Harkitsen koiraa, mutta mikään rotu ei tunnu ylivoimaisen oikealta. Siltä että tämä se on..

Ehdotan Chow chowta. Ei ole kyllä pieni eikä aikuisena leikkisä mutta muuten täyttää "kriteerit" :D

Vierailija kirjoitti:

Lagotto on lapsirakas eikä juurikaan hauku. Hihnassa kävely on haastavaa, koska on luontainen halu tehdä nenällään töitä ja silloin muu järki näyttää pakenevan päästä kun joku haju löytyy. Turkki vaatii alasajon pari kertaa vuodessa, karvan lähtö vähäistä paitsi kun alkaa olla jo niin pitkä että trimmi lähestyy.

Onpa söpö! Täytyy lukea tästä lisää. Ihan ihana 🐶 Kiitos sulle ehdotuksesta!

Suomenlapinkoira?

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan Chow chowta. Ei ole kyllä pieni eikä aikuisena leikkisä mutta muuten täyttää "kriteerit" :D

Tämä on tuttu rotu, tosiaan ehkä hintsun verran liian iso ja just tuo ei seurallisuus on paha miinus. Ja se mun tuntema ei oo kyllä kovin innokas lenkkeilemäänkään...

Seropi voisi olla lähimpänä näitä toiveita.

Pieni portugalinpodengo

Ruotsalais-tanskalainen pihakoira?

Vierailija kirjoitti:

Suomenlapinkoira?

Ehdottomasti ehkä! Mutta sopeutuuko kaupunkiin, vai kaipaako enemmän liikumatilaa, haluaako olla (maalla) pihassa vapaana? En halua "vangita" sellaista koiraa sisälle, joka haluaa olla enemmänkin ulkona. Mulla ei ole pihaa, jossa voisi olla edes joskus narussa kiinni. Muutama pidempi lenkki päivässä täytyy riittää liikunnaksi. Kertokaa te?

Vierailija kirjoitti:

Seropi voisi olla lähimpänä näitä toiveita.

Avausviesti. Mielestäni mulla ei ole kohtuuttomat kriteerit. Vain se the rotu on vielä hukassa.

Kuulostaa, ettet tiedä roduista paljoa. Mm. minicollie rotua ei ole, tarkoitit varmaan shetlanninlammaskoiraa ja länsigöötanmaanpystykorva ei ole ajokoira. Tiedätkö nyt mihin olet ryhtymässä? Koiraroduissa on eroja, lue myös rotukohtaisista sairauksista, jos muuten löydät useamman samantapaisen vaihtoehdon.

Cairnterrieri? Ainakin tuntemani olleet innokkaita lenkkeilijöitä, sosiaalisia ja ihanan leikkisiä vielä vanhuksinakin.

Corgit (cardi) on myös ihania, kunhan hyvin kouluttaa ja aktivoi. Murkkuiässä tuhoamisvietti voi tosin olla aikamoinen ja karvaa lähtee paljonnn -nämä asiat hyvä huomioida.

Cairnin terrieri. Erittäin lapsirakas ja sosiaalinen eikä ole haukkuherkkä. Kaiken kaikkiaan kiva rotu!

Kääpiösnautserit on kamalia räksyttäjiä. Ei kiva juttu.

Bostoninterrieri, jos lyhytkuonoinen kelpaa. Ei hauku, ei vahdi, leppoisia luonteeltaan ja tosi reippaita lenkkeilemään. Ei turkinhoitoa. Miinuspuolella sitten terveys ja mahdolliset hengitysongelmat sekä huono saatavuus.

Mitenkäs olisi prahanrottakoira? Mineistä minein, omia lapsia ja perhettään rakastaa yli kaiken. Jaksaa lenkkeillä ja leikkiä, mutta osaa sisällä rauhoittua, nukkuu vaikkapa kainalossa. Omani ei juurikaan hauku muuta kuin satunnaisesti vahtihaukkua, mutta haukkuherkkyys rodussa yksilöllistä. Kouluttamalla saa sitäkin karsittua jonkun verran.

