Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä jos erityisherkkyydessä onkin kyse ihan vaan ahdistusherkkyydestä?
Kommentit (65)
Erityisherkkä on itse tehty diagnoosi introvertiydestä höystettynä MT-ongelmilla. Aronin kirjalla ei ole tieteellistä statusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä kysymys. Itse asiat, josta erityisherkät herkistyvät, vaivaavat meitä kaikkia. Mutta me muut pidämme normaalina, että rasittavista asioista on pidettävä taukoa, välillä pitää saada olla yksin, ja kaunis musiikki voi saada itkemään.
Sinullakaan mitään vaikeutta uskoa että psykopaatteja on olemassa eikö niin 😃. Oikein kieli pitkällä kauhistelet että ai kauhia kun on niin tunteetonta niin tunteetonta ja mitään säikähtämätöntä. Mutta sitä toista ääripäätä ei voi millään olla olemassa, niitä peruspiiaa herkempiä ja kuormittumampia, ehei. Siinä jatkumon päässä kaikki on niin kuin sinä.
Minä sain jostain netin 'erityisherkkyystestissä' lähes täydet pisteet, diagnoosina 'saatat olla erityisherkkä. Ja ihan normaaleja asioita siinä kyseltiin. Kaikki vaan eivät tee niistä numeroa. Elämänsä voi opetella elämään niin, että säätelee kuormitustaan. Muutaman kriisin ja masennuksen jälkeen minun on ollut pakko se opetella. Enkä ole erityinen. Kaikkien ihmisten on pakko oppia elämään tässä maailmassa, eikä ole niitä peruspiioja, joille kaikki olisi helpompaa kuin sinulle.
Tässä on hieman katkera pohjasävy. En ole koskaan ymmärtänyt miten jotkut voivat potkia niitä joiden asemassa tietää itsekin kerran olleen. Kyllä jokainen oppii vaikka mihin jos ei kuole matkan varrella. Mutta ainakin minun kasvun tiellä olisi helpottanut jos ympärillä olisi joku joka opettaisi nimenomaan tuohon tunteiden säätelyyn. Minusta herkissä on se erikoisuus että heikoimmillaan he ovat kaikkia muita heikompia, mutta vahvimmillaan he ovat huomattavasti vahvempia ja saattavat selvitä tilanteista, joista normit eivät.
Mitkä ihmeen normit? Tämä on erityisherkkyyshöpinässä se vastenmielinen piirre. Kuvitellaan, että vain minulla/meillä on näin, ja muut ovat normaaleja. Ei se mene niin. Meillä kaikilla on vaikeaa joskus. Meidän kaikkien pitää opetella tunteiden säätelyä. Me kaikki, väsymme, ahdistumme, koemme tunteet joskus liian voimakkaina jne. Se on elämää. Suru on raju fyysinen kipu. Se on normaalia. Ihastuminen vie ruokahalun, unet ja saa kävelemään päin seiniä, se on normaalia. Ilo itkettää, se on normaalia. Me olemme kaikki herkkiä, vaikka emme näytä sitä kaikki samalla tavalla, ei kenelläkään ole oikeutta omia sitä, ja väittää muita ihmisiä vähemmän herkiksi.
Ne jotka toitottavat olevansa näitä erityisherkkiä, eivät sitä ole. Mua itseä hävettää tämä herkkyys ja taiteellisuus, ja pidän niitä heikkoutena.
Ehkä johtuu kylmästä ja tekniseen ajatteluun patistavasta yhteiskunnasta.
Oisko mitään jos lukisitte asiasta muutaman artikkelin, ennen kuin tulette höpöttömään mitään.
Tuosta linkistä tuli mieleen, että entinen kaverini mainitsi usein olevansa äärimmäisen herkkä eri asioille . Hänestä huokui myös aggressiivinen energia ja kaikesta ympärillä olevasta piti tehdä ongelma. Tämä on siis yksi esimerkki, en yleistä kaikkiin herkkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä kysymys. Itse asiat, josta erityisherkät herkistyvät, vaivaavat meitä kaikkia. Mutta me muut pidämme normaalina, että rasittavista asioista on pidettävä taukoa, välillä pitää saada olla yksin, ja kaunis musiikki voi saada itkemään.
