Kriisi! Haluan irtioton arjesta ennen kuin alan vakavaan parisuhteeseen ja hankin lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuo reissu kannattaa tehdä, jos siitä paljon haaveilee.

Ei se kuitenkaan aina tarkoita sitä, että tekemättä jääneet asiat kaduttavat myöhemmin. Ihminen sopeutuu ja on tyytyväinen siihen mitä on. Minäkin voisin katua tekemättömiä kaukomatkoja, futiksen mm-kisoihin menemättä jäämisiä, tekemättömiä formulamatkoja, kaupunkilomia jne, mutta en kadu. Ehdin niitä vieläkin toteuttaa, ja vaikken toteuttaisi niin ei siinä mitään katumista ole. Kaikkea kun ei yhden elämän aikana voi saada.

Eihän noissa sinun tekemättömissä asioissa ole mitään kerran elämässä -juttuja. Aloittajan tilanne on ihan eri.

Siis täh? Aloittaja ei pysty tekemään parin kuukauden reppureissua kuin kerran elämässä? No mikäköhän tämän estää, paitsi aloittajan selvä kontrollifriikkeys ja elämän ylisuunnitteleminen?

No vaikka parisuhde, lapset, työ, asuntolaina, kyllähän nuo ainakin hidastavat lähtemistä. ja ihmiset nyt on muutenkin erilaisia, jotkut haluavat asettua aloilleen ja ehkä ennen sitä tehdä jotain ainutlaatuista. Kaikki eivät ole seikkailijaluonteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuo reissu kannattaa tehdä, jos siitä paljon haaveilee.

Ei se kuitenkaan aina tarkoita sitä, että tekemättä jääneet asiat kaduttavat myöhemmin. Ihminen sopeutuu ja on tyytyväinen siihen mitä on. Minäkin voisin katua tekemättömiä kaukomatkoja, futiksen mm-kisoihin menemättä jäämisiä, tekemättömiä formulamatkoja, kaupunkilomia jne, mutta en kadu. Ehdin niitä vieläkin toteuttaa, ja vaikken toteuttaisi niin ei siinä mitään katumista ole. Kaikkea kun ei yhden elämän aikana voi saada.

Eihän noissa sinun tekemättömissä asioissa ole mitään kerran elämässä -juttuja. Aloittajan tilanne on ihan eri.

Juuri tätä tarkoitan: nyt olisi vielä mahdollisuus tehdä tällainen ns. omatoimimatka - sitten parisuhteessa tai lasten kanssa se matka olisi kovin toisenlainen. Eli tarkoitan että kun vakiintuu kumppanin kanssa, haluan todella vakiintua ja muodostaan sen perhe-yksikön. Nyt olisi kuitenkin "viimeinen" mahdollisuus mennä yksin ja tehdä ne kaikki hullut jutut mitä mielen takakopassa on. Miehen / lapsen kanssa se on sitten eri matka. Eikä yhtään vähempiarvoinen sinänsä.

ap

Mistä ihmeestä sä varmaksi tiedät että miehen löydät ja perheen perustat ylipäänsä? Mitä hulluja juttuja meinasit tehdä? Kai ne on tarkasti listattuna ja mietittynä nekin valmiiksi, että se hulluus niistäkin karisee. Musta tuntuu, että sun kannattais ihan vaan opetella ottamaan rennommin olit kotona tai reissussa. Eikö tommonen suunnittelu ja suorittaminen vie ilon elämästä?

0/5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuo reissu kannattaa tehdä, jos siitä paljon haaveilee.

Ei se kuitenkaan aina tarkoita sitä, että tekemättä jääneet asiat kaduttavat myöhemmin. Ihminen sopeutuu ja on tyytyväinen siihen mitä on. Minäkin voisin katua tekemättömiä kaukomatkoja, futiksen mm-kisoihin menemättä jäämisiä, tekemättömiä formulamatkoja, kaupunkilomia jne, mutta en kadu. Ehdin niitä vieläkin toteuttaa, ja vaikken toteuttaisi niin ei siinä mitään katumista ole. Kaikkea kun ei yhden elämän aikana voi saada.

Eihän noissa sinun tekemättömissä asioissa ole mitään kerran elämässä -juttuja. Aloittajan tilanne on ihan eri.

Siis täh? Aloittaja ei pysty tekemään parin kuukauden reppureissua kuin kerran elämässä? No mikäköhän tämän estää, paitsi aloittajan selvä kontrollifriikkeys ja elämän ylisuunnitteleminen?

1-2kk lomamatkoja olen parina kesänä pystynyt tekemään, nyt kuitenkin ns. "välivuosi" kyseessä, eli itselle vähän uusi kokemus. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuo reissu kannattaa tehdä, jos siitä paljon haaveilee.

Ei se kuitenkaan aina tarkoita sitä, että tekemättä jääneet asiat kaduttavat myöhemmin. Ihminen sopeutuu ja on tyytyväinen siihen mitä on. Minäkin voisin katua tekemättömiä kaukomatkoja, futiksen mm-kisoihin menemättä jäämisiä, tekemättömiä formulamatkoja, kaupunkilomia jne, mutta en kadu. Ehdin niitä vieläkin toteuttaa, ja vaikken toteuttaisi niin ei siinä mitään katumista ole. Kaikkea kun ei yhden elämän aikana voi saada.

Eihän noissa sinun tekemättömissä asioissa ole mitään kerran elämässä -juttuja. Aloittajan tilanne on ihan eri.

