Mitä jos erityisherkkyydessä onkin kyse ihan vaan ahdistusherkkyydestä?

Niin kyllä tämä erityisherkkyys on jotenkin naamioitu tai markkinoitu sellaiseksi että on suorastaan tavoiteltavaa olla sellainen, vaikka kyse saattaa olla keksitystä ilmiöstä. Eli että juuri jo olemassa olevat diagnoosit kuten tuo sensorisen integraation häiriö selittää oireet mutta jostain syystä kukaan ei paljoa huutele jos sellaisen diagnoosin omaa. Tai sitten ahdistuneisuushäiriöstä tai molempien yhdistelmästä. Ja toiset ovat vain herkempiä tunne-elämältään mutta eipä sitäkään mainosteta samoin. En minä kadehdi yhtään sellaista että joku hius iholla aiheuttaa slaagin tai että ravintolassa pitää olla vastamelukuulokkeet päässä, itse olen ihan vain perinteisen ahdistunut ja sekin riittää. Joten joltain markkinointitempulta tämä jotenkin enemmän vaikuttaa eli oireet on todellisia mutta niille on jo nimet, vähemmän glamöröösit ja hävetymmät vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on huomattavissa sellaista ihan lapsellista kateutta ja jotain naurettavaa "epistä mäkin haluun olla jotakin erikoista" alemmuuden tunnetta, joissakin ihmisissä.

Itse koen tämän oman "kutsu ihan miksi haluat ominaisuuteni" siten, että minulla on vain tehottomattomampi suodatin/blockeri jonka tarkoitus on estää aivan kaiken mahollisen informaation ja ärsyketulvan läpitunkeutuminen aivojeni prosessoitavaksi.

Harva ymmärtää, kuinka järjettömän paljon on joka nanosekunti saatavilla informaatiota, koska on sellainen suojaus olemassa, ettei aivot kaikkea huomioi. On ääniä, tuntoaistimuksia, värejä, liikettä, kehon aistimuksia, hajuja, makuja, ajatuksia menneisyydestä, ennakointia, tunteita; kaikkea ei aivot vaan noteeraa.

Ihminen on esim. kykeneväinen näkemään oman nenänsä koko ajan, mutta suojaus estää sen, koska se häiritsisi liikaa.

On sanottu, että jos ihmisen aivot käsittelisivät ihan kaiken tiedon/ärsyketulvan/ympäristön niin aivot ylikuumenisivat ja räjähtäisivät sekunnissa. Siksi on suojaus, ettei kaikkea huomaa.

Toisilla on vähän huonompi se suojaus. Sori siitä niin vatun paljon kaikille kateellisille.

Sinulla ei ole mitään keinoa tietää, miten minä aistin asioita, joten sinulla ei ole mitään oikeutta verrata tuntemuksiasi muiden tuntemuksiin. Voit kertoa, miten itse voit ja mistä itse kärsit, mutta et voi sanoa, onko tunteesi voimakkaammat tai heikommat kuin muilla. Kaikki eivät käsittele tunteitaan ja tuntemuksiaan samalla tavalla, mutta ei se tarkoita, ettei niitä olisi.

Minä olen tuo joka kertoi omasta äidistään ja sinä kuulostat vähän samalle kuin se jolle vastasin (ehkä oletkin). Minun äitini ei kyennyt vastaamaan minun tarpeisiini, koska ei ymmärtänyt minua, ja minä jäin täysin yksin tunteitteni ja kokemusteni kanssa. Minä seison sen takana että termejä pitää olla jos joku ei luontaisesti pysty vastamaan esimerkiksi oman lapsensa tarpeisiin tai ymmärrä (kun tietää minkälainen on erityisherkkä-lapsi tai mitä hyvänsä niin tietää mistä tietty käytös johtuu jne. samoin introverttius jne.). Enkä minä myöskään halua että kukaan toinen lapsi saa kokea sitä samaa yksinäisyyttä, häpeää ja epänormaaliuden tunnetta jonka olen joutunut käymään lävitse ja jonka kanssa kamppailen yhä.