Sinullakaan mitään vaikeutta uskoa että psykopaatteja on olemassa eikö niin 😃. Oikein kieli pitkällä kauhistelet että ai kauhia kun on niin tunteetonta niin tunteetonta ja mitään säikähtämätöntä. Mutta sitä toista ääripäätä ei voi millään olla olemassa, niitä peruspiiaa herkempiä ja kuormittumampia, ehei. Siinä jatkumon päässä kaikki on niin kuin sinä.
Minä sain jostain netin 'erityisherkkyystestissä' lähes täydet pisteet, diagnoosina 'saatat olla erityisherkkä. Ja ihan normaaleja asioita siinä kyseltiin. Kaikki vaan eivät tee niistä numeroa. Elämänsä voi opetella elämään niin, että säätelee kuormitustaan. Muutaman kriisin ja masennuksen jälkeen minun on ollut pakko se opetella. Enkä ole erityinen. Kaikkien ihmisten on pakko oppia elämään tässä maailmassa, eikä ole niitä peruspiioja, joille kaikki olisi helpompaa kuin sinulle.
Tässä on hieman katkera pohjasävy. En ole koskaan ymmärtänyt miten jotkut voivat potkia niitä joiden asemassa tietää itsekin kerran olleen. Kyllä jokainen oppii vaikka mihin jos ei kuole matkan varrella. Mutta ainakin minun kasvun tiellä olisi helpottanut jos ympärillä olisi joku joka opettaisi nimenomaan tuohon tunteiden säätelyyn. Minusta herkissä on se erikoisuus että heikoimmillaan he ovat kaikkia muita heikompia, mutta vahvimmillaan he ovat huomattavasti vahvempia ja saattavat selvitä tilanteista, joista normit eivät.
Mitkä ihmeen normit? Tämä on erityisherkkyyshöpinässä se vastenmielinen piirre. Kuvitellaan, että vain minulla/meillä on näin, ja muut ovat normaaleja. Ei se mene niin. Meillä kaikilla on vaikeaa joskus. Meidän kaikkien pitää opetella tunteiden säätelyä. Me kaikki, väsymme, ahdistumme, koemme tunteet joskus liian voimakkaina jne. Se on elämää. Suru on raju fyysinen kipu. Se on normaalia. Ihastuminen vie ruokahalun, unet ja saa kävelemään päin seiniä, se on normaalia. Ilo itkettää, se on normaalia. Me olemme kaikki herkkiä, vaikka emme näytä sitä kaikki samalla tavalla, ei kenelläkään ole oikeutta omia sitä, ja väittää muita ihmisiä vähemmän herkiksi.
Niin niin niin. Me kaikki tunnemme tunteita. Sillä ei ole mitään tekemistä aiheen kanssa. Jos minä olen normaali niin miksi sitten kutsuisit äitiäni, joka on elämäni aikana itkenyt nähteni vain 3 kertaa, ei välitä romantiikasta eikä ymmärrä mitä sana "mielenterveysongelma" tarkoittaa, koska eihän sellaisia voi olla olemassa. Plus hänellä vaikeuksia ymmärtää muiden tunnemaailmaa ellei ihminen ole selkeästi samanlainen kuin hän. Ymmärtääkseni termien tarkoitus on auttaa ihmisiä ymmärtämään erilaisia ihmisiä, mutta tämähän ei sinulle sovi. Samaa massaa me olemme kaikki vai?
Onko tuo erityisherkkyys siis mielenterveysongelma? jos ihminen ei siis kykene säätelemään tunteitaan niin kuin "normaalit"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se riippuu tapauksesta. Lisäksi eräs minun tuntemani erityisherkkä (itse diagnosoinut, mutta hän oikeastikin reagoi vahvasti ahdistumalla esim meteliin) on itsekkäin ja vähiten empaattinen ihminen kenet tiedän, joten hermostollinen yliherkkyys ei ole sama kuin empatia tai epäitsekkyys.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo erityisherkkyys siis mielenterveysongelma? jos ihminen ei siis kykene säätelemään tunteitaan niin kuin "normaalit"?
https://erityisherkat.wixsite.com/erityisherkat/erityisherkkyys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo erityisherkkyys siis mielenterveysongelma? jos ihminen ei siis kykene säätelemään tunteitaan niin kuin "normaalit"?
No ei ole.