Siis täh? Aloittaja ei pysty tekemään parin kuukauden reppureissua kuin kerran elämässä? No mikäköhän tämän estää, paitsi aloittajan selvä kontrollifriikkeys ja elämän ylisuunnitteleminen?

Samaa itsekin mietin. Olen itse vuodessa keskimäärin 4kk ulkomailla ja ei ole estänyt mitään muuta elämää. En kyllä tajua tuollaista elämän aikatauluttamista muutenkaan. Ap voi olla löytämättä miestä, saamatta lapsia, sairastua tms. niin mitenkäs sitten? Ei ainakaan mihinkään maahan kannata missä kaikki toimii "manana"asenteella. Kaverini on ylisuunnittelija ja huonoin mahdollinen reissauskaveri siitä syystä. Pitää olla majapaikat, liput ja ihan kaikki etukäteen hankittuna ja mitään ei voi tehdä fiilispohjalta. Joku sotilaallisen tarkka Saksa, tai Japani voisi sopia tuollaisille. En suosittele maita joissa junat/bussit voivat olla puoli päivää myöhässä.

Oho, miten pystyt matkustamaan 4 kuukautta joka vuosi? Työttömällä ei ole rahaa ja työssäolevalla ei ole aikaa. Eläkkeellä et taida vielä olla? Mutta hienolta kyllä kuulostaa.

Kahdeksan kuukautta hommia, jos on ja loput reissussa. Opiskeluaikoina harjoittelut, lopputyöt ja muut ulkomailla. Työttömänäkin pärjää hyvin monissa maissa kun majoittuu paikallisten luona, syö katuruokaa jne. Matkustuskieltoakaan ei ole ollut työttömillä enää vuosiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuo reissu kannattaa tehdä, jos siitä paljon haaveilee.

Ei se kuitenkaan aina tarkoita sitä, että tekemättä jääneet asiat kaduttavat myöhemmin. Ihminen sopeutuu ja on tyytyväinen siihen mitä on. Minäkin voisin katua tekemättömiä kaukomatkoja, futiksen mm-kisoihin menemättä jäämisiä, tekemättömiä formulamatkoja, kaupunkilomia jne, mutta en kadu. Ehdin niitä vieläkin toteuttaa, ja vaikken toteuttaisi niin ei siinä mitään katumista ole. Kaikkea kun ei yhden elämän aikana voi saada.

Eihän noissa sinun tekemättömissä asioissa ole mitään kerran elämässä -juttuja. Aloittajan tilanne on ihan eri.

Siis täh? Aloittaja ei pysty tekemään parin kuukauden reppureissua kuin kerran elämässä? No mikäköhän tämän estää, paitsi aloittajan selvä kontrollifriikkeys ja elämän ylisuunnitteleminen?

No vaikka parisuhde, lapset, työ, asuntolaina, kyllähän nuo ainakin hidastavat lähtemistä. ja ihmiset nyt on muutenkin erilaisia, jotkut haluavat asettua aloilleen ja ehkä ennen sitä tehdä jotain ainutlaatuista. Kaikki eivät ole seikkailijaluonteita.

Noista ei yksikään estä reissaamista ja hidastaakin hyvin vähän. Pään sisälle ne esteet on, jos noista jää kiinni. Ja mitä sellaista vankilaa pitää itselleen tahallaan rakentaa joka rajoittaa liikaa elämää. Siinä nyt mitään seikkailuluonnetta tarvita jos matkailee. Ei se nyt mitään vapaakiipeilyä kilometrin korkeudessa ole. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuo reissu kannattaa tehdä, jos siitä paljon haaveilee.

Ei se kuitenkaan aina tarkoita sitä, että tekemättä jääneet asiat kaduttavat myöhemmin. Ihminen sopeutuu ja on tyytyväinen siihen mitä on. Minäkin voisin katua tekemättömiä kaukomatkoja, futiksen mm-kisoihin menemättä jäämisiä, tekemättömiä formulamatkoja, kaupunkilomia jne, mutta en kadu. Ehdin niitä vieläkin toteuttaa, ja vaikken toteuttaisi niin ei siinä mitään katumista ole. Kaikkea kun ei yhden elämän aikana voi saada.

Eihän noissa sinun tekemättömissä asioissa ole mitään kerran elämässä -juttuja. Aloittajan tilanne on ihan eri.

Siis täh? Aloittaja ei pysty tekemään parin kuukauden reppureissua kuin kerran elämässä? No mikäköhän tämän estää, paitsi aloittajan selvä kontrollifriikkeys ja elämän ylisuunnitteleminen?

Samaa itsekin mietin. Olen itse vuodessa keskimäärin 4kk ulkomailla ja ei ole estänyt mitään muuta elämää. En kyllä tajua tuollaista elämän aikatauluttamista muutenkaan. Ap voi olla löytämättä miestä, saamatta lapsia, sairastua tms. niin mitenkäs sitten? Ei ainakaan mihinkään maahan kannata missä kaikki toimii "manana"asenteella. Kaverini on ylisuunnittelija ja huonoin mahdollinen reissauskaveri siitä syystä. Pitää olla majapaikat, liput ja ihan kaikki etukäteen hankittuna ja mitään ei voi tehdä fiilispohjalta. Joku sotilaallisen tarkka Saksa, tai Japani voisi sopia tuollaisille. En suosittele maita joissa junat/bussit voivat olla puoli päivää myöhässä.