Mielenkiintoista olisi tietää kuinka moni EI ole erityisherkkä tuon testin perusteella? Kysymykset on tehty niin että suuri osa olisi testin perusteella erityisherkkä.

Itsekin lankesin tuohon Aronin testiin ja ostin jopa hänen kirjansa jonka lukemisen lopetin siinä vaiheessa kun siinä sanottiin erityisherkkien olevan parempia kuskeja kuin "normit" sillä heidän sensorinsa toimivat vahvemmin. Anteeksi mitä? Juuri tällaisen potaskan ansiosta diagnoosit erityisherkkyydestä ärsyttävät koska siinä nostetaan ihmisiä jollekin ihme jalustalle. Erityisherkät ovat parempia ihmisiä koska aistivat muiden tunteet, ovat empaattisempia, kokevat kaiken syvemmin yms. muuta täysin harhaista väitettä mitä ei pystytä millään perustelemaan. Sitten nämä diagnoosin saaneet postaavat facebookiin näitä pohdintoja ja ovat jumalasta seuraavia huippuempaattisia superkuskeja.

Erityisherkkyys on useissa neurologisissa tutkimuksissa (esim. tt-kuvissa) todettu juttu, missä ihminen prosessoi aistien tuomia ärsykkeitä keskimääräistä perusteellisemmin, mikä näkyy voimakkaana reagointina ympäristöön, omiin ja toisen tunteisiin. Kyse ei ole ahdistusherkkyydestä, sillä erityisherkkä kokee myös pienet positiiviset vivahteet ja tapahtumat voimakkaasti.

Asiaa on aikoinaan tutkinut jo psykologi Carl Jung mutta hän kutsui sitä nimellä "innate sensitivity".

Ilmiö on mielenkiintoinen ja olisi hyvä että sitä tutkittaisiin enemmän ja ilman mitään agendaa (osoittaa se huuhaaksi tai glorifioida se). Jotenkin se varmasti liittyy tuohon sensorisen integraation häiriöön, mutta ei kuitenkaan ole yksi yhteen. Ennen kaikkea toivoisi enemmän suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan, varsinkin lasten ollessa kyseessä. Ymmärrän että ihmisiä ärsyttää, kun joku haluaa julistaa olevansa "erityinen". Oma kokemukseni on, että ne oikeasti "erityisherkät" eivät yleensä julista asiasta facebookissa :DD

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista olisi tietää kuinka moni EI ole erityisherkkä tuon testin perusteella? Kysymykset on tehty niin että suuri osa olisi testin perusteella erityisherkkä.

Itsekin lankesin tuohon Aronin testiin ja ostin jopa hänen kirjansa jonka lukemisen lopetin siinä vaiheessa kun siinä sanottiin erityisherkkien olevan parempia kuskeja kuin "normit" sillä heidän sensorinsa toimivat vahvemmin. Anteeksi mitä? Juuri tällaisen potaskan ansiosta diagnoosit erityisherkkyydestä ärsyttävät koska siinä nostetaan ihmisiä jollekin ihme jalustalle. Erityisherkät ovat parempia ihmisiä koska aistivat muiden tunteet, ovat empaattisempia, kokevat kaiken syvemmin yms. muuta täysin harhaista väitettä mitä ei pystytä millään perustelemaan. Sitten nämä diagnoosin saaneet postaavat facebookiin näitä pohdintoja ja ovat jumalasta seuraavia huippuempaattisia superkuskeja.

Samaa mieltä olen siinä, että se testi on aivan liian ympäripyöreä ja että itsekorostukseen taipuvaiset ihmiset ovat ottaneet ilmiön keppihevosekseen. Mutta kyseessä ei ole mikään diagnosoitava sairaus. Aronin mukaan kyseessä on ominaisuus, kuten esim vasenkätisyys. Vaikka Aronin kirja on populääriin tyyliin kirjoitettu (kuten amerikkalaiset tietokirjat hyvin usein on), on siellä kuitenkin se totuuden jyvä. Jokainen jolla lähipiirissään on tällainen erityisherkkä ihminen, tunnistaa kyllä kirjan kuvaamat erityisherkkien piirteet.

