Lautasta ei tarvitse syödä tyhjäksi +lapset?

Ä

Vierailija kirjoitti:

Ruualle lasillinen maitoa tai vettä riittää, kun annos on kokonaan syöty, niin saa kaataa lisää juomista, muuten lapset täyttää mahansa pelkällä juomisella.

Oikein terveeltä kuulostaa varsinkin näin kesällä. Kai itsekin teet saman. Jos janottaa, niin syöt ensin lautasellisen jotain safkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa minustakin viisailta noi teidän ruokailuperiaatteet! Musta on ollut ihan hullua se ainakin 80-luvulla vallalla ollut ajatus että "nyt syöt lautasen tyhjäksi, syöt tai itket ja syöt, tänään et enää ruokaa saa, kyllä on pakko kaikki syödä" sillä lailla kasvatetaan lapset suhtautumaan terveesti ruokaan.. Oma lapsi vielä mahassa mutta olen ajatellut asiaa juuri siten, että kaikkea pitää maistaa ja jos itse ottaa niin syö sen, mutta pakkosyöttää ei saa ja itkeä ei kenenkään pidä ruokapöydässä.. samoin toi, että jos ei "jaksa" perunaa niin ei sitte leipääkään tms.. ihan varmasti lapsi tietää koska maha on täynnä, itsellä ei aina ole ymmärrystä lopettaa ajoissa, koska on niin syvään juurtunut tämä "Lautanen tyhjäksi!!"

Suhtaudun kielteisesti tuohon pakkomaistamiseen. Että tutustuu kielteisissä merkeissä johonkin makuun niin ei voi olla hyväksi.

Lähinnä sitä tarkoittaa toi minun "pakkomaistaminen" että kannustetaan maistamaan ja jos sylkäisee ulos niin se oli siten siinä. Miten voi oppia tykkäämään mistään jos ei edes kokeile? Nyt ei ollut kyse mistään että pakko maistaa kaikkea vaikka itkun kanssa ja jos oksennat niin syöt senkin..

Sen verran otetaan että sen jaksaa syödä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei tarvitse syödä lautasta tyhjäksi mutta meillä annostellaan ensin vähän ja sitten haetaan lisää jos maistuu mutta ei silloinkaan lapata sitä lautasta täyteen. Jos tahallaan ottaa sen 10 lihapullaa sen aikaisemman kolmen päälle niin sitten vaikka itketään ja syödään koska ihan varmasti tietää että ei 10 jaksa lisää syödä. Ahneella on paskanen loppu ja mitään ei oteta tahallaan liikaa vaan siksi että se maistuu hyvälle.

Meillä kaikkea pitää maistaa muutama haarukallinen/lusikallinen vaikka olisi pahaa ruokaa ja sitten jos ei maistu niin saa syödä vaikka leipää että pärjää seuraavaan ateriaan. Meillä kuitenkin aikuiset päättää ruokalistat ja välillä lapset saa esittää toiveita. (Muuten meillä syötäisiin vaan pastaa ja pitsaa ja hampurilaista)

Ja sama on että jos vaikka välipalana on leipää ja syö siitä pari haukkua ja sanoo että ei maistu enää niin ei hetken päästä saa vaikka jugurttia. Jos se edellinen ei maistunut ja tuli tunne että maha täynnä niin ei sielä ole tilaa sille "herkulle"

Näillä säännöillä meillä ei paljoa mene ruokaa haaskuun ja lapset syö monipuolisesti ja ei turhaa nirsoile

Tää on aina yhtä hauska "jos lapset saisi päättää, meillä syötäisiin vain pastaa ja pitsaa". Todennäköisesti noin onkin, koska olet opettanut lapsillesi, että on olemassa pahaa ruokaa. Ei ole mitään järkeä esittää listalle ruokaa, joka maistuu pahalta tai josta ei ole ihan varma, millaisen version äiti/isä tekee

Meillä lapset saavat aika usein päättää, mitä on ruuaksi. Silloin pöytään kannetaan hirvipaistia, kevätkääryleitä, nokkoskastiketta tai juustotäytteistä broileria. Näin siksi, että meillä ei ole pakko maistaa eikä ole pakko tykätä vain ns. lastenruuista.Saa olla pitämättä tuoreesta paprikasta, mutta saa tykätä täytetystä paprikasta.

