Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Vierailija kirjoitti:
Ex-vaimoni oli lokkien lokki.
Hän ei nimenomaan halunnut yhteistaloutta, koska pelkäsi minun kärkkyvän vanhempiensa perintöä. Naimisiin mennessämme piti olla avioehto, jossa aikaisempi omaisuus oli kummankin omaa (eikö se nyt ole selvää ilman ehtoakin....). Minulla oli auto, jonka kustannuksiin hän ei osallistunut millään tavalla. Vakuutukset, huollot jne. maksoin itse. Kun kyse oli bensoista, ehdotin tähän että maksettaisiin kauppakassaan vähän enemmän ja bensat siitä. Tämä ei käynyt koska bensakulut eivät kuulu hänelle, hänhän ei autolla aja. Kaikesta huolimatta hänen työmatkansa ajettiin ko. autolla, samoin kotimaan lomamatkat, markettireissut jne... Röyhkeämpää loista en tiedäkään.
Ko. naikkonen on leiponut kymmenien tuhansien kulutusluotot ihan perintöä odotellessa. Onneksi hänen vanhempansa ovat vahvasti elossa :) Taitaa vouti kolkutella aikaisemmin kuin viikatemies.
Heh.
Onkohan kyseinen nainen ajatellut jatkaa elämäntyyliään vielä senkin jälkeen kun perintö on tuhlattu velkojen maksuun? Mitenköhän meinaa perinnönjaon jälkeiset velat hoitaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kirjoittanut tähän ketjuun jo yhden viestin, mutta vielä yhden lokin tiedänkin. Meillä on työpaikalla joku, joka syö toisten lounaat. On kyllä supervaras, koska tätä on jatkunut vuosia eikä ole yrityksistä huolimatta jäänyt kiinni. Ruokiin on piilotettu milloin väripatruunoita, milloin pilattu ruoka etikalla/suolalla/chilillä tms, mikään ei auta. Järjestelmällisesti katoaa aina jonkun työkaverin lounas jääkaapista. Tämä on minusta aivan käsittämättömän törkeää. Aivan kirjaimellisesti lokki, vie toisten ruuat.
Vierailija kirjoitti:
Olen kirjoittanut tähän ketjuun jo yhden viestin, mutta vielä yhden lokin tiedänkin. Meillä on työpaikalla joku, joka syö toisten lounaat. On kyllä supervaras, koska tätä on jatkunut vuosia eikä ole yrityksistä huolimatta jäänyt kiinni. Ruokiin on piilotettu milloin väripatruunoita, milloin pilattu ruoka etikalla/suolalla/chilillä tms, mikään ei auta. Järjestelmällisesti katoaa aina jonkun työkaverin lounas jääkaapista. Tämä on minusta aivan käsittämättömän törkeää. Aivan kirjaimellisesti lokki, vie toisten ruuat.
Lähes jokaisessa työpaikassa on näitä yksi. Osa näistä lokeista oikein valitsemalla valitsee sen parhaan lounaan.
Miehen veli on ammattihyötyjä, joka varmaankin miettii eri ihmisiä tavatessaan, että miten eri tavoin heitä voisi hyödyntää. Pyytelee bisneksiinsä rahaa, lainoja takaamaan, suosittelemaan työmielessä, lapsille hoitajaksi, oikolukemaan kirjoituksiaan, tulee visiitille aina ruoka-aikaan, pyytää muuttoapuun, siivoamaan tavaroitaan, lainaa autoa ym. kamaa ja mitä milloinkin. Röyhkeänä teininä varasti jopa vanhemmiltaan rahaa, kun luuli olevansa huoneessa yksin (mieheni oli piilossa vaatekaapissa ja näki ovenraosta kaiken).
Muistan, että jätti häissämme luvatta lahjapöydän kulmalle kasan surkean bändinsä omakustanne CD-levyjä, joiden vieressä oli hintalappu 10,-/kpl.
Tuollainen käytös vaikuttaa krooniselta. Hän manipuloi, valehtelee ja kerjää apua eri tavoin. Naureksii vain, jos joku huomauttaa tästä.
