Lue keskustelun säännöt.
"Iltatähti" vai vapaus, kun kotona on pian aikuistuvat teinit?
06.07.2017 |
Minulla on kaksi teini-ikäistä lasta. Olen aina ajatellut haluavani kolme tai neljä lasta, mutta luku jäi kahteen kun silloinen mies ei enempää halunnut. Liitto päättyi myöhemmin (mies petti ja jätti), mutta lapsenkaipuu jäi. Nyt olen elämäntilanteessa, jossa minulla on mahtava uusi kumppani, joka haluaisi kanssani yhteisen lapsen/ lapsia. Nyt kun pitkään unelmoimani lapsi olisi ehkä mahdollista saada, minua pelottaa. Olen paljon vanhempi kuin edelliset lapset saatuani, mikä on sekä hyvä että huono asia. Olen nyt huomattavasti tietoisempi kaikesta mikä voi mennä pieleen kuin "ensimmäisellä kierroksella", ja iän mukana raskauden riskit ovat suurempia. Elämä teinien kanssa on omalla tavallaan haastavaa, omalla tavallaan helppoa kun vauvan tarpeisiin vertaa. Kohta he muuttavat omilleen ja minun olisi mahdollista ottaa kumppanini kanssa kaikki ilo irti uudesta vapaudestamme, kun ei olisi vastuuta lapsista. Mutta toisaalta ajattelen, ettei elämässä ole suurempaa, kauniimpaa tai tyydyttävämpää asiaa, kuin seurata oman lapsen kasvua ja olla äiti.
Kaipaan ajatuksia palloteltavaksi, jotta saisin omia ristiriitaisia ajatuksiani selvemmiksi. Te, jotka olette saaneet "iltatähden" isolla ikäerolla vanhempiin lapsiin: miten neuvoisitte "muutaman vuoden takaista minäänne"? Entä ne, jotka ovat vastaavassa tilanteessa päätyneet nauttimaan "lapsettoman vapaudesta" lasten aikuistuttua, kaduttaako vai oletteko tyytyväisiä?
Kommentit (56)
Onko miehelläsi lapsia ennestään? Häntä voi alkaa myöhemmin harmittamaan ettei omia lapsia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olisin ehkä toivonut vielä saavani sen neljännen lapsen, mutta terveyteni ei antanut mahdollisuutta. Näin vuosikausia unia, joissa minulla oli vauva tai olin raskaana. Nyt ikää on 46 vuotta ja unet ovat vihdoinkin loppuneet, joten olen jonkinlaisen rauhan saanut asian kanssa. En tosin mitään ihmeellistä vapauden tunnetta ole kokenut lasten lähtiessä kotoa, pikemminkin vain haikeutta siitä, että yksi tärkeä elämänvaihe on lopullisesti ohi.
En jaksaisi toista kierrosta.
Sinä näytät haluavan ja olet luultavasti nuori
Jos saisin nyt lapsia, olisin varmasti paljon parempi ja rennompi äiti alusta saakka. Teinien kanssa on helppoa. Eläydyn heidän tarpeisiin. Välillä toivon että olisin alusta saakka ollut parempi äiti. Mutta pikkulspsiaika oli niin raskasta. Ja tuntui kestävän ikuisesti
Ei meillä ole koskaan ollut mitään uhmaa tms. Yöt on menneet hyvin ym.
Minkä ikäinen olet? Jos olet alle nelikymppinen niin riskit eivät ole juurikaan kasvaneet. Jos olet esim. 45v niin ymmärrän huolesi lapsen terveydestä.
Itse sai kolmannen terveen lapseni kun olin 37. Ikäerot isosirauksiin olivat 10 ja 12 vuotta. Kaikki on mennyt hyvin ja tyytyväinen olen valintaani. :)
Vierailija kirjoitti:
Onko miehelläsi lapsia ennestään? Häntä voi alkaa myöhemmin harmittamaan ettei omia lapsia ole.
Totta, tosi hyvä pointti. Sain muutenkin vaikutelman että haluatte molemmat lapsen, joten tehkää vaan vielä yksi jos siltä tuntuu. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään tapauksessa lähtis uusintakierrokselle. Vapaus ehdottomasti. Mistä tiedät, että mies tulee olemaan uskollinen ja vierelläsi eikä petä ja jätä tai keksi jotain muuta tyhmää. Mikään ei ole niin varmaan kuin epävarma.
