Lautasta ei tarvitse syödä tyhjäksi +lapset?

Vierailija kirjoitti:

En mä ainakaan heitä roskiin ruokaa jos lautaselle jää jotain, takaisin jääkaappiin vaan ja se syödään sit loppuun seuraavalla kerralla tai jos on vaan jämät niin yleensä syön ne pari hassua lihapullaa itse. Ei se ruoka pilalla ole kun on lautasta koskenut.

Siis jonkun aterialautanen jääkaappiin vai tarjoilulautanen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei tarvitse syödä lautasta tyhjäksi mutta meillä annostellaan ensin vähän ja sitten haetaan lisää jos maistuu mutta ei silloinkaan lapata sitä lautasta täyteen. Jos tahallaan ottaa sen 10 lihapullaa sen aikaisemman kolmen päälle niin sitten vaikka itketään ja syödään koska ihan varmasti tietää että ei 10 jaksa lisää syödä. Ahneella on paskanen loppu ja mitään ei oteta tahallaan liikaa vaan siksi että se maistuu hyvälle.

Meillä kaikkea pitää maistaa muutama haarukallinen/lusikallinen vaikka olisi pahaa ruokaa ja sitten jos ei maistu niin saa syödä vaikka leipää että pärjää seuraavaan ateriaan. Meillä kuitenkin aikuiset päättää ruokalistat ja välillä lapset saa esittää toiveita. (Muuten meillä syötäisiin vaan pastaa ja pitsaa ja hampurilaista)

Ja sama on että jos vaikka välipalana on leipää ja syö siitä pari haukkua ja sanoo että ei maistu enää niin ei hetken päästä saa vaikka jugurttia. Jos se edellinen ei maistunut ja tuli tunne että maha täynnä niin ei sielä ole tilaa sille "herkulle"

Näillä säännöillä meillä ei paljoa mene ruokaa haaskuun ja lapset syö monipuolisesti ja ei turhaa nirsoile

Tää on aina yhtä hauska "jos lapset saisi päättää, meillä syötäisiin vain pastaa ja pitsaa". Todennäköisesti noin onkin, koska olet opettanut lapsillesi, että on olemassa pahaa ruokaa. Ei ole mitään järkeä esittää listalle ruokaa, joka maistuu pahalta tai josta ei ole ihan varma, millaisen version äiti/isä tekee

Meillä lapset saavat aika usein päättää, mitä on ruuaksi. Silloin pöytään kannetaan hirvipaistia, kevätkääryleitä, nokkoskastiketta tai juustotäytteistä broileria. Näin siksi, että meillä ei ole pakko maistaa eikä ole pakko tykätä vain ns. lastenruuista.Saa olla pitämättä tuoreesta paprikasta, mutta saa tykätä täytetystä paprikasta.

Mua taas huvittaa sun kaltaiset ihmiset jotka luulee tietävänsä toisen perheen tilanteen. Sori vaan mutta meillä ei ole opetettu että on hyvää ruokaa ja pahaa ruokaa. Meillä myös tehdään semmoisia ruokia puolin ja toisin mistä minä tai lapsen isä ei välttämättä tykätä mutta syödään sanomatta että se ei oo omaan makuun. Meillä ei montaa ruokaa ole mitä ei lapset suostu syömään. Vanhempi ei tykkää kaali ruuista ja nuorempi ei tykkää pinaattikeitosta mutta aika lailla menee muut alas vaikka ei välttämättä sitä herkkua olekkaan.

Syy miksi listat täyttyisi meillä pitsasta ja hampurilaisesta ja pastasta on se että niitä meillä on harvemmin joten meillä lapset ne tietenkin sitten yhdistää herkkuihin ja hyvä niin. Ei tarvitse koko ajan syödä rasvaista tai pastaa. Kaksi klikkaa ja urheilullista lasta meiltä löytyy jotka ei turhista nirsoile vaikka aina ei kaikesta ole tykänneet

Viestiketjussa vastataan edelliseen viestiin. Siinä' sanottiin aika selkeästi, että "Meillä kaikkea pitää maistaa muutama haarukallinen/lusikallinen vaikka olisi pahaa ruokaa". Joten jos teillä ei olekaan hyvää ruokaa ja pahaa ruokaa, niin tuolla vastaamallani henkilöllä on, koska lasten tulee myös pahaa ruokaa maistaa.