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt ole paha juttu, mutta mies menetti siinä mahdollisuutensa jäädä yökylään.
Pari kertaa olin tapaillut miestä, jonka kutsuin kylään. Ehdotin että laitan jotain syötävää. Sehän sopi. Odotin ko päivään saakka, että kysyisi, kuten normaalit ihmiset, että voiko tuoda mitään. Ei kysynyt. No,ajattelin että tuonee sitten viiniä tms. mikä sopisi hyvin, koska ilmoittikin, että tulee julkisilla, jos ottaa vähän viiniäkin.
Mies sitten tuli ilman mitään. Ei saakeli edes kukkakimppua. Tiesin sillä samalla sekunnilla kun näim ettei mitääm tuomisia ole, että joo tämä oli tässä. Kukaan ei voi olla niin saakelin urpo, etenkin mies joka yrittää naista riiata, ettei vie mitään saadessaan kutsun ensimmäistä kertaa kylään ja vieläpä illalliselle. Vitutti koko illan kokata ja tarjota sille. Joikin sitten viiniänikin hyvillä mielin. Tulipahan selväksi ettei kannata enää jatkaa :)
Vinkki miehille: jos nainen kutsuu sinut kotiin illalliselle, vie nyt hemmetti soikoon jotain.
Ja tämä myös tiedoksi sille, joka kirjoitti että "jokainen nainen deiteillä".
Melkein samanlainen kokemus mulla. Tein hyvät ruuat ja ostin hyvää viiniä - mies tuli tyhjin käsin. Olis vaikka pahoitellut tai keksinyt tekosyyn (tuliainen jäi kotiin tms) Taisi olla kolmannet treffit. Ja toiseksi viimeiset. Viimeisissä olimme kahvilassa, ja minä maksoin omat kahvin. Hyvät tavat on vain niin tärkeää ja yksi tärkeimmistä on vastavuoroisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä juttu on ystävästäni, joka ei nyt varsinaisesti ole mikään lokki. Onpahan vain kyvytön asettumaan toisen ihmisen asemaan. ajattelin jakaa kuitenkin.
Joskus aikanaan ystäväni ehdotteli, että lähtisimme hiihtolomalla yhdessä lastemme kanssa muutamaksi päiväksi hiihtokeskukseen. Tämän ystävän olen tuntenut lapsesta saakka. Siihen aikaan taloudelllinen tilanteemme oli todella erilainen. Hän hyvässä ammatissa ja miehensä toimitusjohtajana ja sen tason palkka. Me taas mieheni kanssa olimme siinä opintolaina-asuntolainarumbassa eikä rahaa ollut todellakaan hotellilomiin. Sanoin, etten lähde, koska rahaa ei ole ja poikani oln vasta viisivuotias ja viihtyy vallan hyvin paikallisessa pulkkamäessä. Hänelle oli jostain syystä hirveän tärkeää lähteä. Hän kertoi, että jollakin kortilla sai hotellikeskuksesta mökin todella edullisesti ja matkalle päästäisiin hänen miehensä työsuhdeautolla, jossa oli myös bensaetu eli matkustaminen oli ilmaista. No suostuin sitten. Arvioin, että kohtuullisilla menoilla reissusta selviää ja meidän pojat viihtyivät hyvin yhdessä.
Reissu oli aika kamala. Vanhempi hänen pojistaan oli siinä iässä, että hänen mielipuuhaansa oli äitinsä härnääminen ja poika tosissaan tiesi, mitä nappeja painella. Ystäväni päätyi huutamaan pojalle suurimman osan matkaa. Minä oman poikani kanssa vietimme suurimman osan reissusta kaksistaan. Meillä oli kyllä kivaa. Poikani tosin tiedusteli, miksi toi noiden äiti huutaa niille koko ajan.
