Miksi lupiinien leviämiselle ei tehdä mitään?

Lupiinit ovat kauniita monissa väreissään. Jossain varastorakennuksen pihallakin oli hyvin käytetty hyödyksi niitä ja jätetty ruoho ajamatta tiettyjen puskakohtien kohdalta, näytti hyvältä.

Lupiinejahan myydään jalomuotoisinakin monenvärisinä eli jotkut jopa ostavat niitä omaan puutarhaansa.

Montako lajia se nyt ihan oikeasti on syrjäyttänyt?

Sopii ojanvarsille,osa suomalaista maisemaa

Täytyy tuoda Amerikasta (josta tämä kasvikin lähtöisin) jokin elukka, tai hyönteinen, joka alkaisi rajoittamaan sen leviämistä.

Samaa ihmettelen. Kaupunki leikkaa lupiineja jossain määrin, mutta ei läheskään tarpeeksi.

Positiivisena puolena olen huomannut, että kun olen katkonut lupiineja kaupungin laiminlyönnistä kohdista, niin jotkut muut alueen asukkaat ovat myös ryhtyneet samoihin puuhiin.

Jättiukonputkeakin pidettiin aluksi vain koristekasvina puutarhoissa -ja kuinkas sitten kävikään?

Vähemmänhän sitä nykyään näkee kuin joskus 90-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Sopii ojanvarsille,osa suomalaista maisemaa

Kyllä ne perinteiset kissankellot ja muut ovat nätimpiä. Eikä lupiini niin kovin perinteinen ole, 70-luvun alussa sitä istutettiin kotipuutarhoihin, kun se oli niin uusi ja ihmeellinen.

Onhan niitä yritetty, mutta luovutettu sen suhteen. Alkaa levitä vähitellen tänne pohjoiseenkin. Itse värjään niillä lankoja mökillä jossa niitä kasvaa.

Lupiini on näyttävä ja nätti kukka, mutta jos sen antaa vapaasti levitä, hetken päästä ei pientareilla ja niityillä muuta kasvakaan. Mä katselin mielelläni erilaisia leinikkejä, mataroita, apiloita, mesiangervoa, heinäkasveja, koiranputkea ja kaikkia sen luonnonvaraisia sukulaisia... vain muutamia lapsuuden pellonpientareilta tuttuja mainitakseni. Mutta lupiinin kasvupaikoilla ei viihdy kuin ehkä jokunen heinä, kaikki muu häviää.

Sehän vain tarkoittaa että lupiini on paras kasvi.

Mistään tulokaslajista ei yleensä ole seurannut mitään hyvää alkuperäiselle lajistolle missään päin maailmaa tahansa. Esim. kanit Australiassa tai laivojen painolastivesissä leviävät meriä "raiskaavat" vieraslajit.

Vastaus otsikon kysymykseen: luontoharrastajia on yhä vähemmän ja vähemmän, eikä kasvien momimuotoisuus ole kaikille mikään itseisarvo. Monelle merkitsee käytännössä se, onko omassa mökkipihassa nättiä vai ei, ja monien mielestä lupiini täyttää tuon tarkoituksen siinä missä syrjäyttämänsä kasvitkin.

Vähän sama juttu, kun moniin alhaista syntyvyyttä ruotiviin keskusteluihin tulee aina runsaasti kommentteja "hyvä vaan, suomalaiset ovat järkeviä, ei tänne kannata tehdä yhtäkään lasta". Kansojen monimuotoisuus ei ole kaikille itseisarvo, eikä monia haittaisi, vaikka suomalaiset kuolisivat sukupuuttoon ja muut kansat kansoittaisivat alueemme.

Nämä arvokysymykset ovat usein kipeitä, etenkin jos on itse vähemmistössä ja "suojelijan" roolissa. Mutta jos enemmistö on toista mieltä, on oman asian edistäminen hyvin hankalaa.

Lupiinit ovat kauniita ja ihanan värisiä, sopivat kesään.

Aika hitaasti se leviää. Äitini muisteli, että 50-luvulla lupiinia kasvoi monessa pihassa eikä se ole vieläkään päässyt 30 metriä pitemmälle kotiportista. Eikä siellä ojanpientareella sen kummallisempia kasveja ole kasvanut vuosikausiin, joten itku monimuotoisuudesta on vähän kaukaa haettu. Miksi ei kaupungeissa anneta puistojen rehottaa niittyinä, jos niillä on joku itseisarvo.

Lupiini pitäisi lisätä samaan hävitettävien lajien joukkoon, mihin kuuluu supikoira, villisika ja villiminkki.

Vierailija kirjoitti:

Vastaus otsikon kysymykseen: luontoharrastajia on yhä vähemmän ja vähemmän, eikä kasvien momimuotoisuus ole kaikille mikään itseisarvo. Monelle merkitsee käytännössä se, onko omassa mökkipihassa nättiä vai ei, ja monien mielestä lupiini täyttää tuon tarkoituksen siinä missä syrjäyttämänsä kasvitkin.

