Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Menisitkö kihloihin vielä 46-vuotiaana?
11.07.2017 |
Tällainen tarjous on nyt tullut itselleni eteen.
En ole koskaan ollut kihloissa enkä naimisissa, enkä uskonut että koskaan menisinkään. En uskonut pitäväni asiaa tärkeänä, mutta kyllä nyt tuntuu kuin minusta olisi tehty "oikea nainen" tai olisin muiden veroinen, pelkästään siksi että tuota on ehdotettu.
Mutta mutta... Naimisiinmenosta ei ole puhuttu, mies ehdotti vain kihloja. Kihlaushan on sopimus siitä, että mennään myöhemmin naimisiin, mutta epäilen, että mies ei ole kuitenkaan koskaan menossa naimisiin. Siinä tapauksessa tämä kihloihin meno ei olisikaan kihlaus, vaan kihlauksen esittämistä.
Asiaan. Onko aivan naurettavaa enää lähempänä viittäkymppiä mennä kihloihin? Menisittekö itse? Sormus tietysti olisi kiva, mutta oikeastihan kihlaus ei sitä edellytä.
Kommentit (24)
En menis. 46-vuotiaana elämä on ohi, eikä mitään hyvää voi enää olla edessä. Silloin kuuluu ripotella päällensä tuhkaa ja mennä keinutuoliin odottamaan kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyt mieheltä miksi hän haluaa kihloihin? Kerrot miehelle että kihlaus on lupaus avioliitosta etkä halua mennä kihloihin huvin vuoksi.
En menisi kihloihin, kosintaan voisin suostua. Olen kai liian vanhanaikainen tällaisiin "kevytsitoumuksiin". :) Kihlaus kun käsitetään jotenkin seurustelua vakavammaksi mutta kevyemmäksi kuin avioliitto. Hassua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, enkä menis minkään ikäisenä. Se sormus sormessa ei merkitse mitään eikä nykypäivä sido mihinkään.
Jos on pettäjätyyppiä niin siinä ei sormukset auta eikä papin aamenetkaan.
Vierailija kirjoitti:
En menisi kihloihin, kosintaan voisin suostua. Olen kai liian vanhanaikainen tällaisiin "kevytsitoumuksiin". :) Kihlaus kun käsitetään jotenkin seurustelua vakavammaksi mutta kevyemmäksi kuin avioliitto. Hassua.
Tuota juuri ajoin takaa.
Kosintaan suostuminenhan on juridisesti kihlaus, mutta siitä huolimatta kihlaus tunnutaan mieltävän enemmän sormustamiseksi, ilmaukseksi suhteen syventämisestä. Ja juuri tuon ajatuksen takia ajattelen, että on turha "mennä kihloihin", ellei se tarkoita avioliiton suunnittelua. Ja siksi tuota ikää mietin. Hyvin nuorille pidän sopivampana mennä kihloihin vain romanttisista syistä, mutta tässä iässä pitäisi vakavasti puhua se avioliittokin selväksi eikä vain ostella sormuksia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on joku Jyrki, joka juo ja kihlailee naisia rutiininomaisesti, niin en tietenkään menisi. Mutta jos mies on vakavissaan ja suunnittelette avioliittoa, niin tuohan on ihan oikea askel.
ehkä, jos tuntuisi siltä. Parisuhdetta ei kuitenkaan tarvitse häillä todistella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on joku Jyrki, joka juo ja kihlailee naisia rutiininomaisesti, niin en tietenkään menisi. Mutta jos mies on vakavissaan ja suunnittelette avioliittoa, niin tuohan on ihan oikea askel.
Ei ole Jyrki, juo joskus mutta ei tolkuttomasti. Sitä en ole kysynyt, onko paljonkin kihlaillut naisia ennen tapaamistamme tai vaikka sen jälkeenkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toihan nyt on vähän sama jos kysyisi "aloittaisitko työuran vielä 46-vuotiaana". Joo, moni aloittaa nuorempana mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Ei ihme että ikärasismi yms. rehottaa jos jotkut todella ajattelee kuten ap.
