Miksi exä ei auttanut minua vaikka puhuin itsemurhasta?
Minä olen loppu kaikkeen. Ollut vuosikausia. En jaksa.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ei kuulu ex.:lle. Lähinnä niille ihmisille jotka nyt ovat osallisena elämääsi. Tosin heidänkään vastuulla et ole, vaan loppujen lopuksi sinun tulee itse pitää huolta itsestäsi. Mihin et taida kyetä, joten toimi oikeen ja juttele lääkärille olostasi. Vakavaa masennusta ei parannetta kotikonstein, joten ex.säsi on täysin voimaton hoitamaan sinua, ellei ole psykiatri.
Huoh. S E U R U S T E L I M M E S I L L O I N . MINÄ EN JAKSA HAKEA APUA, EN JAKSA TEHDÄ RUOKAA ENKÄ MEINAA JAKSAA KÄYDÄ KAUPASSAKAAN. KAIKKI TEKEMISET VAATIVAT PONNISTELUJA. AI, JA NIIN, OLEN TYÖTÖN, AINA JA IKUISESTI. EN KELPAA YHTEENKÄÄN TYÖHÖN IKINÄ.
Ap
Mene juttemaan terapeutille. Kannattaa ottaa asia kerrallaan, aloittaa vaikka siitä että kelpaan. Mene vaikka vapaaehtoistyötön. Myös se kannattaa miettiä miten elää ja miten oma työ on siihen sopivaa. Itselläni on tylsä työ mutta mahdollistaa harrastukseni.
Aika paljon olen menettänyt elämässä ja mieltäni huoltanut. Kokoajan elät omaa elämää, jos puhut että sairaus olisi hyvä niin ehkä sun pitää miettiä sitä sinun elämää ja mitä siihen kaipaat.
Yksikään parisuhde ei elä sillä että toinen on terapeuttina toiselle ja satutat itseäsi lisää jos jäät kiinni noihin vanhoihin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei seurustelusuhde ole mikään hoitosuhde.
Ei niin. Seurustelusuhteessa kuuluu saada normaalia tukea ja ymmärrystä. Sitä en saanut. Kaikki paha oloni sivuutettiin kylmästi vaikka puhuin aivan suoraan siitä. Ap
Mikä näillä kilipäillä on ideana siinä, että puolison tulisi olla terapeutti, lääkäri ja hoitaja. Sitä varten on ammattilaiset. Rakkaus kuolee taatusti jos puolisolta vaaditaan mt hoitajan hommia.
Vierailija kirjoitti:
Sanot että olet halunnut tappaa itsesi jo lapsesta saakka, mutta samaan hengen vetoon syylistät exääsi siitä ettei luetellut syitä elää. Masentunut ihminen ei tällaisita kivoista ulkoa opetelluista jaxu-haleista mieltään muuta koska masennus on SAIRAUS.
Sairaudet vaativat lääkäriä. Jos et hae ammatti apua niin tuskin tulet parantumaan. Exäsi tsempit ei olisi mututanut tilannetta ja hän on luultavasti kärsinyt jo sairaudestasi tarpeeksi. Älä syyllistä häntä omista ongelmistasi, tai sysää vastuutta hoidostasi hänelle.
Oho! Enpä tiennytkään olevani SAIRAS! Ehkäpä tunnen ITSENI ja tiedän mikä OMAA oloani saattaisi kohentaa. Se ei tarkoita että masennus POISTUU. Esim. Työhakemuksia lähetellessä saan välillä tunteen, että nyt minut varmasti valitaan. Vihdoin ja viimein. Mielialani kohenee hetkeksi. Kunnes totuus iskee jälleen vasten kasvojani ja saan pakit.
Ap
Onko sinulla masennuksen lisäksi alkoholiongelma? Nyt kuulostaa siltä, että itsesäälissä rypemisen lisäksi sinulla on laskuhumala tai jopa kuiva humala. Eikä rahaa uuteen pulloon ole/tai et pääse sitä omin avuin hankkimaan eikä kukaan siinä asiassa sinua auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei seurustelusuhde ole mikään hoitosuhde.
Ei niin. Seurustelusuhteessa kuuluu saada normaalia tukea ja ymmärrystä. Sitä en saanut. Kaikki paha oloni sivuutettiin kylmästi vaikka puhuin aivan suoraan siitä. Ap
Mikä näillä kilipäillä on ideana siinä, että puolison tulisi olla terapeutti, lääkäri ja hoitaja. Sitä varten on ammattilaiset. Rakkaus kuolee taatusti jos puolisolta vaaditaan mt hoitajan hommia.
ODOTIN SAAVANI NORMAALIA TUKEA. SIINÄ KAIKKI.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei seurustelusuhde ole mikään hoitosuhde.