Katastrofi sattuikin sitten kohdalle siinä vaiheessa kun kirjauduimme hotellista ulos. Hotelli laskutti täyden hinnan, koska ystäväni ei ollut tilatessaan ilmoittanut, että kyseessä on tällainen korttietuhinta. Hän hermostui täysin ja alkoi vaatia minulta lisää rahaa majoituksesta. Kotimatkalla tankatttuaan miehensä auton tämän firman kortilla, vaati minulta bensarahaa ajomatkasta. Kaikenlaista muutakin pikku kulua siinä kotimatkalla ilmestyi. Minä maksoin kiltisti, koska takapenkillä istui kolme säikähtäneen näköistä lasta, enkä halunnut tilannetta kärjistää heidän takiaan. Reissu tuli tosi kalliiksi, mutta tulipahan oppirahat maksettua.
Tämä sama ystävä kutsui meidät käymään eräänä viikonloppuna. Mentyämme paikalle molemmat heidän poikansa olivat karmeassa räkätaudissa. Katsoin häntä kysyvästi, kun näin potilaat. Hän sanoi, että ei viitsinyt kertoa etukäteen, koska ette kumminkaan olisi sitten tulleet ja pojat on niin ikävystyneitä, kun tuo flunssa on kestänyt jo melkein viikon. Sanoin siihen, että kiitos kutsusta, mutta meillä kenelläkään ei ole nyt varaa sairastua. Jätin tuliaiset pöydälle ja lähdettiin kotiin. Oli myöhemmin päivällä kutsunut käymään yhteisen ystävämme, jonka lapsella on vaikea astma. Sattumalta olimme puhuneet asiasta aiemmin samana päivänä puhelimessa, joten kutsun saaja tiesi kieltäytyä kutsusta.
Välimme eivät menneet kokonaan, mutta otin etäisyyttä. turha lienee mainita, että millekään reissulle en hänen kanssaan sen jälkeen ole lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
"Vinkki miehille: jos nainen kutsuu sinut kotiin illalliselle, vie nyt hemmetti soikoon jotain."
Ymmärrän tämän, mutta kun aloin miettimään asiaa, niin ei kukaan nainenkaan minulle ole mitään tuonut, ei koskaan. Itse olen tuonut nallea ja kukkaa treffeillä, maksellut, kutsunut syömään. Elokuvatikettiä, oluita, juomia.
Niin, minähän olen nainen, niin se on jo lahja.
Jos joku minut kokonaiselle aterialle kutsuu kotiinsa niin yleensä olen ehdottanut että minä voin hoitaa jälkipruokapuolen eli leivon jotain tai tuon juotavaa. Oli sitten kyseessä deitti tai kaverin kutsu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkahan moni lokki tunnistaa itsensä näistä tarinoista.
Olisi mielenkiintoista kuulla edes yhden lokin selitys toiminnalleen - toivottavasti edes jokunen ymmärtää, paljonko pahaa mieltä heidän toimintansa on aiheuttanut.
Tästä aiheesta riittää kerrottavaa. Pahin tuntemani lokki oli entinen kaveri joka oli myös hetken aikaa kämppikseni. Hänellä tosin oli pahoja mielenterveysongelmia joista varmasti ainakin osa näistä tapauksista johtui.
Aikana jolloin asuttiin samassa kämpässä hän aivan röyhkeästi pölli minulta tavaraa. Saattoi esimerkiksi pyytää dvd:n lainaan, kun pyysin sitä takaisin hän on kuulemma sen jo palauttanut ja sattumalta juuri eilen osti aivan samanlaisen dvd:n itselleen Anttilasta. Olin kuulemma itse hukannut leffani eikä hän voi tietää mihin. Tarjosi vierailleen pakastimesta minun ruokiani koska "kun tulee vieraita on pakko olla jotakin hyvää tarjottavaa". Tupakkansakin pölli minulta koska minulla oli niin paljon ja halpaa tupakkaa ja hän raukka on niin vähissä rahoissa että hänellä on oikeus ottaa minulta vähän. Ostin siis itselleni venäläistä tupakkaa aina useamman ns. kartsan eli kymmenen askin paketin kerrallaan. Eli kyllä tupakkani oli halpaa ja sitä oli paljon silloin kun sitä ostin. Kämppikseni ei voinut ostaa itse itselleen venäläistä tupakkaa koska kartsa on niin kallis ja hänellä on niin vähän rahaa. Hän siis vertasi suoraan hintoja kaupasta yksi aski 5e tai 10 askia venäläistä 15e, viisi euroa on paljon vähemmän rahaa. Hänen logiikallaan minä olin siis suunnilleen miljonääri kun minulla rahaa pistää niin paljon tupakkaan ja minulta sai sitä pölliä. (Nämä hinnat olivat siis minun päästäni keksimiä esimerkkejä, en muista enää paljonko tupakka maksoi tarkalleen yli kymmenen vuotta sitten.)
