista kohti, olla rakkaudettomassa suhteessa, johon toinen panostaa täysillä, ja toinen haikailee jonkun muun perään.
Jos tosiaan haikailette jonkun perään noin kauan, niin miksi ette sitten ota riskiä ja mene sinne! Parempi se on kuin epämääräinen, mutta vakaa suhde.
Mutta jos AP ei ole edes nähnyt sitä miestä moneen vuoteen, niin on todennäköistä, että elää haavemaailmassa, haaveilee vain haavemaailmansa miehen perään. Todellisuus voi olla kaikkea muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta tämä nykyajan ihmissuhdekulttuuri. Toista ihmistä käytetään "laastarina". Paino sanalla KÄYTETÄÄN. Ette te haikailijat edes kykene rakastamaan ketään. Ällöttää missä petoksesta pakotatte kumppaninne elämään. Oletan et olette kaikki naisia.
Kyllä on kamala nykyaika kun naiset pettää. Ennen kaikki oli hyvin, kun vaan miehet petti.
Naisilla asiat tapahtuu henkisellä tasolla, miehillä taas fyysisellä, niinku väkivalta ja pettäminen. Tietty poikkeuksiakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miustas ois aika ikävä kohtalo olla ap:n mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teilatkaa vapaasti, mulla mennyt samoin kuin ap:lla 31v. Elämä vei kuin leffassa, aina väärään aikaan vapaana. Silti kummallakin hyvä elämä omiensa kanssa mutta ei vaan päästä toisistamme eroon ikinä. Kumpikin tietää että meidät oli tarkoitettu yhteen silloin kauan sitten mutta kohtalo vei erilleen.
Paitsi, että jos menisitte yhteen, niin muutaman vuoden sisällä voisitte huomata, että olettekin ihan väärät toisillenne. Haaveissa on hyvä elää.
Mahdollista tuokin. Olemme aina puhuneet että olisi ollut parempi kokea vaikka vittumainen vuosi yhdessä ennemmin kuin tämä ikuinen ikävä. Sittenhän sitä olisi ollut vapaa elämään elämää toisaalla. Nyt aina sidoksissa.
En usko että hirveitä ylläreitä toisesta olisi paljastunut vaikka olisimme olleetkin yhdessä, niin paljon ja syvältä on tätä suhdetta luodattu vuosien mittaan ja oltu toisen tukena pahoina hetkinä.
No höpö höpö. Ette ole olleet yhdessä 20 vuoteen. Haavekuviin on ihana rakastua, ne ovat turvallisia. Juuri kuten kuvaat, pysyvät aina samanlaisina, aina voi luottaa, koskaan ei saa niitä arjen ilkeitä kommentteja takasin. Aikuisen naisen kannattaisi erottaa oikea elämä ja harlekiiniunelmat. Enemmän sinun miettisin nykyistä suhdetta: mikä siinä on vikana kun sinun pitää paeta unelmiin? Mieti itseäsi, mitä kaipaat, onko tuo nakertava aukko oikeasti parisuhteessa vai sinussa itsessäsi jota haluaisit parisuhteella korjata (ei onnistu, jokainen vastaa omasta henkisestä hyvinvoinnistaan itse). Jos vika on parisuhteessa eikö sitä voi terpian tms avulla korjata niin eroa - mutta älä elättele romanttisia unelmia yhteisestä elämästä nuoruudenrakkauden kanssa. Elämääsi voi tulla joku uusi mies, mutta ei tuo exäsi, vaan lihaa ja verta oleva mies jonka kanssa jotkut asiat on paremmin kuin nykyisessä parisuhteessa, toiset taas kehnommin, esimerkiksi vanhemmuus (exästä tai uudesta miehestä ei koskaan tule lastesi isää). Mitä paremmin pystyt tajuamaan mistä nuo haaveilun tarpeet kumpuavat, sitä paremmin ymmärrät itseäsi ja nykyistä elämääsi, tuo nuoruuden rakkaus on todennäköisesti vain "pelastusrenkaasi" tilanteessasi.
Mun elämässäni on ihana aviomies ja mulla on hyvä parisuhde. Silti en ole koskaan pystynyt tuntemaan häntä kohtaan samoin kuin tätä elämäni rakkautta. Rakastan kyllä ja edelleenkin suunnittelemme tulevaisuutta ja vanhuutta yhdessä. Elämä on hyvää ja työntäyteistä enkä vertaa miehiä toisiinsa rationaalisella tasolla.