Nykyaikana on aivan mahdollista (eikä edes nk. hyvien tapojen vastaista) seurustella hyvinkin vaihtelevin kuvioin olematta kihloissa.
Olen samaa mieltä kuin useimmat tässä keskustelussa: jos ei ole todennäköistä. että kihlautuminen johtaisi avioliittoon, miksi kihlautuisi? Kihlautuminen on lupaus avioliitosta.
Seuraava kysymys on: miksi sitten pitäisi mennä naimisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toihan nyt on vähän sama jos kysyisi "aloittaisitko työuran vielä 46-vuotiaana". Joo, moni aloittaa nuorempana mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Ei ihme että ikärasismi yms. rehottaa jos jotkut todella ajattelee kuten ap.
Kerrotko minullekin, miten ajattelen?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En menisi kihloihin, kosintaan voisin suostua. Olen kai liian vanhanaikainen tällaisiin "kevytsitoumuksiin". :) Kihlaus kun käsitetään jotenkin seurustelua vakavammaksi mutta kevyemmäksi kuin avioliitto. Hassua.
Tuota juuri ajoin takaa.
Kosintaan suostuminenhan on juridisesti kihlaus, mutta siitä huolimatta kihlaus tunnutaan mieltävän enemmän sormustamiseksi, ilmaukseksi suhteen syventämisestä. Ja juuri tuon ajatuksen takia ajattelen, että on turha "mennä kihloihin", ellei se tarkoita avioliiton suunnittelua. Ja siksi tuota ikää mietin. Hyvin nuorille pidän sopivampana mennä kihloihin vain romanttisista syistä, mutta tässä iässä pitäisi vakavasti puhua se avioliittokin selväksi eikä vain ostella sormuksia.
ap
Kyllä mä pidän nelikymppisen kihlautumista "saman arvoisena" kuin mitä se on parikymppiselle.
Jos et ole ennenKÄÄN pitänyt kihlautumista tai avioliittoa minään niin miksi nytkään ja miksi asia sitten aiheuttaa mitään keskustelua sinussa? Ettei nyt olisi käynyt niin että koska itse olet joskus rakentanut suojamuuriksi muiden liittojen vahvistamiset ja selittänyt ettei se nyt ole aitoa ja kestävää niin miksi se NYT sinulle olisi jotain parempaa?
Minä en voisi mennä kihloihin jos se kumppani ajattelee kihloista erilailla kuin minä. Ja itse ajattelen että kihlat ostetaan kun päätetään häistä. Jos joku muu haluaa jotenkin toisin tehdä niin mikäs siinä. Mitään juridista puolta ei ole kihloissa. Avioliitto tuo parille etuuksia mutta kihloissa omaisuus pitää vielä merkitä, aivan kuten susiparina.
Mulle on yhdentekevää mitä ihmiset ajattelee avioliitosta, vähättelyä se on enimmäkseen ja vasta oma liitto avaa silmiä. Ei se liitto paranekaan, avioliitto ei muuta ihmistä mutta kannattaa nyt avata suutaan ja oppia tuntemaan se ihminen johon tahtoo sitoutua, vaikka vaan huomisella koska enempää kukaan meistä ei voi. Oli avioliitossa tai ei niin suhdetta hoidetaan tuntemalla toinen ja parantamalla suhdetta häneen.
Itsetunnollesi voisit jo tehdä muutoksia jos rakennat suojan "toi en ole ikinä mulle tai minä en ainakaan elä noin" ja taustalla on vaiettu halu. Toi näkyy jo nuorissa tytöissä jotka haukkuu kokeensa menneen huonosti ja saavat aina kymppejä tai sellaisia jotka puhisee ettei koskaan tule miehen kanssa asumaan yhdessä -ja sitten joku mies tuleekin elämään. Ehkä tuo on pettymysten laskemista? Niin olen sen tulkinnut. Et sinäkään voi tietää ettei jotain hyvää tapahdu.