Oho, miten pystyt matkustamaan 4 kuukautta joka vuosi? Työttömällä ei ole rahaa ja työssäolevalla ei ole aikaa. Eläkkeellä et taida vielä olla? Mutta hienolta kyllä kuulostaa.

Kahdeksan kuukautta hommia, jos on ja loput reissussa. Opiskeluaikoina harjoittelut, lopputyöt ja muut ulkomailla. Työttömänäkin pärjää hyvin monissa maissa kun majoittuu paikallisten luona, syö katuruokaa jne. Matkustuskieltoakaan ei ole ollut työttömillä enää vuosiin.

Ok, hyvin olet onnistunut kaiken järjestämään. Ei olisi onnistunut minulta, olen turhan turvallisuushakuinen. Vakituisesta työpaikasta en olisi uskaltanut lähteä, kun pelko työpaikan saamisen puolesta olisi ollut isompi. Sinun ei tarvitse vanhana harmitella, että olisi pitänyt sittenkin lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuo reissu kannattaa tehdä, jos siitä paljon haaveilee.

Ei se kuitenkaan aina tarkoita sitä, että tekemättä jääneet asiat kaduttavat myöhemmin. Ihminen sopeutuu ja on tyytyväinen siihen mitä on. Minäkin voisin katua tekemättömiä kaukomatkoja, futiksen mm-kisoihin menemättä jäämisiä, tekemättömiä formulamatkoja, kaupunkilomia jne, mutta en kadu. Ehdin niitä vieläkin toteuttaa, ja vaikken toteuttaisi niin ei siinä mitään katumista ole. Kaikkea kun ei yhden elämän aikana voi saada.

Eihän noissa sinun tekemättömissä asioissa ole mitään kerran elämässä -juttuja. Aloittajan tilanne on ihan eri.

Siis täh? Aloittaja ei pysty tekemään parin kuukauden reppureissua kuin kerran elämässä? No mikäköhän tämän estää, paitsi aloittajan selvä kontrollifriikkeys ja elämän ylisuunnitteleminen?

1-2kk lomamatkoja olen parina kesänä pystynyt tekemään, nyt kuitenkin ns. "välivuosi" kyseessä, eli itselle vähän uusi kokemus. 

ap

Voihan niitä välivuosia, vuorotteluja, komennuksia sun muita pitää millon vaan. Ja kyllä kai se mieskin osaa lentokoneessa istua. Jos sellainen siis tulee. Ja paljon Aasiassa, Afrikassa jne. näkyy porukkaa pikkulasten kanssa kun ei ole vielä kouluakaan rasitteena. Mihin meinasit ensimmäiseksi lentää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuo reissu kannattaa tehdä, jos siitä paljon haaveilee.

Ei se kuitenkaan aina tarkoita sitä, että tekemättä jääneet asiat kaduttavat myöhemmin. Ihminen sopeutuu ja on tyytyväinen siihen mitä on. Minäkin voisin katua tekemättömiä kaukomatkoja, futiksen mm-kisoihin menemättä jäämisiä, tekemättömiä formulamatkoja, kaupunkilomia jne, mutta en kadu. Ehdin niitä vieläkin toteuttaa, ja vaikken toteuttaisi niin ei siinä mitään katumista ole. Kaikkea kun ei yhden elämän aikana voi saada.

Eihän noissa sinun tekemättömissä asioissa ole mitään kerran elämässä -juttuja. Aloittajan tilanne on ihan eri.

Juuri tätä tarkoitan: nyt olisi vielä mahdollisuus tehdä tällainen ns. omatoimimatka - sitten parisuhteessa tai lasten kanssa se matka olisi kovin toisenlainen. Eli tarkoitan että kun vakiintuu kumppanin kanssa, haluan todella vakiintua ja muodostaan sen perhe-yksikön. Nyt olisi kuitenkin "viimeinen" mahdollisuus mennä yksin ja tehdä ne kaikki hullut jutut mitä mielen takakopassa on. Miehen / lapsen kanssa se on sitten eri matka. Eikä yhtään vähempiarvoinen sinänsä.

ap

Mistä ihmeestä sä varmaksi tiedät että miehen löydät ja perheen perustat ylipäänsä? Mitä hulluja juttuja meinasit tehdä? Kai ne on tarkasti listattuna ja mietittynä nekin valmiiksi, että se hulluus niistäkin karisee. Musta tuntuu, että sun kannattais ihan vaan opetella ottamaan rennommin olit kotona tai reissussa. Eikö tommonen suunnittelu ja suorittaminen vie ilon elämästä?

Mulla nyt on melko positiivinen suhtautuminen elämään ja olen iloinen ihminen, en epäile ettenkö tapaisi kaltaistani miestä ja vieläpä pienen perheen onnistuisin perustamaan. Maailmassa on reilut 7 miljardia ihmistä, joista noin puolet on miehiä. Eiköhän sieltä joku ihana löydy.

Oon opiskellut aika kurinalaisesti monta vuotta ja tehnyt sivussa duunia, nyt olisi ns. palkinnon aika kun tutkinto tuli hanskaan ja rahaankin on tilillä vähän. Kouluttauduin alalle, jossa on töitä eli ei stressiä sen suhteen.