Minusta olisi kamalaa, jos lapsilleni olisi opetettu, että rasvaiset ruuat ovat herkkua, jota siis kannattaa pyytää, kun kerrankin saa mielipiteensä ilmaista. Meillä lapset mieltävät herkuksi sushin ja savustetut tuoreet muikut. Pastaa saa koulussakin, miksi toivoa sitä kotona?

Olen se jota sinä alunperin lainasit. Ja voin kyllä täällä foorumilla ilmaista asian ns hyvänä ja pahana ruokana mutta ei meillä koskaan ole kotona noin puhuttu. Lapsille on puhuttu jos jostain ei pidä että se ei ole omaan makuun sopiva mutta kaikkea silti maistetaan ja sitten saa syödä muuta. Ja vaikka niistä ruuista ei hyvänä ja pahana puhuisikaan niin suussa ne siltä maistuu. Joko hyvältä tai pahalta. Jos se ruoka olisi kaikki hyvää niin eihän sen syömisen kanssa olisi niin monella perheellä ongelmaa.

Meillä on sushia ja savustettuja kaloja jne jne jne ympäri vuoden vaihtelevasti listalla. Ei tarvitse erikseen lapsen niitä pyytää. Silti ne on lapselle herkku ruokaa mutta ei samanlaista herkkua kun ne pitsat ja hampparit jne mitä saa silloin kun niitä pyytää jos kysytään mitä halutaan syödä. Meillä on todella vaihtelevat ruuat ja syödään mahdollisimman monipuolisesti ja joka viikko on ruokia mitä lapset rakastaa ja oikein odottaa saavansa. Silti jos lapsilta kysyisi mielellään söisivät niitä hampurilaisia ja pitsoja vaikka joka päivä kun ne on meillä harvinaista herkkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei tarvitse syödä lautasta tyhjäksi mutta meillä annostellaan ensin vähän ja sitten haetaan lisää jos maistuu mutta ei silloinkaan lapata sitä lautasta täyteen. Jos tahallaan ottaa sen 10 lihapullaa sen aikaisemman kolmen päälle niin sitten vaikka itketään ja syödään koska ihan varmasti tietää että ei 10 jaksa lisää syödä. Ahneella on paskanen loppu ja mitään ei oteta tahallaan liikaa vaan siksi että se maistuu hyvälle.

Meillä kaikkea pitää maistaa muutama haarukallinen/lusikallinen vaikka olisi pahaa ruokaa ja sitten jos ei maistu niin saa syödä vaikka leipää että pärjää seuraavaan ateriaan. Meillä kuitenkin aikuiset päättää ruokalistat ja välillä lapset saa esittää toiveita. (Muuten meillä syötäisiin vaan pastaa ja pitsaa ja hampurilaista)

Ja sama on että jos vaikka välipalana on leipää ja syö siitä pari haukkua ja sanoo että ei maistu enää niin ei hetken päästä saa vaikka jugurttia. Jos se edellinen ei maistunut ja tuli tunne että maha täynnä niin ei sielä ole tilaa sille "herkulle"

Näillä säännöillä meillä ei paljoa mene ruokaa haaskuun ja lapset syö monipuolisesti ja ei turhaa nirsoile

Tää on aina yhtä hauska "jos lapset saisi päättää, meillä syötäisiin vain pastaa ja pitsaa". Todennäköisesti noin onkin, koska olet opettanut lapsillesi, että on olemassa pahaa ruokaa. Ei ole mitään järkeä esittää listalle ruokaa, joka maistuu pahalta tai josta ei ole ihan varma, millaisen version äiti/isä tekee

Meillä lapset saavat aika usein päättää, mitä on ruuaksi. Silloin pöytään kannetaan hirvipaistia, kevätkääryleitä, nokkoskastiketta tai juustotäytteistä broileria. Näin siksi, että meillä ei ole pakko maistaa eikä ole pakko tykätä vain ns. lastenruuista.Saa olla pitämättä tuoreesta paprikasta, mutta saa tykätä täytetystä paprikasta.

Mua taas huvittaa sun kaltaiset ihmiset jotka luulee tietävänsä toisen perheen tilanteen. Sori vaan mutta meillä ei ole opetettu että on hyvää ruokaa ja pahaa ruokaa. Meillä myös tehdään semmoisia ruokia puolin ja toisin mistä minä tai lapsen isä ei välttämättä tykätä mutta syödään sanomatta että se ei oo omaan makuun. Meillä ei montaa ruokaa ole mitä ei lapset suostu syömään. Vanhempi ei tykkää kaali ruuista ja nuorempi ei tykkää pinaattikeitosta mutta aika lailla menee muut alas vaikka ei välttämättä sitä herkkua olekkaan.