Mutta juu, olen naimisissa nyt ja pitkä liitto takana. Silti jos jotain tapahtuu niin voisin kuvitella että menisin vaikka 64- vuotiaana naimisiin. Siihen ikään on kuitenkin vielä sama matka kuljettavana mitä nyt olen elänyt niin en osaa todellakaan veikkailla mitä kaikkea elämässä tapahtuu sitä ennen.
Ole onnellinen ja tutustu sun mieheen, ole aito sun tunteille, myös pelolle joka saattaa estää joitain asioita. Mutta jos joku asia on sinun mielestä kuitenkin tärkeää niin tosiasia on kuitenkin tärkeintä kuin koittaa peitellä itseään.
Sinuna mä paljastaisin omat salatut pelot miehelle ja jos se kestää ne, sulla on aarre käsissä. Sitten vaikka karkaatte heti vihille -
Et tietenkään voi mennä kihloihin.
Aikuistuminen tarkoittaa sitä että kaikki hauskanpito on lopetettava. Saat tehdä töitä ja juoda viinaa jos ahdistaa. Kaikki pitää pelata varman päälle. Rakastuminen on kiellettyä, sinun kuuluu olla kyyninen ja seksitön vanheneva ihminen eikä mikään nainen enää. Hurahda uskontoon, elämästäsihän on arviolta vain puolet jäljellä, parasta käyttää se aika kuoleman ajattelemiseen ja odotteluun.
Hyvä merkki on, että olet pysähtynyt pohtimaan asiaa järjellä ja mietit huolella mitä muut ajattelevat. Orastava miehen tarkoitusperien kyseenalaistaminen on myös lupaava merkki. Ehkä kaikki ei ole kohdallasi menetetty vaikka olet mennyt seurustelemaan siinä iässä kun naisen sopii valita enää sukkalankoja. Sinusta voi vielä saada ihan hyvän kireänkuivan vanhanpiian jolla ei ole mitään elämää. Nyt vain taistelet noita hömpötyksiä vastaan!
Hyvä ap, sinulla tuntuu olevan terve asenne. Luota omaan arvostelukykyysi tässäkin asiassa. Itse menin suurin piirtein tuon ikäisenä kihloihin kun mies kosi, ja noin vuotta myöhemmin myös naimisiin. En kadu pätkääkään, tämä on ihanaa. Mutta kävisin kyllä miehen kanssa ihan ensin tuon keskustelun, että "kun ehdotit kihloihin menoa, oliko se kosinta? Jos ei ollut niin unohda kihlaus, mutta jos oli kosinta voisimme mieluusti jutella lisää asiasta". Ainakin me keskustelimme avoimesti myös esim raha-asioista ja teimme jo ennen vihkimistä avioehdon (molemmilla oli ennestään lapsia). Kaikkea hyvää elämääsi ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En menisi kihloihin, kosintaan voisin suostua. Olen kai liian vanhanaikainen tällaisiin "kevytsitoumuksiin". :) Kihlaus kun käsitetään jotenkin seurustelua vakavammaksi mutta kevyemmäksi kuin avioliitto. Hassua.
Tuota juuri ajoin takaa.
Kosintaan suostuminenhan on juridisesti kihlaus, mutta siitä huolimatta kihlaus tunnutaan mieltävän enemmän sormustamiseksi, ilmaukseksi suhteen syventämisestä. Ja juuri tuon ajatuksen takia ajattelen, että on turha "mennä kihloihin", ellei se tarkoita avioliiton suunnittelua. Ja siksi tuota ikää mietin. Hyvin nuorille pidän sopivampana mennä kihloihin vain romanttisista syistä, mutta tässä iässä pitäisi vakavasti puhua se avioliittokin selväksi eikä vain ostella sormuksia.
ap
Kyllä mä pidän nelikymppisen kihlautumista "saman arvoisena" kuin mitä se on parikymppiselle.
Jos et ole ennenKÄÄN pitänyt kihlautumista tai avioliittoa minään niin miksi nytkään ja miksi asia sitten aiheuttaa mitään keskustelua sinussa? Ettei nyt olisi käynyt niin että koska itse olet joskus rakentanut suojamuuriksi muiden liittojen vahvistamiset ja selittänyt ettei se nyt ole aitoa ja kestävää niin miksi se NYT sinulle olisi jotain parempaa?
