En kestä enää rahattomuutta ja työttömyyttä

Huolestuttavan monella on joko tai asenne päällä elämän suhteen. Ei voida muuttaa opintolinjaa johon haetaan vaan on valittu joku tietty ala, jone väkisin yritetään päästä. Sama juttu työpaikoissa. Ei olla valmiita tekemään mitä tahansa palkkatyötä vaan tähdätään johonkin tiettyyn tehtävään ,joka itseä kiinnostaa ja tuntuu mukavalta. Sitten kun ei saada jokaista omaa toivetta toteutettua niin masennutaan ja mennään lääkäriin valittamaan kun elämä on niin hankalaa.

Ottakaa elämäänne vähän erilainen asenne ja uskaltakaa kokeilla erilaisia asioita. Kokeilkaa hakea jollekin aivan eri opintolinjalle ja hakekaa kaikkea työtä mitä vaan tarjolla on. Saatatte yllättyä positiivisesti ja löytää uusia kiinnostavia polkuja elämäänne.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on vielä aikaa ja mahdollisuuksia. Itse olen työtön ja kouluttamaton nelikymppinen. Mietipä voiko tässä tilanteessa olla mitään positiivista tulevaisuudessa.

Sen voin sanoa, että tee päätöksiä, kokeiluja ja yrityksiä. Mitä tahansa paitsi älä päästä itseäsi jämähtämään. Tämä minun tilanteeni on yhtä helvettiä ja joka päivä kiroan olemassaoloani.

Otapas sinäkin itseäsi niskasta kiinni =)

Minä opiskelen 43 vuotiaana ja otin nolla sopparin hoiva laitoksesta,että olisi edes jotain.Töitä onkin ollut ihan mukavasti,mutta realistisesti en usko saavani enää vakipaikkaa vaan en lannistu teen sitten mitä annetaan.

Itse sisuunnuin,kun ajattelin että työ ikää on vielä yli 20 vuotta jäljellä ja en jaksa venyttää penniä joka himskatin päivä loppu elämäni ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on vielä aikaa ja mahdollisuuksia. Itse olen työtön ja kouluttamaton nelikymppinen. Mietipä voiko tässä tilanteessa olla mitään positiivista tulevaisuudessa.

Sen voin sanoa, että tee päätöksiä, kokeiluja ja yrityksiä. Mitä tahansa paitsi älä päästä itseäsi jämähtämään. Tämä minun tilanteeni on yhtä helvettiä ja joka päivä kiroan olemassaoloani.

Otapas sinäkin itseäsi niskasta kiinni =)

Minä opiskelen 43 vuotiaana ja otin nolla sopparin hoiva laitoksesta,että olisi edes jotain.Töitä onkin ollut ihan mukavasti,mutta realistisesti en usko saavani enää vakipaikkaa vaan en lannistu teen sitten mitä annetaan.

Itse sisuunnuin,kun ajattelin että työ ikää on vielä yli 20 vuotta jäljellä ja en jaksa venyttää penniä joka himskatin päivä loppu elämäni ajan.

Kokeilin jo. En pääse yhteenkään hakemaani koulutusohjelmaan, oppisopimuksiin ei haluta näin vanhoja ja avoimen puolen kurssit ovat täyttä hepreaa. Olisi siis pitänyt lisätä,että olen tyhmä kaiken lisäksi. Se pienikin määrä tietoa, jonka kykeni nuorempana omaksumaan, menee näin vanhempana täysin ohi.

Elämässä oon luopunut lapsihaaveesta ja av(i)oliitosta pienten tulojeni vuoksi. Olen tehnyt eri duuneja ja kokenut varmaan kaikki kannustinloukut. Kai silloin saa pyrkiä edes haluamalleen alalle, eikä sokkona sohia minne sattuu. On niin helppo sanoa mustavalkoisesti, että alentakaa rimaa, jos ei heti pääse opiskelemaan. Olen toki kade niille, joilla tärppää heti, mutta unelmia ja tavoitteita saa ja pitää olla, että elämä pysyy mielekkäänä.

Piä ap haaveesta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on vielä aikaa ja mahdollisuuksia. Itse olen työtön ja kouluttamaton nelikymppinen. Mietipä voiko tässä tilanteessa olla mitään positiivista tulevaisuudessa.

Sen voin sanoa, että tee päätöksiä, kokeiluja ja yrityksiä. Mitä tahansa paitsi älä päästä itseäsi jämähtämään. Tämä minun tilanteeni on yhtä helvettiä ja joka päivä kiroan olemassaoloani.

