Ihastuksen kertominen varatulle henkilölle

Voi kertoa, kun vain muistat, että yksi kerta riittää ja sen jälkeen annat toiselle päätäntävallan. Muuten menee ahdistelun puolelle.

Ihastumisen saa kertoa mutta varattuihin ei kosketa!

Lopettakaa edes ne nykyiset suhteet/avioliitot jos homma meinaa mennä yhtään pidemmälle.

Minut petti vaimoni, joo, kommunikaatio ei toiminut, luuli kuvitelmissaan että minulla on oku toinen vaikka ei todellakaan ollut, meillä oli pelkkää arkea arjen päälle vaan, silloin unohtaa miten tärkeä toinen on, tai miten paljon toista oikeasti rakastaakaan jos järjestää vaan yhteistä aikaa.

Nyt jokainen haavoila paitsi se sinkkumies jonka kanssa vaimolla oli suhde 1kk ajan..

Lapset kärsii eniten, minä kärsin ja vaimoa hävettää käytöksensä, joka hetki kuulemma ajattelee että kunpa voisi kelloja taaksepäin siirtää..

Kerran täällä eletään mutta muistetaan elää se ottamalla huomioon myös toiset, ei vain omat tunteet..

Tämä on kyllä vaikea aihe.

Olen miettinyt, kertoisinko ihastumisestani ja jos kertoisin, ehkä oloni helpottuisi tai se salaperäinen ihastumisen tunne katoaisi. Toisaalta tämä on itsekästä.

Toisaalta taas ihmisten välinen suorapuheisuus ja rehellisyys on kunnioitettavaa, kun kyseessä on asia, joka ei varsinaisesti loukkaa ketään.

... koska en tiedä mikä heidän suhteensa tilanne on, ehkä kertomisella elättelisin kuitenkin pientä toivoa, "jos vaikka ovatkin eroamassa niin..." Tämä ei kyllä ole ehkä kovin fiksua.

Mutta toisaalta jos juuri se salapetäisyys katoaisi hommasta, ehkä ihastuminenkin helpottaisi.

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri kertoi. Se johti monivuotiseen piinaan, kunnes lopulta hän ymmärsi vaihtaa työpaikkaa. Olin ensin tosi hämmästynyt ja otettu. Koska luulin eläväni poikkeuksellisen onnellisessa avioliitossa, kerroin miehelleni, että tämmöinen hassu juttu sattui työpaikan bileissä. Tästä seurasi, että mies pani luukut kiinni, lopetti kaikki hellyydenosoitukset ja ehdotti noin kuukauden kuluttua tästä avioeroa.

Sain vaivoin estettyä miestäni muuttamasta pois kotoa. Suhteemme oli kuitenkin täysin jäissä. Aloin miettiä, että mitä jos työkaverissa sittenkin olisi jotakin taikaa. Meni muutama kuukausi, ja olin häneen jo täysin ihastunut. Lähestyin häntä, mutta hän oli tällä välin jo rakastunut toiseen. 

Jääkausi avioliitossani kesti yli kaksi vuotta. Tänä aikana minä ja työkaveri tarkistelimme vuorotellen noin puolen vuoden välein, oltaisiinko vai ei. Joka kerta toinen sanoi että jos ei sittenkään. Sitten aviomies alkoi unohtaa sen, mikä hänellä nyt sitten olikin (en tosiaan tiedä) ja suhteemme alkoi taas parantua. Työkaverin kanssa panin toimeen täyden radiohiljaisuuden. 

Siltikin oli koko ajan vähän vaikeaa, kunnes työkaveri päätti vaihtaa työpaikkaa.

En suosittele kenellekään avautumista ihastumisista työkaverille. 

Ai ja tämä johtui työkaverista, ei miehesi reaktiosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri kertoi. Se johti monivuotiseen piinaan, kunnes lopulta hän ymmärsi vaihtaa työpaikkaa. Olin ensin tosi hämmästynyt ja otettu. Koska luulin eläväni poikkeuksellisen onnellisessa avioliitossa, kerroin miehelleni, että tämmöinen hassu juttu sattui työpaikan bileissä. Tästä seurasi, että mies pani luukut kiinni, lopetti kaikki hellyydenosoitukset ja ehdotti noin kuukauden kuluttua tästä avioeroa.

