Ihastuksen kertominen varatulle henkilölle

Tyyppi on idiootti ja kuvittelee itsestään liikoja.

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyseessä pikkuihastus niin en näe syytä kertoa. Jos taas kyseessä on todella voimakkaat elämää suuremmat tunteet jotka eivät lähde pois millään vaikka välttelee kohdetta ja aikaa kuluu. Ehkä asia on silloin hyväksyttyä käydä läpi.

Kyllä, psykologin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä eletään vain kerran, joten kaikesta maan ja taivaan välillä pitäisi voida puhua. Ihastuminen on luonnollista.

Tuolla tavalla voi perustella mitä tahansa. Ihastuminen on kyllä yhtä luonnollista kuin korvien kaivaminen, rään syöminen ja vessassa suoritettavat toiminnot, muttei niistäkään tarvitse muille yksityiskohtaisesti avautua.

Ihastuminen on tunne, ja tunteiden pysyvin ominaisuus on, että ne menevät ohi. Pelkästään tunteiden varassa voi toimia, muttei kannata. Jos ihastuksen kohde on varattu,  ihastuksesta kertominen voi aiheuttaa tälle paljon kärsimystä. Sitäkö todella haluat? 

Mitähän kärsimystä se aiheuttaa? Et sinä ole vastuussa toisen tunteista eikä sinun tarvitse sääliä henkilöä joka on sinuun yksipuolisesti ihastunut. Tätä kai tarkoitit kärsimyksellä? Jos joku tunnustaa ihastuneensa minuun niin saatan ajatella että "oho, vai niinkö", mutta ei se minun elämääni mitenkään vaikuta.

Sinun elämääsi se ei ehkä vaikuta, mutta jonkun toisen elämään voi vaikuttaa. On vaikeaa ennustaa tulevaisuutta ja sitä, miten itse ja läheiset reagoivat. Itsekin luulin, ettei toisen ihastumisesta minuun voi olla minulle mitään haittaa, mutta oikeasti sillä oli monivuotiset ikävät seuraukset sekä työpaikalla että kotona. Koeta nyt vaan käyttää mielikuvitustasi, tämän enempää en avaa.

Puhumattomuus on myrkkyä. Usein ihastumisen kohdekin huomaa asian ja sellainen vilkuilu ym. voi olla vaivaannuttavaa. Siksi joskus voi olla hyväksi ilmapiirille puhua asiat halki. Täytyy kuitenkin lähteä siitä oletuksesta että toinen on sitoutunut parisuhteeseensa. Molemmilla pitää olla myös tilannetajua että asiat saadaan todellakin puhuttua selväksi. Yleensä ihastunut pääsee tunteistaan yli kun tajuaa ettei kannata elätellä toiveita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä eletään vain kerran, joten kaikesta maan ja taivaan välillä pitäisi voida puhua. Ihastuminen on luonnollista.

Tuolla tavalla voi perustella mitä tahansa. Ihastuminen on kyllä yhtä luonnollista kuin korvien kaivaminen, rään syöminen ja vessassa suoritettavat toiminnot, muttei niistäkään tarvitse muille yksityiskohtaisesti avautua.

Ihastuminen on tunne, ja tunteiden pysyvin ominaisuus on, että ne menevät ohi. Pelkästään tunteiden varassa voi toimia, muttei kannata. Jos ihastuksen kohde on varattu,  ihastuksesta kertominen voi aiheuttaa tälle paljon kärsimystä. Sitäkö todella haluat? 

Mitähän kärsimystä se aiheuttaa? Et sinä ole vastuussa toisen tunteista eikä sinun tarvitse sääliä henkilöä joka on sinuun yksipuolisesti ihastunut. Tätä kai tarkoitit kärsimyksellä? Jos joku tunnustaa ihastuneensa minuun niin saatan ajatella että "oho, vai niinkö", mutta ei se minun elämääni mitenkään vaikuta.

Sinun elämääsi se ei ehkä vaikuta, mutta jonkun toisen elämään voi vaikuttaa. On vaikeaa ennustaa tulevaisuutta ja sitä, miten itse ja läheiset reagoivat. Itsekin luulin, ettei toisen ihastumisesta minuun voi olla minulle mitään haittaa, mutta oikeasti sillä oli monivuotiset ikävät seuraukset sekä työpaikalla että kotona. Koeta nyt vaan käyttää mielikuvitustasi, tämän enempää en avaa.