Kun en ollut kotona hän kävi huoneessani käyttämässä minun tavaroitani ja majoitti sinne yövieraitaan kysymättä lupaa koska ei jaksanut ottaa varapatjaa esille. Majoitustoiminnan huippu oli kun hänen kaverinsa muutti eteisen lattialle asumaan kuukausiksi. En tiedä maksoiko tänä kaveri kämppikselleni vuokraa, veikkaan että maksoi, minulle ei. Kun yritin häätää tätä tyyppiä pois eteisestä se oli aina kuulemma juuri huomenna lähdössä enkä minä voi estää kämppikseni vieraiden kyläilyä.
Jatkuu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jakuu...
Kerran kämppikseltä kaatui kukkaruukullinen multaa lattialle. Sen sijaan että hän olisi käyttänyt omaa imuriaan, rikkalapiota tai aivan mitä tahansa puhdistusvälinettä hän odotti koko päivän kukkamullat lattialla että poistuin asunnosta ja hän kävi salaa hakemassa huoneestani minun imurini ja imuroi sen pölypussin puolilleen multaa.
Asunnossamme olleiden bileiden jälkeen vieraat olivat unohtaneet tai jättäneet muuten vaan meille paljon avaamattomia alkoholijuomia kämppis sai aivan jumalattoman raivokohtauksen kun meinasin avata ja juoda yhden niistä. Ne olivat kuulemma kaikki hänen juomiaan koska ne olivat löytyneet hänen tiloistaan. Eli esimerkiksi lähempänä hänen paikkaansa yhteisessä ruokapyödässä, hänen hyllyltään jääkaapista, hänen yhteisissä tiloissa olevalta sohvaltaan jne. Tosiasiassa kämppis ei tiennyt mistä juomat olivat löytyneet koska minä olin siivonnut yksin asunnon bileiden jälkeen ja vienyt juomat keittiöön.
Voitte varmaan arvata mitä tapahtui kun ajoin ajokortin ja hankin auton. Olin tämän lokin ilmainen henkilökohtainen autonkuljettaja. Hänellä oli aina jokin suuri dragedia ja tarina mietittynä minkä takia hänen on PAKKO päästä autolla paikkaan X ja minä olisin aivan kauhea ihminen ja pilaisin hänen elämänsä jos en heittäisi. Bussilla tai kävellen ei voinyt mennä milloin mistäkin syystä. Jos kieltäydyin hän soitteli, viestitteli ja tuli alaovelle soittamaan summeria (asuimme ajokortti aikaan jo eri osoitteissa) niin pitkään että suostuin. Saattoi siis soittaa vaikka 10h putkeen jos en vastannut hänelle.
