Te jotka hoidatte lapsenne ilman tukiverkostoa!

^

Olenko ainoa jolla tämä nostattaa savut korvista? Ap

No äläs nyt. Ethän sä saa tuollaisia miettiä. Tämän palstan mukaan kaikki olisi pitänyt järjestää etukäteen tai lapsia ei olisi pitänyt tehdä kuulemma. Eli lapsia saisi tehdä vain jos isovanhemmat asuvat lähellä j ovat elossa, ovat eläkkeelle jotta heillä olisi aikaa hoitaa lapsenlapsia aina kun on tarve, ja ovat hyväkuntoisia.

Myös oma taloudellinen tilanne olisi pitänyt varmistaa ainakin eläkeikään asti. Jos näin et ole tehnyt et saa valittaa mistään mitään, etkä saa pyytää tai odottaa apua mistään.

Mutta palatakseni kysymykseen, taitaa olla niin että ne joilla niitä tukiverkkoja on eivät pysty mitenkään asettua sellaisten asemaan joilla sitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

No äläs nyt. Ethän sä saa tuollaisia miettiä. Tämän palstan mukaan kaikki olisi pitänyt järjestää etukäteen tai lapsia ei olisi pitänyt tehdä kuulemma. Eli lapsia saisi tehdä vain jos isovanhemmat asuvat lähellä j ovat elossa, ovat eläkkeelle jotta heillä olisi aikaa hoitaa lapsenlapsia aina kun on tarve, ja ovat hyväkuntoisia.

Myös oma taloudellinen tilanne olisi pitänyt varmistaa ainakin eläkeikään asti. Jos näin et ole tehnyt et saa valittaa mistään mitään, etkä saa pyytää tai odottaa apua mistään.

Mutta palatakseni kysymykseen, taitaa olla niin että ne joilla niitä tukiverkkoja on eivät pysty mitenkään asettua sellaisten asemaan joilla sitä ei ole.

Olen silti sitä mieltä että jos tekee 3 lasta alle 6 vuoteen on tämä tukiverkkoasia takuulla ollut tiedossa jo ennen sitä kolmatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No äläs nyt. Ethän sä saa tuollaisia miettiä. Tämän palstan mukaan kaikki olisi pitänyt järjestää etukäteen tai lapsia ei olisi pitänyt tehdä kuulemma. Eli lapsia saisi tehdä vain jos isovanhemmat asuvat lähellä j ovat elossa, ovat eläkkeelle jotta heillä olisi aikaa hoitaa lapsenlapsia aina kun on tarve, ja ovat hyväkuntoisia.

Myös oma taloudellinen tilanne olisi pitänyt varmistaa ainakin eläkeikään asti. Jos näin et ole tehnyt et saa valittaa mistään mitään, etkä saa pyytää tai odottaa apua mistään.

Mutta palatakseni kysymykseen, taitaa olla niin että ne joilla niitä tukiverkkoja on eivät pysty mitenkään asettua sellaisten asemaan joilla sitä ei ole.

Olen silti sitä mieltä että jos tekee 3 lasta alle 6 vuoteen on tämä tukiverkkoasia takuulla ollut tiedossa jo ennen sitä kolmatta.

Meillä on 4 alle kouluikäistä lasta ja tunnen hyvin samoin kuin ap, vaikka yleensä en ehdi edes ärsyyntyä mistään kun on sen verran puuhaa:D Ei tukiverkoista voi aina ennustaa. Meidän tapauksessa yksi isovanhemmista menehtyi, yhdet muuttivat ulkomaille ja yksi sairastui (mieleltään). Kummeilla on yhtä isot perheet nykyään, joten heiltä saa lähinnä vertaistukea kun ei lapset mahdu edes yhteen autoon.

Mutta ihan hyvin menee ja kiitollinen olen perheestäni. Turhaa valitusta en vaan jaksaisi kuulla.

Ei ole tukiverkkoa. Lapset 9-14 vuotta.

Minä olen monesti seurannut näitä, joiden isovanhemmat tmv. hoitavat jälkikasvua tosi useasti. Heillä tuntuu elämä olevan täynnä ongelmia. Useimmiten vielä käy niin, että ero tulee ja sit vaihdetaan puolisoakin lennosta ja edelleen on elämä ongelmia ja epäkohtia täynnä.

Sit vielä kehtaavat valittaa, jos anoppi vaikkapa leikkaa lapsen hiukset/kynnet tai ostaa vaatteita. Vaatteetkin liian suuria/pieniä/väärän värisiä jne. ongelmia ongelmia ongelmia.