Erityisherkkyyden tutkimustaustaa
Highly Sensitive Person, HSP, on ihmistyyppi, jota yhdysvaltalainen psykologian tohtori Elaine Aron on tutkinut vuodesta 1991 lähtien. Aronin mukaan noin 15–20 % ihmisistä on erityisherkkiä. Hermoston ominaisuutena erityisherkkyyttä tutkitaan nimellä sensory processing sensitivity. Erityisherkkyyteen liittyy keskeisesti autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston herkkä reagointi. Erityisherkkä voi reagoida hyvin voimakkaasti tilanteissa, jotka eivät herätä useimmissa minkäänlaista reaktiota. Myös keskushermostoa aktivoivat aineet, esimerkiksi kofeiini ja muut stimulantit, voivat aiheuttaa voimakkaita reaktioita. Usein reaktiot ovat varsin näkymättömiä, esimerkiksi sydämen sykkeen kiihtymistä.
Temperamenttitutkimuksessa tätä piirrettä on tutkittu muun muassa estyneisyytenä (Jerome Kaganin tutkimukset) ja reaktiivisuutena. Aron on hyödyntänyt omassa työssään näitä tutkimuksia, mutta antanut niissä tutkituille piirteille positiivisemman ja kuvaavamman nimen. Elaine Aron on kuvannut erityisherkkyyttä myös toimintastrategiana, johon kuuluu reflektointi eli asioiden miettiminen sekä etu- että jälkikäteen. Erityisherkkien strategiana on tarkkailla ja valmistautua, mutta osa siitäkin tapahtuu puolitietoisena tai tiedostamattomana prosessointina. Ei-erityisherkkien toimintastrategia on kokeilevampi ja impulsiivisempi, koska virheet eivät merkitse heille samanlaista epäonnistumisen kokemusta kuin erityisherkille. Samankaltaiset toimintastrategiat on tunnistettu yli sadalta eläinlajilta.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo erityisherkkyys siis mielenterveysongelma? jos ihminen ei siis kykene säätelemään tunteitaan niin kuin "normaalit"?
Erityisherkän ihmisen herkkyys ei lähtökohtaisesti ole ongelma. Ongelma siitä tulee vasta, jos ympäristön aiheuttamat aistiärsykkeet (esimerkiksi melu) ovat liian voimakkaita. Tällaisessa ympäristössä erityisherkkä ihminen stressaantuu, ja _tällöin_ omien tunteiden sääteleminen muodostuu ongelmaksi.
Esimerkiksi: Jos "normaali" ihminen laitettaisiin vaikkapa keskelle äärimmäistä liikennekaaosta ja joku huutaa megafonilla korvaan, niin tunnesäätely voisi olla aika vaikeaa. ;) Erityisherkällä jo normaalit liikenteen äänet ja puheensorina voivat saada aikaan samanlaisen tunteen, koska neurologinen vaste on voimakkaampi.
Rauhallisessa ympäristössä ja seurassa erityisherkkä ihminen pystyy tunnesäätelyyn ihan normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, varmaan kipuherkkyydessäkin on kyse ahistuksesta. Mitä te valitatte, että sattuu, kun synnytätte? Oisitte ahistumatta niin ei sattus. Daa.
Täällä huutelee nyt taas sellaiset typerykset, jotka eivät oikeasti tiedä aiheesta mitään. Ei erityisherkkyys ole automaattisesti tai pelkästään sitä, että ahdistaa tai itkettää puhumattakaan siitä, että olisi jotenkin kyvytön kestämään elämän normaaleita vastoinkäymisiä.
Ymmärrättekö, että siinä voi olla kysymys ihan fyysisitä asioista? Itselläni erityisherkkyys ilmenee mm. niin, että tuntoaistini on ns. liian herkkä. Yksi irronnut hius paljaassa selässä tuntuu niin, että se on saatava pois, vaatteista on ratkottava irti kaikki pesuaine- jne. laput. Kuuloni on myös poikkeuksellisen hyvä (todettu useissa tutkimuksissa), mistä johtuen kovat äänet tuntuvat minulle kovemmilta, kirkuminen tms. raastavammalta kuin normaalikuuloisella, näen värit voimakkaampina kuin "normaalit" ihmiset (tämäkin todettu ihan lääkärin testeissä).
Yleisesti ottaen siis koen aistiärsykkeet voimakkaammin kuin iso joukko ihmisiä. En pääsääntöisesti tunne mitenkään ahdistusta em. asioista, mutta tokihan koen esimerkiksi metelin ärsyttävämpänä kuin minua huonokuuloisemmat ihmiset.
