Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kerrostaloasunto kaupungin keskustasta vaiko omakotitalo lähiöstä / maalta lapsiperheelle - mikä on paras?
11.07.2017 |
Asunnonostoprosessi lähtökuopissa ja kiinnostaa kaikenlaiset mielipiteet ja kokemukset. Meillä siis kolme lasta (4-8 v.).
Budjetti riittää ihan tavalliseen kerrostaloasuntoon keskustassa (ei mihinkään arvoasuntoon kuitenkaan), keskivertoon lähiötaloon/rivariin tai vähän paremmin varusteltuun taloon jossain syrjemmässä.
Mikään vaihtoehto ei kuitenkaan tunnu hyvältä.
Kerrostalo on arjessa helpoin vaihtoehto, kun kaikki palvelut on lähellä ja lapsilla koulumatkaa max. puoli kilometriä. Asutaan vuokralla keskustassa jo nyt. Tässä olisi plussaa myös se, etteivät lapset joutuisi vaihtamaan päiväkotia ja koulua. Miinuksena luonnollisestikin naapurit, jotka on olleet ihan kivoja, mutta entä jos päädytäänkin johonkin kamalaan taloyhtiöön? Yleensäkin kerrostaloelämä lasten kanssa on omalla tavallaan hankalaa, kun jatkuvasti joutuu puuttumaan lasten tekemisiin metelin takia ja on ahdasta. Oon myös ollut tosi nihkeä antamaan isomman liikkua kovin itsenäisesti kaupungilla, vaikka pitäisi jo harjoitella. Pelottaa vaan liikaa, että jotain käy tai tulee vääränlaisia ihmisiä vastaan.
Nauttisin kyllä itse siitä, jos voisin katsoa leffoja kovilla äänillä, imuroida tai pestä pyykkiä vaikka keskellä yötä (ennen kuin kukaan tarttuu tähän niin ei, en tee niin nyt). Toisaalta kulttuuripalvelujen ja ravintoloiden läheisyys kelpaa myös.
Omakotitalo lähiössä toisi taas sen oman rauhan, paitsi pihalle, ja sielläkin pitäisi olla naapureiden kanssa tekemisissä ja ne voisi olla jotain kauhunaapureita. Sisällä saisi olla kuitenkin kuten haluaa. Palvelut olisi edelleen verrattain lähellä ja lapsetkin voisi kulkea julkisilla sitten vähän isompana. Piha pitäisi pitää kunnossa enkä ole lainkaan puutarhaihminen. Pyykkikonetta voisi pyörittää yöt läpeensä.
Isompi talo jostain kauempaa... Olisi tilaa koko perheen elää ja harrastaa. Jos olisi iso tontti niin sitten voisi puhua jo omasta rauhasta. Saisi grillata ja lekotella paljussa ilman, että kukaan olisi pensasaidan takana todistamassa touhuja. Mutta entä lasten harrastukset, koulumatkat jne.? Ei kulkisi joukkoliikenne eikä pääsisi teatteriin 10 min kävelyllä. Toisaalta lapsille saisi enemmän puuhaa kotiin ja pihapiiriin. Entä kaverit, jos niitä ei olisi lähellä niin pitäisikö lapsia kuskata jatkuvasti? Pärjäisikö ilman kahta autoa? Pelottaisiko talvella kun olisi pimeää? Lapset joutuisivat vaihtamaan koulua ja päiväkotia ja koko elinpiiri muuttuisi. Työmatkatkin pitenisivät niin, että menisi tunti päivässä enemmän autossa istuen.
Help!
Kommentit (18)
Öh, kai asumisessa on kyse muustakin kuin paljuista ja pyykinpesusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä valitsin arvoasunnon keskustasta ilman lapsia. T. Vela
Miksi omakotitalossa asuessa pitäisi olla naapureiden kanssa tekemisissä? Minä en edes tiedä nimeltä suurinta osaa naapureistani. Vain yhden kanssa ollaan enemmän tekemisissä koska lapsemme käyvät samoissa treeneissä ja hoidetaan kuskailut vuorotellen.
Asukaa nykyisessä ja ostakaa edullinen kakkoskoti suht läheltä. Arkiaamujen helppous ja paljuilu, saatte molemmat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä parhaiten kysymykseen osaisi vastata itse se, joka on muuttamassa. Äh, ai niin....
ääh, eikö asiallisia kommentteja? AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ääh, eikö asiallisia kommentteja? AP
Oli niitä nähtävästi tullutkin, palsta lagasi. Sori. AP
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Asukaa nykyisessä ja ostakaa edullinen kakkoskoti suht läheltä. Arkiaamujen helppous ja paljuilu, saatte molemmat
Tämä olikin varteenotettava ajatus :) Pitääpä selvittää, olisiko varaa edulliseen mutta kuitenkin järkevään vapaa-ajanasuntoon ja tähän nykyisen vuokrakämppään. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Funtsailimme samaa toissa talvena. Sun pitäisi nyt oikeasti tietää, mihin sun rahkeet riittää. Järki käteen.
Ei kuule taloa lähiöstä eikä kauempaa, jos et ole puutarhaihminen ja jos vasara ei pysy kädessä sulla tai miehellä. Sitä taloa pitää kunnostaa ja huoltaa, nurtsinleikkuukin on tehtävä kesällä usein ja talvella luotava lumet. Siihen päälle lasten kuskaukset ja sitten se lähiönaapuri ottaa koiran, joka räksyttää yöt läpeensä ja juuri kun luulet että se hiljeni, toinen naapuri pistää lehtipuhaltimen käyntiin. Mitä taas naapureihin tulee, niin mun mielestäni moi-välit riittää.
