Lue keskustelun säännöt.
Oletko jälkikäteen tajunnut kohdelelesi ystävääsi väärin..
07.07.2017 |
Eli ystävä kenen kanssa sinulla on mennyt välit poikki joko niin, että olet ne itse poikkassut tai hänestä ei ole enää kuulunut, on kulunut vuosia ehkä aikaa, sinulla on ollut aikaa miettiä miten kohtelit häntä niin oletko tullut katuma päälle? Tajunnut, että asian olisi voinut hoitaa hienovaraisemminkin, eikä välttämättä polttaa siltoja, oletko miettinyt myöhemmin ettet ehkä ollut ystäväsi tukena kun hän sitä tarvitsi, kysynyt hänen kuulumisiaan yms.. Niin, kerro mikäli olet jälkikäteen tajunnut menettäneesi hyvän ystävän, miten tilanne meni ja millaisia ajatuksia olet asiasta käynyt vuosienkin päästä. Pahoittelut jos teksti on sekavaa.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Olen, lähinnä laiskalla yhteydenpidolla.
Kiitos vastuksesta! Oletko useamman vai yhden ystävän menettänyt laiskalla yhteydenpidolla? Oliko sinulla kiireinen elämänvaihe miksi et ennättänyt pitämään yhteyttä? Kaipaatko ystävääsi/ystäviäsi, oletko ajatellut ottaa yhteyttä? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen, lähinnä laiskalla yhteydenpidolla.
Näin minäkin, tai oikeastaan en pitänyt yhteyttä lainkaan, olin niin umpirakastunut, ettei elämään mahtunut mitään muuta. Niin kauan ehti aikaa kulua, että en ole iljennyt myöhemminkään ottaa yhteyttä. Monesti, nyt jo keski-ikäisenä, mietin, mitä kaikkea teimme ja koimme yhdessä, olisi ihanaa nähdä tuo ystäväni ja tietää hänen elämästään.
Anteeksiantamatonta, teininä sitä ei oikein osaa ajatella nenäänsä pidemmälle :(.
Marianna, jos satut tämän näkemään, lämmin halaus.
T. T
Poltin monia siltoja opiskeluaikana kun itselläni oli vaikeaa. Kohtelin ystävänäni huonosti ja ymmärrettävästi välejä meni poikki. Laitoin niitä itsekin poikki jonkin pikkumaisen syyn takia. Olin niin oman napani syövereissä etten tajunnut mitään.
Vasta paljon myöhemmin luin Itsetunto nyt-kirjan josta tajusin ohjeen, joka auttoi minua muuttumaan. Kun on huono itsetunto niin ei tajua, että aiheuttaa itse mielipahaa muille omalla käytöksellään. Kun pitää itseään vähäpätöisenä, ei tajua että oma huono käytös (esim.mykkäkoulu) vaikuttaa myös muihin eikä aina vain päinvastoin. Anteeksipyyntö monelle taholle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen, lähinnä laiskalla yhteydenpidolla.
Näin minäkin, tai oikeastaan en pitänyt yhteyttä lainkaan, olin niin umpirakastunut, ettei elämään mahtunut mitään muuta. Niin kauan ehti aikaa kulua, että en ole iljennyt myöhemminkään ottaa yhteyttä. Monesti, nyt jo keski-ikäisenä, mietin, mitä kaikkea teimme ja koimme yhdessä, olisi ihanaa nähdä tuo ystäväni ja tietää hänen elämästään.
Anteeksiantamatonta, teininä sitä ei oikein osaa ajatella nenäänsä pidemmälle :(.
Marianna, jos satut tämän näkemään, lämmin halaus.
T. T
Voi, oletko miettinyt, että etsisit tämän Mariannan ja kertoisit olevasi pahoillaan..? Useammat ihmiset antavat anteeksi jos näkee, että toinen vilpittömästi pyytää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välit eivät menneet poikki, mutta viilenivät. En osannut korjata niitä, tai ehkä se ei olisi ollut mahdollistakaan.
En ole, mutta toivoisin että eräs entinen ystäväni katuisi käytöstään. Olen kyllä itsekin käyttäytynyt joskus joillekin muille pienenä huonosti, mutta en kadu sitä, koska koen, ettei hekään välittäneet minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole, mutta toivoisin että eräs entinen ystäväni katuisi käytöstään. Olen kyllä itsekin käyttäytynyt joskus joillekin muille pienenä huonosti, mutta en kadu sitä, koska koen, ettei hekään välittäneet minusta.
Miksi toivot, että hän katuisi, mitä teidän välillä tapahtui? Ap
En ole. Harvemmin varmaan kukaan muutenkaan ihan hetken mielijohteesta ystävyyttä katkaisee, vaikka se ehkä toisesta saattaisin siltä tuntua. Ystävää ja ystävyyttä saatan vielä välillä ajatella kuitenkin kauniisti. Mutta itse sain oman itseni takaisin, kun jätin ystävyyden. Kyllä se oli sen arvoista. Ennemmin olen tajunnut vielä enemmän kuinka väärin minua on kohdeltu siitä syystä ystävyydenkin katkaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole katunut mitään ystävää jonka touhuihin olen vain veetuuntunut... jos on oikea ystävä se olisi taistellut sen verran että kuuntelee sanottavani. Toisaalta joitain lapsuuden ystäviä haluaisin nykypäivänä tavata mutta taitavat aika moni olla tipotiessään.... parisuhteen aikana pidimme omat ystävämme ja vietimme aikaa myös ystävien kanssa, emme linnoittautuneet himaan.
En oikeastaan. Entinen ystäväni laittoi välit poikki, koska olisi halunnut enemmän huomiota ja tiheämpiä yhteydenottoja. Hän oli vaan sen verran huomionkipeä tyyppi, että olin jo antanut hänelle kaiken huomioni, olin aivan loppu hänen kuuntelemisesta, eikä minulla yksinkertaisesti ollut enää antaa mitään. Kuitenkin tajusin vasta myöhemmin, että hänen vaatimuksensa oli aika törkeä. Hän vaan osasi sanoa sen tosi syyllistävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen tehnyt sen mokan, että olen mennyt ns. kaverille duuniin. Oikeastaan kaverin siskolle. Vuoden verran meni kaikki hyvin ja sitten alkoi kesälomat ja lomarahat yms. Muutenkin tili aika usein myöhässä, että hemmetin kauan mä omasta mielestä joustin, kun kuvittelin, että rahaa ei ole.
Alkoi pikku hiljaa selvitä, että rahaa oli, mutta oli vähän nihkeä maksaja. Joten otin liittoon yhteyttä. Siitähän se sota sitten alkoi roihuta. Tää mun työnantaja rupes aivan pimeeksi kiusaajaksi. Tuli tekstaria pitkin öitä, haukkumisia, outoja posteja, väkivaltauhkailuja yms.
Lopulta sain oikeuden kautta rahani ja myös lähestymiskiellon työnantajalle. Samalla siinä sitten välit viileni bestiksen kanssa, kun hän valitsi siskonsa. Tavallaan ymmärrän, että veri on vettä sakeempaa, mutta silti...
Kaduttaa, että menin koskaan tuonne töihin. Mulla vois yhä olla tuo maailman kivoin tyyppi kaverina ja hänen siskonsa hyvänpäiväntuttuna.
Olen, lähinnä laiskalla yhteydenpidolla.