Syy miksi listat täyttyisi meillä pitsasta ja hampurilaisesta ja pastasta on se että niitä meillä on harvemmin joten meillä lapset ne tietenkin sitten yhdistää herkkuihin ja hyvä niin. Ei tarvitse koko ajan syödä rasvaista tai pastaa. Kaksi klikkaa ja urheilullista lasta meiltä löytyy jotka ei turhista nirsoile vaikka aina ei kaikesta ole tykänneet

Viestiketjussa vastataan edelliseen viestiin. Siinä' sanottiin aika selkeästi, että "Meillä kaikkea pitää maistaa muutama haarukallinen/lusikallinen vaikka olisi pahaa ruokaa". Joten jos teillä ei olekaan hyvää ruokaa ja pahaa ruokaa, niin tuolla vastaamallani henkilöllä on, koska lasten tulee myös pahaa ruokaa maistaa.

Minusta olisi kamalaa, jos lapsilleni olisi opetettu, että rasvaiset ruuat ovat herkkua, jota siis kannattaa pyytää, kun kerrankin saa mielipiteensä ilmaista. Meillä lapset mieltävät herkuksi sushin ja savustetut tuoreet muikut. Pastaa saa koulussakin, miksi toivoa sitä kotona?

Teillä vissiin sitten aina vedetään pitsaa ja hampurilaista ja kebabbia, jos kerta lapset pyytää terveellisempiä vaihtoehtoja, kun kerrankin saa pyytää. -eri

Kaikkea on maistettava, mutta pakko ei ole syödä. Jos on maha täynnä niin poistutaan pöydästä ja seuraava ateria on sitten kun sen aika on, siinä välissä on turha mennä närppimään mitään leipää tai jugurttia jos ei aiemmin ruoka maistunut.

Itsellä kans vähän trauma ton "lautanen tyhjäksi" ajattelun kanssa, olen aikuisena joutunut tietoisesti opettelemaan että on ihan ok jättää sitä ruokaa jos ei kerta kaikkiaan jaksa.

Meillä ei oo pakko syödä mitään eikä loppuun ja en muista oisko tullu tilannetta että sitten olisi pitänyt saada jotain muuta, ei juuri ole sellasta pelaamista. Koska ei aikuisten puolesta tehty siitä peliä. Mutta toki lasta ohjataan ja muistutetaan tuhlaamattomaan ruoan ottamiseen, että ottaa vaan sen verran ku jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei tarvitse syödä lautasta tyhjäksi mutta meillä annostellaan ensin vähän ja sitten haetaan lisää jos maistuu mutta ei silloinkaan lapata sitä lautasta täyteen. Jos tahallaan ottaa sen 10 lihapullaa sen aikaisemman kolmen päälle niin sitten vaikka itketään ja syödään koska ihan varmasti tietää että ei 10 jaksa lisää syödä. Ahneella on paskanen loppu ja mitään ei oteta tahallaan liikaa vaan siksi että se maistuu hyvälle.

Meillä kaikkea pitää maistaa muutama haarukallinen/lusikallinen vaikka olisi pahaa ruokaa ja sitten jos ei maistu niin saa syödä vaikka leipää että pärjää seuraavaan ateriaan. Meillä kuitenkin aikuiset päättää ruokalistat ja välillä lapset saa esittää toiveita. (Muuten meillä syötäisiin vaan pastaa ja pitsaa ja hampurilaista)

Ja sama on että jos vaikka välipalana on leipää ja syö siitä pari haukkua ja sanoo että ei maistu enää niin ei hetken päästä saa vaikka jugurttia. Jos se edellinen ei maistunut ja tuli tunne että maha täynnä niin ei sielä ole tilaa sille "herkulle"

Näillä säännöillä meillä ei paljoa mene ruokaa haaskuun ja lapset syö monipuolisesti ja ei turhaa nirsoile

Tää on aina yhtä hauska "jos lapset saisi päättää, meillä syötäisiin vain pastaa ja pitsaa". Todennäköisesti noin onkin, koska olet opettanut lapsillesi, että on olemassa pahaa ruokaa. Ei ole mitään järkeä esittää listalle ruokaa, joka maistuu pahalta tai josta ei ole ihan varma, millaisen version äiti/isä tekee

Meillä lapset saavat aika usein päättää, mitä on ruuaksi. Silloin pöytään kannetaan hirvipaistia, kevätkääryleitä, nokkoskastiketta tai juustotäytteistä broileria. Näin siksi, että meillä ei ole pakko maistaa eikä ole pakko tykätä vain ns. lastenruuista.Saa olla pitämättä tuoreesta paprikasta, mutta saa tykätä täytetystä paprikasta.