Tosin ei testistä, vaan siitä tyyppien kuvailusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on huomattavissa sellaista ihan lapsellista kateutta ja jotain naurettavaa "epistä mäkin haluun olla jotakin erikoista" alemmuuden tunnetta, joissakin ihmisissä.

Itse koen tämän oman "kutsu ihan miksi haluat ominaisuuteni" siten, että minulla on vain tehottomattomampi suodatin/blockeri jonka tarkoitus on estää aivan kaiken mahollisen informaation ja ärsyketulvan läpitunkeutuminen aivojeni prosessoitavaksi.

Harva ymmärtää, kuinka järjettömän paljon on joka nanosekunti saatavilla informaatiota, koska on sellainen suojaus olemassa, ettei aivot kaikkea huomioi. On ääniä, tuntoaistimuksia, värejä, liikettä, kehon aistimuksia, hajuja, makuja, ajatuksia menneisyydestä, ennakointia, tunteita; kaikkea ei aivot vaan noteeraa.

Ihminen on esim. kykeneväinen näkemään oman nenänsä koko ajan, mutta suojaus estää sen, koska se häiritsisi liikaa.

On sanottu, että jos ihmisen aivot käsittelisivät ihan kaiken tiedon/ärsyketulvan/ympäristön niin aivot ylikuumenisivat ja räjähtäisivät sekunnissa. Siksi on suojaus, ettei kaikkea huomaa.

Toisilla on vähän huonompi se suojaus. Sori siitä niin vatun paljon kaikille kateellisille.

Sinulla ei ole mitään keinoa tietää, miten minä aistin asioita, joten sinulla ei ole mitään oikeutta verrata tuntemuksiasi muiden tuntemuksiin. Voit kertoa, miten itse voit ja mistä itse kärsit, mutta et voi sanoa, onko tunteesi voimakkaammat tai heikommat kuin muilla. Kaikki eivät käsittele tunteitaan ja tuntemuksiaan samalla tavalla, mutta ei se tarkoita, ettei niitä olisi.

Minä olen tuo joka kertoi omasta äidistään ja sinä kuulostat vähän samalle kuin se jolle vastasin (ehkä oletkin). Minun äitini ei kyennyt vastaamaan minun tarpeisiini, koska ei ymmärtänyt minua, ja minä jäin täysin yksin tunteitteni ja kokemusteni kanssa. Minä seison sen takana että termejä pitää olla jos joku ei luontaisesti pysty vastamaan esimerkiksi oman lapsensa tarpeisiin tai ymmärrä (kun tietää minkälainen on erityisherkkä-lapsi tai mitä hyvänsä niin tietää mistä tietty käytös johtuu jne. samoin introverttius jne.). Enkä minä myöskään halua että kukaan toinen lapsi saa kokea sitä samaa yksinäisyyttä, häpeää ja epänormaaliuden tunnetta jonka olen joutunut käymään lävitse ja jonka kanssa kamppailen yhä.

Sinun tunne-elämäsi vaikuttaa minusta normaalilta, ja myös äitisi vaikuttaa ihan normaalilta oman aikakautensa tulokselta. Minulla on ihan sama kokemus. Isäni sotaorpona ei osannut ilmaista tunteita lainkaan, ja minä taas olen joutunut kovemman kautta sitten opettelemaan tunteitteni käsittelyä, koska itselläni sitten heilahtelee tunteet voimakkaasti laidasta laitaan. Olen ymmärtänyt, että aika yleinen sukupolveni kokemus.

Moni on täällä kuvaillut aistiyliherkkyyttä, joka on sentään ihan oikea asia. Kannattaa perehtyä.

Tuo Aron on ihan höpöhöpöakka, kannattaa katsoa sen dokumentti. Alkoi "tutkimaan" erityisherkkyyttä, koska totesi itse olevansa sellainen... Hohhoijaa. On suunnilleen aistejakin enemmän kuin "teillä muilla"...