Hyviä pointteja, 24. Jos lapset saavat maistella aidosti erilaisia ruokia, löytyvät ne todelliset suosikit. Eivät kaikki lapset tosiaankaan rakasta pizzaa, pastaa ja hampurilaisia.

Meillä lapset pitävät esimerkiksi sataykanasta, avokadopastasta (no joo, se on pastaa) ja haukipullista. Inhokkilistalla makaronilaatikko ja pizza. Tai pizza kelpaa, jos se on sivelty pelkällä oliiviöljyllä ja täytetty paistamisen jälkeen tomaatilla ja rucolalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei tarvitse syödä lautasta tyhjäksi mutta meillä annostellaan ensin vähän ja sitten haetaan lisää jos maistuu mutta ei silloinkaan lapata sitä lautasta täyteen. Jos tahallaan ottaa sen 10 lihapullaa sen aikaisemman kolmen päälle niin sitten vaikka itketään ja syödään koska ihan varmasti tietää että ei 10 jaksa lisää syödä. Ahneella on paskanen loppu ja mitään ei oteta tahallaan liikaa vaan siksi että se maistuu hyvälle.

Meillä kaikkea pitää maistaa muutama haarukallinen/lusikallinen vaikka olisi pahaa ruokaa ja sitten jos ei maistu niin saa syödä vaikka leipää että pärjää seuraavaan ateriaan. Meillä kuitenkin aikuiset päättää ruokalistat ja välillä lapset saa esittää toiveita. (Muuten meillä syötäisiin vaan pastaa ja pitsaa ja hampurilaista)

Ja sama on että jos vaikka välipalana on leipää ja syö siitä pari haukkua ja sanoo että ei maistu enää niin ei hetken päästä saa vaikka jugurttia. Jos se edellinen ei maistunut ja tuli tunne että maha täynnä niin ei sielä ole tilaa sille "herkulle"

Näillä säännöillä meillä ei paljoa mene ruokaa haaskuun ja lapset syö monipuolisesti ja ei turhaa nirsoile

Tää on aina yhtä hauska "jos lapset saisi päättää, meillä syötäisiin vain pastaa ja pitsaa". Todennäköisesti noin onkin, koska olet opettanut lapsillesi, että on olemassa pahaa ruokaa. Ei ole mitään järkeä esittää listalle ruokaa, joka maistuu pahalta tai josta ei ole ihan varma, millaisen version äiti/isä tekee

Meillä lapset saavat aika usein päättää, mitä on ruuaksi. Silloin pöytään kannetaan hirvipaistia, kevätkääryleitä, nokkoskastiketta tai juustotäytteistä broileria. Näin siksi, että meillä ei ole pakko maistaa eikä ole pakko tykätä vain ns. lastenruuista.Saa olla pitämättä tuoreesta paprikasta, mutta saa tykätä täytetystä paprikasta.

Mua taas huvittaa sun kaltaiset ihmiset jotka luulee tietävänsä toisen perheen tilanteen. Sori vaan mutta meillä ei ole opetettu että on hyvää ruokaa ja pahaa ruokaa. Meillä myös tehdään semmoisia ruokia puolin ja toisin mistä minä tai lapsen isä ei välttämättä tykätä mutta syödään sanomatta että se ei oo omaan makuun. Meillä ei montaa ruokaa ole mitä ei lapset suostu syömään. Vanhempi ei tykkää kaali ruuista ja nuorempi ei tykkää pinaattikeitosta mutta aika lailla menee muut alas vaikka ei välttämättä sitä herkkua olekkaan.

Syy miksi listat täyttyisi meillä pitsasta ja hampurilaisesta ja pastasta on se että niitä meillä on harvemmin joten meillä lapset ne tietenkin sitten yhdistää herkkuihin ja hyvä niin. Ei tarvitse koko ajan syödä rasvaista tai pastaa. Kaksi klikkaa ja urheilullista lasta meiltä löytyy jotka ei turhista nirsoile vaikka aina ei kaikesta ole tykänneet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei tarvitse syödä lautasta tyhjäksi mutta meillä annostellaan ensin vähän ja sitten haetaan lisää jos maistuu mutta ei silloinkaan lapata sitä lautasta täyteen. Jos tahallaan ottaa sen 10 lihapullaa sen aikaisemman kolmen päälle niin sitten vaikka itketään ja syödään koska ihan varmasti tietää että ei 10 jaksa lisää syödä. Ahneella on paskanen loppu ja mitään ei oteta tahallaan liikaa vaan siksi että se maistuu hyvälle.