Mutta kun tapaan tämän 30v lähelläni olleen miehen sen ritinän ja kemian näkee sokeakin. Jos kyseessä olisi pelkkä himo ja ihastuminen eiköhän se olisi näiden vuosikymmenten aikana jo väljähtynyt, sen verran olemme erossakin yrittäneet olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, jos tämä palavien tunteittesi kohde on tahollaan vakaassa ja onnellisessa parisuhteessa, niin ei sulla ole mitään oikeutta mennä siihen väliin, koska teillä historia joskus vuonna miekka ja kilpi. Se oli silloin se. Voit korkeintaan erota nykyisestä suhteestasi, mutta toisen ihmisen onnea sulla ei ole lupa järkyttää.
Enhän minä mihinkään väliin ole menemässäkään. Ainoa asia mitä toivon on se, että saisin pyyhittyä nämä tunteet pois. Mutta kun ei ne ole tämän liki 20v aikana mihinkään tästä muuttunut, niin miten niitä yhtäkkiä saisi muutettua?
Kun sanotte, että rakastan haavekuvaa, niin millä tavalla se on haavekuva, jos se rakkaus on koko ajan pysynyt siinä samassa? Ei se ihminen silloin ollut mikään haavekuva, kun hänen kanssaan olin. Ei nämä tunteet ole niistä ajoista muuttunut mihinkään. Miten se kohde olisi yhtäkkiä muuttunut haavekuvaksi? Kun sitä on kuitenkin nähnytkin näiden vuosien aikana välillä. Haavekuvaan rakastuminen olisi, jos ei oltaisi nähty ja jos se rakkaus olisi välillä sammunut, mutta yhtäkkiä sitten tullutkin mieleen, että "ainiin joo se, rakastunpa häneen nyt taas vaikka ei olla nähtykään enkä tiedä millainen nykyisin on".
Mutta oli haavekuva tai ei, niin haluaisin jo päästä irti kokonaan. On liian kuluttavaa ikävöidä ihmistä, jonka kanssa ei enää tule olemaan.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, jos tämä palavien tunteittesi kohde on tahollaan vakaassa ja onnellisessa parisuhteessa, niin ei sulla ole mitään oikeutta mennä siihen väliin, koska teillä historia joskus vuonna miekka ja kilpi. Se oli silloin se. Voit korkeintaan erota nykyisestä suhteestasi, mutta toisen ihmisen onnea sulla ei ole lupa järkyttää.
Enhän minä mihinkään väliin ole menemässäkään. Ainoa asia mitä toivon on se, että saisin pyyhittyä nämä tunteet pois. Mutta kun ei ne ole tämän liki 20v aikana mihinkään tästä muuttunut, niin miten niitä yhtäkkiä saisi muutettua?
Kun sanotte, että rakastan haavekuvaa, niin millä tavalla se on haavekuva, jos se rakkaus on koko ajan pysynyt siinä samassa? Ei se ihminen silloin ollut mikään haavekuva, kun hänen kanssaan olin. Ei nämä tunteet ole niistä ajoista muuttunut mihinkään. Miten se kohde olisi yhtäkkiä muuttunut haavekuvaksi? Kun sitä on kuitenkin nähnytkin näiden vuosien aikana välillä. Haavekuvaan rakastuminen olisi, jos ei oltaisi nähty ja jos se rakkaus olisi välillä sammunut, mutta yhtäkkiä sitten tullutkin mieleen, että "ainiin joo se, rakastunpa häneen nyt taas vaikka ei olla nähtykään enkä tiedä millainen nykyisin on".
Mutta oli haavekuva tai ei, niin haluaisin jo päästä irti kokonaan. On liian kuluttavaa ikävöidä ihmistä, jonka kanssa ei enää tule olemaan.
ap.
Haavekuva niin, että ihminen usein muuttu paljon 20 vuodessa. Sinä haaveilet siitä kaukaisesta ajasta, kun olitte yhdessä tai olisitte olleet. Ei ole reilua verrata omaa pitkää suhdetta johonkin kaukaiseen fiilikseen. Ihan samalla tavalla se fiilis olisi laantunut sen toisen kanssa yhdessä ollessa, ja mahdollisesti muuttunut jopa niin epämiellyttäväksi, että olisit jo eronnut hänestä. Eihän siitä mitään tulisi, jos kaikki jatkuvasti haaveilisi jostain nuoruuden rakkauksistaan nykyisissä pitkissä liitoissaan. Tai voi haaveilla, mutta kannattaa ymmärtää, että totuus olisi toisenlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, jos tämä palavien tunteittesi kohde on tahollaan vakaassa ja onnellisessa parisuhteessa, niin ei sulla ole mitään oikeutta mennä siihen väliin, koska teillä historia joskus vuonna miekka ja kilpi. Se oli silloin se. Voit korkeintaan erota nykyisestä suhteestasi, mutta toisen ihmisen onnea sulla ei ole lupa järkyttää.
