Eroaisitteko puolisostanne, jos tämä vaihtaisi sukupuoltaan?

Ei, olen biseksuaali.

Eroaisimme, mutta oltaisiin tosi hyviä ystäviä silti.

Ei haittaisi. Toisaalta siitä tulisi eräänlainen kompleksi, sillä mies on luonteeltaan sellainen, ettei sukupuolenvaihdos sovi hänen "hahmoonsa" (säikähti jo, kun sanoin hänen näyttävän hyvältä siinä snapchatin filtterissä, joka antaa feminiinisemmät kasvonpiirteet), joten myös hänen luonteensa pakosta muuttuisi siinä. Se voisi jo vaikeuttaa minunkin sopeutumistani.

Erosin. Minulle siis kävi noin.

Olisi. Olen biseksuaali mutta haluan joko miehen tai naisen en miestä joka muuttuu naiseksi tai näistä joka muuttuu mieheksi. En myöskään haluaisi selittää lapsille miksi isi/äiti on yhtäkkiä toinen. Lisäksi transsukupuolisilla on monesti vakavampiakin ongelmia kun väärä sukupuoli ja moni katuu vaihdosta

Eroaisin. Mielestäni parisuhteeseen kuuluu seksi, enkä halua seksiä naisen kanssa.

En eroaisi. Suhteemme perustuu kumppanuuteen. Jos vaimoni vaihtaisi sukupuoltaan, niin hyväksyisin sen. Jos hän hyväksyisi myös sen, että minä haluan seksiä naisen kanssa, niin liittomme voisi jatkua. Eli käytännösdä liitto jatkuisi jonkilaisena avoimena suhteena.

Jos mies menisi korjaamaan sukupuolensa niin minulle olisi merkki siitä ettei hän ole kovin fiksu ja jättäisin kyllä. Jos ihminen haluaa olla eri sukupuolta mitä on syntyessään ollut niin mielestäni asiaa ei pidä hoitaa kirurgisesti eikä hormonihoidoilla vaan kyse on psykologisesti ratkottavissa olevasta ongelmasta.

Sukupuolenkorjaus on korrekti termi, vaihto kuulostaa väärältä kun useimmat ovat pikkulapsesta tienneet oikean sukupuolensa.

Eroaisin. Olenhan hetero!

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen haluaa olla eri sukupuolta mitä on syntyessään ollut niin mielestäni asiaa ei pidä hoitaa kirurgisesti eikä hormonihoidoilla vaan kyse on psykologisesti ratkottavissa olevasta ongelmasta.

Psykologista ratkontaahan aikaisemmin on kokeiltu, erittäin heikoilla tuloksilla. Vuosikausienkaan terapia ei yleensä ole auttanut mitään.

Sukupuoli on monimutkainen asia. Syntymähetkellä määritetään sukupuoli sen mukaan, miltä ihminen ulkoiselta anatomialtaan näyttää, mutta sukupuolessa on paljon muutakin. Nykyisten tutkimusten mukaan esim. raskausaikainen hormonitilanne voi vaikuttaa ratkaisevasti syntyvän lapsen kokemukseen omasta sukupuolestaan, mahdollisesti aivoja muokkaamalla. Siihen ei paljon psykoterapiat enää auta.

Eroaisin, koska mulle kumppanuuden ja taloudellisen yya-sopimuksen lisäksi avioliiton liima on seksi, hyvä sellainen, ja en ole lesbo... Olen tottunut saamaan fyysistä huomiota mieheltä ja säännöllisesti. Lisäksi tuntisin itseni huijatuksi naisena ja kumppanina.

Ystäväni on tilanteen edessä, tyttären mies on päättänyt vaihtaa sukupuolensa ja heillä on pieni poika. Ero siis tulee.

Tytär ei tiedä miten tilanteen selittäisi pojalle, että isi ei enää ole poika, isi tahtoo olla tyttö.( Se on pienelle lapselle kauhean hämmentävää, kun on juuri tajunnut, että on kahta sukupuolta ja olen kuin isi. Ja se isi on niin tärkeä roolimalli. Ja sitten sitä ei enää saakaan sanoa isiksi, pitää sanoa että....niin, mikä se on sen jälkeen?) Plus että se, että mies on pienestä pitäen tiennyt sukupuolensa olevan väärä, mutta siitä huolimatta piti huijata toinen naimisiin ja tehdä lapsi, ja sitten kun lapsi oli saatu, hups, nyt mä voinkin olla mä, muista viis.

Miksi siihen identiteetin kanssa hortoiluun piti sotkea muita ja varsinkin pieni lapsi? Erittäin itsekästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen haluaa olla eri sukupuolta mitä on syntyessään ollut niin mielestäni asiaa ei pidä hoitaa kirurgisesti eikä hormonihoidoilla vaan kyse on psykologisesti ratkottavissa olevasta ongelmasta.

Psykologista ratkontaahan aikaisemmin on kokeiltu, erittäin heikoilla tuloksilla. Vuosikausienkaan terapia ei yleensä ole auttanut mitään.