Sain vaivoin estettyä miestäni muuttamasta pois kotoa. Suhteemme oli kuitenkin täysin jäissä. Aloin miettiä, että mitä jos työkaverissa sittenkin olisi jotakin taikaa. Meni muutama kuukausi, ja olin häneen jo täysin ihastunut. Lähestyin häntä, mutta hän oli tällä välin jo rakastunut toiseen. 

Jääkausi avioliitossani kesti yli kaksi vuotta. Tänä aikana minä ja työkaveri tarkistelimme vuorotellen noin puolen vuoden välein, oltaisiinko vai ei. Joka kerta toinen sanoi että jos ei sittenkään. Sitten aviomies alkoi unohtaa sen, mikä hänellä nyt sitten olikin (en tosiaan tiedä) ja suhteemme alkoi taas parantua. Työkaverin kanssa panin toimeen täyden radiohiljaisuuden. 

Siltikin oli koko ajan vähän vaikeaa, kunnes työkaveri päätti vaihtaa työpaikkaa.

En suosittele kenellekään avautumista ihastumisista työkaverille. 

Ai ja tämä johtui työkaverista, ei miehesi reaktiosta?

Samaa mieltä, olisit ollut imarreltu ja pitänyt asian omana tietonasi ja asia olisi jäänyt siihen. Miksi kerroit puolisollesi?

Arvostan avointa ja rehellistä kommunikaatiota. Kertoisin itse ja haluaisin kuulla.

Parisuhde tuskin kaatuu kolmansien ihastumisiin, mutta se voi pönkittää kohteen itsetuntoa ja luoda positiivista vipinää suhteeseen. Pikkuriikkinen markkina-arvon mittaus tällaisella täysin viattomalla tavalla ei haittaa. Itsestäänselvyydeksi muuttunut voi jopa saada puolisolta uutta huomiota kilpailuasetelman idean myötä.

Kukaan meistä tuskin kokee olevansa liian ihailtu, ja jokainen haluaa moisesta kuulla. Eihän sen tarvitse johtaa mihinkään. Jos oma puoliso on rakas ja ihastuja ei, niin miksi siitä mitään seuraisikaan. Sen sijaan kaikkien olo kevenee eikä jää mitään kiusaannuksia tai outoja ihmettelyitä kummittelemaan.

En voisi olla onnellisempi että oma tilanteeni on ohi. Tutustuin töissä mieheen ja meistä tuli nopeasti tosi läheisiä. Olimme molemmat silloin varattuja ja huomasin ihastuneeni, mutta aivan liian myöhään. Hänkin oli aivan varmasti ihastunut minuun. Piinaa kesti pari vuotta ja järki oli todellakin lähteä. Onneksi lähdin työpaikasta ennen kuin ehdittiin tehdä asialle mitään! Järjettömyyden pimeimmillä hetkillä melkein kuvittelin, että vaihtamalla paranee. Oikeasti oma mieheni on todella paljon parempi kuin tämä työkaverimies! Katuisin katkerasti jos olisin tuhonnut nykyisen suhteeni.

Jos työkaverimies olisi sopivana hetkenä tehnyt aloitteen, olisin langennut ja tehnyt elämäni pahimman virheen.

Varattu työkaverinainen kertoi minulle ihastumisestaan (olin myös varattu) eikä siinä mitään draamaa ollut sen jälkeen.

Olen myös itse kertonut ihastumisestani varattuna naiselle. Hyvin pystymme edelleen tekemään töitä.

Ei se tunnustaminen sitä tarkoita että olisi edes vaihtoehtona pettäminen, minulle se tarkoittaa lähinnä "pidän sinusta huomattavasti enemmän kuin monesta muusta ja jos tilanne olisi toinen, olisi kiva käydä kahvilla tms. Tämä kuitenkin saattaa selittää käyttäytymistäni seurassasi hieman."