Joku kysyi aiemmin miksi kukaan sietää tällaista. Hyvä kysymys. Tämä minun tuttavani oli niin hyvä manipuimaan ja valehtelemaan että itsekkin tajusin vasta vuosia sen jälkeen kun panin ystävyyssuhteen kokonaan poikki miten paljon hän loppujen lopuksi käytti minua hyväksi. Nuorena ja hyväntahtoisena ihmisenä ajattelin monesti että "noh, ehkä minä tosiaan itse olen hukannut sen dvd:n/ehkä en nostanutkaan sitä kakskymppistä/ehkä sillä ei ole väliä jos nyt lähden Prismaan kun kaveri pyytää, voisinhan minä sieltä itsekkin jotakin ostaa." Olin siis teini-ikäinen tuohon aikaan, en ollut aiemmin tavannut ihmistä joka käyttää muita tuolla lailla hyväkseen, en tiennyt miten pitää toimia sillä en ujona ja hiljaisena tyttönä uskaltanut sanoa kovaa sanaa. Sen lisäksi en itse ollut kovin sosiaalinen eikä minulla ollut montaa kaveria. Tämä lokki kaveri taas oli todella sosiaalinen ja suosittu joten halusin pysyä hänen kanssaa kavereina jotta pääsisin hänen mukanaan esimerkiksi opiskelijabileisiin joissa voisin tavata uusia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Tähän ketjuun on pakko kommentoida. Vaimoni sisko on pahin lokki, jonka tunnen. Hän käy perheineen kerran vuodessa lähes kahden kuukauden ulkomaan matkalla. Sanomattakin selvää, että perheen kaksi koiraa ei todellakaan voi lähteä reissuun matkaan, eli mitäs sitten? Pihinä ihmisenä ei suostu laittamaan koiria koirahotelliin tai hankkimaan palkallista lemmikinhoitajaa, joten vaimoni joutuu hoitamaan koiria vieläpä ihan ilmaiseksi. Kun hän menee paikan päälle, ei jääkaappiin ole jätetty mitään. Olisi ihan kohteliasta maksaa lemmikinhoitajalle edes ruuat. Mutta tässä ei edes ole vielä kaikki! Kerran tuo ulkomaan matka ajoittui pahimpaan punkkiaikaan. Koirille ei oltu laitettu minkäänlaisia punkkimyrkkyjä, ja vaimoni joutui omasta pussistaan maksamaan ne myrkyt. Ei saanut edes rahoja takaisin. Ja reissusta palatessa pyytävät vaimoani käymään kaupassa ostamassa ruokaa heille valmiiksi kaappiin, koska ovat niin väsyneitä matkailusta.
Olimme hankkineet ihan uuden järjestelmäkameran, koska aloin harrastaa valokuvausta. Pyysivät sitten sen kamerani reissuun matkaan, että saisivat hyviä kuvia. No, kameran sain jatkuvan muistuttelun ja riitelyn ansiosta noin puolitoista vuotta reissun jälkeen takaisin, laturi ja linssinsuojus olivat hävinneet matkan varrelle ja ei varmaan tarvitse edes sanoa, että mitään korvausta emme saaneet. Tämä vaimoni sisko tykkää järjestää myös illanistujaisia luonaan, ja saattaakin soittaa tuntia ennen sovittua aikaa, että kävisimmekö matkan varrella kaupassa ostamassa ne tarjottavat. Ja kuvion varmaan arvaattekin, korvausta niistä tarjottavista ei koskaan kuulu. Olen monta kertaa sanonut vaimolle että tämän hyväksikäytön pitää loppua, että edes omaa siskoa ei tarvitse aina miellyttää, mutta vaimo ei suostu laittamaan tuolle touhulle loppua.
Voi ristus, kyllä tuollaiselle hyväksikäytölle pitää saada stoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini lapsineen hengaa meillä aina kun mahdollista. Tekevät samaa myös muualla. Kaveri sitten avoimesti kertoo, kuinka paljon on nyt säästänyt ruokarahassa kun yksi on yökylässä, yksi syö isovanhemmilla ja serkun synttärit on ylihuomenna, siellä meinaavat olla koko päivän, jottei tarvitse kotona laittaa ruokaa.
Tuosta tuli mieleen yksi 5-lapsinen tuttavaperhe, perheen isä on pappi. Perheen äiti suunnittelee syömiset sen mukaan mitä tapahtumia seurakunnassa on tulossa että missä pesueensa voi syöttää ilmaiseksi. Mukaan otetaan tietysti lasten kaverit jos sattuvat olemaan kylässä juuri silloin. Muistotilaisuuksiinkin tunkevat koko perheen voimalla, ruoka päällimmäsenä (ainoana) asiana mielessään. Jotenkin härskiltä kuulostaa ne jutut, "sunnuntaina onkin ne hautajaiset, hyvä, ei tarvitse tehdä lounasta".
