Kysely sinulle, joka olet kastettu imäväisenä ja joka et ole kristitty

Ihan sama, sillä erosin kirkosta heti tultuani siihen ikään, jossa sain sen itsenäisesti tehdä. En ole millään tavalla fundamentalisti, joten minulle on yhdentekevää, mitä joku pappi minulle pikkuvauvana höpisi.

No kappas, 1-3 vastausvaihtoehdot jäivät kesken, kun kyselyiden tekeminen ei ole minulle tuttua. 

Ne ovat siis:

"Minut kastettiin imeväisenä, mutta en ole kristitty; minusta on ikävää, että minut kastettiin ja olisi parempi, ettei minua olisi kastettu."

"Minut kastettiin imeväisenä, mutta en ole kristitty; imeväiskasteesta ei ole ollut minulle haittaa, mutta olisi parempi, ettei minua olisi kastettu."

"Minut kastettiin imeväisenä, mutta en ole kristitty; imeväiskasteeni on ollut minulle yhdentekevä eikä minulla ole kantaa imeväiskasteeseen."

AP

Erosin kirkosta heti tultuani täysi.ikäiseksi, koska uskonto ei merkitse mulle mitään. Ei kai se hanavesi musta mitään kritittyä tehnyt? Täh?.

Mulle on itselleni ihan sama, mihin uskontoon mut on kastettu koska ne rituaalit, millään uskonnolla, ei merkitse mulle mitään. Ei edes jotain, mitä ehdottomasti en halua.

Sen sijaan musta on kiva ajatella, että luonnollisesti vanhempani ovat tehneet minun hyväkseni kaiken sen, minkä ovat osanneet ja kun he kerran ovat uskoneet, että kristinusko on hyvä juttu ja kateella pääsee taivaaseen niin tietenkin he ovat silloin tehneet parhaansa hyväkseni siinäkin suhteessa - vaikka mä nyt sit myöhemmin en pidäkään sitä yhtä viisaana. En myöskään harmittele sitä, että mulle on juotettu appelsiinimehua 3-kuisena ja annettu kiivetä kuusenlatvaan, juosta lepikossa ja käydä kaverien kanssa uimassa lapsena,tai että on fluorattu hampaita ja puettu villavanttuisiin talvella. Se oli silloin tapana ja sitä pidettiin lapsille hyvänä.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on itselleni ihan sama, mihin uskontoon mut on kastettu koska ne rituaalit, millään uskonnolla, ei merkitse mulle mitään. Ei edes jotain, mitä ehdottomasti en halua.

Sen sijaan musta on kiva ajatella, että luonnollisesti vanhempani ovat tehneet minun hyväkseni kaiken sen, minkä ovat osanneet ja kun he kerran ovat uskoneet, että kristinusko on hyvä juttu ja kateella pääsee taivaaseen niin tietenkin he ovat silloin tehneet parhaansa hyväkseni siinäkin suhteessa - vaikka mä nyt sit myöhemmin en pidäkään sitä yhtä viisaana. En myöskään harmittele sitä, että mulle on juotettu appelsiinimehua 3-kuisena ja annettu kiivetä kuusenlatvaan, juosta lepikossa ja käydä kaverien kanssa uimassa lapsena,tai että on fluorattu hampaita ja puettu villavanttuisiin talvella. Se oli silloin tapana ja sitä pidettiin lapsille hyvänä.

Vaikka hampaani ovatkin pilalla niin en minäkään ole katkera siitä että olen saanut lapsena paljon mehua tai siitä että hammaspesuani ei tarkistettu.

Siitä olen katkera että 15-vuotiaana ateistina minut painostettiin leirille kuuntelemaan satuja vastustamaltani instituutiolta lähes kahdeksi viikoksi. Siitäkään en pitänyt että en saanut opiskella elämänkatsomustietoa edes 16- ja 17-vuotiaana lukiolaisena koska olin edelleen pakotettu evankelisluterilaisen uskonnon opetukseen. Tässä on tietysti vanhempieni lisäksi vikaa myös lainsäädännössä. Työssäni näen näitä itseni kaltaisia nuoria aina silloin tällöin kun joku nuori haluaisi osallistua et:n opetukseen (olen opettaja) mutta ei saa vanhempien uskonnon takia.