Vierailija kirjoitti:

Varatulle ei kerrota tuollaisia asioita vaan ne pidetään vain omana tietona. Ihastumiselle ei voi mitään, mutta sille voi, mitä tekee.

Entä jos ei tiedä ihastuksen olevan varattu? Pitääkö olettaa, että pakkohan sen on olla varattu?

Minulla ainakin ihastus laimenee heti kun saan siitä kerrottua, vaikka se suhteeseen sitten johtaisikin, ihastuminen vaihtuu silloin muihin tunteisiin.

Entä jos näkee selvästi että tunne onkin molemminpuolinen? Silloin ei kyllä kannata kertoa tai muuten homma lähtee lapasesta.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos näkee selvästi että tunne onkin molemminpuolinen? Silloin ei kyllä kannata kertoa tai muuten homma lähtee lapasesta.

Samaa mieltä. Eikä tehtyä saa tekemättömäksi vaikka kuinka kaduttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ehkä siitä, miten suuri/pitkäkestoinen ihastus on. Mutta tunteet ovat niin mieletön asia, että jos johonkin henkilöön tuntee voimalla niin miksi sitä ei kertoisi.

Niin kuin sanottu, en usko että kukaan pahastuisi kuultuaan toisen tunteista, vaikka varattu olisikin. Se ei ehkä johda mihinkään, mutta voi tehdä toisen ihmisen erittäin onnelliseksi.

Vaikka siksi sitä ei kertoisi, että kunnioittaa toisten parisuhdetta ja kunnioittaa vähän itseäänkin. Varsinkaan, jos ei ole mitään viitteitä siitä, että varattu osapuoli on myös kiinnostunut, niin tälle tunteidensa paljastaminen on lähinnä kiusallista, ärsyttävää ja vähän huvittavaakin (näin ainakin varattuna ihmisenä tuntisin). En usko hetkeäkään, että kertomisen motiivina on kellään vain rehellisyyden ja avoimuuden tarve, kyllä sitä elätellään toivoa, että siitä jotain voisi kehittyä. Jos ja kun ihminen on hyvässä parisuhteessa, hänen onnellisuuttaan ei lisää mitenkään tai häntä imartele jonkun ulkopuolisen ihastus.

Kerroin varattuna varatulle.

Ei helpottanut, koska oli silminnähden iloinen tästä tiedosta eikä sanonut "olet hyvä ystävä" tai "olen imarreltu, mutta...".

Haluaa keskustella asiasta vielä uudestaan eikä ole millään tavalla ottanut etäisyyttä. Mutta ei myöskään ole tehnyt mitään aloitteen tapaista.

Pahempi tilanne vaan.

Varattuna haluaisin kuulla toisen ihastuksesta minuun vain, jos se olisi viimeinen kerta kun näemme. Eli jos jompi kumpi on esim. muuttamassa pois tai vaihtamassa työpaikkaa, olisi ihan ilahduttavaa ja imarreltavaa kuulla, että henkilö oli/on ihastunut minuun. Silloin minulle jäisi vain hyvä mieli ilman jälkiseuraamuksia.

Mutta varattuna en haluaisi kuulla ihastustunnustuksia sellaiselta, jonka kanssa joudun väistämättä olemaan vielä tekemisissä. Sitten alkaisin todennäköisesti itsekin miettiä häntä, katsella häntä uudessa valossa ja välillä leikitellä ajatuksella, millaista hänen kanssaan olisi. Heikkoina hetkinä alkaisin ehkä pyöritellä mielessä, että kun kerran tuo ovi on auki, pitäisikö sitä saman tien kokeilla. Tilaisuus tekee varkaan, ja toivon ettei minulle tarjota tuollaista tilaisuutta.