Eikö sielä ihmiset ihmettele ketä tuntemattomia pöydässä istuu vai menevätkö keittiöön syömään ja jotenkin huiputtavat ruokaa pitopalvelulta?
Kyseessä ei ole mikään kovin iso seurakunta joten kyllä ne seurakuntalaiset tietää, että tuossa on papin perhe. (En ole varma kuinka monta pappia seurakunnassa on, mutta veikkaisin, että vain tuo yksi tai maksimissaan kaksi). Tuo pappisperhe menee ihan pokkana pöytiin muiden joukkoon syömään eikä siellä kukaan ole vissiin ihmetellyt niitä ylimääräisiä lapsiakaan (siis niitä lasten kavereita jotka perhe ottaa mukaansa syömään jos kaverit on juuri silloin käymässä). Sitä en kyllä tiedä, että mitä seurakuntalaiset ajattelee hiljaa mielessään tuosta touhusta...
Olin opiskelijana bileissä, jossa tuli sitten puheeksi pizzatilaus. Suurin osa tyypeistä oli kaverini kavereita, joita en henk.koht. tuntenut. Tuli sitten maksun aika, joka jotenkin lankesi minulle. Maksoin muistaakseni seitsemän pitsaa n 80-90 euroa kotiinkuljetuksineen. Opiskelijan budjetista tosi paljon ja puhetta oli, että maksavat sitten myöhemmin tililleni omansa.
Pyysin sitten joitakin näistä tyypeistä Facebook- kavereiksi, ja sain vaan lähinnä mutinaa kun tavattiin myöhemmin, että noloa kun jengi pyytää face-kavereiksi joitain, jotka on vaan kerran tavannut. Jaaha, vissiin niin paljon nolompaa kuin lokkeilu tuntemattomien rahoilla. Kukaan ei maksanut pitsojaan takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs vanha perhetuttuni asuu eräässä latinomaassa ja sanoi, että sieltä on tulossa yksi hänen tuttavansa (=nuori mies) tutustumaan suomeen. Ehdotti, jos voisin vähän näytellä paikkoja hänelle ja kiertää Helsinkiä. Minusta kuulosti hyvältä ;) Nuori ja komea adonis saapuisi tänne ja pitäisimme hauskan Helsinkipäivän, ikäänkuin treffit! Olin tuolloin myös sinkku. Odotukset korkealla.
No, odotin miestä rautatieasemalla ja silmäni osuivat nuoreen ressukkaan jolla oli jalassa kauheat vanhat lenkkarit ja muutenkin epäsiistit vaatteet. Lisäksi vyölaukku (ei trendikäs sellainen). Ajattelin, ettei varmasti voi olla hän, mutta pian hän ujosti tervehti minua, kun huomasi (olin kertonut hänelle, mistä minut tunnistaa).
Yritin olla positiivinen ja ottaa päivän leppoisana matkaopaspäivänä. Ilma tosin oli tosi kylmä ja sateinen. Aika pian siis mies ehdotti, että käymme kahvilla. Oletin tietenkin, että maksamme omamme tai jos hyvin käy, kiitokseksi hän maksaisi kahvini. Saavuimme sitten kahvilaan, ja mies kysyi, minkä kahvin otan. Sanoin ottavani cappuchinon ja hän sanoi ottavansa saman ja sitten tilasi molemmat kahvit kassalta. No tämän jälkeen hän paineli pöytään istumaan, ja oletti minun maksavan, minkä tietenkin jouduin tekemään!
Olin vähän hämmentynyt mutta en pahastunut. Jatketaan päivää, ajattelin.
Oli kotiinlähtöjen aika (mies majaili tuttunsa luona n. 15km keskustasta). Vaikerrellen juuri ennen lähtöä hän kysyi, voisinko ostaa hänelle junalipun erääseen kaupunkiin toiselle puolelle Suomea, kun hän ei onnistunut sitä itse verkosta ostamaan. Lupasi tietenkin maksaa heti takaisin, joten ostin lipun hänelle vielä samana iltana. Voitte varmaan arvata, sainko ikinä rahojani takaisin.