Se on joko rivari tai kerrostalo. Toisekseen rivareissa on yleensä paljon lapsiperheitä, niin että niitä kavereitakin löytyisi. Itse valitsimme 120 neliön rivarin erinäisten tarpeiden takia (koira, tarve kuntoiluhuoneelle ja vieras-/työhuoneelle), ja olemme olleet tyytyväisiä. Ja oi onnea, voidakseen välttää tunkeilevia naapureita, tässä taloyhtiössä pihat on aidattu. Valitkaa semmoinen.
Meillä on sen verran metka talo, että piha on noin 100 neliötä ja pihan takaa alkaa metsäinen rinne. Ei paljon tarvitse toista naapuria tuijotella, melkein kuin talossa asuisi mutta huoltoyhtiö hoitaa rempat ja lumet. Ja kelaleikkurilla ajaa nuo nurtsit hiljaa ja näppärästi (itse olen sen verran puutarhaihminen, että ajattelin hankkiutua nurtsi-riesasta eroon kasvittamalla pihan pensailla, pioneilla ja havuilla ja loput laatalle...nurtsi kun ei kasva varjossa....).
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan kannata ostaa asuntoa ollenkaan, kun et tuon enempää tiedä asioista. Pysykää vaan siellä vuokrakuutiossa
Ohis, mutta eikö keskustelupalstat ole keskustelua ja kysymyksiä varten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuivan maan kesämökkiä suosittelen minäkin. Siellä voi laittaa ne ämyrit kaakkoon, antaa lasten melskata pihalla ja laulaa nuotin vierestä, ja osan pihasta voi antaa olla puolivilli niitty. Semmoinen on rivarin lisäksi meilläkin, vanha rintamamiestalo, johon on sisävedet laitettu, keinut ja hiekkalaatikot löytyy ja leikkimökki ja saunan kuistilla on mukava istua nakuna, ei ole naapureita. Kuivan maan mökillä ei myöskään tarvitse jatkuvasti olla silmät selässä rannan suhteen. Meillä on uimarannalle 2 km ja aika ahkerasti käydään, jos kelit sallii. Nyt on enemmänkin mennyt onkimiseksi. Mutta vanhalla mökillä saa sitten varautua siihen, että projektia pukkaa....
terv. 11
Asuisin mieluiten Hgin arvoalueella meren rannalla isossa lukaalissa. Nyt asun lähiössä. T. Sinkku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ostaisi omakotitaloa tai edes rivaria, ellei pihan huolto ja talon kunnossapitotyöt muutenkin kiinnosta. Romahtaa arvo koko omaisuudesta jos ei huolehdi oikein. Omakotitalossa pitäisi myös ottaa todella paljon itse selvää rakentamiseen ja korjaukseen liittyvistä perusjutuista. Me lähdettiin siitä, että riittää kun antaa ammattilaiselle rahaa kouraan ja hän kertoo mitä tehdään. No ei tasan toimi niin. Remonteissa tulee todella helpolla huijatuksi jos ei näistä asioista ymmärrä mitään. Itse en näistä huolimatta takaisin kerrostaloon muuttaisi, mutta varoitinpahan kuitenkin.
Toinen juttu, että tunnut kovasti arvostavan mahdollisuutta mölytä öisin. Onkohan tuo nyt ihan loppuun asti ajateltu juttu kuitenkaan? Teillä asuu kuitenkin taloudessa viisi ihmistä, joista oletettavasti vähintään yksi käy töissä ja muutkin tarvinnevat yörauhan. Ihanko tosissasi meinasit lapsiperheessä huudattaa telkkaria ja lingota pyykkiä yöllä? Onko muu perhe samaa mieltä?
No me asutaan kerrostalossa lähiössä meren rannalla. Neliöitä ei ole yhtään liikaa, monen mielestä liian vähän, mutta meille hyvä. Monipuoliset palvelut ja harrastukset vieressä, ison ulkoilualueen laidalla luontokin on lähellä. Lapsia on paljon ja kyllä uskaltaa lasten antaa liikkuakin yksin. Hgin keskustaan se 15min autolla, Stockan parkkiin vaan jos jotain asiaa sinne tulee, mutta alueella on nykyään niin hyvät palvelut ettei enää tarvetta ole siellä asioida.
Minusta sinulla on hyvät pohdinnat. Minusta vaikutat aika kaupunkilaiselta kuitenkin. Tunnut arvostavan joukkoliikennettä ja palveluja lähellä, ja kulttuuria. Jos muuttaa maalle, siellä on tilaa, mutta todella maaseudulla ollaan aika omillaan. On tärkeää että on ihmisiä tukena, jos jotain käy. Tai vain siksi, ettei olisi yksinäistä. On hyvä luoda tukiverkot jos asuu kaukana omasta suvusta. Lapsia todella on kuljetettava paljon. Harrastuksiin, mutta myös kavereille. Bensakulut ja autojen (niitä monesti tarvitaan kaksi) kulut on lisättävä elinkustannuksiin.
Entä kun lapset kasvavat. Missä on koulut ja lukiot? Miten niihin pääsee? Ostatteko mopoautot teineille jos bussi ei kulje? Onko maaseudun rauhassa ja luonnossa teille tarpeeksi virikkeitä?
Usein ihminen viihtyy sellaisessa ympäristössä missä on tottunut elämään. Jos et pidä pihanhoidosta, tuskin olisi kivaa joutua jatkuvasti ajamaan nurmea tai nyppimään voikukkia tai estämään tonttia metsittymästä. Minustakin on hyvä idea kokeilla maalla asumista edullisella mökillä. Niitä saa vuokrata vuosivuokrallakin.
Alue: Aihe vapaa
Ei varmaan kannata ostaa asuntoa ollenkaan, kun et tuon enempää tiedä asioista. Pysykää vaan siellä vuokrakuutiossa