Jos parisuhde on kunnossa, ei pitäisi olla mitään haittaa. Täytyy olla muitakin ongelmia taustalla jos tällainen laukaisee jotain "ikäviä seurauksia". Esim. jos puoliso on sairaalloisen mustasukkainen, silloin se mustasukkaisuus on se varsinainen ongelma. Tai jos sosiaaliset taidot eivät riitä tällaisen asian hoitamiseen fiksusti vika on silloin sosiaalisissa taidoissa.

Kauniille/komeille ihmisille se on ihan normaalia että välillä joku johon itse ei tunne vetoa on ihastunut. Ei siinä mitään ja kyllä sen voi ääneenkin sanoa, kun sen useimmiten kuitenkin vaistoaa. En tosin enää itse ole niin kaunis ;) Asian voi hoitaa sanomalla että "sorry, olet tosi kiva, mutta olen varattu" ja se siitä. Ei ole vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Kerran sen voi sanoa, jos on ihan pakko, mutta jos ei tule vastakaikua, mitään perässäroikkumista ja ruikuttamista ei pidä harrastaa. 

Siis sää puhut iskemistä?

Kun mä ymmärrän että toinen kertoo että se joku on kiva ja on ihastunut häneen, onko tossa siis lähentelyä?

Miksi suomalaiset eivät voi kehua toisiaan?

Riippuu vähän miten kertoo, jos oon vaan "oi kun olisit sinkku niin veisin sut ulos", on ihan söpöä. Mutta jos on joku outo pakkomielle ja odottaa toisen päättävän suhteensa ihastuksen vuoksi on aika teiniä.

No miksei kertois, elämä on liian lyhyt jossitteluun. Ei kukaan voi tulla onnellisen parisuhteen väliin.

Itse pitäisin sitä todella röyhkeänä (vaikka olisin imarreltu), mikäli kyseessä olisi yritys rikkoa suhde. Jokatapauksessa loukkavaa suhteen toista osapuolta kohtaan. En ymmärrä miksi niin saisi tehdä, kaikkea ei voi saada ja se pitää hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyseessä pikkuihastus niin en näe syytä kertoa. Jos taas kyseessä on todella voimakkaat elämää suuremmat tunteet jotka eivät lähde pois millään vaikka välttelee kohdetta ja aikaa kuluu. Ehkä asia on silloin hyväksyttyä käydä läpi.

Kyllä, psykologin kanssa.

Ai että pistetään kaikki suomalaiset psykologin juttusille vain sen takia kun ei me suomalaiset ihmiset keskenään voida puhua? xD Eiköhän niillä psykologeilla ole oikeitakin töitä kädet täynnä.

Itse olen ihastunut varattuun ja olen itse varattu. Antaa ihastuksen näkyä, ei sitä tarvitse erikseen mun mielestäni kertoa. Ei se siinä ympärillä pyörisi jos sitä haittaisi.

Jos hän kertoisi tunteensa mulle, se olisi ihan kivaa.

En näe tuollaiselle tunnustamiselle muuta motiivia kuin a) halu aloittaa suhde ko. varatun ihmisen kanssa tai b) halu keventää sydäntään esim. sen toivossa, että saa pakit ja omat tunteet viilenevät. Joka tapauksessa itsekästä, koska vastuu omasta ihastuksesta siirretään sille ihastuksen kohteelle ja odotetaan hänen reagoivan jollain tavalla. Lisäksi siinä astutaan myös ihastuksen kumppanin tontille. Jos joku kaveri/tuttu tunnustaisi olevansa ihastunut minuun tai aviomieheeni, välini tähän tunnustajaan viilenisivät todennäköisesti lopullisesti. Miten pystyisin suhtautumaan positiivisesti henkilöön, joka toivoo elämäni tärkeimmän ihmissuhteen päättyvän?

Kerroin itse, vuosia vuosia sitten, pitkäaikaiselle työkaverille, pitkäaikaiselle ihastukselle. Olimme molemmat varattuja, naimisissa ja perheellisiä. Kerroin eräissä juhlissa että hän olisi ollut alun perinkin se oikea minulle. Hän vastasi ajatelleensa samoin minusta.

Skoolasimme. Sitten sovimme ettei asiasta enää koskaan puhuta, kumpikaan ei halunnut sotkea asioitaan.