Meillä kaikkea pitää maistaa muutama haarukallinen/lusikallinen vaikka olisi pahaa ruokaa ja sitten jos ei maistu niin saa syödä vaikka leipää että pärjää seuraavaan ateriaan. Meillä kuitenkin aikuiset päättää ruokalistat ja välillä lapset saa esittää toiveita. (Muuten meillä syötäisiin vaan pastaa ja pitsaa ja hampurilaista)

Ja sama on että jos vaikka välipalana on leipää ja syö siitä pari haukkua ja sanoo että ei maistu enää niin ei hetken päästä saa vaikka jugurttia. Jos se edellinen ei maistunut ja tuli tunne että maha täynnä niin ei sielä ole tilaa sille "herkulle"

Näillä säännöillä meillä ei paljoa mene ruokaa haaskuun ja lapset syö monipuolisesti ja ei turhaa nirsoile

Tää on aina yhtä hauska "jos lapset saisi päättää, meillä syötäisiin vain pastaa ja pitsaa". Todennäköisesti noin onkin, koska olet opettanut lapsillesi, että on olemassa pahaa ruokaa. Ei ole mitään järkeä esittää listalle ruokaa, joka maistuu pahalta tai josta ei ole ihan varma, millaisen version äiti/isä tekee

Meillä lapset saavat aika usein päättää, mitä on ruuaksi. Silloin pöytään kannetaan hirvipaistia, kevätkääryleitä, nokkoskastiketta tai juustotäytteistä broileria. Näin siksi, että meillä ei ole pakko maistaa eikä ole pakko tykätä vain ns. lastenruuista.Saa olla pitämättä tuoreesta paprikasta, mutta saa tykätä täytetystä paprikasta.

Mua taas huvittaa sun kaltaiset ihmiset jotka luulee tietävänsä toisen perheen tilanteen. Sori vaan mutta meillä ei ole opetettu että on hyvää ruokaa ja pahaa ruokaa. Meillä myös tehdään semmoisia ruokia puolin ja toisin mistä minä tai lapsen isä ei välttämättä tykätä mutta syödään sanomatta että se ei oo omaan makuun. Meillä ei montaa ruokaa ole mitä ei lapset suostu syömään. Vanhempi ei tykkää kaali ruuista ja nuorempi ei tykkää pinaattikeitosta mutta aika lailla menee muut alas vaikka ei välttämättä sitä herkkua olekkaan.

Syy miksi listat täyttyisi meillä pitsasta ja hampurilaisesta ja pastasta on se että niitä meillä on harvemmin joten meillä lapset ne tietenkin sitten yhdistää herkkuihin ja hyvä niin. Ei tarvitse koko ajan syödä rasvaista tai pastaa. Kaksi klikkaa ja urheilullista lasta meiltä löytyy jotka ei turhista nirsoile vaikka aina ei kaikesta ole tykänneet

Ainiin ja lisään sen vielä että kyllä meilläkin lapset varmasti noita arkilemppareita pyytäisi erikseen jos meillä niitä tehtäisiin vaan pyynnöstä. Sen sijaan meillä on niitä vaihtelevasti sielä "ei mun herkkua mutta syön silti" ruokien seassa. Siksi jos kysytään lapsilta mitä ruokaa haluatte niin vastaus on yleensä jotain pastapohjaista, pitsaa tai hampurilaista.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä pointteja, 24. Jos lapset saavat maistella aidosti erilaisia ruokia, löytyvät ne todelliset suosikit. Eivät kaikki lapset tosiaankaan rakasta pizzaa, pastaa ja hampurilaisia.

