Onko lapseton pariskunta perhe?

Pariskunta ei ole perhe, piste. Enkä ymmärrä miksi edes pitäisi olla? Tuntevatko pariskunnat huonommuutta siitä, ettei lapsia ole (tahattomasti tai tahallisesti )?

Vierailija kirjoitti:

Perheessä on vähintään kaksi ihmistä ja yksi lapsi. Pariskunta voi leikkiä perhettä jos haluaa, mutta se ei ole sellainen muuta kuin tilastoissa.

Sinä voit väittää mitä haluat, mutta se on vain leikkiä. Omasta hatustasi vedetty määritelmä vain.

Me olemme mieheni kanssa perhe niin tilastoissa kuin aidostikin.

Vierailija kirjoitti:

Pariskunta ei ole perhe, piste. Enkä ymmärrä miksi edes pitäisi olla? Tuntevatko pariskunnat huonommuutta siitä, ettei lapsia ole (tahattomasti tai tahallisesti )?

En tunne huonommuutta, oma valinta. Perhe on perhe, olkoon siinä kuinka monta henkilöä tahansa, eikä sitä ei jonkun henkilön ahtaat määritelmät voi minulta ottaa pois.

Meidän taloudessa asuu minä ja minun lemmikkimarsu. Puolisoa tai lapsia ei ole. Minua on askarruttanut, että olemmeko me perhe?

Lemmikitkin kuuluu perheeseen! Ei tietenkään virallisesti mutta muuten kyllä. Miellän että mulla on perhe vaikka oon sinkkutalous, mutta kaksi kissaa.

Vierailija kirjoitti:

Meidän taloudessa asuu minä ja minun lemmikkimarsu. Puolisoa tai lapsia ei ole. Minua on askarruttanut, että olemmeko me perhe?

Jos esimerkiksi koet että marsusi on sinun läheisimpäsi, jonka kanssa jaat elämäsi ja arkesi, josta pidät huolta ja olet huomattu, rakastettu ja välitetty, niin miksi ei? Voit kai sinä kutsua teitä perheeksi.

Jos joku puhuu perheestään, niin olettaisin, että on lapsia. Lapset voivat olla myös jo aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkään ei ole. Kaksi aikuista, jotka eivät kuitenkaan ole ihan aikuisia. Leikkivät elämää ja elävät vapaasti. Sitä ovat lapsettomat pariskunnat.

Mitä ihmettä höpiset? Ai että mieheni ja minä leikimme elämää, emmekä ole aikuisia, koska meillä ei ole lapsia?

Olemme 44v ja 49v. 18 vuotta naimisissa.

Enemmän mä mieheni ja kissojeni kanssa koen olevani perhe kuin lapsuuskodissani (äiti, isä, kaksi lasta), jossa ei tiettyjen ongelmien vuoksi voinut koskaan olla oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkään ei ole. Kaksi aikuista, jotka eivät kuitenkaan ole ihan aikuisia. Leikkivät elämää ja elävät vapaasti. Sitä ovat lapsettomat pariskunnat.

Kuulostaapa kateelliselta, "elävät vapaasti". Miten se on elämän leikkimistä, jos on aikuinen ihminen, on kouluttautunut, käy töissä, maksaa veronsa ja asuntolainansa ja käy äänestämässä? Vai ovatko vain velat elämän leikkijöitä ja vain tahattomasti lapsettomat, lasta kovasti toivovat pariskunnat tosieläjiä?

Tietenkin on!

Kun minä olin naimisissa mutta meillä ei vielä ollut lapsia, katsoin meidät pariskunnaksi. Kun lapsi syntyi, meistä tuli perhe.

Perhekunta on sitten ihan eri käsite. Se sisältää kaikenlaiset kokoonpanot.

Minä koen mieheni ja lemmikkini perheekseni. Isäni, äitini ja sisareni eivät ole osa tätä varsinaista perhettäni, vaan he ovat vanhempani ja sisareni, lapsuudenperheeni jäseniä. Koska lapsuudenperhettäni ei enää yksikkönä ole olemassa (jokainen lapsuudenperheen jäsen asuu eri taloudessa), en koe yhteenkuuluvuutta enää siihen yksikköön. Koen yhteenkuuluvuutta heidän kaikkien kanssa yksilöinä, mutta en perheryhmänä.