Mua taas huvittaa sun kaltaiset ihmiset jotka luulee tietävänsä toisen perheen tilanteen. Sori vaan mutta meillä ei ole opetettu että on hyvää ruokaa ja pahaa ruokaa. Meillä myös tehdään semmoisia ruokia puolin ja toisin mistä minä tai lapsen isä ei välttämättä tykätä mutta syödään sanomatta että se ei oo omaan makuun. Meillä ei montaa ruokaa ole mitä ei lapset suostu syömään. Vanhempi ei tykkää kaali ruuista ja nuorempi ei tykkää pinaattikeitosta mutta aika lailla menee muut alas vaikka ei välttämättä sitä herkkua olekkaan.

Syy miksi listat täyttyisi meillä pitsasta ja hampurilaisesta ja pastasta on se että niitä meillä on harvemmin joten meillä lapset ne tietenkin sitten yhdistää herkkuihin ja hyvä niin. Ei tarvitse koko ajan syödä rasvaista tai pastaa. Kaksi klikkaa ja urheilullista lasta meiltä löytyy jotka ei turhista nirsoile vaikka aina ei kaikesta ole tykänneet

Viestiketjussa vastataan edelliseen viestiin. Siinä' sanottiin aika selkeästi, että "Meillä kaikkea pitää maistaa muutama haarukallinen/lusikallinen vaikka olisi pahaa ruokaa". Joten jos teillä ei olekaan hyvää ruokaa ja pahaa ruokaa, niin tuolla vastaamallani henkilöllä on, koska lasten tulee myös pahaa ruokaa maistaa.

Minusta olisi kamalaa, jos lapsilleni olisi opetettu, että rasvaiset ruuat ovat herkkua, jota siis kannattaa pyytää, kun kerrankin saa mielipiteensä ilmaista. Meillä lapset mieltävät herkuksi sushin ja savustetut tuoreet muikut. Pastaa saa koulussakin, miksi toivoa sitä kotona?

Teillä vissiin sitten aina vedetään pitsaa ja hampurilaista ja kebabbia, jos kerta lapset pyytää terveellisempiä vaihtoehtoja, kun kerrankin saa pyytää. -eri

Meillä lapset päättävät ruuan noin 5 kertaa viikossa. Huomaatko - lähes joka päivä. Kebabia he eivät ole vielä koskaan syöneet, pizzaa tehdään noin joka toinen viikko samoin kuin hampurilaisia. Niissä ei ole rasvaa sen enempää kuin lihapullissa tai härkiksessäkään, koska kotona voi käyttää vähärasvaista naudan jauhelihaa jne.

Kirjoitukseni ydin oli, että jos lapset saavat valita, niin he valitsevat terveellisesti. Jatkan ajatusta: mutta jos he saavat valita ruokansa äärettömän harvoin, he valitsevat sitä, mitä tietävät isän ja äidin kaikkein vastahakoisimmin tarjoavan. Jos opettaa lapsilleen, että rasvainen ruoka on lähes kielletty herkku, niin sitähän he tietenkin tahtovat. Ja jos vielä ehdollistaa lapset siihen, että rasvaiseen ruokaan liittyy kivoja juttuja (jääkiekko-ottelu yhdessä isän kanssa, kiva reissu Puuhamaahan jne.) niin lapsi oppii, että rasvainen ruoka ja mukava olo vanhempien kanssa liittyvät toisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei tarvitse syödä lautasta tyhjäksi mutta meillä annostellaan ensin vähän ja sitten haetaan lisää jos maistuu mutta ei silloinkaan lapata sitä lautasta täyteen. Jos tahallaan ottaa sen 10 lihapullaa sen aikaisemman kolmen päälle niin sitten vaikka itketään ja syödään koska ihan varmasti tietää että ei 10 jaksa lisää syödä. Ahneella on paskanen loppu ja mitään ei oteta tahallaan liikaa vaan siksi että se maistuu hyvälle.