Opiskeluajan baareilut jäi vähemmälle, joten nyt jos koskaan olisi se hetki pistää ne säästetyt rahat omaan nautintoon ja bookata menolippu tuntemattomaan, ihan omaksi iloksi! Ei tarvitse huolehtia mistään, kunhan vaan nauttii elämästä ja vaihtuvista maisemista junan ikkunasta. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuo reissu kannattaa tehdä, jos siitä paljon haaveilee.

Ei se kuitenkaan aina tarkoita sitä, että tekemättä jääneet asiat kaduttavat myöhemmin. Ihminen sopeutuu ja on tyytyväinen siihen mitä on. Minäkin voisin katua tekemättömiä kaukomatkoja, futiksen mm-kisoihin menemättä jäämisiä, tekemättömiä formulamatkoja, kaupunkilomia jne, mutta en kadu. Ehdin niitä vieläkin toteuttaa, ja vaikken toteuttaisi niin ei siinä mitään katumista ole. Kaikkea kun ei yhden elämän aikana voi saada.

Eihän noissa sinun tekemättömissä asioissa ole mitään kerran elämässä -juttuja. Aloittajan tilanne on ihan eri.

Siis täh? Aloittaja ei pysty tekemään parin kuukauden reppureissua kuin kerran elämässä? No mikäköhän tämän estää, paitsi aloittajan selvä kontrollifriikkeys ja elämän ylisuunnitteleminen?

No vaikka parisuhde, lapset, työ, asuntolaina, kyllähän nuo ainakin hidastavat lähtemistä. ja ihmiset nyt on muutenkin erilaisia, jotkut haluavat asettua aloilleen ja ehkä ennen sitä tehdä jotain ainutlaatuista. Kaikki eivät ole seikkailijaluonteita.

Noista ei yksikään estä reissaamista ja hidastaakin hyvin vähän. Pään sisälle ne esteet on, jos noista jää kiinni. Ja mitä sellaista vankilaa pitää itselleen tahallaan rakentaa joka rajoittaa liikaa elämää. Siinä nyt mitään seikkailuluonnetta tarvita jos matkailee. Ei se nyt mitään vapaakiipeilyä kilometrin korkeudessa ole. :D

Jokainen ymmärtää, että on eri asia reissata yksin nuorena sinkkuna kuin varttuneempana puolison ja lasten kanssa. Molemmat toki nautinnollisia sinänsä, mutta eivät ne toisiaan pois sulje - asettuvat vain eri paikkoihin elämän aikajanalla ja hyvä niin. Jotkut sanovat, että you can't have it all, noh, se on järjestelykysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuo reissu kannattaa tehdä, jos siitä paljon haaveilee.

Ei se kuitenkaan aina tarkoita sitä, että tekemättä jääneet asiat kaduttavat myöhemmin. Ihminen sopeutuu ja on tyytyväinen siihen mitä on. Minäkin voisin katua tekemättömiä kaukomatkoja, futiksen mm-kisoihin menemättä jäämisiä, tekemättömiä formulamatkoja, kaupunkilomia jne, mutta en kadu. Ehdin niitä vieläkin toteuttaa, ja vaikken toteuttaisi niin ei siinä mitään katumista ole. Kaikkea kun ei yhden elämän aikana voi saada.

Eihän noissa sinun tekemättömissä asioissa ole mitään kerran elämässä -juttuja. Aloittajan tilanne on ihan eri.

Siis täh? Aloittaja ei pysty tekemään parin kuukauden reppureissua kuin kerran elämässä? No mikäköhän tämän estää, paitsi aloittajan selvä kontrollifriikkeys ja elämän ylisuunnitteleminen?

Samaa itsekin mietin. Olen itse vuodessa keskimäärin 4kk ulkomailla ja ei ole estänyt mitään muuta elämää. En kyllä tajua tuollaista elämän aikatauluttamista muutenkaan. Ap voi olla löytämättä miestä, saamatta lapsia, sairastua tms. niin mitenkäs sitten? Ei ainakaan mihinkään maahan kannata missä kaikki toimii "manana"asenteella. Kaverini on ylisuunnittelija ja huonoin mahdollinen reissauskaveri siitä syystä. Pitää olla majapaikat, liput ja ihan kaikki etukäteen hankittuna ja mitään ei voi tehdä fiilispohjalta. Joku sotilaallisen tarkka Saksa, tai Japani voisi sopia tuollaisille. En suosittele maita joissa junat/bussit voivat olla puoli päivää myöhässä.

Oho, miten pystyt matkustamaan 4 kuukautta joka vuosi? Työttömällä ei ole rahaa ja työssäolevalla ei ole aikaa. Eläkkeellä et taida vielä olla? Mutta hienolta kyllä kuulostaa.

Kahdeksan kuukautta hommia, jos on ja loput reissussa. Opiskeluaikoina harjoittelut, lopputyöt ja muut ulkomailla. Työttömänäkin pärjää hyvin monissa maissa kun majoittuu paikallisten luona, syö katuruokaa jne. Matkustuskieltoakaan ei ole ollut työttömillä enää vuosiin.

Ok, hyvin olet onnistunut kaiken järjestämään. Ei olisi onnistunut minulta, olen turhan turvallisuushakuinen. Vakituisesta työpaikasta en olisi uskaltanut lähteä, kun pelko työpaikan saamisen puolesta olisi ollut isompi. Sinun ei tarvitse vanhana harmitella, että olisi pitänyt sittenkin lähteä.