Kyse lienee jossakin määrin identiteetistä. Identifioon itseni osaksi tätä nykyistä perheyksikköä, lapsuudenperheeni kuului osaksi lapsen identiteettiäni. Nyt olen aikuinen, ja moni muukin asia mihin identifioiduin lapsena (kuten sukunimi), on muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisnaiseni ei voi saada lapsia, niin on se nolo kun joulukortissa lukee lemmikkienkin nimet 🙈

Mun siskolla on kaksi lasta, joulukortissa on silti joukon jatkona lemmikkieläinten nimet. Usein kortissa on myös poseeraa joku lemmikeistä. Mites tämä menee sun nolousasteikolla?

Vierailija kirjoitti:

Jos joku puhuu perheestään, niin olettaisin, että on lapsia. Lapset voivat olla myös jo aikuisia.

Kyseessä on oletus. Oletuksesi tarkentuu tai jopa muuttuu aivan toisenlaiseksi, kun saat lisää informaatiota. Juuri siksi on turha tehdä liian aikaisia päätelmiä siinä vaiheessa, kun ei vielä tiedä riittävästi asioista. Tämän voi yleistää lähes kaikkiin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Kun minä olin naimisissa mutta meillä ei vielä ollut lapsia, katsoin meidät pariskunnaksi. Kun lapsi syntyi, meistä tuli perhe.

Perhekunta on sitten ihan eri käsite. Se sisältää kaikenlaiset kokoonpanot.

Sinä määrittelit asian niin, se on sinun oikeutesi. Minä näen asian toisin. Se on minun oikeuteni.

Aiemmin on esitetty, että perhe on kaksi aikuista ja vähintään yksi, yhteinen lapsi. Mikä sitten on lapsiperhe? Onko se pelkkä lapsikatras, ilman aikuisia, orpoja?

Miksi tarvitaan on erikseen lisämääreellinen lapsiperhe, jos se on täysin identtinen käsitteen perhe kanssa?

Minusta kaikki yksineläviä lukuunottamatta ovat jonkun perheen jäseniä. Se voi olla lapsiperhe tai perhe ilman lapsia. Joskus voidaan puhua pienperheestä, kun tarkoitetaan kahden hengen perhettä, esimerkiksi kahden aikuisen tai yhden aikuisen ja yhden lapsen muodostamaa perhettä.

t. yksin elävä 45-v leskimies, perheetön

Tilastokeskuksen virallisen määritelmän mukaan on perhe. 

Mutta oma tuntuma voi olla toisenlainen. 

Olemme lapseton pariskunta ja en kutsuisi meitä perheeksi koskaan. Sanon vain esim. "meillä", en "meidän perheessä". 

Ehkä enemmän jopa miellän lapsuuden kodin ja omat vanhempani ja sisarukset perheeksi. 

Ollaan miehen kanssa aina vihattu niitä terveisiä möttösen perheeltä ja hyvää joulua kortteja, missä on kuolaava pikkupenska. Nyt viimeiset 3 vuotta ollaan huviksemme tehty samanlainen kortti meidän koirista, tiedän miten miehen siskoa varsinkin ne ärsyttää, etenkin se "perhe" sana :D Nykyään laitan viestitkin, että "meidän perhe aatteli olla mökillä 3.-4. päivä, sopiiko teidän perheelle :)"  Osaan kuvitella miten sitä hiertää hahhahah :DD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minä olin naimisissa mutta meillä ei vielä ollut lapsia, katsoin meidät pariskunnaksi. Kun lapsi syntyi, meistä tuli perhe.

Perhekunta on sitten ihan eri käsite. Se sisältää kaikenlaiset kokoonpanot.

Sinä määrittelit asian niin, se on sinun oikeutesi. Minä näen asian toisin. Se on minun oikeuteni.

En minä ole viemässä sinulta oikeuttasi yhtään mihinkään. Minä kerroin oman näkemykseni siitä, miten minä koen asian. Siitähän tässä ketjussa kai on kyse?