Meillä lapset pitävät esimerkiksi sataykanasta, avokadopastasta (no joo, se on pastaa) ja haukipullista. Inhokkilistalla makaronilaatikko ja pizza. Tai pizza kelpaa, jos se on sivelty pelkällä oliiviöljyllä ja täytetty paistamisen jälkeen tomaatilla ja rucolalla.

Rucolaa vain mausteena. Etenkin lapsille:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikätason mukaan. Niin kauan kuin minä laitan ruoka-annokset ja lapsen oma arviointikyky ei ole kovin kehittynyt, ei tarvitse syödä kaikkea mutta kehotan aina maistamaan jotta makuaisti saa ärsykkeitä eikä lapsista tule nirsoja.

Ei lapsesta tule nirsoa eikä makuaisti tarvitse mitään erityisiä ärsykeitä, vaikka ei kaikkea maistakaan. Omituinen kuvitelma tuo, että jos tunkee suuhunsa kaikkea, niin oppii pitämään kaikesta.

 Jos lapsi ei halua maistaa jotain niin hänellä on siihen pätevä syy. Auktoritetti kuvittelee olavansa joku hyväntekijä kun pakottaa maistamaan:)

Voi hyvä sylvi sentään.

Jos mua ei olisi pakotettu maistamaan eri ruokia niin en söisi varmaan muuta kuin lihapullia ja perunaa tänäkään päivänä. Pienenä ei oikein mikään muu maistunut. Kyllä se pakkomaistaminen on mielestäni ihan hyväksi todella nirsoille lapsille kuten itse olin. Opin syömään hampurilaisiakin vasta 15 vuotiaana kun vanhempani pakottivat maistamaan. Sitä ennen söin vain ranskalaisia ja sanoin, että en tykkää hampurilaisista. En siis ollut edes maistanut niitä. Ei se tykkäämättömyys perustunut mihinkään muuhun kuin olin päättänyt, että en tykkää.

Itse olen sillä linjalla, että kaikkea pitää maistaa. Jos ei tykkää niin sitten ei tarvitse syödä. Ja kaikki mitä itse otetaan on pakko syödä. Hävettää töissäkin kun aikuiset ihmiset mättää lautasen täyteen ruokaa ja heittää puolet pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikätason mukaan. Niin kauan kuin minä laitan ruoka-annokset ja lapsen oma arviointikyky ei ole kovin kehittynyt, ei tarvitse syödä kaikkea mutta kehotan aina maistamaan jotta makuaisti saa ärsykkeitä eikä lapsista tule nirsoja.

Ei lapsesta tule nirsoa eikä makuaisti tarvitse mitään erityisiä ärsykeitä, vaikka ei kaikkea maistakaan. Omituinen kuvitelma tuo, että jos tunkee suuhunsa kaikkea, niin oppii pitämään kaikesta.

 Jos lapsi ei halua maistaa jotain niin hänellä on siihen pätevä syy. Auktoritetti kuvittelee olavansa joku hyväntekijä kun pakottaa maistamaan:)

Voi hyvä sylvi sentään.

Jos mua ei olisi pakotettu maistamaan eri ruokia niin en söisi varmaan muuta kuin lihapullia ja perunaa tänäkään päivänä. Pienenä ei oikein mikään muu maistunut. Kyllä se pakkomaistaminen on mielestäni ihan hyväksi todella nirsoille lapsille kuten itse olin. Opin syömään hampurilaisiakin vasta 15 vuotiaana kun vanhempani pakottivat maistamaan. Sitä ennen söin vain ranskalaisia ja sanoin, että en tykkää hampurilaisista. En siis ollut edes maistanut niitä. Ei se tykkäämättömyys perustunut mihinkään muuhun kuin olin päättänyt, että en tykkää.

Itse olen sillä linjalla, että kaikkea pitää maistaa. Jos ei tykkää niin sitten ei tarvitse syödä. Ja kaikki mitä itse otetaan on pakko syödä. Hävettää töissäkin kun aikuiset ihmiset mättää lautasen täyteen ruokaa ja heittää puolet pois.