Niinpä, ruuhkavuosiin kuuluu usein se että ne tukiverkostot alkavat olla niin vanhoja että saattavat yllättäen muuttua "taakkaverkostoiksi". Hoitajia voi tietenkin yrittää löytää jos on rahaa, mutta useampi sinnittelee yksin. Loppujen lopuksi pikkulapsiaika on lyhyt ja itse haluan olla kotona.

Jokaisella omat ongelmansa. Eikö saisi valittaa siitä ettei sovitusta pidetä kiinni koska joku ei voi alunalkaenkaan sopia lastenhoitoa? Aina on joku jolla menee huonommin, sillä logiikalla ei saisi koskaan sanoa mistään mitään.

Koska tilanteet muuttuu joskus äkkiä, on minusta fiksuinta että jokainen tekee niin monta lasta kun realistisesti pystyy itse hoitamaan ilman apuja, siksi itse jätin lapsiluvun yhteen.

No juu, sama täällä.

Äitini otti töistä vapaata, että pystyi vahtimaan siskoni esikoista sen aikaa, että hän kävi pikkusisaruksen kanssa neuvolassa. Koska "se nyt vaan ei toimi jos xx on mukana vaan tulee pelkkää sähläämistä". Itse olen lähtenyt taksilla vauvan kanssa päivystykseen keskellä yötä kaksi vanhempaa sisarusta mukana, kun mies oli työmatkalla toisella puolella maapalloa ja vauva alkoi sinertyä kun ei saanut riittävästi happea (RS-virus)

Mut näihin tottuu. Ja lapset oppii ehkä käyttäytymään ja suhtautumaan asioihin erilailla kun pitä olla kärsivällinen ja sopeutua muuttuviin tilanteisiin. Hävettää mennä syömään ravintolaan siskon perheen kanssa, kun ne tenavat eivät osaa yhtään käyttäytyä, odottaa, malttaa vaan kiljuvat ja juoksevat ja heille se sallitaan. Niin ihania ja rakkaita kuin ovatkin. Omat lapset on vähän vanhempia ja esikoinen ei enää edes suostu lähtemään noiden kanssa kun ne eivät osaa käyttäytyä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tukiverkkoa. Lapset 9-14 vuotta.

Minä olen monesti seurannut näitä, joiden isovanhemmat tmv. hoitavat jälkikasvua tosi useasti. Heillä tuntuu elämä olevan täynnä ongelmia. Useimmiten vielä käy niin, että ero tulee ja sit vaihdetaan puolisoakin lennosta ja edelleen on elämä ongelmia ja epäkohtia täynnä.

Sit vielä kehtaavat valittaa, jos anoppi vaikkapa leikkaa lapsen hiukset/kynnet tai ostaa vaatteita. Vaatteetkin liian suuria/pieniä/väärän värisiä jne. ongelmia ongelmia ongelmia.

Eipä suotta yleistetä ei.

Palkkaa hoitaja. Ei voi olla taloudellisesti mahdotonta kahden huoltajan perheessä jos molemmat käy töissä. Kerran kk esim hoitaja hakee lapset pe, hoitaa illan ja laittaa nukkumaan, hinta noin 60 e vaikka. Voisitte sitten töitten jälkeen mennä miehesi kanssa treffeille ja tulla oltiin kun lapset ovat jo nukkumassa. Sitten on tuttu hoitaja jolle voi soittaa jos tulee joku hoidon tarve muutenkin.

Lisäksi voi vuorotella että molemmat pääsee omiin harrastuksiensa .

Kahden huoltajan perheessä tuo on kyllä vähän tekemällä tehty ongelma.

Jos isovanhemmilla on hoito halua ja kykyä kuitenkin , niin loma- aikoina lapset voi varmaan kuskata sinne vaikka viikoksi kerran vuodessa? Maksaa mummille matkat että käy vaikka kerran vuodessa sitten teillä hoitamassa jos on joku ennakoitava juttu?

Yh lla on vähän eri juttu, kokemusta siitäkin.

Jep minä myös aina joutunut pärjäämään lapsen kanssa. Tai no sain sossusta apua silloin kun lapsen isä kuoli,josta olen todella kiitollinen.

Kaveri valittaa että ei pääse kynsiä laittamaan palaplala

Joo ja tää toinen puoli, joilla ei apuja ole alkavat katkeruudessaan haukkua ja yleistää niitä joilla on. Lapset ovat hoidettavia taakkoja, vanhemmat itsekkäitä ja mitä vielä.