Itse sain "iltatähden" 10 vuotta toisen lapsen jälkeen. Jos olisin silloin tiennyt, että tämä nykyinen mieheni ja kuopukseni isä tulee alkoholisoitumaan, olisin varmasti harkinnut asiaa pitempään. Lapsessa ei ole mitään vikaa, rakas ihana pieni, mutta ero miehestä on käynyt mielessä useammin kuin kerran. Yhdessä tätä lasta haluttiin, mutta minun kontollenihan se jäi, kuten kaksi ensimmäistäkin.
Miksi tuota pitää edes miettiä, pahimmillaan voit sitten miettiä yksinhuoltajana kuinka monta vuotta vielä vapauteen ja onko silloin vielä voimia jäljellä tehdä kivoja juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini-ikäistenkin kanssa voinee keskustella miten he suhtautuisivat pikkusisarukseen. Ei tule sitten ainakaan shokkina.
Puolisollani on kaksi lasta edellisestä liitostaan, asuvat äitinsä luona ja käyvät meillä säännöllisesti. Vaikka mies ei ole lastensa lähivanhempi, huomaan kuitenkin että hän haluaa huolehtia heistä, pitää yhteyttä ja tehdä parhaansa lastensa eteen. On mielestäni hyvä isä lapsilleen. Vaikka realistisesti ymmärrän, etteivät kaikki ihmissuhteet kestä hautaan saakka, en pysty perustamaan päätöksiäni "entä jos" -ajatuksille ("jos mies kuitenkin pettää/ jättää"). Ajattelen, että tässä tehdään yhteistä tulevaisuutta ja jos käy huonosti, niin ainakaan en ole jättänyt pelätessäni elämättä.
Nautin lasteni vauva- ja pikkulapsiajasta, vaikka aina ei helppoa ollutkaan. Teinienkin äitinä oleminen tuntuu luontevalta. Lapsen saaminen ja pienen lapsen äitinä oleminen olisi kuitenkin varmasti erilaista nyt n. 40-vuotiaana, kuin vähän päälle parikymppisenä. Minäkin näen unia itsestäni pienen vauvan äitinä. Unissa olen onnellinen äitiydestäni. Tunnepuolella siis haluni saada vielä lisää lapsia on suuri, mutta "järki" jarruttelee.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittäkää. Ihan oikeasti, muuten jäätte jossittelemaan. Erityisesti miestäsi voi alkaa asia kunnolla harmittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iltatähdet on ihania.
Joo, toisilla. Omalla kohdalla niissä on vielä yksi 20 vuoden urakka.
Vierailija kirjoitti:
Onko miehelläsi lapsia ennestään? Häntä voi alkaa myöhemmin harmittamaan ettei omia lapsia ole.
Tämä. Mies lähtee ennemmin tai myöhemmin toisen naisen matkaan joka tekee sille lapsen. Sitten tosiaan saat nauttia vapaudesta yksin.
Mitä tekisit vapaudella? Ei se lapseton elämä nyt niin ihmeellistä ole ja nyt kun sulla on hyvä mies niin se perhe-elämä ja aikanaan teinin kanssa eläminen on ihan erilaista kuin yh:na
Ja kerroit että olit haaveillut monesta lapsesta mutta jouduit tyytymään kahteen niin nyt on tilaisuus saada lapsiluku täyteen vielä kun se on mahdollista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä hankittiin/saatiin iltatähti. Vanhemmat lapset olivat silloin 14 & 13, mies 40 ja minä 37.
Kolme vuotta sitä yhteensä jahkailtiin ja pohdittiin ja olen niin onnellinen että päädyttiin tähän lopputulokseen. Päätettiin tosin että ihan luomuna yritetään, eli jos ei suosiolla tärppää, niin sitten annetaan asian olla. Yritystä oli puolisen vuotta ja raskaus meni kyllä yllättävän helposti, synnytys oli suorastaan mukava kokemus, jotenkin siinä oli niin paljon (ehkä iän tuomaa) varmuutta mukana.
Nyt meidän neiti täyttää syksyllä vuoden ja on kyllä koko perheen silmäterä. Miehen kanssa on alettu puhumaan että pitäisikö se vielä toinen iltatähti pyöräyttää ettei neiti kasva ihan lellipennuksi :D
Moni haluaisi kumppanin, jonka kanssa yrittää lasta. Sinulla on harvinainen tilaisuus.