Enhän minä mihinkään väliin ole menemässäkään. Ainoa asia mitä toivon on se, että saisin pyyhittyä nämä tunteet pois. Mutta kun ei ne ole tämän liki 20v aikana mihinkään tästä muuttunut, niin miten niitä yhtäkkiä saisi muutettua?
Kun sanotte, että rakastan haavekuvaa, niin millä tavalla se on haavekuva, jos se rakkaus on koko ajan pysynyt siinä samassa? Ei se ihminen silloin ollut mikään haavekuva, kun hänen kanssaan olin. Ei nämä tunteet ole niistä ajoista muuttunut mihinkään. Miten se kohde olisi yhtäkkiä muuttunut haavekuvaksi? Kun sitä on kuitenkin nähnytkin näiden vuosien aikana välillä. Haavekuvaan rakastuminen olisi, jos ei oltaisi nähty ja jos se rakkaus olisi välillä sammunut, mutta yhtäkkiä sitten tullutkin mieleen, että "ainiin joo se, rakastunpa häneen nyt taas vaikka ei olla nähtykään enkä tiedä millainen nykyisin on".
Mutta oli haavekuva tai ei, niin haluaisin jo päästä irti kokonaan. On liian kuluttavaa ikävöidä ihmistä, jonka kanssa ei enää tule olemaan.
ap.
Haavekuva niin, että ihminen usein muuttu paljon 20 vuodessa. Sinä haaveilet siitä kaukaisesta ajasta, kun olitte yhdessä tai olisitte olleet. Ei ole reilua verrata omaa pitkää suhdetta johonkin kaukaiseen fiilikseen. Ihan samalla tavalla se fiilis olisi laantunut sen toisen kanssa yhdessä ollessa, ja mahdollisesti muuttunut jopa niin epämiellyttäväksi, että olisit jo eronnut hänestä. Eihän siitä mitään tulisi, jos kaikki jatkuvasti haaveilisi jostain nuoruuden rakkauksistaan nykyisissä pitkissä liitoissaan. Tai voi haaveilla, mutta kannattaa ymmärtää, että totuus olisi toisenlainen.
Kukaan ei voi tietää mikä se totuus olis. Voi olla, että ap ja ex olisivat onnellisesti yhdessä edelleen, kun kerran vieläkin vahvasti tunteita tai sitten voi olla, että suhde olisi kariutunut joka tapauksessa jossain vaiheessa.
ikävin KOHDALO SALASSA PYRKIIT OLEMAAN EI KERRO SITÄ OLLENKAA SEURUSTELU AVOLIITTO OMASTA SEURUSTELUSTAAN TIEDÄÄT PAREMMIN PUHUUT SIITÄ SILLON AVOLIITTO TYTTÖ YSTÄVÄ KAVERI NAIS YSTÄVÄ NAIS KAVERI SENNE TIEDÄS TOISEN POIKA PAREMMIN SILLON PUHUNA SIITÄ SEURUSTELU AVOLIITTO POIKA YSTÄVÄ POIKA KAVERI MIES KAVERI YSTÄVÄ TÄRISEVÄ PORNOSTTAAT PORNO SEKSI NÖRTTI NYGRI TIPSA TAPSI TAKAREIKÄ SILMÄ MURSI MURMELI PINA PIMPPA PIMPERO TENA MUKSI RAVINTOLLASSA PUSSAILLA NAURUASIA SE AVOLIITTO VAIMONA EUKKO KULTA ROUVA PUOLISO EMÄNTÄ SURAKKA VELI PIDÄÄ SE OLLA VELILLÄI MIES SURAKKA VELI ITSE PARISUHDEESSA PARINA PARISKUNTA VAIMONA RASKAANA SYNNYTTÄÄ TYTTÖPOIKA VAUVA VAIMON LAPSI ÄITINÄ SEN LAPSEN ISÄ LASTEN TARHA PÄIVÄ KOTI KERHO ESIKOULUTYTTÖ ALA ASTEKUMMUNKOULUTYTTÖ 3216325 YLÄASTEKUMMUNNKOULUTYTTÖ 97 POHJOISAHON KADU28D9 OUTOKUMPU
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo on hankalia juttuja. Yleensä haikailulle ei ole mitään pohjaa, vaikka sitä kuinka kuvittelisi toista siksi unelmien puolisoksi. Tuo ihminen on muuttunut, jopa hyvin paljonkin.
Milloin tapasitte viimeksi?Ei ihmiset muutu. Vähän kulmat hioutuu iän mukana, mutta ihan samoina me pysytään. Poikkeuksia lukuunottamatta.