En ole erityisemmin järjestellyt mitään. Asiat ovat menneet omalla painollaa ja jos olisivat toisin, niin tekisin toisin. Jos tässä nyt edes vanhaksi elää, niin voin murehtia vaikka käyttäneeni liikaa aikaa matkustamiseen jonkun muun sijaan. Jos siis pitää harmitella jotain. Ei se matkustus ole oikeasti lopulta mikään niin iso juttu. Ihmiset ovat samanlaisia lopulta kaikkialla. Onhan se ajoittain mukavaa ja ajoittain todella ikävääkin ja jos sitä haluaa tehdä, niin mikäs siinä. Minään itsetarkoituksena sitä ei kuitenkaan kannata pitää. Ei myöskään sovi kaikille. Oletko oikeasti varma, että haluat matkustaa ja vain ihan itsesi vuoksi? Kehitysmaissa näkee välillä todella onnettomia reissaajia jotka ovat lähteneet matkaan aivan vääristä syistä ja odotukset ovat olleet myöskin aika kummallisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuo reissu kannattaa tehdä, jos siitä paljon haaveilee.

Ei se kuitenkaan aina tarkoita sitä, että tekemättä jääneet asiat kaduttavat myöhemmin. Ihminen sopeutuu ja on tyytyväinen siihen mitä on. Minäkin voisin katua tekemättömiä kaukomatkoja, futiksen mm-kisoihin menemättä jäämisiä, tekemättömiä formulamatkoja, kaupunkilomia jne, mutta en kadu. Ehdin niitä vieläkin toteuttaa, ja vaikken toteuttaisi niin ei siinä mitään katumista ole. Kaikkea kun ei yhden elämän aikana voi saada.

Eihän noissa sinun tekemättömissä asioissa ole mitään kerran elämässä -juttuja. Aloittajan tilanne on ihan eri.

Siis täh? Aloittaja ei pysty tekemään parin kuukauden reppureissua kuin kerran elämässä? No mikäköhän tämän estää, paitsi aloittajan selvä kontrollifriikkeys ja elämän ylisuunnitteleminen?

1-2kk lomamatkoja olen parina kesänä pystynyt tekemään, nyt kuitenkin ns. "välivuosi" kyseessä, eli itselle vähän uusi kokemus. 

ap

Voihan niitä välivuosia, vuorotteluja, komennuksia sun muita pitää millon vaan. Ja kyllä kai se mieskin osaa lentokoneessa istua. Jos sellainen siis tulee. Ja paljon Aasiassa, Afrikassa jne. näkyy porukkaa pikkulasten kanssa kun ei ole vielä kouluakaan rasitteena. Mihin meinasit ensimmäiseksi lentää?

Omastakin mielestäni opintojen päätöshetki on oiva rako reissuun lähtemiseen. Sitten tulee työelämä, parisuhde, lapset jne. Se on nyt tai ei koskaan. Toki sitä voi perhelomalle lähteä, mutta nyt kaiketi puhutaan siitä pre-family-lifestä juurikin, joka on now or never.

just sayin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 26-vuotias, juuri valmistunut AMK:sta, rakastan lapsia ja olen sitoutuvaa tyyppiä ja haaveissa olisi siinä noin 30- 34-vuotiaana olisi mies, häät ja lapsi, sitten alkaa se perheelämä.

Ennn tätä haluan kuitenkin kokea jotain hurjaa: mieltä kutkuttaa ajatus "välivuodesta", jolloin voisin toteuttaa kaikkea hullua, pakata reppuni ja ostaa pelkkä menolippu maailmalle, juoda punaviiniä auringonnousuun rannalla, päätyä extempore sänkyyn italialaismiehen kanssa - tiedättehän, sellaisia paheita joita jokainen vähän salaa halajaa. Toisaalta, reissun jälkeen se olisi sitten tehty eikä hampaankolossa kaivelisi, että hitto tässä sitä nyt sitten ollaan naimisissa ja lapsi, eikä enää voi lähteä. En hyväksy myöskään pettämistä.

Ihmiset kai katuvat enemmän niitä asioita, mitä jättivät elämässään tekemättä, kuin niitä mitä tekivät. Pitäisiköhän sitä uskaltaa lähteä? Mitä tekoa / tekemättä jättämistä sinä kadut?

n26

Perus suominainen, ykköstoiveena lutkailu ulkomaalaisten kanssa..

Ja mitäs merkitystä sillä on että minkä maalainen se petikumppani on? :D

En yhtään ihmettele sitä miksi suominaiset on helpoimman naisen maineessa..

Et tietenkään, tietäen kotimaisten miesten tason melkein mikä vain muu käy :-D

Ehkä ei kannata paljon huudella kotimaisista miehistä ketjussa jossa suominainen kokee lähes pakolliseksi elämänvaiheekseen ulkomailla pyllistelyn. Ennen tämän haaveen toteuttamista kun ei voi ajatellakaan avioliittoa, työuraa ja lapsia. Ajatella jos se alkaakin oikein kaduttaa myöhemmin, että ei tullut pimppaa jaettua ympäri maailmaa. Identiteettikriisihän vähemmästäkin seuraa. Suominaislogiikkaa vahvimmillaan..