Periaatteessa olin myös 18 vuotta - joista muutamana vuonna olin jo kesätöissä - velvollinen maksamaan kirkollisveroa jolla rahoitetaan tämä toiminta jolla mahdollistettiin kokemani vääryydet.

Ikinä en liittäisi mihinkään uskontoon lastani ilman hänen tahtoaan vaikka jossain vaiheessa elämääni johonkin seurakuntaan liittyisin.

Rippikoulun käytyäni tiesin eroavani kirkosta, mutta alkuun ei saanut aikaiseksi ja sitten sillä ei ollut taloudellista merkitystä opiskelijana ja työttömänä. Sain aikaiseksi vasta kun bruttopalkka oli useampi tonni ja lapsi suunnitelmissa.

Minut kastettiin ja identiteettini on kristilliseen kulttuuriin ja historiaperinteeseen sidottu. En pidä sitä pahana. Kuulun myös edelleen kirkkoon, vaikka en usko. Vanhempiani asia ei voisi vähempää kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on itselleni ihan sama, mihin uskontoon mut on kastettu koska ne rituaalit, millään uskonnolla, ei merkitse mulle mitään. Ei edes jotain, mitä ehdottomasti en halua.

Sen sijaan musta on kiva ajatella, että luonnollisesti vanhempani ovat tehneet minun hyväkseni kaiken sen, minkä ovat osanneet ja kun he kerran ovat uskoneet, että kristinusko on hyvä juttu ja kateella pääsee taivaaseen niin tietenkin he ovat silloin tehneet parhaansa hyväkseni siinäkin suhteessa - vaikka mä nyt sit myöhemmin en pidäkään sitä yhtä viisaana. En myöskään harmittele sitä, että mulle on juotettu appelsiinimehua 3-kuisena ja annettu kiivetä kuusenlatvaan, juosta lepikossa ja käydä kaverien kanssa uimassa lapsena,tai että on fluorattu hampaita ja puettu villavanttuisiin talvella. Se oli silloin tapana ja sitä pidettiin lapsille hyvänä.

Vaikka hampaani ovatkin pilalla niin en minäkään ole katkera siitä että olen saanut lapsena paljon mehua tai siitä että hammaspesuani ei tarkistettu.

Siitä olen katkera että 15-vuotiaana ateistina minut painostettiin leirille kuuntelemaan satuja vastustamaltani instituutiolta lähes kahdeksi viikoksi. Siitäkään en pitänyt että en saanut opiskella elämänkatsomustietoa edes 16- ja 17-vuotiaana lukiolaisena koska olin edelleen pakotettu evankelisluterilaisen uskonnon opetukseen. Tässä on tietysti vanhempieni lisäksi vikaa myös lainsäädännössä. Työssäni näen näitä itseni kaltaisia nuoria aina silloin tällöin kun joku nuori haluaisi osallistua et:n opetukseen (olen opettaja) mutta ei saa vanhempien uskonnon takia.

Periaatteessa olin myös 18 vuotta - joista muutamana vuonna olin jo kesätöissä - velvollinen maksamaan kirkollisveroa jolla rahoitetaan tämä toiminta jolla mahdollistettiin kokemani vääryydet.

Ikinä en liittäisi mihinkään uskontoon lastani ilman hänen tahtoaan vaikka jossain vaiheessa elämääni johonkin seurakuntaan liittyisin.

Tämä. Kiitos.

Itse en saanut edes 15-vuotiaana erota kirkosta, vaikka vanhempien mielestä olin kykenevä tekemään 12-tuntisia kesätyöpäiviä (kyllä, taukojen määrän takia tämä oli laillista). Kirkosta eroamiseen olin "liian nuori ja ajatukset ehtii vielä muuttua ja vanhempana sitten ymmärtää".