Miksi et kiroamisen sijaan hae opiskelemaan? Kyllä vajaa viisikymppinenkin työllistyy kun on oikea koulutus ja asenne kunnossa. Tekemättä mitään, ei saavuta mitään.

Heh. Vajaa viisikymppinen ei ikävä kyllä tule enää jatkossa työllistymään kuin korkeintaan yrittäjänä. Olen itse 40 enkä pidä realistisena sitä että lähtisin enää opiskelemaan edes pariksi vuodeksi, koska 42-vuotiaskin on alinta kastia nykyisin kaikkien niiden vastavalmistuneiden pari-kolmekymppisten kanssa "kilpaillessa". Heh.

Näin minäkin asennoiduin vielä pari viikkoa sitten, 50v ja olin varma että eläkeikään saakka olen työttömänä. Kunnes puhelin soi ja kysyttiin kiinnostaisko työt. Ihmeitä todellakin tapahtuu. Aluksi sovittiin 30h/vk mutta jo viikon jälkeen tunteja annetaan lisää. Eli kyllä me viiskymppisetkin opitaan uusia asioita ja työnantajat tykkää. Paikan löytäminen vain vie joskus aikaa. Itselläni meni 3,5v .

En kestä minäkään. Mitään ei voi tehdä kun melkein kaikki maksaa. :/

Mä taas nautin työttömydestä.Se on syntini ja paheeni.

Mulla ei ole juurikaan muita paheita, ei rikosrekisteriä eikä huumekokeiluja.

Nyt tällä hetkellä olen töissä ja odotan kovasti kun kohta elokuussa loppuu työt ja pääsen ansiosidonnaiselle.Aion olla taas vuoden poissa työelämästä ja nautin.Teen tätä jatkuvasti, esim. vuonna 2015 en ollut päivääkään töissä ja kyllä nautin.Olen yleensä noin 5kk vuodessa töissä ja joskus vuodenkin poissa.Säästöjä on ja teen osa-aikaisesti vähän duunia sen muutaman kuukauden jotta ansiosidonnaiset juoksee jatkossakin.

Mulla on korkeakoulututkinto,alan työtä en saa. Olen nelikymppinen ja ollut aika kauan työelämässä, 2000-luvulla ihan päätoimisestikin paskahommia ja erittäin vankka kokemus hyvästä asiakaspalvelusta.Kukaan ei varmaan uskois minusta päällepäin että todellinen mielipiteeni työelämästä on nykyään pelkkää skeidaa.Hymyilen aina ja olen aina ystävällinen epämiellyttävillekin ihmisille.Kärsinyt oon.

Rehellisesti sanoen en nauti työelämästä enkä ole koskaan nauttinutkaan.Liikaa paskatöitä ja uhrautumisia takana.

Työttömänä oleminen on lomailua ja todella ihanaa.En enää ikinä palaa ruuhkavuosiin ja päätoimisiin työsuhteisiin, antaa nuorempien, sosiaalisuutta kaipaavien ja urapyrkyreiden mennä.

Sitäpaitsi työttömänä ollessa urheioen ja nautin elämästä lähes täysin raittiina enkä polta.Työhön palattuani alan aina polttamaan tupakkaa ketjussa, alkoholinkäyttö lisääntyy enkä jaksa urheilla ja käydä salilla.

Mulle ei sovi urheilu JA työelämä yhdessä,en jaksa.Se on joko-tai ja valitsen mieluummin urheilun, pitkät aamunukkumiset ja terveellisen elämän kuin stressaavan työn. Enää kuukausi niin seuraavan vuoden voi huilailla....

Toivon sydämestäni ettei ylläpito poista kirjoitustani,tämä on totta eikä mikään provo.

Nyt lääkäriin, kuulostaa masennusoireilta. Lääkkeet auttaa, parantavat myös keskittymiskykyä niin jaksat taas hakea opiskelemaan. Lisäksi terapiaa jos taustalla on lapsuuden traumoja. Sinulla on oikeus myös nauttia elämästä :).