Eli ei todellakaan ole aina kysymys ahdistusherkkyydestä, eikä varsinkaan mistään mielenterveysongelmasta. Tässäkin asiassa voisitte siis tulla sieltä keskiajalta nykypäivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vain tuo sanayhdistelmä mikä herättää ärsytystä. Herkkyys kun yleensä on sellainen tavoiteltava juttu, samoin kuin erityisyys, sen sijaan kukaan ei luultavasti ehdoin tahdoin halua "erityislapsia" tai olla "yliherkkä". Jos tätä kutsuttaisi vaikka nimellä yliherkkyys niin kukaan ei julistaisi itseään sellaiseksi facebookissa.
Kyllä on huomattavissa sellaista ihan lapsellista kateutta ja jotain naurettavaa "epistä mäkin haluun olla jotakin erikoista" alemmuuden tunnetta, joissakin ihmisissä.
Itse koen tämän oman "kutsu ihan miksi haluat ominaisuuteni" siten, että minulla on vain tehottomattomampi suodatin/blockeri jonka tarkoitus on estää aivan kaiken mahollisen informaation ja ärsyketulvan läpitunkeutuminen aivojeni prosessoitavaksi.
Harva ymmärtää, kuinka järjettömän paljon on joka nanosekunti saatavilla informaatiota, koska on sellainen suojaus olemassa, ettei aivot kaikkea huomioi. On ääniä, tuntoaistimuksia, värejä, liikettä, kehon aistimuksia, hajuja, makuja, ajatuksia menneisyydestä, ennakointia, tunteita; kaikkea ei aivot vaan noteeraa.
Ihminen on esim. kykeneväinen näkemään oman nenänsä koko ajan, mutta suojaus estää sen, koska se häiritsisi liikaa.
On sanottu, että jos ihmisen aivot käsittelisivät ihan kaiken tiedon/ärsyketulvan/ympäristön niin aivot ylikuumenisivat ja räjähtäisivät sekunnissa. Siksi on suojaus, ettei kaikkea huomaa.
Toisilla on vähän huonompi se suojaus. Sori siitä niin vatun paljon kaikille kateellisille.
Se amerikkalaisen psykologin laatimia testi on epämääräisyydellään ja "amerikkalaisuudellaan" tehnyt erityisherkkä -käsitteelle kauheasti hallaa. Ilmiö on oikeasti olemassa ja liittyy varmasti jollain tavoin sensorisen integraation häiriöön, mutta tuolla kyseisellä testillä sitä kyllä ei voi tunnistaa. Kyseessä on aistitiedon käsittelyyn littyvä hermostollinen ominaisuus. Se voi toki aiheuttaa ahdistusta, mutta ei ole kyse herkkyydestä ahdistukseen.
Vierailija kirjoitti:
Täällä huutelee nyt taas sellaiset typerykset, jotka eivät oikeasti tiedä aiheesta mitään. Ei erityisherkkyys ole automaattisesti tai pelkästään sitä, että ahdistaa tai itkettää puhumattakaan siitä, että olisi jotenkin kyvytön kestämään elämän normaaleita vastoinkäymisiä.
Ymmärrättekö, että siinä voi olla kysymys ihan fyysisitä asioista? Itselläni erityisherkkyys ilmenee mm. niin, että tuntoaistini on ns. liian herkkä. Yksi irronnut hius paljaassa selässä tuntuu niin, että se on saatava pois, vaatteista on ratkottava irti kaikki pesuaine- jne. laput. Kuuloni on myös poikkeuksellisen hyvä (todettu useissa tutkimuksissa), mistä johtuen kovat äänet tuntuvat minulle kovemmilta, kirkuminen tms. raastavammalta kuin normaalikuuloisella, näen värit voimakkaampina kuin "normaalit" ihmiset (tämäkin todettu ihan lääkärin testeissä).
Yleisesti ottaen siis koen aistiärsykkeet voimakkaammin kuin iso joukko ihmisiä. En pääsääntöisesti tunne mitenkään ahdistusta em. asioista, mutta tokihan koen esimerkiksi metelin ärsyttävämpänä kuin minua huonokuuloisemmat ihmiset.