Kehittyvälle ja herkässä iässä olevalle nuorelle tuo voi myös olla iso identiteettikysymys. En voi vieläkään ymmärtää, miksei minun annettu erota kirkosta ja osallistua ET-opetukseen, vaikka se olisi ollut itselleni tärkeää. Jos se mieli muuttuu myöhemmin niiin kyllähän kirkkoon takaisin pääsee. Katkeroiduin ja nykyäänkin vihaan kaikkea uskontoon liittyvää, vaikka osaankin peittää sen ihan hyvin. Jo kirkossa oleminen ahdistaa, koska siihen liittyy ikäviä muistoja, koska sinne pakotettiin laulamaan ylistyslauluja vaikka mieli teki itkeä.

Tämä on ainoa asia, jossa koen vanhempieni epäonnistuneen kasvattajina ja vanhempina. En ikinä tee samaa, jos joskus saan lapsia. Vanhempani eivät edes ole mitenkään uskovaisia, vaan heidän mielestään kirkko tekee paljon hyvää ja sen takia siihen pitää kuulua.

Vastasin vaihtoehdon, että oli ikävää, että minut kastettiin, vaikka en minä vanhemmilleni katkera taikka vihainen ole. Haittaa kasteesta on kuitenkin sen verran ollut, että en voinut osallistua koulussa et-opetukseen ja minun piti erikseen erota kirkosta. Tämä on minusta nurinkurista ottaen huomioon, etten ole koskaan kirkkoon omasta toiveestani liittynyt. Haitta ei siis ole ollut mielestäni erityisen vakava, mutta ei yhdentekeväkään. Omia lapsiani ei ole kastettu, se oli minulle selvää jo ennen kuin kirkosta erosin.

Olisin neutraalimpi asian suhteen, jos oma alakoulun uskonnonopettaja ei olisi ollut niin hihhuli ja laulattanut tunneilla virsiä. Nykyään, kun suurin osa kirkon jäsenistä ei edes tavalla tai toisella usko sen opetuksiin, pitäisi vakavasti harkita kaikille yhteiseen yleissivistävään uskonnonopetukseen siirtymistä.

Vierailija kirjoitti:

Erosin kirkosta heti tultuani täysi.ikäiseksi, koska uskonto ei merkitse mulle mitään. Ei kai se hanavesi musta mitään kritittyä tehnyt? Täh?.

Siinä liitetään samalla kirkon jäseneksi, ja kai kesätyöansioistakin menee kirkollisvero?

Vierailija kirjoitti:

Olisin neutraalimpi asian suhteen, jos oma alakoulun uskonnonopettaja ei olisi ollut niin hihhuli ja laulattanut tunneilla virsiä. Nykyään, kun suurin osa kirkon jäsenistä ei edes tavalla tai toisella usko sen opetuksiin, pitäisi vakavasti harkita kaikille yhteiseen yleissivistävään uskonnonopetukseen siirtymistä.

Nykypäivän uskonnonopetus on lain mukaan tunnustuksetonta. Lisäksi siinä opiskellaan vieraita uskontoja, kirkkohistoriaa, eettisiä asioita ja kyllä, myös kristillisen jumalanpalveluselämän osia. Entisaikaan uskonnonopetus olikin virsien opettelua, ei enää nykyisin.

Kasteella ei ole minulle merkitystä, se uskonnollinen kasvatus ja maailmankuva aiheutti minulle murhetta, stressiä ja huonommuuden tunnetta kunnes vihdoin kolmikymppisenä uskalsin lakata yrittämästä uskoa tai esittää uskovaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin neutraalimpi asian suhteen, jos oma alakoulun uskonnonopettaja ei olisi ollut niin hihhuli ja laulattanut tunneilla virsiä. Nykyään, kun suurin osa kirkon jäsenistä ei edes tavalla tai toisella usko sen opetuksiin, pitäisi vakavasti harkita kaikille yhteiseen yleissivistävään uskonnonopetukseen siirtymistä.

Nykypäivän uskonnonopetus on lain mukaan tunnustuksetonta. Lisäksi siinä opiskellaan vieraita uskontoja, kirkkohistoriaa, eettisiä asioita ja kyllä, myös kristillisen jumalanpalveluselämän osia. Entisaikaan uskonnonopetus olikin virsien opettelua, ei enää nykyisin.

Lain mukaan valitettavasti ei ole aina sama kuin käytännössä.