Nro 28, olen kanssasi samoissa fiiliksissä. Olen myös nelikymppinen, korkeasti koulutettu, alakohtaista työtä en ikinä saanut, paskatöitä vuositolkulla, nyt osa-aikaisena vain onneksi. Työttömyys olisi suunnaton helpotus, mutta tästä nykyisestä osa-aikatyöstä en onnistu pääsemään irti ilman karenssia, joten jatkan ja koitan löytää hetkellisen kokoaikatyön, jonka jälkeen voisin olla taas hetken ansiosidonnaisella. Eikä hävetä yhtään, en paskan vertaa välitä mitä muut tästä ajattelevat. tää on mun elämäni.

Enemmän sinua v*tuttaisi jos olisi pari korkeakoulututkintoa ja silti työttömänä. Nyt voit syyttää kouluttamattomuutta mutta mitä syyttäisit jos olisit koulutettu?

Mitä enemmän teet niin sitä vähemmän muiden syyttelylle jää tilaa ja joudut katsomaan peiliin (kuten minä) joka puolestaan voi olla mielenterveydelle huono suunta

koulutus on yliarvostettua (eikä se nykyään takaa mitään)

Tunnen samoin kuin ap, vaikka itse olenkin opiskelija. Silti tämäkin kesä on romuttanut itsetuntoni täydellisesti, kun kerta toisensa jälkeen olen saanut kuulla, miten en kelpaa mihinkään kesätyöhön. Miten hitossa tulen koskaan saamaan lähes nollakokemuksella oman alan töitä, kun en kelpaa edes siivoamaan vessoja?

Ja pahinta on tämä kotona rahattomana homehtuminen. Jotenkin näiden tulevaisuuteenkin liittyvien pelkojenkin kanssa olisi helpompi olla, jos voisi edes nyt keskittyä tarttumaan hetkeen ja nauttimaan nuoruudesta.

Uutisten mukaan olet parhaassa iässä, joten iloaelämään. Varo kuitenkinaitolehden eksiä, koskasilloinvoi tulla pataan. Ei vaan nyt kirjoitat tavoitteita paperille, jaat niiden saavuttamisen osiinjaalattoteuttaa niitä osia.

Kaffepulla kirjoitti:

Toimettomuus ei ole kenellekään hyväksi. Toimeton ihminen tuntee itsensä turhaksi, loiseksi, ja tavallaan myös on sitä. Työtöntä ei arvosteta, eikä hän arvosta itseään. Se, että tekee jotain hyödyllistä (työ, opiskelu) nostaa omanarvontuntoa. Nyt sinulla on liikaa aikaa miettiä omaa surkeuttasi. 

Eli sun pitäisi nyt ihan tosissaan miettiä, mihin voisit työllistyä, tai mihin voisit mennä opiskelemaan. Esim. monissa ammattikouluissa on melko matalalla rima, niihin pääsee vaikka peruskoulun arvosanat eivät ole hääppöset. Ihan varmasti sinullekin löytyy joku ala, jota pääset opiskelemaan. Kysele vaikka ammattikouluista peruutuspaikkoja, tai pyri syksyllä kouluihin, joissa alkaa opinnot vuoden alusta. Ei kannata odottaa seuraavaan kevääseen, vaan toimia sitä ennen. Tuo kierre on saatava katki.

Jokainen nuori tarvitsee ammatin, myös sinä. Hanki sellainen. Jos sinulla on joku unelma-ala, jota et ole päässyt nyt opiskelemaan, laita ne haaveet jäihin toistaiseksi ja palaa siihen asiaan sitten, kun sulla on ammatti ja parempi tilanne. Mutta nyt sun täytyy ihan oikeasti miettiä toimeentulosi kuntoon. Eli joku realistinen tavoite.

Aika epäinhimillistävä ja mustavalkoinen sävy oli tuossa viestissä.

Tuo itsensä määritteleminen työn kautta on haitallista nykymaailmassa, jossa töitä ei riitä kaikille ja sielua syövän työn tavoittelu imagosyistä ei muutenkaan ole välttämättä kaikille itseisarvo, vaan jotkut ihmiset voivat olla olemassa sen takia, että muut jaksaisivat käydä omissa töissään. Toivon mukaan tulevaisuudessa tätä ajattelua kauhistellaan kuten 1800-luvun lapsityövoimaa, kun koneet jättävät ihmisille vapaa-aikaa huomattavasti enemmän

Työelämän ulkopuolella on myös paljon sairaita nuoria ihmisiä, jotka oman aikansa tavoittelivat sielua syövää työtä, mutta saivat sitten eläkkeen, jonka rauhassa voivat rakentaa omannäköistä tulevaisuutta ja mahdollisesti työllistyä tulevaisuudessa.  Tässäkin 8-4 suuren osan valveillaoloajasta vievä palkkatyö on vain yksi mahdollisuus; mielekästä tekemistä voi löytyä myös järjestömaailmasta.