En tiedä sinun ikäluokastasi, mutta omani on kansainvälinen ja on kasvanut eurooppalaiseksi. Iso osa opiskelijoista suorittaa erasmus-opinnot ulkomailla ja tulevalta mieheltäkin odotan sulkeutunaisuuden sijasta avoimuutta ja avarakatseisuutta. 

ap

Tarkoitatko avoimuudella ja avarakatseisuudella lähinnä menneisyytesi ja nykyisyytesi hyväksymistä? Suhtaudutko avarakatseisesti mahdollisen tulevan miehesi nuoruuden Pattayan seksilomaan ladyboyden kanssa pelehtiessä?

Eiköhän nykyään suurin osa osaa katsoa ihmistä itseään, eikä oletuksiaan miehestä tai naisesta ja heidän mahdollisesta historiastaan. Jos se on sinulle ongelma, on varmaan parempi olla pariutumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuo reissu kannattaa tehdä, jos siitä paljon haaveilee.

Ei se kuitenkaan aina tarkoita sitä, että tekemättä jääneet asiat kaduttavat myöhemmin. Ihminen sopeutuu ja on tyytyväinen siihen mitä on. Minäkin voisin katua tekemättömiä kaukomatkoja, futiksen mm-kisoihin menemättä jäämisiä, tekemättömiä formulamatkoja, kaupunkilomia jne, mutta en kadu. Ehdin niitä vieläkin toteuttaa, ja vaikken toteuttaisi niin ei siinä mitään katumista ole. Kaikkea kun ei yhden elämän aikana voi saada.

Eihän noissa sinun tekemättömissä asioissa ole mitään kerran elämässä -juttuja. Aloittajan tilanne on ihan eri.

Juuri tätä tarkoitan: nyt olisi vielä mahdollisuus tehdä tällainen ns. omatoimimatka - sitten parisuhteessa tai lasten kanssa se matka olisi kovin toisenlainen. Eli tarkoitan että kun vakiintuu kumppanin kanssa, haluan todella vakiintua ja muodostaan sen perhe-yksikön. Nyt olisi kuitenkin "viimeinen" mahdollisuus mennä yksin ja tehdä ne kaikki hullut jutut mitä mielen takakopassa on. Miehen / lapsen kanssa se on sitten eri matka. Eikä yhtään vähempiarvoinen sinänsä.

ap

Mistä ihmeestä sä varmaksi tiedät että miehen löydät ja perheen perustat ylipäänsä? Mitä hulluja juttuja meinasit tehdä? Kai ne on tarkasti listattuna ja mietittynä nekin valmiiksi, että se hulluus niistäkin karisee. Musta tuntuu, että sun kannattais ihan vaan opetella ottamaan rennommin olit kotona tai reissussa. Eikö tommonen suunnittelu ja suorittaminen vie ilon elämästä?

Mulla nyt on melko positiivinen suhtautuminen elämään ja olen iloinen ihminen, en epäile ettenkö tapaisi kaltaistani miestä ja vieläpä pienen perheen onnistuisin perustamaan. Maailmassa on reilut 7 miljardia ihmistä, joista noin puolet on miehiä. Eiköhän sieltä joku ihana löydy.

Oon opiskellut aika kurinalaisesti monta vuotta ja tehnyt sivussa duunia, nyt olisi ns. palkinnon aika kun tutkinto tuli hanskaan ja rahaankin on tilillä vähän. Kouluttauduin alalle, jossa on töitä eli ei stressiä sen suhteen.

Opiskeluajan baareilut jäi vähemmälle, joten nyt jos koskaan olisi se hetki pistää ne säästetyt rahat omaan nautintoon ja bookata menolippu tuntemattomaan, ihan omaksi iloksi! Ei tarvitse huolehtia mistään, kunhan vaan nauttii elämästä ja vaihtuvista maisemista junan ikkunasta. 

ap

Pientä romantisointia havaittavissa. Itse huolehdin huomattavasti enemmän reissatessa kolmannessa maailmassa kuin Suomessa. Alituinen sählääminen liikenteen, majoituksen, lippujen/lappujen/lupien kanssa, hygienia, terveys, rikollisuus, ruokamyrkytykset jne jne. Tietysti jos pysyy kehittyneissä/länsimaissa niin riskit vähenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 26-vuotias, juuri valmistunut AMK:sta, rakastan lapsia ja olen sitoutuvaa tyyppiä ja haaveissa olisi siinä noin 30- 34-vuotiaana olisi mies, häät ja lapsi, sitten alkaa se perheelämä.

Ennn tätä haluan kuitenkin kokea jotain hurjaa: mieltä kutkuttaa ajatus "välivuodesta", jolloin voisin toteuttaa kaikkea hullua, pakata reppuni ja ostaa pelkkä menolippu maailmalle, juoda punaviiniä auringonnousuun rannalla, päätyä extempore sänkyyn italialaismiehen kanssa - tiedättehän, sellaisia paheita joita jokainen vähän salaa halajaa. Toisaalta, reissun jälkeen se olisi sitten tehty eikä hampaankolossa kaivelisi, että hitto tässä sitä nyt sitten ollaan naimisissa ja lapsi, eikä enää voi lähteä. En hyväksy myöskään pettämistä.

Ihmiset kai katuvat enemmän niitä asioita, mitä jättivät elämässään tekemättä, kuin niitä mitä tekivät. Pitäisiköhän sitä uskaltaa lähteä? Mitä tekoa / tekemättä jättämistä sinä kadut?

n26

Perus suominainen, ykköstoiveena lutkailu ulkomaalaisten kanssa..

Ja mitäs merkitystä sillä on että minkä maalainen se petikumppani on? :D

En yhtään ihmettele sitä miksi suominaiset on helpoimman naisen maineessa..