Sekin kertoo jo  jotain, että erityisherkkyys EI ole diagnoosi.

Tämä oli hyvä kirjoitus, suosittelen kaikkia lukemaan: https://markusjansson.blogspot.fi/2015/02/erityisherkat-hsp-huuhaata-se…

"Suurinosa "erityisherkiksi" tai HSP:ksi itseään pitävistä ei ole todellisuudessa millään muotoa poikkeavia ihmisiä, vaan ihan tavallisia peruspulliaisia, jotka vain haluavat uskoa olevansa jotain erikoista ja hienoa. Mikäpä sen mukavampaa kuin saada pitää itseään "erityisen herkkänä ihmisenä", sehän alkaa olla muodissakin kun mediaa katsoo, siellä tästä jutusta toitotetaan jatkuvasti! Pelkästään jäsenmäärä näissä ryhmissä kertoo karua kieltään tästä faktasta.

Mitään "erityisherkkyyttä" tai HSP:tä ei ole olemassakaan siinä mielessä kuin tämä kultti väittää. Joidenkin ihmisten tunnereaktiot ovat toki voimakkaampia kuin toisten, koska se on yhteisön henkiinjäämisen kannalta järkevää evoluutiomielessä, mutta thats fucking it.

Suurinosa "erityisherkistä" tai HSP-ihmisistä, joilla oikeasti on kultin kertomia neurologisia poikkeavuuksia, ovat todellisuudessa diagnosoimattomia aspergereita tai muita autismin kirjon häiriön omaavia ihmisiä (esim. vanha PDD-NOS).

Kultti ja ihmiset itsekään eivät pidä ajatuksesta, että he ovat aspergereita (tai tavallisia ihmisiä), koska assius on enemmänkin finninaamaisen tietokonenörtin diagnoosi - eihän sellainen nyt sovi menevälle 30-50-vuotiaalle naiselle sitten laisinkaan! Niin epämuodikasta, leimaavaa ja negatiivista verrattuna "erityisherkyyteen".

Kultin tarkoitus on toimia yleisenä höpöhöpölautana, keskinäisenä ihqudaa-jauhantana ja samanmielisten turvapaikkana pahassa maailmassa. Siinä sivussa osa porukasta heittää bensaa liekkeihin ja myy kivaan hintaan kaikenlaista höpöhöpöpalvelua, "tietoa" ja "kurssia" ja "ymmärrystä" näille höynäytetyille."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on huomattavissa sellaista ihan lapsellista kateutta ja jotain naurettavaa "epistä mäkin haluun olla jotakin erikoista" alemmuuden tunnetta, joissakin ihmisissä.

Itse koen tämän oman "kutsu ihan miksi haluat ominaisuuteni" siten, että minulla on vain tehottomattomampi suodatin/blockeri jonka tarkoitus on estää aivan kaiken mahollisen informaation ja ärsyketulvan läpitunkeutuminen aivojeni prosessoitavaksi.

Harva ymmärtää, kuinka järjettömän paljon on joka nanosekunti saatavilla informaatiota, koska on sellainen suojaus olemassa, ettei aivot kaikkea huomioi. On ääniä, tuntoaistimuksia, värejä, liikettä, kehon aistimuksia, hajuja, makuja, ajatuksia menneisyydestä, ennakointia, tunteita; kaikkea ei aivot vaan noteeraa.

Ihminen on esim. kykeneväinen näkemään oman nenänsä koko ajan, mutta suojaus estää sen, koska se häiritsisi liikaa.

On sanottu, että jos ihmisen aivot käsittelisivät ihan kaiken tiedon/ärsyketulvan/ympäristön niin aivot ylikuumenisivat ja räjähtäisivät sekunnissa. Siksi on suojaus, ettei kaikkea huomaa.

Toisilla on vähän huonompi se suojaus. Sori siitä niin vatun paljon kaikille kateellisille.