Ihan jokainen vanha koulukaverini, joihin olen nyt aikuisiällä törmännyt, ovat pysyneet ihan samoina kuin silloin nuorenakin. Biletykset on jäänyt vähemmälle ja ne kärkkäimmät mielipiteet, mutta huumoriveikko on edelleen huumoriveikka, hiljainen "nörtti" on edelleen samalainen, taiteellinen ilopilleri myös. Se epäluotettava kaveri tekee edelleen ohareita jne. Ihan samalaisia he ovat nytkin vaikka ikää tullut paljon lisää.
Tuo on kyllä totta minustakin, harvat muuttuu paljon. Itsekin olen periaatteessa samanlainen kuin 20v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo on hankalia juttuja. Yleensä haikailulle ei ole mitään pohjaa, vaikka sitä kuinka kuvittelisi toista siksi unelmien puolisoksi. Tuo ihminen on muuttunut, jopa hyvin paljonkin.
Milloin tapasitte viimeksi?Ei ihmiset muutu. Vähän kulmat hioutuu iän mukana, mutta ihan samoina me pysytään. Poikkeuksia lukuunottamatta.
Ihan jokainen vanha koulukaverini, joihin olen nyt aikuisiällä törmännyt, ovat pysyneet ihan samoina kuin silloin nuorenakin. Biletykset on jäänyt vähemmälle ja ne kärkkäimmät mielipiteet, mutta huumoriveikko on edelleen huumoriveikka, hiljainen "nörtti" on edelleen samalainen, taiteellinen ilopilleri myös. Se epäluotettava kaveri tekee edelleen ohareita jne. Ihan samalaisia he ovat nytkin vaikka ikää tullut paljon lisää.
Tuo on kyllä totta minustakin, harvat muuttuu paljon. Itsekin olen periaatteessa samanlainen kuin 20v.
Tietty ydin, temperamentti säilyy samana, mutta joiltakin osin voi muuttua paljonkin. Eräs ystäväni muuttui iloisesta teinityttöydestä kyyniseksi ja valittavaksi keski-ikäisenä. Jopa niin paljon, että tuntui kuin ei olisi enää sama ihminen ja toisinaan kaipaan sitä millainen hän oli nuorena. Eräs ystävä kypsyi ja kehittyi huimasti henkisesti, niin että oli suorastaan valaistunut. Joillakin voi tulla sieluun jäykistymisiä ja taantua joltain osin, jotain jää pois ja jotain tulee tilalle.
No puolisosi se vasta tuntee, että hänen elämänsä on mennyt hukkaan, jos tuo hänelle paljastuu.
Vierailija kirjoitti:
miksi, MIKSI te tuhoatte oman elämän tolla tavoin... miksi ihmeessä olla suhteessa, jos haikailee toisen perään, eikä edes rakasta puolisoaan? Johan se on törkeää sitä toista kohti, olla rakkaudettomassa suhteessa, johon toinen panostaa täysillä, ja toinen haikailee jonkun muun perään.
Jos tosiaan haikailette jonkun perään noin kauan, niin miksi ette sitten ota riskiä ja mene sinne! Parempi se on kuin epämääräinen, mutta vakaa suhde.
Mutta jos AP ei ole edes nähnyt sitä miestä moneen vuoteen, niin on todennäköistä, että elää haavemaailmassa, haaveilee vain haavemaailmansa miehen perään. Todellisuus voi olla kaikkea muuta.
Mulla on kokemusta siitä tilanteesta, kun selviää, että toinen on koko suhteen ajan haikaillut exänsä perään. Erohan siitä tuli. Ja mitä tapahtui toiselle, lähtikö haikailujen kohteensa perään? Ei, vaan haikailujensa kohde vaihtui, nyt haikaili minun perään. Tähän olisi tietysti hyvä päättää ja jättää lukija siihen luuloon, että "paha sai palkkansa". Lopputulema oli kuitenkin, että palasimme yhteen. Toinen kasvoi ja tajusi, mikä on todellista. Mulla prosessi oli paljon pidempi, että pystyin taas luottamaan toiseen ja siihen, että hän oikeasti on sitoutunut suhteeseemme... monissa kovissa paikoissa sai rinnallani seistä, ennen kuin uskoin.
Teilatkaa vapaasti, mulla mennyt samoin kuin ap:lla 31v. Elämä vei kuin leffassa, aina väärään aikaan vapaana. Silti kummallakin hyvä elämä omiensa kanssa mutta ei vaan päästä toisistamme eroon ikinä. Kumpikin tietää että meidät oli tarkoitettu yhteen silloin kauan sitten mutta kohtalo vei erilleen.