Minä en voisi mennä kihloihin jos se kumppani ajattelee kihloista erilailla kuin minä. Ja itse ajattelen että kihlat ostetaan kun päätetään häistä. Jos joku muu haluaa jotenkin toisin tehdä niin mikäs siinä. Mitään juridista puolta ei ole kihloissa. Avioliitto tuo parille etuuksia mutta kihloissa omaisuus pitää vielä merkitä, aivan kuten susiparina.
Mulle on yhdentekevää mitä ihmiset ajattelee avioliitosta, vähättelyä se on enimmäkseen ja vasta oma liitto avaa silmiä. Ei se liitto paranekaan, avioliitto ei muuta ihmistä mutta kannattaa nyt avata suutaan ja oppia tuntemaan se ihminen johon tahtoo sitoutua, vaikka vaan huomisella koska enempää kukaan meistä ei voi. Oli avioliitossa tai ei niin suhdetta hoidetaan tuntemalla toinen ja parantamalla suhdetta häneen.
Itsetunnollesi voisit jo tehdä muutoksia jos rakennat suojan "toi en ole ikinä mulle tai minä en ainakaan elä noin" ja taustalla on vaiettu halu. Toi näkyy jo nuorissa tytöissä jotka haukkuu kokeensa menneen huonosti ja saavat aina kymppejä tai sellaisia jotka puhisee ettei koskaan tule miehen kanssa asumaan yhdessä -ja sitten joku mies tuleekin elämään. Ehkä tuo on pettymysten laskemista? Niin olen sen tulkinnut. Et sinäkään voi tietää ettei jotain hyvää tapahdu.
Mutta juu, olen naimisissa nyt ja pitkä liitto takana. Silti jos jotain tapahtuu niin voisin kuvitella että menisin vaikka 64- vuotiaana naimisiin. Siihen ikään on kuitenkin vielä sama matka kuljettavana mitä nyt olen elänyt niin en osaa todellakaan veikkailla mitä kaikkea elämässä tapahtuu sitä ennen.
Ole onnellinen ja tutustu sun mieheen, ole aito sun tunteille, myös pelolle joka saattaa estää joitain asioita. Mutta jos joku asia on sinun mielestä kuitenkin tärkeää niin tosiasia on kuitenkin tärkeintä kuin koittaa peitellä itseään.
Sinuna mä paljastaisin omat salatut pelot miehelle ja jos se kestää ne, sulla on aarre käsissä. Sitten vaikka karkaatte heti vihille -
Kihlauksella on kyllä myös oikeudellisia vaikutuksia, usko tai älä.
Tulkitsit täysin väärin viestiäni. En ole koskaan ajatellut, etteikö kihlauksella tai avioliitolla olisi merkitystä. En ole vain ajatellut sen olevan kovin tärkeää, olenko juuri minä kihloissa tai naimisissa. Olin siis jo sopeutunut tilanteeseen, että en ole, enkä ole ajatellut elämästäni mitään tärkeää puuttuvan.
Tuo vaiettu halu ja suojamuurin rakentaminen ym. itsetuntojuttu on varmastikin yleisellä tasolla totta. Monen olen kuullut sanovan, että ei ikinä naimisiin, ei ikinä lapsia, en ikinä muuta kenenkään miehen kanssa yhteen. Itse en ole koskaan mielestäni niin ajatellut.
Itselläni jutun pointti oli siinä, että mennäkö kihloihin tässä iässä, ellei samalla konkreettisesti jo suunnitella avioliittoa.
Menisin. Ei kai naimisiin menolle/kihlautumiselle ole mitään ikärajaa? Elä elämääsi siten kuin sinusta hyvältä tuntuu.
Alue: Aihe vapaa
Vanha viidakon sananlasku sanoo että kännissä ja kihloissa on kivaa. Krapulassa ja naimisissa yhtä ..lvettiä.