Et tietenkään, tietäen kotimaisten miesten tason melkein mikä vain muu käy :-D

Ehkä ei kannata paljon huudella kotimaisista miehistä ketjussa jossa suominainen kokee lähes pakolliseksi elämänvaiheekseen ulkomailla pyllistelyn. Ennen tämän haaveen toteuttamista kun ei voi ajatellakaan avioliittoa, työuraa ja lapsia. Ajatella jos se alkaakin oikein kaduttaa myöhemmin, että ei tullut pimppaa jaettua ympäri maailmaa. Identiteettikriisihän vähemmästäkin seuraa. Suominaislogiikkaa vahvimmillaan..

En tiedä sinun ikäluokastasi, mutta omani on kansainvälinen ja on kasvanut eurooppalaiseksi. Iso osa opiskelijoista suorittaa erasmus-opinnot ulkomailla ja tulevalta mieheltäkin odotan sulkeutunaisuuden sijasta avoimuutta ja avarakatseisuutta. 

ap

Tarkoitatko avoimuudella ja avarakatseisuudella lähinnä menneisyytesi ja nykyisyytesi hyväksymistä? Suhtaudutko avarakatseisesti mahdollisen tulevan miehesi nuoruuden Pattayan seksilomaan ladyboyden kanssa pelehtiessä?

Eiköhän nykyään suurin osa osaa katsoa ihmistä itseään, eikä oletuksiaan miehestä tai naisesta ja heidän mahdollisesta historiastaan. Jos se on sinulle ongelma, on varmaan parempi olla pariutumatta.

Eli Pattayan seksiloma transujen kanssa ok?

Antaa mennä vaan! Jos osaat espanjaa, Etelä-Amerikka on täynnä hienoja kohteita. Kalliimpaa ja ilmasto vaativampi kuin vaikka Kaakkois-Aasiassa, mutta ehdottomasti näkemisen arvoisia paikkoja sielläkin. Passiin vaan leimat rajalta ilman kummempia ihmettelyjä. Bolivia on halpa. Itse kävin siellä viidakkotrekillä ja Uyunin suola-aavikolla, joka on noin 4000m korkeudessa.

Nyt on hyvä aika tehdä sellaisia asioita, joita ei sitten niiden tulevien lasten kanssa voi samalla tavalla harrastaa, eli jos tällaista seikkailua kaipaa niin suosittelen juuri Amazonia ja vuoristoa. Rantakohteissa on helpompi mennä perheellisenä, mutta suuret fyysiset ponnistelut tai vaikeasti tavoitettavat kohteet on helpompi käydä nyt.

Itsellä on vähän samanlaista kokemusta reppureissaamisesta, on loppujen lopuksi aika yleinen ilmiö nykyään ja ne likaiset rastatukat ovat varmaan enemmän 90-luvun ilmiö tällä "alalla". Moni reppureissaaja on ihan "tavis" ja päättänyt lähteä katsomaan maailmaa. Näin tein itsekin ja helposti siihen jäi vähän koukkuun ja suunniteltu 6kk matkasta tulikin reilun vuoden mittainen. Kaikenlaista kommellusta siihen liittyikin mutta todella arvokkaita kokemuksia ja muistoja tuli silloin hankittua. Nykyään naimisissa ja kaksi lasta ja olen enemmän kuin tyytyväinen että moinen reissu tuli aikoinaan tehtyä! 

n33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaa mennä vaan! Jos osaat espanjaa, Etelä-Amerikka on täynnä hienoja kohteita. Kalliimpaa ja ilmasto vaativampi kuin vaikka Kaakkois-Aasiassa, mutta ehdottomasti näkemisen arvoisia paikkoja sielläkin. Passiin vaan leimat rajalta ilman kummempia ihmettelyjä. Bolivia on halpa. Itse kävin siellä viidakkotrekillä ja Uyunin suola-aavikolla, joka on noin 4000m korkeudessa.

Nyt on hyvä aika tehdä sellaisia asioita, joita ei sitten niiden tulevien lasten kanssa voi samalla tavalla harrastaa, eli jos tällaista seikkailua kaipaa niin suosittelen juuri Amazonia ja vuoristoa. Rantakohteissa on helpompi mennä perheellisenä, mutta suuret fyysiset ponnistelut tai vaikeasti tavoitettavat kohteet on helpompi käydä nyt.

Suositteletko myös villiä seksiä meksikolaismiesten kanssa baari-illan jälkeen? Ei ne suominaiset ole kiinnostuneita mistään vuorikiipeilystä, vaan siitä mitä Juanilla on housuissa.

Hohhoijaa, taas näitä. Ei se seksi niin ihmeellistä ole, että sitä pitää jokaisen vastaantulevan kanssa harrastaa. Tätä ei miehet oikein tunnu tajuavan. Se on ihan sama, kun missään ei tekisi muuta kuin istuisi baarissa ryyppäämässä, matkustaisi krapulassa seuraavaan kaupunkiin bussissa nukkuen ja taas viettäisi kaiken ajan baarissa ryyppäämässä. Sama uudestaan ja uudestaan. Osa miehistä vain haaveilee, että ei tekisi muuta kuin joisi ja naisi, mitään muuta ei osata edes kuvitella. Olette te yksinkertaisia.