Vähän sama juttu, kun moniin alhaista syntyvyyttä ruotiviin keskusteluihin tulee aina runsaasti kommentteja "hyvä vaan, suomalaiset ovat järkeviä, ei tänne kannata tehdä yhtäkään lasta". Kansojen monimuotoisuus ei ole kaikille itseisarvo, eikä monia haittaisi, vaikka suomalaiset kuolisivat sukupuuttoon ja muut kansat kansoittaisivat alueemme.

Nämä arvokysymykset ovat usein kipeitä, etenkin jos on itse vähemmistössä ja "suojelijan" roolissa. Mutta jos enemmistö on toista mieltä, on oman asian edistäminen hyvin hankalaa.

Luontoharrastajista en niin tiedä, mutta -ammattilaiset tietää, että monimuotoisuus on puskuri. Jokaisella lajilla on jokin prosessiominaisuus, ja mitä enemmän on lajeja sitä enemmän on prosesseja. Osittain limittäisiä ja päällekkäisiä ajassa ja paikassa, jolloin yhden puute ei vielä ole katastrofi, mutta mitä vähemmän limittäisyyksiä on, sitä suuremmassa vaarassa on prosessien sammuminen. Ymmärrämme näistä vasta murto-osan, sillä vasta prosessin puute tuo esiin sen tarpeen; hyönteinen, joka pärjää vain tietyllä kukalla, kuolee sukupuuttoon kukan hävittyä. Sitten havaitaan, että ko hyönteinen oli olennaisena jonkun toisen hyönteisen petona. Silloin tuo toisen hyönteisen kanta voi kasvaa räjähdysmäisesti, ja erityisen huomattava vaikutus sillä on silloin, jos se on ihmisen kannalta haitallinen. Esim. kasvituholainen.

Monimuotoisuus on siis itseisarvo sinänsä, mutta välinearvo on hyvin merkittävä.

Jokseenkin ristiriitaista porukkaa nämä monimuotoisuuden puolustajat jotka viimeiseen asti vastustavat vieraslajeja? Siksihän alkuperäislajeista on niin tossuja tullut, kun ei ole ollut riittävää monimuotoisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Aika hitaasti se leviää. Äitini muisteli, että 50-luvulla lupiinia kasvoi monessa pihassa eikä se ole vieläkään päässyt 30 metriä pitemmälle kotiportista. Eikä siellä ojanpientareella sen kummallisempia kasveja ole kasvanut vuosikausiin, joten itku monimuotoisuudesta on vähän kaukaa haettu. Miksi ei kaupungeissa anneta puistojen rehottaa niittyinä, jos niillä on joku itseisarvo.

Kannattaisi käydä joskus muuallakin, kun lähikaupassa. Itsekin muistan, kun oli eteläsuomessa moottoriteiden varsilla, mutta nyt peittää isoja alueita Kainuun korkeutta myöten ja vauhti vain kiihtyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus otsikon kysymykseen: luontoharrastajia on yhä vähemmän ja vähemmän, eikä kasvien momimuotoisuus ole kaikille mikään itseisarvo. Monelle merkitsee käytännössä se, onko omassa mökkipihassa nättiä vai ei, ja monien mielestä lupiini täyttää tuon tarkoituksen siinä missä syrjäyttämänsä kasvitkin.

Vähän sama juttu, kun moniin alhaista syntyvyyttä ruotiviin keskusteluihin tulee aina runsaasti kommentteja "hyvä vaan, suomalaiset ovat järkeviä, ei tänne kannata tehdä yhtäkään lasta". Kansojen monimuotoisuus ei ole kaikille itseisarvo, eikä monia haittaisi, vaikka suomalaiset kuolisivat sukupuuttoon ja muut kansat kansoittaisivat alueemme.

Nämä arvokysymykset ovat usein kipeitä, etenkin jos on itse vähemmistössä ja "suojelijan" roolissa. Mutta jos enemmistö on toista mieltä, on oman asian edistäminen hyvin hankalaa.

Luontoharrastajista en niin tiedä, mutta -ammattilaiset tietää, että monimuotoisuus on puskuri. Jokaisella lajilla on jokin prosessiominaisuus, ja mitä enemmän on lajeja sitä enemmän on prosesseja. Osittain limittäisiä ja päällekkäisiä ajassa ja paikassa, jolloin yhden puute ei vielä ole katastrofi, mutta mitä vähemmän limittäisyyksiä on, sitä suuremmassa vaarassa on prosessien sammuminen. Ymmärrämme näistä vasta murto-osan, sillä vasta prosessin puute tuo esiin sen tarpeen; hyönteinen, joka pärjää vain tietyllä kukalla, kuolee sukupuuttoon kukan hävittyä. Sitten havaitaan, että ko hyönteinen oli olennaisena jonkun toisen hyönteisen petona. Silloin tuo toisen hyönteisen kanta voi kasvaa räjähdysmäisesti, ja erityisen huomattava vaikutus sillä on silloin, jos se on ihmisen kannalta haitallinen. Esim. kasvituholainen.

Monimuotoisuus on siis itseisarvo sinänsä, mutta välinearvo on hyvin merkittävä.

Näin. Se että monimuotoinen kukkaniitty muuttuu tietyn lajin monokulttuuriksi, joka kukkii vain tietyn aikaa... Ei hyvä.