Älykäs lapsi oppii syömään monipuolisesti vaikka ei pakkoa olisi käytettykään. Ikinä ei meidän lapsia tarvinnut pakottaa mitään maistamaan. Maistoivat tai ei ihan sama. Nyt syövät monipuolisesti eikä ole makuja joita yökkäisivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikätason mukaan. Niin kauan kuin minä laitan ruoka-annokset ja lapsen oma arviointikyky ei ole kovin kehittynyt, ei tarvitse syödä kaikkea mutta kehotan aina maistamaan jotta makuaisti saa ärsykkeitä eikä lapsista tule nirsoja.

Ei lapsesta tule nirsoa eikä makuaisti tarvitse mitään erityisiä ärsykeitä, vaikka ei kaikkea maistakaan. Omituinen kuvitelma tuo, että jos tunkee suuhunsa kaikkea, niin oppii pitämään kaikesta.

 Jos lapsi ei halua maistaa jotain niin hänellä on siihen pätevä syy. Auktoritetti kuvittelee olavansa joku hyväntekijä kun pakottaa maistamaan:)

Voi hyvä sylvi sentään.

Jos mua ei olisi pakotettu maistamaan eri ruokia niin en söisi varmaan muuta kuin lihapullia ja perunaa tänäkään päivänä. Pienenä ei oikein mikään muu maistunut. Kyllä se pakkomaistaminen on mielestäni ihan hyväksi todella nirsoille lapsille kuten itse olin. Opin syömään hampurilaisiakin vasta 15 vuotiaana kun vanhempani pakottivat maistamaan. Sitä ennen söin vain ranskalaisia ja sanoin, että en tykkää hampurilaisista. En siis ollut edes maistanut niitä. Ei se tykkäämättömyys perustunut mihinkään muuhun kuin olin päättänyt, että en tykkää.

Itse olen sillä linjalla, että kaikkea pitää maistaa. Jos ei tykkää niin sitten ei tarvitse syödä. Ja kaikki mitä itse otetaan on pakko syödä. Hävettää töissäkin kun aikuiset ihmiset mättää lautasen täyteen ruokaa ja heittää puolet pois.

Älykäs lapsi oppii syömään monipuolisesti vaikka ei pakkoa olisi käytettykään. Ikinä ei meidän lapsia tarvinnut pakottaa mitään maistamaan. Maistoivat tai ei ihan sama. Nyt syövät monipuolisesti eikä ole makuja joita yökkäisivät.

No en nyt tiedä mitä tekemistä tuolla on älykkyyden kanssa. lapset vain ovat erilaisia luonteeltaan. Jotkut hoitavat maistelun oma-alotteisesti. Itse en siihen kyennyt pienenä. Olin päättänyt, että en tykkää makaroonista, spagetista, riisistä tai oikeastaan mistään muustakaan. Ei hirveästi ollut intressiä maistaa ilman pakkoa. Kyse oli nimenomaan siitä, että kun maistoi niin huomasi pitävänsä siitä. Kyllä siinä itkua väännettiin ekaa kertaa kun spagettia maistoin, mutta itku loppui siihen kun huomasin ekan haarukallisen jälkeen, että sehän oli oikeastaan aika hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikätason mukaan. Niin kauan kuin minä laitan ruoka-annokset ja lapsen oma arviointikyky ei ole kovin kehittynyt, ei tarvitse syödä kaikkea mutta kehotan aina maistamaan jotta makuaisti saa ärsykkeitä eikä lapsista tule nirsoja.

Ei lapsesta tule nirsoa eikä makuaisti tarvitse mitään erityisiä ärsykeitä, vaikka ei kaikkea maistakaan. Omituinen kuvitelma tuo, että jos tunkee suuhunsa kaikkea, niin oppii pitämään kaikesta.

 Jos lapsi ei halua maistaa jotain niin hänellä on siihen pätevä syy. Auktoritetti kuvittelee olavansa joku hyväntekijä kun pakottaa maistamaan:)

Voi hyvä sylvi sentään.

Jos mua ei olisi pakotettu maistamaan eri ruokia niin en söisi varmaan muuta kuin lihapullia ja perunaa tänäkään päivänä. Pienenä ei oikein mikään muu maistunut. Kyllä se pakkomaistaminen on mielestäni ihan hyväksi todella nirsoille lapsille kuten itse olin. Opin syömään hampurilaisiakin vasta 15 vuotiaana kun vanhempani pakottivat maistamaan. Sitä ennen söin vain ranskalaisia ja sanoin, että en tykkää hampurilaisista. En siis ollut edes maistanut niitä. Ei se tykkäämättömyys perustunut mihinkään muuhun kuin olin päättänyt, että en tykkää.