Sopimus on pitänyt jo monta vuotta: asiaan ei ole palattu. Omat tunteeni eivät ole muuttuneet, viimeksi viime yönä näin ihastuksestani unta. En tiedä mitä hän minusta ajattelee, en kysy, mutta melko varmasti tilanne on myös hänen puoleltaan ennallaan. Jos itsevarma mies punastuu ja takeltelee sanoissaan, jos töissä joudumme sattumalta tekemisiin, läikähdyttää se rintaani suurella ilolla.

Siinä kaikki, ja se saa riittää.

Vierailija kirjoitti:

No miksei kertois, elämä on liian lyhyt jossitteluun. Ei kukaan voi tulla onnellisen parisuhteen väliin.

Vähänpä tiedät parisuhteista. On erittäin yleistä esimerkiksi, että kumpi tahansa puoliso luulee omaa ikäkriisiään, vanhemman kuolemasta johtuvaa surua, tyhjän pesän tilannetta tai muuta ihan omaa hankalaa oloaan kumppanin ja parisuhteen syyksi. Siinä ei sitten päälle tarvita paljon, kun ollaan täydessä parisuhdekriisissä. Se päälle tuleva juttu voi ihan hyvin olla vaikka havainto, että omalla kumppanilla olisi vientiä toisaalle, ihan riippumatta siitä, onko kumppani lähdössä kenenkään matkaan tai ei. 

Kertomisilla puututaan aina toisten parisuhteisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksei kertois, elämä on liian lyhyt jossitteluun. Ei kukaan voi tulla onnellisen parisuhteen väliin.

Vähänpä tiedät parisuhteista. On erittäin yleistä esimerkiksi, että kumpi tahansa puoliso luulee omaa ikäkriisiään, vanhemman kuolemasta johtuvaa surua, tyhjän pesän tilannetta tai muuta ihan omaa hankalaa oloaan kumppanin ja parisuhteen syyksi. Siinä ei sitten päälle tarvita paljon, kun ollaan täydessä parisuhdekriisissä. Se päälle tuleva juttu voi ihan hyvin olla vaikka havainto, että omalla kumppanilla olisi vientiä toisaalle, ihan riippumatta siitä, onko kumppani lähdössä kenenkään matkaan tai ei. 

Kertomisilla puututaan aina toisten parisuhteisiin

Myös mun mielestä kertominen on puuttumista ja täten vakava juttu, pitkän harkinnan aihe.

Myös ihastuneella ihmisellä on oikeus kertoa tunteistaan avoimesti. Ne eivät loukkaa tai puutu kenenkään parisuhteeseen. Ainoastaan parisuhteen osapuolet voivat itse tuhota suhteensa.

Pidän sellaista henkilöä hyvin itsekeskeisenä.

Mulle on kerrottu monta kertaa eikä siitä ole koskaan tarvinnut tehdä numeroa. Kiitän avoimuudesta, kerron olevani otettu ja jatkan eteenpäin kuten ennenkin.

Jos jonkun pää ei kestä ihastuksen tunnustamista, ei vika ole kertojassa vaan kuulijassa.

Tottakai voi kertoa, jos teet sen tyylillä! Eli sillein kivasti, kerran tai pari sanoa asiasta. Ihastumiset ja rakastumiset kuuluu elämään. Harva siitä pahastuu, jos kuulee olevansa ihastuttava toisen silmissä.

Asiaan vaikuttanee se, oletteko ns. samalla tasolla. Esimies/alainen-kuviot ja työpaikkaihastukset voi mennä aika hankaliksi, koska tunteiden paljastaminen voi hankaloittaa asioiden hoitamista.

Kannattaa miettiä, millainen ihminen on kyseessä. Jos hän esim. puhuu paljon aviopuolisostaan, voi se viestittää, ettei hän kaipaa muiden ihastumisia. Mutta jos ei puhu ja on vaikkapa usein vakavanoloinen, voi ihastukset vaan piristää mieltä.

Ja kannattaa antaa tilaa perääntymiselle, jos toinen näyttää ahdistuvan.

Ei se kusipäistä ole. Riippuu siitä, miten tämä ihastuksen kohde on itse myös käyttäytynyt eli onko siis antanut "narua" tälle ihastuneelle, onko käyttäytynyt johdattelevasti tms. Jos tämä ihastuksen kohde on siis antanut ikään kuin aihetta ihastua itseensä, ei se kovin yllättävää ole jos joku sitten ihastuu ja kertoo tämän.

Jos taas taustalla pitkä parisuhde ja käytös on neutraalia puoliin ja toisiin voi se sitten taas olla kusipäistä. Kovin tilanneriippuvaista.