Olen kohta kolmekymppinen mies ja elänyt parissa pitkässä suhteessa. Ymmärrän hyvin ketjun aloittajaa. Parisuhteissa olen kyllästynyt puuduttavaan arkeen ja kumppanin ärsyttävät piirteet ajan kuluessa kumuloituvat. Suhteissa alkoi kokemattomuuteni muista naisista myös vaivaamaan. Väkisin ajatteli, että ilman laajaa vertailupohjaa oman kumppanin arvottaminen oli haasteellista. En ole enää parisuhteessa vaan kerään tällä hetkellä seksikokemuksia niin paljon, ettei pappana kaduta elämätön elämä.

Tykkään seksitellä kansalaisuudesta riippumatta ja suosittelen ketjun aloittajaa kiertelemään ainakin parilla mantereella. Seksin suhteen osaavimat naiset ovat olleet aasiasta. Pidän myös afrikkalaisista, mutta siellä on tautien suhteen oltava varovainen. Suomalaiset naiset suosivat Gambiaa, joka hyvinkin voi olla piipahtamisen arvoinen paikka? Maailma on iso paikka kokemuksia keräävälle ja elämä ei riitä kaikkea kokemaan ;)

Suomalaisia naisia olen pyrkinyt viime aikoina välttämään, koska moni on yöelämässä kuiteenkin liikkeellä parisuhdeodotuksin. Itseäni sellainen ei ainakaan tällä hetkellä kiinnosta, mutta joskus saattaa sellainenkin olla mahdollista? Itseäni ei haittaa vaikka tuleva kumppanini olisi lutkaillut ympäri maailmaa, koska been there, done that. Tämä menee myös toisin päin. Ei kiinnosta kuunnella moralisointia valinnoistani. Jos tulevaisuudessa menen parisuhteeseen, niin homma alkaa puhtaalta pöydältä. Minua ei kiinnosta minkälaista seksielämää kumppanini on elänyt, enkä aio kertoa omastani. Saatan todeta kysyttäessä, että jotain on joskus ollut :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 26-vuotias, juuri valmistunut AMK:sta, rakastan lapsia ja olen sitoutuvaa tyyppiä ja haaveissa olisi siinä noin 30- 34-vuotiaana olisi mies, häät ja lapsi, sitten alkaa se perheelämä.

Ennn tätä haluan kuitenkin kokea jotain hurjaa: mieltä kutkuttaa ajatus "välivuodesta", jolloin voisin toteuttaa kaikkea hullua, pakata reppuni ja ostaa pelkkä menolippu maailmalle, juoda punaviiniä auringonnousuun rannalla, päätyä extempore sänkyyn italialaismiehen kanssa - tiedättehän, sellaisia paheita joita jokainen vähän salaa halajaa. Toisaalta, reissun jälkeen se olisi sitten tehty eikä hampaankolossa kaivelisi, että hitto tässä sitä nyt sitten ollaan naimisissa ja lapsi, eikä enää voi lähteä. En hyväksy myöskään pettämistä.

Ihmiset kai katuvat enemmän niitä asioita, mitä jättivät elämässään tekemättä, kuin niitä mitä tekivät. Pitäisiköhän sitä uskaltaa lähteä? Mitä tekoa / tekemättä jättämistä sinä kadut?

n26

Perus suominainen, ykköstoiveena lutkailu ulkomaalaisten kanssa..

Ja mitäs merkitystä sillä on että minkä maalainen se petikumppani on? :D

En yhtään ihmettele sitä miksi suominaiset on helpoimman naisen maineessa..

Et tietenkään, tietäen kotimaisten miesten tason melkein mikä vain muu käy :-D

Ehkä ei kannata paljon huudella kotimaisista miehistä ketjussa jossa suominainen kokee lähes pakolliseksi elämänvaiheekseen ulkomailla pyllistelyn. Ennen tämän haaveen toteuttamista kun ei voi ajatellakaan avioliittoa, työuraa ja lapsia. Ajatella jos se alkaakin oikein kaduttaa myöhemmin, että ei tullut pimppaa jaettua ympäri maailmaa. Identiteettikriisihän vähemmästäkin seuraa. Suominaislogiikkaa vahvimmillaan..

En tiedä sinun ikäluokastasi, mutta omani on kansainvälinen ja on kasvanut eurooppalaiseksi. Iso osa opiskelijoista suorittaa erasmus-opinnot ulkomailla ja tulevalta mieheltäkin odotan sulkeutunaisuuden sijasta avoimuutta ja avarakatseisuutta. 

ap

Tarkoitatko avoimuudella ja avarakatseisuudella lähinnä menneisyytesi ja nykyisyytesi hyväksymistä? Suhtaudutko avarakatseisesti mahdollisen tulevan miehesi nuoruuden Pattayan seksilomaan ladyboyden kanssa pelehtiessä?

Eiköhän nykyään suurin osa osaa katsoa ihmistä itseään, eikä oletuksiaan miehestä tai naisesta ja heidän mahdollisesta historiastaan. Jos se on sinulle ongelma, on varmaan parempi olla pariutumatta.

Eli Pattayan seksiloma transujen kanssa ok?

Eikö ärsytä ihan hirveästi, että muut osaavat nauttia elämästään ja sinä märiset katkerana nurkassasi vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen? Et voi nauttia mistään, kukaan ei viihdy seurassasi ja aikanaan kuolet ilman että olet ikinä elänyt. Ainut ilosi on yrittää estää kaikkia muitakin elämästä.