Itse olen sillä linjalla, että kaikkea pitää maistaa. Jos ei tykkää niin sitten ei tarvitse syödä. Ja kaikki mitä itse otetaan on pakko syödä. Hävettää töissäkin kun aikuiset ihmiset mättää lautasen täyteen ruokaa ja heittää puolet pois.

Minä olin samanlainen lapsena. Söin todella rajallisesti ja vain siksi että olin lähinnä päättänyt että en tykkää jostain ruuasta. Osa ruuista sitten oli oikeasti pahoja ja osa ei tuntunut kivalta suussa mutta oisin oppinut syömään myös niitä jos vanhemmat olisivat maistattaneet kaikkea useita kertoja. Opin syömään onneksi aikuisena itse totuttelemalla huomattavasti monipuolisemmin. Lisäksi vanhemmat aina annosteli ruuan sillon kun se oli jotain mitä söin ja kaikki piti syödä ja myös koulussa pakotettiin syömään kaikki mitä otti vaikka jos otit vähän niin opettaja tuli annostelemaan reilusti lisää ja söit tai itkit ja söit.

Tästä syystä meillä tosiaan ei lapsia pakoteta tyhjäämään lautasta mutta maistamaan kyllä ihan kaikkea ja totuttelemaan makuun ja suutuntumaan. Aikuisena kuitenkin pitäisi pystyä syömään myös niitä ruokia joista ei niin pidä.

-we hampurilais/pitsa/pasta äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikätason mukaan. Niin kauan kuin minä laitan ruoka-annokset ja lapsen oma arviointikyky ei ole kovin kehittynyt, ei tarvitse syödä kaikkea mutta kehotan aina maistamaan jotta makuaisti saa ärsykkeitä eikä lapsista tule nirsoja.

Ei lapsesta tule nirsoa eikä makuaisti tarvitse mitään erityisiä ärsykeitä, vaikka ei kaikkea maistakaan. Omituinen kuvitelma tuo, että jos tunkee suuhunsa kaikkea, niin oppii pitämään kaikesta.

 Jos lapsi ei halua maistaa jotain niin hänellä on siihen pätevä syy. Auktoritetti kuvittelee olavansa joku hyväntekijä kun pakottaa maistamaan:)

Voi hyvä sylvi sentään.

Jos mua ei olisi pakotettu maistamaan eri ruokia niin en söisi varmaan muuta kuin lihapullia ja perunaa tänäkään päivänä. Pienenä ei oikein mikään muu maistunut. Kyllä se pakkomaistaminen on mielestäni ihan hyväksi todella nirsoille lapsille kuten itse olin. Opin syömään hampurilaisiakin vasta 15 vuotiaana kun vanhempani pakottivat maistamaan. Sitä ennen söin vain ranskalaisia ja sanoin, että en tykkää hampurilaisista. En siis ollut edes maistanut niitä. Ei se tykkäämättömyys perustunut mihinkään muuhun kuin olin päättänyt, että en tykkää.

Itse olen sillä linjalla, että kaikkea pitää maistaa. Jos ei tykkää niin sitten ei tarvitse syödä. Ja kaikki mitä itse otetaan on pakko syödä. Hävettää töissäkin kun aikuiset ihmiset mättää lautasen täyteen ruokaa ja heittää puolet pois.

Älykäs lapsi oppii syömään monipuolisesti vaikka ei pakkoa olisi käytettykään. Ikinä ei meidän lapsia tarvinnut pakottaa mitään maistamaan. Maistoivat tai ei ihan sama. Nyt syövät monipuolisesti eikä ole makuja joita yökkäisivät.

Ei syömisellä ja maistelulla ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Osa lapsista on herkempiä haju ja makuaistiltaan ja epäluuloisempia uusia juttuja kohtaan ja minusta se on ok. Silloin on vanhemman tehtävä kannustaa lasta kokeilemaan uusia juttuja ja makuja.

