Eroaisitteko puolisostanne, jos tämä vaihtaisi sukupuoltaan?

tietenkin, sairasta!

Minullekin kävi noin ja meillä oli pieni lapsi, olimme naimisissa ja kyllä tunsin oloni huijatuksi. Eihän seksikään enää sujunut mutta se oli pieni murhe sen kaiken muun keskellä. Erosimme.

Saisin ainakin sitä per*että sitten.

Todennäköisesti, koska en tunne seksuaalista vetoa naisiin, vaan haluan seksiä nimenomaan miehen kanssa. Eli parisuhdetta olisi melko mahdotonta jatkaa, ellei sitten jonkinlaisessa avoimessa suhteessa niin, että molemmat hakisivat seksin muualta, mikä ei myöskään minusta tunnu oikealta.

No vaikea sanoa kun olen sinkku mutta kyllä jos ihastuisin ja rakastuisin MIEHEEN ja haluaisin seksiä MIEHEN kanssa en usko että voisin jatkaa suhdetta jos yhtäkkiä mieheni olisikin nainen.

En eroaisi jos miehen luonne ei muuttuisi ihan toiseksi. Mutta jos miehestä tulisi ärsyttävä ämmä niin en pystyisi elämään saman katon alla.

Seksi tosin ei enää kiinnostaisi.

Eroaisin. Suhteessa seksi on niin tärkeä asia että en haluaisi olla missään kaveriavioliitossa. Kaveruus voisi säilyä jos se nyt sitten onnistuisi. Olen heteto ja rakastun ihmisrn ja luonteen lisäksi Mieheen. Se on se juttu liitossa.

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolenkorjaus on korrekti termi, vaihto kuulostaa väärältä kun useimmat ovat pikkulapsesta tienneet oikean sukupuolensa.

Kyllä se sen puolison näkökulmasta on nimenomaan vaihdos.

olenkohan ainoa epävarma eron suhteen?  En minä osaa varmaksi sanoa, että haluaisin eron, ainakaan välittömästi kun toinen ilmoittai vaihtavansa sukupuolta. - Saati heti sitten kun niin on tapahtunut. - Seksi on epäilemättä tärkeää parisuhteessa, mutta onko se lopulta niin tärkeää, että sen tähden haluan erota. En tiedä.

Mä luulen, että jos puolisoni muuttuisi enempi naisen suuntaan, mä saattaisin puolestani miehistyä :) Meillä pysyisi varmaan ihan hyvä tasapaino.

En eroaisi. Muutenkin minulle ei ole sukupuolelle ole koskaan parisuhteessa mitään merkitystä. Rakastun aina ihmiseen en sukupuoleen. Seksissäkään en näe mitään ongelmaa. Minulle on tärkeintä, että rakastamani ihminen on onnellinen ja pystyy olemaan avoin itsensä kanssa.

Lyhyesti voisin siis sanoa olevani pan seksuaali.

En eroaisi. Puolison sukupuolella ei ole minulle merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen haluaa olla eri sukupuolta mitä on syntyessään ollut niin mielestäni asiaa ei pidä hoitaa kirurgisesti eikä hormonihoidoilla vaan kyse on psykologisesti ratkottavissa olevasta ongelmasta.

Psykologista ratkontaahan aikaisemmin on kokeiltu, erittäin heikoilla tuloksilla. Vuosikausienkaan terapia ei yleensä ole auttanut mitään.

Sukupuoli on monimutkainen asia. Syntymähetkellä määritetään sukupuoli sen mukaan, miltä ihminen ulkoiselta anatomialtaan näyttää, mutta sukupuolessa on paljon muutakin. Nykyisten tutkimusten mukaan esim. raskausaikainen hormonitilanne voi vaikuttaa ratkaisevasti syntyvän lapsen kokemukseen omasta sukupuolestaan, mahdollisesti aivoja muokkaamalla. Siihen ei paljon psykoterapiat enää auta.

Ihmisen aivot kehittyvät pitkälle aikuisikään. Psykoterapiakin saattaa vaikuttaa aivojen välittäjäaineisiin, joten ei tuokaan nyt ihan noin yksinkertainen asia ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroaisin, koska mulle kumppanuuden ja taloudellisen yya-sopimuksen lisäksi avioliiton liima on seksi, hyvä sellainen, ja en ole lesbo... Olen tottunut saamaan fyysistä huomiota mieheltä ja säännöllisesti. Lisäksi tuntisin itseni huijatuksi naisena ja kumppanina.

Ystäväni on tilanteen edessä, tyttären mies on päättänyt vaihtaa sukupuolensa ja heillä on pieni poika. Ero siis tulee.

Tytär ei tiedä miten tilanteen selittäisi pojalle, että isi ei enää ole poika, isi tahtoo olla tyttö.( Se on pienelle lapselle kauhean hämmentävää, kun on juuri tajunnut, että on kahta sukupuolta ja olen kuin isi. Ja se isi on niin tärkeä roolimalli. Ja sitten sitä ei enää saakaan sanoa isiksi, pitää sanoa että....niin, mikä se on sen jälkeen?) Plus että se, että mies on pienestä pitäen tiennyt sukupuolensa olevan väärä, mutta siitä huolimatta piti huijata toinen naimisiin ja tehdä lapsi, ja sitten kun lapsi oli saatu, hups, nyt mä voinkin olla mä, muista viis.

Miksi siihen identiteetin kanssa hortoiluun piti sotkea muita ja varsinkin pieni lapsi? Erittäin itsekästä.

No hei mietitäänpä. Oisko ihmisoikeuksia loukkaavalla, syrjivällä lainsäädännöllä (josta Suomi on saanut useita huomautuksia) mitään tekemistä asian kanssa?

Toi on kyllä totta, miksi trans-ihmisten täytyy olla steriilejä

Vierailija kirjoitti:

Juteltiin kerran vähän niistä näistä ja siitä kehkeytyi ihan vakava pohtiminen. Tultiin siihen tulokseen, että kumpikaan ei näkisi syytä erota toisen sukupuolen vaihtamisen takia. Itse näen asian niin, että en ole rakastunut nimenomaan mieheni sukupuoleen, vaan mm. persoonaan ja luonteeseen.

Mitäs mieltä palstalaiset ovat asiasta? Ja perusteluja kehiin.

Onkohan tätä maailmalla tutkittu? 30% ei eroaisi, veikkaan että oikea prosentti olisi korkeintaan 10. Tuo on nimittäin suhteelle valtava kriisi aivan varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolenkorjaus on korrekti termi, vaihto kuulostaa väärältä kun useimmat ovat pikkulapsesta tienneet oikean sukupuolensa.

Vaihto se nimenomaan on. Jos tehtäisiin korjaus, niin korjattaisiin aivotoiminta vastaamaan todellista sukupuolta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolenkorjaus on korrekti termi, vaihto kuulostaa väärältä kun useimmat ovat pikkulapsesta tienneet oikean sukupuolensa.

Vaihto se nimenomaan on. Jos tehtäisiin korjaus, niin korjattaisiin aivotoiminta vastaamaan todellista sukupuolta. 

- vaan ei taida olla olemassa tietoa, jonka pohjalta osattaisiin asia korjata "vain" aivoissa.(..) 

Eroaisin. En halua olla miehen kanssa parisuhteessa, sillä olen hetero.