Meillä kaikkea pitää maistaa muutama haarukallinen/lusikallinen vaikka olisi pahaa ruokaa ja sitten jos ei maistu niin saa syödä vaikka leipää että pärjää seuraavaan ateriaan. Meillä kuitenkin aikuiset päättää ruokalistat ja välillä lapset saa esittää toiveita. (Muuten meillä syötäisiin vaan pastaa ja pitsaa ja hampurilaista)

Ja sama on että jos vaikka välipalana on leipää ja syö siitä pari haukkua ja sanoo että ei maistu enää niin ei hetken päästä saa vaikka jugurttia. Jos se edellinen ei maistunut ja tuli tunne että maha täynnä niin ei sielä ole tilaa sille "herkulle"

Näillä säännöillä meillä ei paljoa mene ruokaa haaskuun ja lapset syö monipuolisesti ja ei turhaa nirsoile

Tää on aina yhtä hauska "jos lapset saisi päättää, meillä syötäisiin vain pastaa ja pitsaa". Todennäköisesti noin onkin, koska olet opettanut lapsillesi, että on olemassa pahaa ruokaa. Ei ole mitään järkeä esittää listalle ruokaa, joka maistuu pahalta tai josta ei ole ihan varma, millaisen version äiti/isä tekee

Meillä lapset saavat aika usein päättää, mitä on ruuaksi. Silloin pöytään kannetaan hirvipaistia, kevätkääryleitä, nokkoskastiketta tai juustotäytteistä broileria. Näin siksi, että meillä ei ole pakko maistaa eikä ole pakko tykätä vain ns. lastenruuista.Saa olla pitämättä tuoreesta paprikasta, mutta saa tykätä täytetystä paprikasta.

Mua taas huvittaa sun kaltaiset ihmiset jotka luulee tietävänsä toisen perheen tilanteen. Sori vaan mutta meillä ei ole opetettu että on hyvää ruokaa ja pahaa ruokaa. Meillä myös tehdään semmoisia ruokia puolin ja toisin mistä minä tai lapsen isä ei välttämättä tykätä mutta syödään sanomatta että se ei oo omaan makuun. Meillä ei montaa ruokaa ole mitä ei lapset suostu syömään. Vanhempi ei tykkää kaali ruuista ja nuorempi ei tykkää pinaattikeitosta mutta aika lailla menee muut alas vaikka ei välttämättä sitä herkkua olekkaan.

Syy miksi listat täyttyisi meillä pitsasta ja hampurilaisesta ja pastasta on se että niitä meillä on harvemmin joten meillä lapset ne tietenkin sitten yhdistää herkkuihin ja hyvä niin. Ei tarvitse koko ajan syödä rasvaista tai pastaa. Kaksi klikkaa ja urheilullista lasta meiltä löytyy jotka ei turhista nirsoile vaikka aina ei kaikesta ole tykänneet

Viestiketjussa vastataan edelliseen viestiin. Siinä' sanottiin aika selkeästi, että "Meillä kaikkea pitää maistaa muutama haarukallinen/lusikallinen vaikka olisi pahaa ruokaa". Joten jos teillä ei olekaan hyvää ruokaa ja pahaa ruokaa, niin tuolla vastaamallani henkilöllä on, koska lasten tulee myös pahaa ruokaa maistaa.

Minusta olisi kamalaa, jos lapsilleni olisi opetettu, että rasvaiset ruuat ovat herkkua, jota siis kannattaa pyytää, kun kerrankin saa mielipiteensä ilmaista. Meillä lapset mieltävät herkuksi sushin ja savustetut tuoreet muikut. Pastaa saa koulussakin, miksi toivoa sitä kotona?

Teillä vissiin sitten aina vedetään pitsaa ja hampurilaista ja kebabbia, jos kerta lapset pyytää terveellisempiä vaihtoehtoja, kun kerrankin saa pyytää. -eri

Meillä lapset päättävät ruuan noin 5 kertaa viikossa. Huomaatko - lähes joka päivä. Kebabia he eivät ole vielä koskaan syöneet, pizzaa tehdään noin joka toinen viikko samoin kuin hampurilaisia. Niissä ei ole rasvaa sen enempää kuin lihapullissa tai härkiksessäkään, koska kotona voi käyttää vähärasvaista naudan jauhelihaa jne.