Ja btw. Suomenlapinkoira sopeutuu kyllä kaupunkiinkin. Näissä on todella herkkähaukkuisia, joten äänekkäintä pentua en suosittele (mutta, se koulutus jälleen!). Ja jos suomenlapinkoirasta tykkäät, suosittelen tutustumaan myös serkkurotu lapinporokoiraan :-)

Itselläni oli sama fiilis kolme vuotta. Oli mielestäni ihania rotuja "jotka haluaisin", mutta mikään ei tuntunut siltä juuri oikealta minulle. Sitten tapasin maltankoiran, josta aloin selvittämään lisää ja huomasin että tässä on juuri oma rotu. Yhteensä prosessissa meni ensin 3 vuotta, sitten oikean rodun päättäminen, puoli vuotta ja nyt pennun odotusta on kestänyt 9 kuukautta, vauva saapuu kotiin syyskuun alussa. (= noin 4 vuotta)

Odottavan aika on pitkä, mutta se palkitsee.

Lisäksi kommenttiisi lagoton "söpöydestä" kommetoisin itse, että älä vain ota koiraa pelkän söpöyden perusteella. Mielestäni se ei saisi olla minkäänlainen kriteeri. Kun löydät itselle sopivan rodun, huomaat että juuri se alkaa näyttää itselle parhaalta. Terveisin, "ei ikinä pientä valkoista koiraa" :-)

Corgit on pieniä koiria ISOLLA luonteella, joten vaativat tuskaisen paljon määrätietoisuutta ja jaksamista koulutuksessa.

Shetlanninlammaskoirat (minicolliet? jos tarkoitit shelttiä näillä) ovat hyvin jalostettuja ja niillä on paljon perinnöllisiä sairauksia ja arkuutta.

TIETENKIN kaikki on koirakohtaista ja riippuu kasvattajasta minkälainen koirasta tulee. Ei siis tarkoituksena lynkata mitään rotua!

Kannattaa siis miettiä tarkoin ja rauhassa, eikä ottaa vain pikaisella harkinnalla. Koira on perheenjäsen kuitenkin seuraavat 15 vuotta.

Näyttelyitä on joka viikonloppu jossain päin suomea, joten eikun kimpsut ja kampsut mukaan ja kesälomareissulle kyselemään koirien omistajilta kokemuksia!

Onnea oikean rodun löytämisessä! <3

Kääpiösnautsereissa, niin kuin kaikissa koirissa, on eroja. Oma koirani ei hauku lainkaan sisällä. On kovin kiintynyt minuun ja enemmän oikeastaan sylikoira kuin mikään jokasään ahkera lenkkeilijä. Turkki nyppimisineen on haastava, mutta helposti opittava. Itse trimmaan. Nypin 2 kertaa vuodessa ja muuten siistin kerran kuussa saksilla. Nyppimisen voi ulkoistaa mut itsellä hyvä olisi olla parturisakset, joilla tassukarvoja ja korvakarvoja tasata. Rotujärjestöillä trimmauskursseja myös.

Borderterrieri

Kannatan maltankoiraa. Itselläni ollut 10 vuotta. Uskollisista uskollisin ystävä. Omani ei hauku edes ovikelloa. Rakastaa kaikkia ihmisiä, lapsia erityisesti. Jaksaa lenkkeillä yhtä paljon kuin itsekin ja liimaantuu viereen sohvalla. Nauttii hellyydestä. Helppo kuljettaa mukana pienen koon vuoksi.

Haasteena sisäsiisteys. Olen ratkaissut asian järjestämällä sisävessan, jota käyttää sujuvasti. Ei pidä kylmästä ja märästä, joten talvilenkit kutistuvat lyhyiksi.

Maltankoirat ovat vaan aivan kivenalla suuren kysynnän vuoksi juuri nyt. Kannattaa siis harkita näyttelyissä käymistä, tai jonoon menemistä jo nyt. Maltalaisen saamisessa kestää, mutta odotus palkitsee.