Ei niin. Seurustelusuhteessa kuuluu saada normaalia tukea ja ymmärrystä. Sitä en saanut. Kaikki paha oloni sivuutettiin kylmästi vaikka puhuin aivan suoraan siitä. Ap
Luulisi että sulla ois parempi olo jos olet päässyt moisesta tunteettomasta idiootista eroon? Kyllä pitää olla kiero logiikka siinä että vielä suhteen jälkeen kaipailee sääliä tommoselta. Olin itse suhteessa jossa olin paniikkihäiriöinen ja vakavasti masentunut eikä mieheltä herunut minkäänlaista sympatiaa (hän yleensä alkoi huutamaan jos rupesin panikoimaan ja se oli nöyryyttävää). Sillä hetkellä kun suhde oli päättynyt niin mun oli paljon helpompi olla koska ei tarvinnut enää yrittää hakea ymmärrystä ihmiseltä joka ei selvästikään välitä.
Eikö tää susta itsestä tunnu aika nurinkuriselta?
Voi sinua lapsiressukkaa :(
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla masennuksen lisäksi alkoholiongelma? Nyt kuulostaa siltä, että itsesäälissä rypemisen lisäksi sinulla on laskuhumala tai jopa kuiva humala. Eikä rahaa uuteen pulloon ole/tai et pääse sitä omin avuin hankkimaan eikä kukaan siinä asiassa sinua auta.
Enpä menisi sanomaan että olen alkkis. Hyvinpä harvoin tulee juotua. Enkä tissuttele ollenkaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että olet halunnut tappaa itsesi jo lapsesta saakka, mutta samaan hengen vetoon syylistät exääsi siitä ettei luetellut syitä elää. Masentunut ihminen ei tällaisita kivoista ulkoa opetelluista jaxu-haleista mieltään muuta koska masennus on SAIRAUS.
Sairaudet vaativat lääkäriä. Jos et hae ammatti apua niin tuskin tulet parantumaan. Exäsi tsempit ei olisi mututanut tilannetta ja hän on luultavasti kärsinyt jo sairaudestasi tarpeeksi. Älä syyllistä häntä omista ongelmistasi, tai sysää vastuutta hoidostasi hänelle.
Oho! Enpä tiennytkään olevani SAIRAS! Ehkäpä tunnen ITSENI ja tiedän mikä OMAA oloani saattaisi kohentaa. Se ei tarkoita että masennus POISTUU. Esim. Työhakemuksia lähetellessä saan välillä tunteen, että nyt minut varmasti valitaan. Vihdoin ja viimein. Mielialani kohenee hetkeksi. Kunnes totuus iskee jälleen vasten kasvojani ja saan pakit.
Ap
Eli tiedostat itsekkin noiden jaxu-halien merkittömyyden? Miksi sitten tietoisesti kalastelet niitä?
Mikään ei tule muuttumaan ellet hae pitkäaikasta ratkaisua jolla saat elämän suunnan muutettua. Nykyinen metodisi on kuin krapulassa uuden pullon korkkaaminen. Jatkossa löydät itsesi vain syvemmältä ja syvemmältä.
Et ole tainnut uutta löytää kun pitää vieläkin exän tekemisiä vatvoa?
Sulla voi olla kilpirauhasen vajaatoiminta. Tuo yletön väsymys ja käheä ääni viittaisivat siihen.
Nuorena olin todella masentunut koto oloista johtuen. Ja kiusaamistakin oli koulussa ja koulun ulkopuolella. Seurustelin pojan kanssa joka oli minua kolme vuotta vanhempi. Olimme hetkeä aikaisemmin eronnut, ja olin todella loppu tämän takia. Eräänä iltana sitten tuli kaikesta mitta täyteen ja mieli oli sysimusta. Laitoin pojalle viestiä voisiko tämä soittaa minulle kun en tiedä olenko oikeasti elossa tai hereillä. Jos kuulisin hänen äänen edes sekunnin ajan niin tietäisin onko kaikki todellista vai kuvitelkaa. Pojalta tuli todella kylmä viesti "vanhemmat ja kaikki nukkuu, en viiti niitä herättää puhuessa puhelimeen. Mene nukkumaan niin mäkin rupeen."
Yritin kuitenkin vielä laittaa viestiä ja toivoin todella että hän olisi edes sen vertaa auttanut mutta ei. Viesteihin ei enää tullut vastausta.
Olin todella maassa ja muistan kun lopulta jouduin soittamaan ambulanssin itselleni etten tekisi itselleni mitään lopullista pahaa.
Tästä seurasi monen viikon sairaala jakso, ja vuosien taistelu jatkui masennuksen kanssa. Silloin päätin etten enää koskaan ole noin maassa yhdenkään pojan tai miehen takia. Enkä ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena olin todella masentunut koto oloista johtuen. Ja kiusaamistakin oli koulussa ja koulun ulkopuolella. Seurustelin pojan kanssa joka oli minua kolme vuotta vanhempi. Olimme hetkeä aikaisemmin eronnut, ja olin todella loppu tämän takia. Eräänä iltana sitten tuli kaikesta mitta täyteen ja mieli oli sysimusta. Laitoin pojalle viestiä voisiko tämä soittaa minulle kun en tiedä olenko oikeasti elossa tai hereillä. Jos kuulisin hänen äänen edes sekunnin ajan niin tietäisin onko kaikki todellista vai kuvitelkaa. Pojalta tuli todella kylmä viesti "vanhemmat ja kaikki nukkuu, en viiti niitä herättää puhuessa puhelimeen. Mene nukkumaan niin mäkin rupeen."