Lähtiessä ihmettelin, kun hän ei tullutkaan metroon. Hän sanoi, että kävelee majapaikkaansa (15km!!!), koska ei raaski maksaa kertalipun hintaa.....
Tuo junalippu ainakin on silkkaa lokkeilua, mutta muiden osalta voi kyllä olla, että hänellä oli yksinkertaisesti liian pieni matkabudjetti Suomen hintatasoon. Se, että hän ei ollut adonis, on jutussasi ihan sivuseikka. Vai olisiko huonosti hoidetut raha-asiat siinä tapauksessa tulleet jotenkin oikeutetuksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on eräs ystävä, jonka luulin ensin lokkeilevan " näyttää ihanalta, harmi ettei oo varaa" ( ja merkitsevä katse) kunnes tajusin, että kyseinen ihminen on vain vähissä varoissa. Ymmärrän kyllä ja tunnen myötätuntoa, muttei tee mieli pyytää kahvilaan tai terassille koska päätyy itse maksumieheksi ! Voin tulla kahville ja tuoda kahvipaketin sekä pullapitkon, mutten ala kahvilassa maksaa kolmen euron lattea ja vitosen kakkupalaa!
Tuliaisiksi 4 ueron kahvipaketti ja 4 euron pullapitko. No jäähän persaukiselle kaverille huomiseksiskin, tosi huomaavaista.
3 + 5 ei voi maksaa koska ylellisyyttä kurjalle kaverille. 4 + 4 ok, niin voidaan köyhäillå yhdessä
3+5 ×2=16
4+4 = 8
Vai meinasitko ettei tuo kahvilassa osta mitään itselleen, köyhälle kaverille vain?
16? Tuota noin... Ihan jo alakoulussa opetetaan laskujärjestys... Kertolaskut lasketaan ensin...
Vierailija kirjoitti:
Tästä on jo vuosia aikaa, mutta kuitenkin. Olin sopinut shoppailureissun ystävän kanssa ja hän ehdotti että voisimme mennä samalla leffaan, kun hänellä on joululahjaksi saatuja leffalippuja jotka ovat menossa vanhaksi (viimeinen käyttöpäivä tyyliin samalla viikolla). Sehän sopi ja mentiin sitten ostoskierroksen jälkeen leffaan ja hän maksoi lahjalipuillaan. Kun oltiin istumassa alas paikoillemme teatterissa, hän ilmoitti hinnan jonka olin hänelle nyt velkaa lipusta! Olin järkyttynyt, eihän hän ollut itsekään maksanut mitään lipuista, ne olivat lahja! Oltiin vielä todella hyviä kavereita, niin oletin hänen haluavan tarjota leffan, koska pyysi itse ja sanoi ettei ehtisi niitä muuten käyttää. En muista maksoinko ikinä lippua hänelle, en ainakaan siinä hetkessä, kun ei tainnut olla käteistä (koska en ollut varautunut...) Tämän jälkeen tajusin kuinka hän oli muutenkin aika pihistelijä, vaikka tulikin hyvinhyvin rikkaasta perheestä. Ei koskaan tarjonnut mitään muille, siis MITÄÄN, kun kutsui muita kylään, tarjosi pelkkää vettä. Jos joku oli hänelle velkaa, hän muisti kaikki sentitkin, saattoi vielä kuukausien päästä muistuttaa jonkun olevan hänelle 1,35€ velkaa.
Leffalipuista tuli mieleen...
Lapsemme kaveri on lähes kaksi lukuvuotta tullut koulusta suoraan meille 3-5 tunniksi, syö välipalan, tekee läksyt sekä leikkii ja lojuu lastemme kanssa. Lisäksi kuskaan poikia harrastukseensa kolme-neljä kertaa viikossa (+viikonloppujen pelimatkoja satunnaisesti), kuskaukset kun eivät oikein sovi lapsemme kaverin uusperheen aikatauluihin. Me olemme ihan työssäkäyvä perusperhe, teen itse joustavaa työaikaa, joten pystyn yleensä venymään lasten aikatauluihin.