Meidän talouteen on nyt syksyllä saapumassa ns iltatähti.
Miehellä (43) ja minulla (40) ennestään kummallakin teini-ikäinen lapsi, jotka kummatkin asuvat täällä vuoroviikoin.
Yhdessä ollaan oltu pian 10 vuotta ja aluksi oltiin kyllä mukamas 100% varmoja ettei tähän talouteen enää vauvoja tule :-D Pari vuotta sitten asia alkoi tulemaan puheisiin ja vuosi sitten tehtiin päätös. Olen vauvahormoneissani hieman puolueellinen, mutta yrittäkää edes<3
Vierailija kirjoitti:
Puolisollani on kaksi lasta edellisestä liitostaan, asuvat äitinsä luona ja käyvät meillä säännöllisesti. Vaikka mies ei ole lastensa lähivanhempi, huomaan kuitenkin että hän haluaa huolehtia heistä, pitää yhteyttä ja tehdä parhaansa lastensa eteen. On mielestäni hyvä isä lapsilleen. Vaikka realistisesti ymmärrän, etteivät kaikki ihmissuhteet kestä hautaan saakka, en pysty perustamaan päätöksiäni "entä jos" -ajatuksille ("jos mies kuitenkin pettää/ jättää"). Ajattelen, että tässä tehdään yhteistä tulevaisuutta ja jos käy huonosti, niin ainakaan en ole jättänyt pelätessäni elämättä.
Nautin lasteni vauva- ja pikkulapsiajasta, vaikka aina ei helppoa ollutkaan. Teinienkin äitinä oleminen tuntuu luontevalta. Lapsen saaminen ja pienen lapsen äitinä oleminen olisi kuitenkin varmasti erilaista nyt n. 40-vuotiaana, kuin vähän päälle parikymppisenä. Minäkin näen unia itsestäni pienen vauvan äitinä. Unissa olen onnellinen äitiydestäni. Tunnepuolella siis haluni saada vielä lisää lapsia on suuri, mutta "järki" jarruttelee.
-ap
.
Me vietimme miehen kanssa kymmenisen vuotta "vapaata" ja sitten saimme iloksemme lapsenlapsia, suosittelen teillekin.
Minä olen 32-, 30-, 16- ja 15-vuotiaiden lasten äiti. Itselläni ikää 52 vuotta ja miehelläni 53 vuotta. Lapset on siis saatu kahdessa osassa ja kyllähän se tietyllä tapaa oli raskaampaa, juuri saatu lapset "itsenäisiksi" ja sitten aloitettiin alusta.
Mitään en kuitenkaan muuttaisi se on ihan varma. Tuntuu pahalta ajatellakkin ettei olisikaan hankittu "tähtösiämme"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehelläsi lapsia ennestään? Häntä voi alkaa myöhemmin harmittamaan ettei omia lapsia ole.
Tämä. Mies lähtee ennemmin tai myöhemmin toisen naisen matkaan joka tekee sille lapsen. Sitten tosiaan saat nauttia vapaudesta yksin.
Mitä tekisit vapaudella? Ei se lapseton elämä nyt niin ihmeellistä ole ja nyt kun sulla on hyvä mies niin se perhe-elämä ja aikanaan teinin kanssa eläminen on ihan erilaista kuin yh:na
Ja kerroit että olit haaveillut monesta lapsesta mutta jouduit tyytymään kahteen niin nyt on tilaisuus saada lapsiluku täyteen vielä kun se on mahdollista
Ohis, tämä ei koske AP:tä, mutta olen itse lapsihaaveita lukuun ottamatta samankaltaisessa tilanteessa, siis teini aikuistumassa ja itse lähestymässä neljääkymppiä. Sain esimakua vapaudesta vuoden vuoden ajan, jonka neito asusteli isällään, ja sen jälkeen olen kyllä voinut sanoa odottavani sen paluuta, siis mikäli vapaudella tarkoitetaan aikaa, jolloin ei (vielä/enää) ole vastuussa toisesta ihmisestä. Pitkä matka ja aikansa kutakin. Meillä on sen vapauden myötä edessä muutto (teinikielellä hornantuuttiin) ja jatkossa noin puolet vuodesta reissussa, kummallakaan ei voi nuorisoa rasittaa, koska koulu, kaverit, poikkis jne. :)
Vapaus