Sinulla ei ole mitään keinoa tietää, miten minä aistin asioita, joten sinulla ei ole mitään oikeutta verrata tuntemuksiasi muiden tuntemuksiin. Voit kertoa, miten itse voit ja mistä itse kärsit, mutta et voi sanoa, onko tunteesi voimakkaammat tai heikommat kuin muilla. Kaikki eivät käsittele tunteitaan ja tuntemuksiaan samalla tavalla, mutta ei se tarkoita, ettei niitä olisi.

Minä olen tuo joka kertoi omasta äidistään ja sinä kuulostat vähän samalle kuin se jolle vastasin (ehkä oletkin). Minun äitini ei kyennyt vastaamaan minun tarpeisiini, koska ei ymmärtänyt minua, ja minä jäin täysin yksin tunteitteni ja kokemusteni kanssa. Minä seison sen takana että termejä pitää olla jos joku ei luontaisesti pysty vastamaan esimerkiksi oman lapsensa tarpeisiin tai ymmärrä (kun tietää minkälainen on erityisherkkä-lapsi tai mitä hyvänsä niin tietää mistä tietty käytös johtuu jne. samoin introverttius jne.). Enkä minä myöskään halua että kukaan toinen lapsi saa kokea sitä samaa yksinäisyyttä, häpeää ja epänormaaliuden tunnetta jonka olen joutunut käymään lävitse ja jonka kanssa kamppailen yhä.

Sinun tunne-elämäsi vaikuttaa minusta normaalilta, ja myös äitisi vaikuttaa ihan normaalilta oman aikakautensa tulokselta. Minulla on ihan sama kokemus. Isäni sotaorpona ei osannut ilmaista tunteita lainkaan, ja minä taas olen joutunut kovemman kautta sitten opettelemaan tunteitteni käsittelyä, koska itselläni sitten heilahtelee tunteet voimakkaasti laidasta laitaan. Olen ymmärtänyt, että aika yleinen sukupolveni kokemus.

Minä sanoisin että on tyypillinen aikakauden tuotos tuo kuvailtu, mutta se on eri asia kuin normaali. Normaali tunne-elämä on sellainen joka ei aiheuta kärsimystä. Eli voi tuntea toki kärsimystä jos olosuhteet on raskaat mutta itse tunne-elämä ei sitä aiheuta vaan pystyy itsesäätelyyn.

Ei aistiyliherkkyydellä ole mitään tekemistä sen kanssa, miten tunteet koetaan tai miten "rikas sisäinen maailma" (omg) on. Toki jollakulla voi olla vähän kaikenlaista, mutta esim. autismin kirjon häiriöihin voi kuulua aistiyli- ja aliherkkyydet eikä he tyypillisesti ole mitenkään superempaattisia.

Koko erityisherkkyys on ihan bullshittiä ja siinä menee puurot ja vellit sekaisin. Tunne-elämän säätelyä on mahdollista opetella, sen sijaan aistiyliherkkyyksiä ei voi siedättää pois.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, iso osa siitä on ahdistusherkkyyttä. Toisaalta myös hyvät asiat saavat useilla aikaan vahvan reaktion (esim. itku häissä, koska kaaso ja morsian ovat olleet hyviä ystäviä ja kuinka kaunista on, kun kaaso auttaa morsianta).

Minä olen erityisherkkä mutta olen todella harvoin ahdistunut koska elämälläni ovat olemassa selkeät rajat ja suunta. Toki osa ihmisistä ottaa itseensä kun en jaksa viettää kuluttavaa elämää yhtä sinnikkäästi kuin niin sanotut tavalliset ihmiset.

Niin, siis on olemassa ihan selvää hermostollista aistiyliherkkyyttä, esim valot, äänet, hajut... laukaisee myös esim migreenin. Sinäkö nyt väität ettei näin ole??

Joku mainitsikin neurologisista eroavaisuuksista. Siihenhän nämä aistiherkkyydet aika paljon pohjautuvat. Kyseessä siis biologinen ominaisuus. Eikä mikään muotitrendi juttu.

Onhan erinäisissä tutkimuksissa havaittu että helposti stressaantuvien alhainen stressinsietokyky perustuu osittain synnynnäisiin geneettisiin ominaisuuksiin.