Kirjoitukseni ydin oli, että jos lapset saavat valita, niin he valitsevat terveellisesti. Jatkan ajatusta: mutta jos he saavat valita ruokansa äärettömän harvoin, he valitsevat sitä, mitä tietävät isän ja äidin kaikkein vastahakoisimmin tarjoavan. Jos opettaa lapsilleen, että rasvainen ruoka on lähes kielletty herkku, niin sitähän he tietenkin tahtovat. Ja jos vielä ehdollistaa lapset siihen, että rasvaiseen ruokaan liittyy kivoja juttuja (jääkiekko-ottelu yhdessä isän kanssa, kiva reissu Puuhamaahan jne.) niin lapsi oppii, että rasvainen ruoka ja mukava olo vanhempien kanssa liittyvät toisiinsa.

Meillä ne ei ole kiellettyä herkkuja vaan asioita joita saadaan harvoin. Pitsaa ja hampurilaista meillä tehdään kotona myös mutta eri makuista tietenkin kun valmiiksi haettuna. Lisäksi uskon siihen että meillä lapset oppii kohtuuden rajat niin että aikuisenakin osaa tehdä järkeviä valintoja milloin niitä pikaruokia haetaan. En katso että me olemme vastahakoisia tarjoamaan roskaruokaa ja eineksiä mutta ne ei ole meidän arkiruokaa ja parempi niin. Minun pointtini on ollut se että meillä ei lapsien tarvitse valitessa valita sitä terveellistä koska meillä joka viikko on lapsien herkkuruokaa useita kertoja viikossa pyytämättäkin joten sillon kun he saavat päättää saavat hyvin mielin valita jotain ei niin terveellistä. Me ei kuitenkaan anneta lapsien valita arkiruokaa joka päivä koska se valitaan aina sen mukaan miten on aikaa ruokaa tehdä. Eilen meillä itse asiassa oli pitsaa kotona tehtynä ja sitä en laske mukaan siihen pitsa/hampurilais/pasta kategoriaan koska se tehdään terveellisemmin.

Meillä on myös pikaruokaa joskus muulloinkin kun vain silloin kun vietetään aikaa vanhempien kanssa. Toki sillon usein haetaan jotain pikaista kun ollaan ulkona pitämässä hauskaa koska silloin pidetään hauskaa koko päivä. Mutta se ei välttämättä aina ole sitä rasvaista vaan saatetaan hakea subit tai sushia tai käydä kunnon ravintolassa syömässä. Usein on myös riippuen matkasta omat eväät mukana ja lapsista on kiva osallistua niiden tekoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa minustakin viisailta noi teidän ruokailuperiaatteet! Musta on ollut ihan hullua se ainakin 80-luvulla vallalla ollut ajatus että "nyt syöt lautasen tyhjäksi, syöt tai itket ja syöt, tänään et enää ruokaa saa, kyllä on pakko kaikki syödä" sillä lailla kasvatetaan lapset suhtautumaan terveesti ruokaan.. Oma lapsi vielä mahassa mutta olen ajatellut asiaa juuri siten, että kaikkea pitää maistaa ja jos itse ottaa niin syö sen, mutta pakkosyöttää ei saa ja itkeä ei kenenkään pidä ruokapöydässä.. samoin toi, että jos ei "jaksa" perunaa niin ei sitte leipääkään tms.. ihan varmasti lapsi tietää koska maha on täynnä, itsellä ei aina ole ymmärrystä lopettaa ajoissa, koska on niin syvään juurtunut tämä "Lautanen tyhjäksi!!"

Pakkomaistatus on pakkosyömistä. Mieluummin rohkaise lasta maistamaan, näytä esimerkkiä mutta älä pakota. Pakkomaistatus ei opeta yhtään lasta monipuoliseksi ruokailijaksi eikä toisinpäin nirsoksi.

Miten niin pakkomaistatus on pakkosyöttämistä? Itse miellän sen, että pitää maistaa niin, että maistaa eli kokeilee ja jos ei pidä niin saa vaikka sylkäistä suustaan. Tuolla jo sanoin, että en ajattele sen olevan että itkun kanssa syödään jo kertaalleen oksennettu ruoka kun on "pakko maistaa". Maistamista on myös se, että vaikka kielen kärjellä kokeilee ensin ja ehkä myöhemmin kokeilee pureskelua tms.. enkä tosiaan ole ajatellut väkisin tunkea kenenkään suuhun mitään, vaan kehottaa kannustaa ja rohkaista kokeilemaan. Mielestäni siitä voi sanoa että "pitää maistaa".