Mutta pahinta ehkä olisi sellainen tilanne, että olen varattuna itsekin ihastunut ja sitten juuri se ihastukseni kohde tunnustaa ihastuksensa minulle. Silloin kynnys pettää menisi oikeasti vaarallisen pieneksi, koska tietäisin että se ovi on auki JA haluan sinne mennä. Tiedän, etten ole täydellisen itsehillinnän ihminen, joten pysyäkseni uskollisena en näkisi muita vaihtoehtoja kuin alkaa vältellä sitä ihastuksen kohdetta. Tilanteesta riippuen se voisi vaikeuttaa elämääni aika paljonkin.

Joten, minun suositukseni on, että älkää tunnustako ihastuksianne varatuille, jos heidän on vielä sen jälkeen pakko olla kanssanne tekemisissä.

Vapaa saa kertoa muille mitä haluaa, mutta jos varattu tunnustaa tunteitaan jollekin, niin se on kyllä epäkunnioittavaa omaa puolisoa kohtaan.

Itse olen sitä mieltä, että vähiten harmia on kun pysyy hiljaa, jos se vain mitenkään on mahdollista.

Riippuu siitä, miksi kertoo. Jos olettaa ilman muuta olevansa niin hurmaava, että jopa varattu henkilö on kiinnostunut, niin onhan se säälittävää.

Asiat eivät ole mustavalkoisia ja en osaa olla kategorisesti jotain mieltä kaikista, jotka on jollain tavalla joskus ilmaisseet ihastuksensa varatulle.

Lähtökohtaisesti pidän sitä typeränä ja itsekkäänä, kenties draamanhakuisena ja lapsellisena (tai lähinnä kuuluu teiniaikaan tuollainen). Mut sit toisaalta on varmaan joku tilanne ollut joskus, jossa tuosta on seurannut jotain hyvää. Ehkä. En halua liian vahvasti tuomita, mut vähän silti.

Vierailija kirjoitti:

Vapaa saa kertoa muille mitä haluaa, mutta jos varattu tunnustaa tunteitaan jollekin, niin se on kyllä epäkunnioittavaa omaa puolisoa kohtaan.
Itse olen sitä mieltä, että vähiten harmia on kun pysyy hiljaa, jos se vain mitenkään on mahdollista.

Ei vapaakaan saa siinä mielessä kertoa mitä vaan kelle vaan milloin vaan, että olisi vapautettu kaikesta moraalisesta vastuusta. Jos vaikka tietää aiheuttavansa ongelmaa, vaivaantuneisuutta, jotain draamaa tai työyhteisöön jännitettä niin ei sitä voi ohittaa vain sillä että "olen sinkku, ei minun tarvitse mistään välittää". Joskus se ongelma (se että on ihastunut ja tuntuu hankalalta) on ihan vaan oma ongelma, eikä sitä tartte muille levitellä.

Mut miettikääpä miten monta elokuvaa on tehty just tästä. Annetaan ymmärtää että se varatun haikailu on just oikein ja sen kumppani on yleensä joku karsea sika, joka myös pettää ja ties mitä :D Lopulta kun tunteet paljastaa niin siitä aukeaa elämää suurempi rakkaus. Näitä elokuvia on miljoona ja joka ikisessä sarjassa on ainakin tusina tätä samaa juonikuviota!

Ei mikään ihme, että niin moni elelee onnettomissa liitoissa.

Itse olen kahdesti kertonut varatulle. Toinen johti nykyiseen, pitkään ja onnelliseen liittoon. Toinen johti siihen, että heräsin päiväunesta: se ei ollutkaan molemminpuolista. Kohde otti tunnustuksen kuitenkin hyvin ja ystäviä ollaan edelleen. Eikä ole mitään sellaisia tunteita enää, ne oli fantasiaa hankalassa elämäntilanteessa.

Kannattaa kertoa, jos ei halua elää valheessa. Jos jonkun suhde kaatuu tuohon, on siinä jo lähtökohtaisesti jotain vikana. Jos joku mieheeni rakastuu ja kertoo sen hänelle, mitä sitten? Ei se meitä liikuta. Ja jos liikuttaa, niin on tarkoitettu.