Saahan sitä valittaa niin paljon kuin sielu sietää mutta valittamisen kuuntelun kohde voi kyllä sanoa suorat sanat jos toisella ei ole mitään suhteellisuudentajua ongelmiensa suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella omat ongelmansa. Eikö saisi valittaa siitä ettei sovitusta pidetä kiinni koska joku ei voi alunalkaenkaan sopia lastenhoitoa? Aina on joku jolla menee huonommin, sillä logiikalla ei saisi koskaan sanoa mistään mitään.

Koska tilanteet muuttuu joskus äkkiä, on minusta fiksuinta että jokainen tekee niin monta lasta kun realistisesti pystyy itse hoitamaan ilman apuja, siksi itse jätin lapsiluvun yhteen.

Eiköhän ap:kin pysty hoitamaan lapsensa itse ihan hyvin, tässä oli kyse siitä ettei jaksaisi kuunnella valitusta asiasta joka on ihan eri tasolla kuin oma tilanne.

Meillä ei ollut tukiverkkoa kun lapset oli pieniä.Mummu ja pappa asuu 600 km päässä ja toinen mummu 400 km päässä ja oli vielä töissä kun lapset pieniä.Yhden kerran mummu ystävällisesti järjesti lomaviikon kun miehen piti mennä koulutukseen eri paikkakunnalle ja minä opiskelin ja oli ilta- ja yövuoroja työharjoittelussa.Siinä on meidän saatu hoitoapu.Ikinä ei voitu mihinkään lähteä, tosin kerran työkaverini katsoi pakkotilanteessa kaksi tuntia lapsia, kun oli pakko päästä lääkäriin.En valita tästä, pakko oli pärjätä.Olisi kyllä joskus hoitoapu ollut tarpeen.Työn perässä jouduttiin muuttamaan sellaiselle paikkakunnalle missä ei ollut yhtään tuttua tai sukulaista ennestään eikä lähimaillakaan.

Kolme lasta ja ei tukiverkkoja. Ulkona ei miehen kanssa käydä kaksin, mutta iltaisin harrastetaan yhdessä kun lapset menevät nukkumaan. Onneksi on yhteiset kiinnostuksen kohteet, huonekalujen entisöinti, ruokahifistely ja sama elokuva/sarjamaku. Ollaan molemmat kotihiiriä niin ei sillä tavalla haittaa yhteisen ajan puute kodin ulkopuolella. Ollaan kuitenkin onnekkaita siinä mielessä, että töitä ei tarvitse tehdä 40h viikossa kummankaan. Omat harrastukset on tärkeitä, muuten rupee kotiympyrät kyllä väsyttämään.

Oikeastaan vähän säälin perheitä, joissa lapset ovat pienestä pitäen jatkuvassa hoidossa vanhempien ollessa viihteellä jne. Eivät osaa elää hetkessä ja nauttia lapsiperhearjesta. Silloin tällöin on ok ja tervettä, mutta joillakin tämä hoitotarve menee räikeästi yli. Kun lomat alkaa, niin lapset käytännössä muuttavat mummolaan jotta vanhemmat pääsevät viettämään laatuaikaa. Entä se kiireetön aika ihan vain oman perheen kesken?

Eipä ole meilläkään apuja pahemmin ollut. Asutaan onneksi sellaisella paikkakunnalla, missä toimii Mll:n lastenhoitopalvelu. Sieltä on otettu muutaman kerran hoitaja, kun rakennusaikana piti päästä joskus yhdessä rautakauppaan tms.

Ostettua apua niinkun joku jo mainitsi, nipistätte sen jostain. Alkuun 'tuntematon' hoitaja muuttuu pian tutuksi.

Lasten kanssa iän salliessa alatte sopia leikkitreffejä viikolla niin että lapsi lähtee pkodista kaverin mukaan ja haette sitte illalla. Vastavuoroisuus muistettava tässä.

Samoin vuorottelette miehen kanssa.

Ja kauppakeskusten ja kuntosalien leikkiparkit voi hyödyntää jos saatavilla. Esim. Helsingin Itäkeskuksessa 1h ja 2e per lapsi.

Terveisin 3 alle 7-v, hyvin pyyhkii. Ei sukua tukiverkkoina.

Melko käsittämätöntä, että ap valittaa, onhan heitä kaksi vanhempaa. Itse nykyään yh ilman tukiverkostoa. Pärjäilen silti kait paremmin, kun ei pää pakota samoin kuin aloituksen tehneellä kitisijällä.

En sitä sano, olishan se mukavaa jos mummut olis lähellä, mutta tilanteeseen täytyy sopeutua ja asennoitua.