Eli ei todellakaan ole aina kysymys ahdistusherkkyydestä, eikä varsinkaan mistään mielenterveysongelmasta. Tässäkin asiassa voisitte siis tulla sieltä keskiajalta nykypäivään.
Tämä ei ole mitään erityisherkkyyttä, vaan sensorisen integraation häiriö, jota on sekä yli- että aliherkkyytenä, ja myös sekaisin molempia. Tätä on lapsilla paljon, ja hoidetaan toimintaterapialla, ja monesti yhdistyy esim ylivilkkauteen. Ei sitä varten tarvitse keksiä mitään uusia sanoja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on huomattavissa sellaista ihan lapsellista kateutta ja jotain naurettavaa "epistä mäkin haluun olla jotakin erikoista" alemmuuden tunnetta, joissakin ihmisissä.
Itse koen tämän oman "kutsu ihan miksi haluat ominaisuuteni" siten, että minulla on vain tehottomattomampi suodatin/blockeri jonka tarkoitus on estää aivan kaiken mahollisen informaation ja ärsyketulvan läpitunkeutuminen aivojeni prosessoitavaksi.
Harva ymmärtää, kuinka järjettömän paljon on joka nanosekunti saatavilla informaatiota, koska on sellainen suojaus olemassa, ettei aivot kaikkea huomioi. On ääniä, tuntoaistimuksia, värejä, liikettä, kehon aistimuksia, hajuja, makuja, ajatuksia menneisyydestä, ennakointia, tunteita; kaikkea ei aivot vaan noteeraa.
Ihminen on esim. kykeneväinen näkemään oman nenänsä koko ajan, mutta suojaus estää sen, koska se häiritsisi liikaa.
On sanottu, että jos ihmisen aivot käsittelisivät ihan kaiken tiedon/ärsyketulvan/ympäristön niin aivot ylikuumenisivat ja räjähtäisivät sekunnissa. Siksi on suojaus, ettei kaikkea huomaa.
Toisilla on vähän huonompi se suojaus. Sori siitä niin vatun paljon kaikille kateellisille.
Sinulla ei ole mitään keinoa tietää, miten minä aistin asioita, joten sinulla ei ole mitään oikeutta verrata tuntemuksiasi muiden tuntemuksiin. Voit kertoa, miten itse voit ja mistä itse kärsit, mutta et voi sanoa, onko tunteesi voimakkaammat tai heikommat kuin muilla. Kaikki eivät käsittele tunteitaan ja tuntemuksiaan samalla tavalla, mutta ei se tarkoita, ettei niitä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Se on vain tuo sanayhdistelmä mikä herättää ärsytystä. Herkkyys kun yleensä on sellainen tavoiteltava juttu, samoin kuin erityisyys, sen sijaan kukaan ei luultavasti ehdoin tahdoin halua "erityislapsia" tai olla "yliherkkä". Jos tätä kutsuttaisi vaikka nimellä yliherkkyys niin kukaan ei julistaisi itseään sellaiseksi facebookissa.
Tuossa on tiettyä perää. Kyllä minuakin erityisherkkänä miehenä hieman ärsyttävät sanaan liittyvät mielleyhtymät. En haluaisi olla ihmisyhteisön jäsenenä mitenkään erityinen tässä suhteessa, jossain erityisasemassa. Päinvastoin, haluaisin että kaltaiseni ihmiset edustaisivat valtavirtaa, jotta maailmasta muodostuisi vähemmän hälisevä ja ylikuormittava.
Ehkä pitäisi sitten sanoa neutraalisti "keskimääräistä herkempi"?
...ja lisäksi "herkkä" sekoitetaan helposti heikkouteen, se vasta ärsyttävää onkin! ;)
Alue: Aihe vapaa
Tässä on hieman katkera pohjasävy. En ole koskaan ymmärtänyt miten jotkut voivat potkia niitä joiden asemassa tietää itsekin kerran olleen. Kyllä jokainen oppii vaikka mihin jos ei kuole matkan varrella. Mutta ainakin minun kasvun tiellä olisi helpottanut jos ympärillä olisi joku joka opettaisi nimenomaan tuohon tunteiden säätelyyn. Minusta herkissä on se erikoisuus että heikoimmillaan he ovat kaikkia muita heikompia, mutta vahvimmillaan he ovat huomattavasti vahvempia ja saattavat selvitä tilanteista, joista normit eivät.