En aina itsekään jaksa syödä kaikkea, vaikka yritän ottaa aina sopivasti, kun kuitekin sitä ruokaa aina yleensä riittää vaikka haluaisi ottaa lisääkin. Mies aina yliarvioi paljonko lapset syö, minä laitan yleensä puolikkaan tai pienen perunan per kersa, ja mies laittaa kaksinkertaisen määrän, joskus jos on hyvää ruokaa lapset voi yhtäkkiä syödäkin kaikki ja pyytää lisää, mutta ei siinäkään vaiheessa kannata laittaa mitään kauheaa kuupanoa, vaan vähän kerrallaan. Toki jos loppuruoka menee roskiin joka tapauksessa niin mitä väliä.

Mulla on niin laihat lapset, että kyllä tuputan syömään lautasen tyhjäksi. Jos ei nyt millään mene alas, niin sitten antaa olla. Jos olisivat tavallisen kokoisia tai jopa pulleita, niin sitten en kyllä tuputtaisi. En tykkää että ruokaa menee haaskiin, mutta vielä paljon enemmän haittaa se, jos eivät syö tarpeeksi. Olisivat ihan alipainoisia jos en tuputtaisi ruokaa. Isältänsä perineet tuon ominaisuuden. Itselleni ruoka on aina maistunut, liiankin hyvin.

En mä ainakaan heitä roskiin ruokaa jos lautaselle jää jotain, takaisin jääkaappiin vaan ja se syödään sit loppuun seuraavalla kerralla tai jos on vaan jämät niin yleensä syön ne pari hassua lihapullaa itse. Ei se ruoka pilalla ole kun on lautasta koskenut.

Vierailija kirjoitti:

En aina itsekään jaksa syödä kaikkea, vaikka yritän ottaa aina sopivasti, kun kuitekin sitä ruokaa aina yleensä riittää vaikka haluaisi ottaa lisääkin. Mies aina yliarvioi paljonko lapset syö, minä laitan yleensä puolikkaan tai pienen perunan per kersa, ja mies laittaa kaksinkertaisen määrän, joskus jos on hyvää ruokaa lapset voi yhtäkkiä syödäkin kaikki ja pyytää lisää, mutta ei siinäkään vaiheessa kannata laittaa mitään kauheaa kuupanoa, vaan vähän kerrallaan. Toki jos loppuruoka menee roskiin joka tapauksessa niin mitä väliä.

Miksi ihmeessä teet niin paljon ruokaa että se lentää roskiin? Meillä tehdään aina sen verran että siitä on joko lounaalle seuraavana päivänä lapsille ruoka ja jos jää vähemmän niin mies syö sen töissä lounaana sitten. Meillä lentää hyvin vähän ruokaa roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei tarvitse syödä lautasta tyhjäksi mutta meillä annostellaan ensin vähän ja sitten haetaan lisää jos maistuu mutta ei silloinkaan lapata sitä lautasta täyteen. Jos tahallaan ottaa sen 10 lihapullaa sen aikaisemman kolmen päälle niin sitten vaikka itketään ja syödään koska ihan varmasti tietää että ei 10 jaksa lisää syödä. Ahneella on paskanen loppu ja mitään ei oteta tahallaan liikaa vaan siksi että se maistuu hyvälle.

Meillä kaikkea pitää maistaa muutama haarukallinen/lusikallinen vaikka olisi pahaa ruokaa ja sitten jos ei maistu niin saa syödä vaikka leipää että pärjää seuraavaan ateriaan. Meillä kuitenkin aikuiset päättää ruokalistat ja välillä lapset saa esittää toiveita. (Muuten meillä syötäisiin vaan pastaa ja pitsaa ja hampurilaista)

Ja sama on että jos vaikka välipalana on leipää ja syö siitä pari haukkua ja sanoo että ei maistu enää niin ei hetken päästä saa vaikka jugurttia. Jos se edellinen ei maistunut ja tuli tunne että maha täynnä niin ei sielä ole tilaa sille "herkulle"

Näillä säännöillä meillä ei paljoa mene ruokaa haaskuun ja lapset syö monipuolisesti ja ei turhaa nirsoile