Itse tein työttömyysaikana vapaaehtoistöitä. Ne poikivat lopulta mulle työpaikankin. Mutta sai ennenkaikkea sen fiiliksen, että teen jotain hyödyllistä ja merkittävää vaikken sillä itseäni elätä.

Vierailija kirjoitti:

Itse tein työttömyysaikana vapaaehtoistöitä. Ne poikivat lopulta mulle työpaikankin. Mutta sai ennenkaikkea sen fiiliksen, että teen jotain hyödyllistä ja merkittävää vaikken sillä itseäni elätä.

Jos Suomen tulevaisuus olisi kiinni siitä onko Pinja/Matti 22v täysipäiväisissä palkkatöissä, varmaan ne valtion asiantuntijat olisivat niitä töitä hänelle osoittaneet. Ainakin minusta on hyvä ajatella näin; ei kannata piiskata itseään tuollaisilla asioilla, joihin ei loppujen lopuksi voi vaikuttaa kuin vähän ja joiden syvällisempi miettiminen ja järjestäminen ei saisi olla kuin osittain omalla vastuulla.

Työttömyysaikanani ymmärsin miten vähän työllä on itselleni merkitystä. Kaikki tärkeä on työelämän ulkopuolella ja työni oli ennen sellaista työajaltaan että millekään muulle elämälle ei jäänyt aikaa. Miksi teen jotakin työtä surkealla palkalla, joka hädin tuskin elättää ja joka rikastuttaa vain johtajia mutta ei minua.

Ei se työssäkään olo aina ole mitään herkkua. Välillä oikeastaan jopa toivoisin, että olisin työttömänä, niin pääsisi edes hetken olemaan joutilaana ja antamaan aikaa itselleni sen sijaan, että tekisin niska limassa surkuduunia k*rpäotsapomolleni kituuttaen minimipalkalla. Kaiken lisäksi olet vielä todella nuori (22 v.) ja monet ovet ovat sinulle vielä auki, joten sinulla ei ole siinä mielessä lannistumisen aihetta. Kokeile asioita, tunnustele mikä sopisi sinulle ja löydä jokin intohimosi. Sitä se nuoruus on -- itsensä löytämistä, etsimistä ja hyväksymistä asteittain. Älä rankaise tai tiuski itseäsi siitä, äläkä kuuntele muiden lannistavia kommentteja. Yritä järjestää asiat elämässäsi niin, että sinun olisi hyvä ja levollinen olla. Raha ei merkitse kaikkea, eikä sinun todellakaan kannata vertailla itseäsi muihin ihmisiin ja kuinka heillä on töitä ja menee hyvin. Se voi olla vain kulissia, mutta mistäpä minä sen tiedän. Olet riittävä juuri sellaisena, kuin olet. Asiat järjestyvät kyllä, jos vain niin todella tahdot! 

Mitapa jos kokka kohti ulkomaita? Paasisit heti opiskelemaan ja todennakoisesti myos toihin jos kielitaito vaan natsaa. Suomi on uppoava laiva, mutta Lansi-Euroopassa ollaan ja laman pahimman taitteen yli. Taalla ei toiden saaminen ole mitaan rakettitiedetta, eika nuoria makuuteta kotona keinotekoisilla paasykoetulpilla. Taman lisaksi elaminen on halvempaa useimmissa Euroopan maissa Suomeen verrattuna. Itse lahdin heti lukion jalkeen eika ole paivaakaan kaduttanut.

Kaantopuolena tarvitset tosin rahat lentolippuun, passiin, asunnon/solun takuuvuokraan ja muutaman kuukauden oleskeluun ilman toita, seka rohkeutta repaista irti. Oppilaitosten hautkin ovat jo sulkeutuneet talta vuodelta. Jos saat jonkin verran tuohta sukanvarteen, niin ensi vuonna voit jo lahtea!

Ehh niin voit vaan kuvitella kuinka paskalta tuntuu olla työtön AMK-koulutuksen jälkeen. Sulla kuitenkin on vielä toivoa, mutta jos tilanne on tää niin voi vaan luovuttaa

Hommaa töitä niin saat rahaa. Sillä konstilla ratkaiset kummankin ongelman.

Ps. Niin me muutkin tehdään.