Nyt tämän kaverin isä soitti ja kysyi, lähtisikö lapsi heidän kanssaan elokuviin, hän hoitaisi liput. Ilahduin kovasti ja ajattelin, että onpa fiksua, että ajatteli näin ja tarjoavat vähän niinkuin vastavuoroisesti lapsellemme kivan leffaillan.
Kaverin isä tuli hakemaan poikaani ja sanoi, että hyvä kun lapsi pääsi, ei mennyt lahjaliput hukkaan, liput kun olivat menossa vanhaksi seuraavana päivänä. Samalla pyysi minulta lipun hinnan, mutta bensoista ei tarvi maksaa, koska olen heidän poikaansakin joskus (!!) kuskannut.
Sanoin, että tottakai voin bensatkin maksaa ja kun mulla nyt ei valitettavasti ole kuin 20€ rahaa käteisenä, voit laittaa lopusta summan ja tilinumeron, niin maksan heti. No isukki sai soperrettua, että ei sun oikeestaan tarvi nyt mitään maksaa, viette sitten meidän pojan joku toinen kerta teidän mukana leffaan tai johonkin... Siis samalla yritti vielä velvoittaa minut tekemään "vastapalveluksen".
Joskus ne tällaisen hyväuskoisen hölmönkin silmät aukenee ja loppuu se hyväntahtoisuus. Kauan siihen kyllä taas meni.
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa jo tuo päivällis-illallisjankkaus. Ketään ei kiinnosta.
Suurin osa kommentoijista edustaa alempia sosiaaliluokkia joiden sivistys rajoittuu McDonaldsilla käymiseen. Turha näille on puhua päivällisten ja illallisten nyansseista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on eräs ystävä, jonka luulin ensin lokkeilevan " näyttää ihanalta, harmi ettei oo varaa" ( ja merkitsevä katse) kunnes tajusin, että kyseinen ihminen on vain vähissä varoissa. Ymmärrän kyllä ja tunnen myötätuntoa, muttei tee mieli pyytää kahvilaan tai terassille koska päätyy itse maksumieheksi ! Voin tulla kahville ja tuoda kahvipaketin sekä pullapitkon, mutten ala kahvilassa maksaa kolmen euron lattea ja vitosen kakkupalaa!
Tuliaisiksi 4 ueron kahvipaketti ja 4 euron pullapitko. No jäähän persaukiselle kaverille huomiseksiskin, tosi huomaavaista.
3 + 5 ei voi maksaa koska ylellisyyttä kurjalle kaverille. 4 + 4 ok, niin voidaan köyhäillå yhdessä
3+5 ×2=16
4+4 = 8
Vai meinasitko ettei tuo kahvilassa osta mitään itselleen, köyhälle kaverille vain?16? Tuota noin... Ihan jo alakoulussa opetetaan laskujärjestys... Kertolaskut lasketaan ensin...
Eiköhän kaikki ymmärtäneet pointin, vaikkei ollutkaan muodossa (3+5)×2=16.
teininä kaverini oli mestari keksimään syitä miksi minun pitäisi mm. ostaa hänelle kuuden euron lonkeroita baarissa, tarjota lounaita, maksaa hänenkin osuus bensoista yms. "mä ostan sulle jotain kivaa joskus! " tai "tää voi olla mun synttärilahja puoli vuotta etukäteen, hehheh!" Lainasi kaikilta kavereiltaan rahaa oikein anovalla äänellä ja syyllistäen, mutta jos jollain muulla ei esim. ollut euroa käteisenä ja sitä tarvittiin niin hän ei oikein tiennyt viitsiikö nyt lainata, jos ei kuitenkaan saa takaisin. Kiva ihminen muuten, mutta välillä meni kyllä totaalisesti hermot.
Eikö sielä ihmiset ihmettele ketä tuntemattomia pöydässä istuu vai menevätkö keittiöön syömään ja jotenkin huiputtavat ruokaa pitopalvelulta?