Näkisin siis niin että geneettiset ominaisuutemme määrittelevät meidät..

Itsellä on esm. ikäisekseni nähden suhteellisen huono näkökyky (ollut syntymästä lähtien) mutta kuuloni on

taas erinomainen nähden ikääni. Tämä on kyllä osittain kirous. Kuulen siis pienimpiäkin ääniä mitä välttämättä muut ei havainnoi ennenkuin heille niistä mainitsee.

Niinhän se ihan täysin sokeillakin menee. Heillä muut aistit kompensoivat sen yhden tai usemman puutetta.

Täysin sokeilla esm. on hyvät taktiiliset (tuntoaistiin perustuva) kyky havainnoida ympäristöään.

Joskus katsoin haastattelun jossa oli pari erityisherkkäyhdistyksen ihmistä ja toinen heistä kyllä ainakin vaikutti selvästi ahdistuneelta ja mietin että onkohan tuolla yleistynyt ahdistuneisuushäiriö tai jotain. 

Vierailija kirjoitti:

HSP-HSS kirjoitti:

Kyse ei ole pelkästään ahdistusherkkyydestä. Myös positiiviset ja neutraalit asiat saavat erityisherkässä aikaan voimakkaamman reaktion.

Niinpä! Ihanat viikonloput rakkaiden ja turvallisten ihmisten kanssa väsyttävät yhtä lailla.

Tuo kuulostaa introverttiudelta eli kyse on eri asiasta.

Minä olen tuo, jolla yksin irtohius paljaassa selässä tuntuu ärsyttävältä, eikä mulla ole koskaan diagnosoitu mitään sensorisen integraation häiriötä. En ollut koskaan aikaisemmin edes kuullut tuollaisesta ja googlasin sen äsken. En äkkiseltään löytänyt suomenkielellä juttua muuta kuin lasten oireista, eivät ne kyllä täsmää minuun ollenkaan.

Olen 44 v, eikä ikinä ole tullut mieleenkään, että tämä mun "ongelma" olisi mitenkään sellainen, jolla joku ylpeilisi, mutta en ymmärrä, miksi sitä pitäisi hävetäkään. Enemmänhän siitä haittaa on, että esim. pienetkin ulkoiset ärsykkeet ärsyttää helpommin.

Noiden ihan ns. fyysisten tuntemusten lisäksi aistin kyllä erityisen "herkästi" muiden ihmisten tunteita jne., mutta sen olen ajatellut johtuvan lapsuudenkodistani, jossa sai aina olla tuntosarvet pystyssä, että mikä on tilanne vanhempieni kesken. Alkoholistiperheissä kasvaneilla lapsilla on usein samaa eli lapsi kasvaa herkäksi aistimaan muiden fiiliksiä, kun pitää olla koko ajan varuillaan. Tässäkään ei ole mielestäni mitään ylpeilemisen aihetta vaan väsyttäväähän se vaan on. Mielummin eläisin ja olisin ihan vaan omien tunteideni mukaan, enkä kiinnittäisi niin kovin paljon huomiota muiden tunnetiloihin.

En ole facessa, enkä muutenkaan käytä mitään somea, joten minulle on aivan uusi tieto tuo, että nykyään erityisherkkyys onkin joku, jolla ihmiset brassailee. Todella outoa ja valitettavaa, koska en todellakaan usko, että kukaan oikeasti erityisherkkä kokee mitään tarvetta ylpeillä asialla. Minä kyllä luopuisin mieluusti näistä omista herkkyyksistäni. Ja sanana tuo erityisherkkyys on kyllä aivan erityisen ärsyttävä ja kuulostaa juuri siltä, että olen tällainen uniikki lumihiutale :)

Vierailija kirjoitti:

Niin, siis on olemassa ihan selvää hermostollista aistiyliherkkyyttä, esim valot, äänet, hajut... laukaisee myös esim migreenin. Sinäkö nyt väität ettei näin ole??