Tää on aina yhtä hauska "jos lapset saisi päättää, meillä syötäisiin vain pastaa ja pitsaa". Todennäköisesti noin onkin, koska olet opettanut lapsillesi, että on olemassa pahaa ruokaa. Ei ole mitään järkeä esittää listalle ruokaa, joka maistuu pahalta tai josta ei ole ihan varma, millaisen version äiti/isä tekee

Meillä lapset saavat aika usein päättää, mitä on ruuaksi. Silloin pöytään kannetaan hirvipaistia, kevätkääryleitä, nokkoskastiketta tai juustotäytteistä broileria. Näin siksi, että meillä ei ole pakko maistaa eikä ole pakko tykätä vain ns. lastenruuista.Saa olla pitämättä tuoreesta paprikasta, mutta saa tykätä täytetystä paprikasta.

Mua taas huvittaa sun kaltaiset ihmiset jotka luulee tietävänsä toisen perheen tilanteen. Sori vaan mutta meillä ei ole opetettu että on hyvää ruokaa ja pahaa ruokaa. Meillä myös tehdään semmoisia ruokia puolin ja toisin mistä minä tai lapsen isä ei välttämättä tykätä mutta syödään sanomatta että se ei oo omaan makuun. Meillä ei montaa ruokaa ole mitä ei lapset suostu syömään. Vanhempi ei tykkää kaali ruuista ja nuorempi ei tykkää pinaattikeitosta mutta aika lailla menee muut alas vaikka ei välttämättä sitä herkkua olekkaan.

Syy miksi listat täyttyisi meillä pitsasta ja hampurilaisesta ja pastasta on se että niitä meillä on harvemmin joten meillä lapset ne tietenkin sitten yhdistää herkkuihin ja hyvä niin. Ei tarvitse koko ajan syödä rasvaista tai pastaa. Kaksi klikkaa ja urheilullista lasta meiltä löytyy jotka ei turhista nirsoile vaikka aina ei kaikesta ole tykänneet

Viestiketjussa vastataan edelliseen viestiin. Siinä' sanottiin aika selkeästi, että "Meillä kaikkea pitää maistaa muutama haarukallinen/lusikallinen vaikka olisi pahaa ruokaa". Joten jos teillä ei olekaan hyvää ruokaa ja pahaa ruokaa, niin tuolla vastaamallani henkilöllä on, koska lasten tulee myös pahaa ruokaa maistaa.

Minusta olisi kamalaa, jos lapsilleni olisi opetettu, että rasvaiset ruuat ovat herkkua, jota siis kannattaa pyytää, kun kerrankin saa mielipiteensä ilmaista. Meillä lapset mieltävät herkuksi sushin ja savustetut tuoreet muikut. Pastaa saa koulussakin, miksi toivoa sitä kotona?

Ruoan haaskausta en voi sietää ja vieraiden lapsillekin sanon että sen verran että jaksaa syödä eli ensiksi maistiainen. Ellei maistu niin ei tule sitten mitään muuta , ainoastaan se mitä on pöydässä tarjolla. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa minustakin viisailta noi teidän ruokailuperiaatteet! Musta on ollut ihan hullua se ainakin 80-luvulla vallalla ollut ajatus että "nyt syöt lautasen tyhjäksi, syöt tai itket ja syöt, tänään et enää ruokaa saa, kyllä on pakko kaikki syödä" sillä lailla kasvatetaan lapset suhtautumaan terveesti ruokaan.. Oma lapsi vielä mahassa mutta olen ajatellut asiaa juuri siten, että kaikkea pitää maistaa ja jos itse ottaa niin syö sen, mutta pakkosyöttää ei saa ja itkeä ei kenenkään pidä ruokapöydässä.. samoin toi, että jos ei "jaksa" perunaa niin ei sitte leipääkään tms.. ihan varmasti lapsi tietää koska maha on täynnä, itsellä ei aina ole ymmärrystä lopettaa ajoissa, koska on niin syvään juurtunut tämä "Lautanen tyhjäksi!!"

Pakkomaistatus on pakkosyömistä. Mieluummin rohkaise lasta maistamaan, näytä esimerkkiä mutta älä pakota. Pakkomaistatus ei opeta yhtään lasta monipuoliseksi ruokailijaksi eikä toisinpäin nirsoksi.