Yritin kuitenkin vielä laittaa viestiä ja toivoin todella että hän olisi edes sen vertaa auttanut mutta ei. Viesteihin ei enää tullut vastausta.
Olin todella maassa ja muistan kun lopulta jouduin soittamaan ambulanssin itselleni etten tekisi itselleni mitään lopullista pahaa.Tästä seurasi monen viikon sairaala jakso, ja vuosien taistelu jatkui masennuksen kanssa. Silloin päätin etten enää koskaan ole noin maassa yhdenkään pojan tai miehen takia. Enkä ole ollut.
Oletatko tosiaan teinipojalta vastuuta sairaalakuntoisen mt potilaan tilasta?
Vierailija kirjoitti:
Sulla voi olla kilpirauhasen vajaatoiminta. Tuo yletön väsymys ja käheä ääni viittaisivat siihen.
Olin juuri kirjoittamassa samansuuntaista: kilpirauhasarvot kannattaisi testata ja esim. käheä ääni, outo tunne kurkussa, väsymys, ahdistus ym. voivat olla oireina. Heitto suuntaan tai toiseen saattaa edesauttaa masennuksen syntymistä (ja jatkumista) - "ihan oikean" masennuksen, jonka uskon siis sinulla varmasti olevan. Olen pahoillani siitä, kuinka koet saaneesi riittämätöntä apua tilanteessasi.
Jos avun hakeminen masennukseen tuntuu turhalta, pyytäisitkö fyysisen vaivan perusteella labralähetettä lääkäriltä? Jos siellä olisi jotain ongelmaa, se olisi varmaankin hoidettavissa (mahdollinen kärsimyksen lientyminen/poistuminen). Ja toisaalta: jos siellä olisi jotain tappavaa, eikö sekin olisi "ihan mukava" tietää varmasti, etenkin jos jopa toivot jo kuolemaa?
Menethän tutkimuksiin, mistä syystä nyt katsotkaan aiheelliseksi. Voimia ja sietokykyä tilanteeseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena olin todella masentunut koto oloista johtuen. Ja kiusaamistakin oli koulussa ja koulun ulkopuolella. Seurustelin pojan kanssa joka oli minua kolme vuotta vanhempi. Olimme hetkeä aikaisemmin eronnut, ja olin todella loppu tämän takia. Eräänä iltana sitten tuli kaikesta mitta täyteen ja mieli oli sysimusta. Laitoin pojalle viestiä voisiko tämä soittaa minulle kun en tiedä olenko oikeasti elossa tai hereillä. Jos kuulisin hänen äänen edes sekunnin ajan niin tietäisin onko kaikki todellista vai kuvitelkaa. Pojalta tuli todella kylmä viesti "vanhemmat ja kaikki nukkuu, en viiti niitä herättää puhuessa puhelimeen. Mene nukkumaan niin mäkin rupeen."
Yritin kuitenkin vielä laittaa viestiä ja toivoin todella että hän olisi edes sen vertaa auttanut mutta ei. Viesteihin ei enää tullut vastausta.
Olin todella maassa ja muistan kun lopulta jouduin soittamaan ambulanssin itselleni etten tekisi itselleni mitään lopullista pahaa.Tästä seurasi monen viikon sairaala jakso, ja vuosien taistelu jatkui masennuksen kanssa. Silloin päätin etten enää koskaan ole noin maassa yhdenkään pojan tai miehen takia. Enkä ole ollut.
Oletatko tosiaan teinipojalta vastuuta sairaalakuntoisen mt potilaan tilasta?
Ota huomioon asia että olin itsekin nuori (15-16)ja entinen poikaystävä oli ihminen jolle olin eniten asioista puhunut. Enkai sentään ollut itse poikaa 20v vanhempi ;)
Älyhoi.
Siis kuinka vanhoista tapahtumista nyt puhutaan, ap?
En nyt ehtinyt lukea koko ketjua, että onko joku muu jo maininnut, mutta jaksamattomuus, masennus, yskä ja äänen käheys ovat kilpirauhassairauden oireita. Olo paranee lääkityksellä.
Ap on vain traumatisoitunut ja ex oli epäempaattinen. Ettekö te tajua mistään mitään? Kyllä on normaalia olettaa exältä empatiaa! JA on normaalia olla vihainen vanhemmalleen joka on ollut väkivaltainen. Jopa toivoa että hän katuisi tekojaan edes haudalla.
Helppo se on haukkua ja arvostella jos ei tuskasta mitään tiedä.
Ei niin. Seurustelusuhteessa kuuluu saada normaalia tukea ja ymmärrystä. Sitä en saanut. Kaikki paha oloni sivuutettiin kylmästi vaikka puhuin aivan suoraan siitä. Ap