Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En pidä parhaasta ystävästäni
07.07.2017 |
Olemme tunteneet aina, siis lapsesta lähtien. Vuodet ovat vierineet ja ollaan melkein 40v. Molemmat aloittivat taipaleen samoin, hyvät perheet, peruskoulu, hyvä todistus, lukio, hyvä todistus. Minä sain 4 lasta ja opiskelin perus ammatin ja ystävä jatkoi yliopistoon jossa menestyi loistavasti. Minulla lapset (jo isot), vakituinen työpaikka ja se omakotitalo lähiössä. Ystäväni on huonossa suhteessa vihdoin (josta ei saa sanoa että huono suhde tai ystäväni suuttuu), ystäväni on aina halunnut lapsia ja parisuhteen mutta ei koskaan ole ollut lähtenyt tapahtumiin joissa parisuhde olisi voinut alkaa. Nyt ystäväni on tavannut miehen joka kohtelee häntä huonosti (välttelee, ei pidä lupauksia, pettää jne), ystäväni vaan kokee että hän ei halua luovuttaa ja syyllistää minua suhteestani ja lapsistani. Tuntuu että ystäväni kokee etten ole ansainnut onnea. Ystäväni on ollut lukion jälkeen onneton, kaikki on huonosti, miehet eivät lähestyy, hän ei ikinä saa suhdetta, vuodet vierii jne. Jos yritän jutella siitä että eroaisi ja etsii paremman niin ystäväni alkaa heti huutamaan. Olen alkanut pelätä hänen raivoamistaan. Jos puhun siitä kuinka meidän perhe on ollut vatsataudissa ja pyykkivuori hirveä, hän suuttuu ja alkaa raivota kuinka hän osaisi suhtautua paremmin lapsien sairauksiin koska hän niin haluaa lapsen ( ja minä vaan käyttäydyn niinkuin en arvostaisi lapsiani ja ymmärrä lapsettomien hätää). Jos puhumme mistä tahansa asiasta missä hän uskoo olevansa oikeassa (tai tietävänsä paremmin) ja olen vähänkin eri mieltä, hän alkaa raivota. Tuntuu myös että akateemisen suoritusten takia, hän ei oikeasti pidä mielipidettäni minään (se ärtymys vaan kuuluu äänestä kun vaikka sanon joten negatiivista maahanmuutajia koskien). Toisaalta hän puhuu siitä kuinka olen ainut joka häntä tukee ja ymmärtää, paitsi etten enää ymmärrä, pelkään vaan raivoamista. En ole edes arka ihminen yleensä, päinvastoin. Mitä ihmettä pitäisi tehdä?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä ystäväsi ei ole "jaan pillua joka jannulle" -naisia, niin liian innokkaat lähestymiset saavat torjumaan. Ainakin mulla oli noin.
Ap:n ystävä vaikuttaa - urasta ja koulutuksista huolimatta - prinsessalta, joka odottaa, että uljas ja tasokas prinssi (puhdashenkisin tarkoitusperin) karauttaa pihaan komealla ajopelillään ja noutaa hänet kotoa.
No mitä itse sit odotat? Että saat jonkun baarimiehen, joka kelpaisi kolmelletoista naiselle tusinasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haluan ainakin miehen, josta voin arvioida, että hän kelpuuttaisi vain kaksi naista sadasta. Ne, joille käy kuka pirkko tahansa ei mua kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä ystäväsi ei ole "jaan pillua joka jannulle" -naisia, niin liian innokkaat lähestymiset saavat torjumaan. Ainakin mulla oli noin.
Ap:n ystävä vaikuttaa - urasta ja koulutuksista huolimatta - prinsessalta, joka odottaa, että uljas ja tasokas prinssi (puhdashenkisin tarkoitusperin) karauttaa pihaan komealla ajopelillään ja noutaa hänet kotoa.
No mitä itse sit odotat? Että saat jonkun baarimiehen, joka kelpaisi kolmelletoista naiselle tusinasta?
Ap:n kertomasta saa kuvan, että hänen onneton ystävänsä välttelee tilaisuuksia ja paikkoja, joissa voisi tavata miehen. En puhunut baareista, tai paikoista sinänsä. Mutta 40 ikävuoteen mennessä olisi toki luullut ystävällä olleen mahdollisuuksia, opiskeluajoistaan lähtien, tavata usietakin potentiaalisia aviomiesehdokkaita.
- Itse odotan nyt lähinnä, että mies tuolta kattohommistaan tulisi syömään lounasta kanssani, ja lapsenlapsiakin meillä on jo useita - vaikkei nyt tähän keskusteluun kuulukaan :)
Alue: Aihe vapaa
Tuollaiset raivokohtaukset saattaisivat merkitä mt-ongelmia. Ystäväsi on nyt oikeasti avun tarpeessa, mutta miten auttaa ihmistä, joka torjuu kaiken puuttumisen? Tässä tarvittaisiin psykologin tietoja sekä taitoja - voisitko joltain sen alan ammattilaiselta kysyä neuvoa mitä ystävälle voi ylipääntään sanoa? Ystäväsi epäilemättä riehaantusi pahasti, jos häntä itseään kehottaisit hakeutumaan terapeutin pakeille. Kai sitäkin voi kokeilla, jos uskallat riskeerata suhteenne.
Tämä on varmasti hyvin raskasta sinullekin ja olet tosi ystävä, kun edes jaksat yrittää hänen kanssaan. - Moni ei jaksaisi vaan vetäytyisi sovinnolla.
Tärkeintä itsellesi on, että säilytät oman mielenrauhasi ja huolehdit perheesi hyvinvoinnista. Tuolla tavoin rasittava ystävyys on vaara omallekin hyvinvoinnille. Itsenäinen ystäväsi on kuitenkin ihan itse vastuussa elämästään ja valinnoistaan, ei muut, sen enempää sinä kuin hänen ilmeisesti jo etäisyyttä ottava miesystävänsäkään.