Sukupuoli on monimutkainen asia. Syntymähetkellä määritetään sukupuoli sen mukaan, miltä ihminen ulkoiselta anatomialtaan näyttää, mutta sukupuolessa on paljon muutakin. Nykyisten tutkimusten mukaan esim. raskausaikainen hormonitilanne voi vaikuttaa ratkaisevasti syntyvän lapsen kokemukseen omasta sukupuolestaan, mahdollisesti aivoja muokkaamalla. Siihen ei paljon psykoterapiat enää auta.

Jep. Mua kiinnostaisi tietää onko trans ihmisten geenejä tutkittu laajemmalti, kun voi olla että sukupuoleen vaikuttavissa geeneissä esiintyvät "sammumiset" ja "syttymiset" ja muut voivat aiheuttaa sen että vaikkapa näyttää sukupuolielimistöltään mieheltä, mutta geenit on naisen.

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolenkorjaus on korrekti termi, vaihto kuulostaa väärältä kun useimmat ovat pikkulapsesta tienneet oikean sukupuolensa.

Todellakin, käytin epähuomiossa väärää termiä. Anteeksi.

Ap

En eroaisi, hän on mies eikä mikään leikkaus tekisi hänestä naista, vaikka hän kuinka uskoisi siihen.

En eroaisi. Sama rakas henkilö hän olisi silti minulle.

Minä en ihmiseen tai mihinkään rakastuessa, ihastuessa tai tykästyessä rakastu (sukupuoleen)

rakastun ihmisessä ihmiseen ja hänen persoonaansa.

Monella ihmisellä on jostain ihmeen syystä outo luulo että transsukupuolisen persoona (minuus) jotenkin muuttuu radikaalisesti.

Transsukupuolisena voin sanoa, että ainakin minä olen

ihan täysin sama ihminen kuin olin ennen transitiotakin.

Henkisesti toki olen paljon vapautuneempi mutta se tuntuu ja näkyy vain minulle ja muille ehkä

sillä tavalla että kokevat minun olevan nyt avoimempi ja jne. Toki fyysiset ominaisuudet ovat sitten

se toinen puoli mutta se on aivan normaalia että ihmiset muuttuvat ulkoisesti ihan luonnostaankin.

Älkää sekoittako tiittejä (transvestiitti) transsukupuolisiin. Tiitit ovat niitä jotka tuovat itsensä tietyllä tavalla yleensä esille ja se näkyy.

Tuskin. Rakastan häntä henkilönä ja olen biseksuaali. Olisi se varmaan vähän hassua, sillä olen itse korjauttanut sukupuoleni. :D

Vierailija kirjoitti:

Eroaisin, koska mulle kumppanuuden ja taloudellisen yya-sopimuksen lisäksi avioliiton liima on seksi, hyvä sellainen, ja en ole lesbo... Olen tottunut saamaan fyysistä huomiota mieheltä ja säännöllisesti. Lisäksi tuntisin itseni huijatuksi naisena ja kumppanina.

Ystäväni on tilanteen edessä, tyttären mies on päättänyt vaihtaa sukupuolensa ja heillä on pieni poika. Ero siis tulee.

Tytär ei tiedä miten tilanteen selittäisi pojalle, että isi ei enää ole poika, isi tahtoo olla tyttö.( Se on pienelle lapselle kauhean hämmentävää, kun on juuri tajunnut, että on kahta sukupuolta ja olen kuin isi. Ja se isi on niin tärkeä roolimalli. Ja sitten sitä ei enää saakaan sanoa isiksi, pitää sanoa että....niin, mikä se on sen jälkeen?) Plus että se, että mies on pienestä pitäen tiennyt sukupuolensa olevan väärä, mutta siitä huolimatta piti huijata toinen naimisiin ja tehdä lapsi, ja sitten kun lapsi oli saatu, hups, nyt mä voinkin olla mä, muista viis.

Miksi siihen identiteetin kanssa hortoiluun piti sotkea muita ja varsinkin pieni lapsi? Erittäin itsekästä.

No hei mietitäänpä. Oisko ihmisoikeuksia loukkaavalla, syrjivällä lainsäädännöllä (josta Suomi on saanut useita huomautuksia) mitään tekemistä asian kanssa?

Eroaisin. Mieshän olisi valehdellut minulle todella olennaisesta asiasta, en ikinä voisi luottaa häneen enää. Transut kuvittelevat voivansa vaatia ihan kaiken itselleen ja syyllistävät ihmisiä jotka eivät heidän kanssaan halua olla suhteessa, ja muutenkin vaativat itselleen kaikkea todella itsekäästi ja muista välittämättä, teeskentelevät vielä että kaikilla niillä valheilla ei muka ole väliä ja lapsiakin voi tehdä ja naisia kusettaa mielin määrin heidän mielipiteistään välittämättä. Inhottaa tuollainen "mulle kaikki heti nyt" meininki.

Kyllä taas peukutuksissa näkee miten paljon suvaitsevat suvaitsevat mitään muuta kuin omia mielipiteitään.