Aistiyliherkkyys liittyy todelliseen diagnoosiin, sensorisen integraation häiriöön. Erityisherkkyys-diagnoosia ei ole, se on ihan keksittyä huuhaata.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista olisi tietää kuinka moni EI ole erityisherkkä tuon testin perusteella? Kysymykset on tehty niin että suuri osa olisi testin perusteella erityisherkkä.

Oli pakko kokeilla testiä ja EN ole erityisherkkä (pistettä vaille). Tosin useampaankin kysymykseen olisin voinut vastata kyllä, mutta päädyin kuitenkin siihen eihin. Olen mielestäni ihan normaaliherkkä. Ahdistun melusta ja kiireestä, mutta kestän myös monenlaista. Teen työkseni kriisityötä, eikä tämä työ missään nimessä sovi erityisherkille. Itse ovat kertoneet. Se minua ihmetyttää, kun moni tietää oman herkkyytensä, niin miksi valita ammattiala joka ei itselle mitenkään sovi? Tällainen ei-herkkäkin kun arvaa, että työ esim. lastensuojelun sossuna, kiireessä, haukuttavana, isoja päätöksiä tehden, vaihtuvissa kamalissa tilanteissa ei kauhean herkälle sovi?

Itselläni on eräs tuttava, joka on erittäin haju/makuherkkä: hän haistelee ja maistelee lähes kaikkea ja joskus on ihan pakko kysyä häneltä, että onko ihan pakko "ajatella"  mille joku maistuu tai haisee.

Joku pieni tahra tai ryppy nousee isoksi asiaksi jne.

Samoin hän on erittäin pikkutarkka muissakin asioissa ja noudattaa määräyksiä : roskalaatikkoon ei saa laittaa hitustakaan jotain asiaa, mitä sinne ei kuulu, pyörä laitetaan lukkoon vaikka on itse paikalla ja vaikka mitään järkevää syytä ei ole, että se varastetaan jne. En tiedä onko eritysiherkkä vai vain ominaisuus tai luonteenpiirre.

HSP-HSS kirjoitti:

Kyse ei ole pelkästään ahdistusherkkyydestä. Myös positiiviset ja neutraalit asiat saavat erityisherkässä aikaan voimakkaamman reaktion.

Nimenomaan. Itse koen olevani erityisherkkä, mutta sen vastapainoksi olen myös melkoisen vahva ihminen - ihme kyllä. Reagoin erityisen voimakkaasti negatiivisiin asioihin, mitkä aiheuttavat ahdistusta. Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi lapsiin ja eläimiin kohdistuvat kaltoinkohtelut sekä ihmisten varjopuolet, kuten kaksinaamaisuus ja egoismi. Myös ihmisten ilkeä käyttäytyminen (lue: ajattelemattomuus) saa minut voimaan henkisesti pahoin. Toisaalta kiinnitän huomiota ns. itsestäänselviin elämän posiitivisiin puoliin, kuten vaikkapa kaikenlaisiin eläimiin (etanoista peuroihin) ja hyviin ihmisiin ympärilläni. Osaan myös lukea ihmisiä erittäin hyvin ja tunnen/arvioin ympäristöni jatkuvasti. Kiinnitän toisinsanoen kaikkeen huomiota, esim. rekisterikilpiin ja ja siihen, miten ihmiset käyttäytyvät eri tilanteissa. Toisaalta osaan ottaa kanssaihmiset hyvin huomioon, enkä kykene valehtelemaan. Kulutan energiani helposti loppuun, eikä minulla riitä voimat koulun/työn jälkeen muuhun kuin rauhaan.

Olen 24, enkä ole vuosiin voinut kuvitellakaan meneväni muiden ikäisteni tavoin juhlimaan. En yksinkertaisesti jaksaisi. Pelkät illalliskutsutkin saavat voimani ehtymään.

Erityisherkkyys on lahja, mutta samalla mieletön taakka. Ajatuksia ei voi vain sammuttaa. Olenkin miljoonat kerrat toivonut olevani ns. tavallisesti ajatteleva. Ajatukseni saattavat nimittäin eskaloitua todella kauas nopeastikin. Arg.