Mitä jos erityisherkkyydessä onkin kyse ihan vaan ahdistusherkkyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on huomattavissa sellaista ihan lapsellista kateutta ja jotain naurettavaa "epistä mäkin haluun olla jotakin erikoista" alemmuuden tunnetta, joissakin ihmisissä.

Itse koen tämän oman "kutsu ihan miksi haluat ominaisuuteni" siten, että minulla on vain tehottomattomampi suodatin/blockeri jonka tarkoitus on estää aivan kaiken mahollisen informaation ja ärsyketulvan läpitunkeutuminen aivojeni prosessoitavaksi.

Harva ymmärtää, kuinka järjettömän paljon on joka nanosekunti saatavilla informaatiota, koska on sellainen suojaus olemassa, ettei aivot kaikkea huomioi. On ääniä, tuntoaistimuksia, värejä, liikettä, kehon aistimuksia, hajuja, makuja, ajatuksia menneisyydestä, ennakointia, tunteita; kaikkea ei aivot vaan noteeraa.

Ihminen on esim. kykeneväinen näkemään oman nenänsä koko ajan, mutta suojaus estää sen, koska se häiritsisi liikaa.

On sanottu, että jos ihmisen aivot käsittelisivät ihan kaiken tiedon/ärsyketulvan/ympäristön niin aivot ylikuumenisivat ja räjähtäisivät sekunnissa. Siksi on suojaus, ettei kaikkea huomaa.

Toisilla on vähän huonompi se suojaus. Sori siitä niin vatun paljon kaikille kateellisille.

Sinulla ei ole mitään keinoa tietää, miten minä aistin asioita, joten sinulla ei ole mitään oikeutta verrata tuntemuksiasi muiden tuntemuksiin. Voit kertoa, miten itse voit ja mistä itse kärsit, mutta et voi sanoa, onko tunteesi voimakkaammat tai heikommat kuin muilla. Kaikki eivät käsittele tunteitaan ja tuntemuksiaan samalla tavalla, mutta ei se tarkoita, ettei niitä olisi.

Minä olen tuo joka kertoi omasta äidistään ja sinä kuulostat vähän samalle kuin se jolle vastasin (ehkä oletkin). Minun äitini ei kyennyt vastaamaan minun tarpeisiini, koska ei ymmärtänyt minua, ja minä jäin täysin yksin tunteitteni ja kokemusteni kanssa. Minä seison sen takana että termejä pitää olla jos joku ei luontaisesti pysty vastamaan esimerkiksi oman lapsensa tarpeisiin tai ymmärrä (kun tietää minkälainen on erityisherkkä-lapsi tai mitä hyvänsä niin tietää mistä tietty käytös johtuu jne. samoin introverttius jne.). Enkä minä myöskään halua että kukaan toinen lapsi saa kokea sitä samaa yksinäisyyttä, häpeää ja epänormaaliuden tunnetta jonka olen joutunut käymään lävitse ja jonka kanssa kamppailen yhä.

Ehkä olit ihan tavallinen lapsi. Kasvuympäristö sai sinut tuntemaan olevasi erikoinen. Ja nyt sairastat kasvuympäristön johdosta ahdistuneisuushäiriötä

Vierailija kirjoitti:

HSP-HSS kirjoitti:

Kyse ei ole pelkästään ahdistusherkkyydestä. Myös positiiviset ja neutraalit asiat saavat erityisherkässä aikaan voimakkaamman reaktion.

Nimenomaan. Itse koen olevani erityisherkkä, mutta sen vastapainoksi olen myös melkoisen vahva ihminen - ihme kyllä. Reagoin erityisen voimakkaasti negatiivisiin asioihin, mitkä aiheuttavat ahdistusta. Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi lapsiin ja eläimiin kohdistuvat kaltoinkohtelut sekä ihmisten varjopuolet, kuten kaksinaamaisuus ja egoismi. Myös ihmisten ilkeä käyttäytyminen (lue: ajattelemattomuus) saa minut voimaan henkisesti pahoin. Toisaalta kiinnitän huomiota ns. itsestäänselviin elämän posiitivisiin puoliin, kuten vaikkapa kaikenlaisiin eläimiin (etanoista peuroihin) ja hyviin ihmisiin ympärilläni. Osaan myös lukea ihmisiä erittäin hyvin ja tunnen/arvioin ympäristöni jatkuvasti. Kiinnitän toisinsanoen kaikkeen huomiota, esim. rekisterikilpiin ja ja siihen, miten ihmiset käyttäytyvät eri tilanteissa. Toisaalta osaan ottaa kanssaihmiset hyvin huomioon, enkä kykene valehtelemaan. Kulutan energiani helposti loppuun, eikä minulla riitä voimat koulun/työn jälkeen muuhun kuin rauhaan.

Olen 24, enkä ole vuosiin voinut kuvitellakaan meneväni muiden ikäisteni tavoin juhlimaan. En yksinkertaisesti jaksaisi. Pelkät illalliskutsutkin saavat voimani ehtymään.

Erityisherkkyys on lahja, mutta samalla mieletön taakka. Ajatuksia ei voi vain sammuttaa. Olenkin miljoonat kerrat toivonut olevani ns. tavallisesti ajatteleva. Ajatukseni saattavat nimittäin eskaloitua todella kauas nopeastikin. Arg.

On ihan tavallista että nuori jakaa ihmiset hyviin ja pahoihin. Ja kokee olevansa erityinen ja hyvä havaitsemaan ihmisten toimintaa ym. Ja kokee että itse tuntee vahvemmin.

Tämä menee yleensä aikuistuessa ohi

Älkää tarttuko tuohon nimitykseen "erityisherkkä". Suurin osa erityisherkistä eivät ajattele olevansa mitään erityisiä uniikkeja lumihiutaleita sen enempää kuin muutkaan ihmiset. Tämä nyt on vain termi, joka on annettu isolle kasalle erilaisia piirteitä (aistiherkkyys, tunneherkkyys, ahdistusherkkyys jne.). Toivottavasti asiaa tutkitaan enemmän, jotta siitä saataisiin lisää tietoa. Ehkä jopa nimityskin vaihdetaan jonain päivänä.

Vaikea sanoa että kumpi oli ensin muna vaiko kana.

Voi olla että herkkyys alkoi lapsuuden ahdistuksesta. Ainakin muistan lapsuuden ahdistaviakin tilanteita. Muistot sellaisia missä koen että jotain kohdellaan väärin.

Ehkä tämmöisten kokemusten takia sitten pää ja tunteet alkaa rekisteröimään paremmin tämmöisiä tilanteita myöhemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Älkää tarttuko tuohon nimitykseen "erityisherkkä". Suurin osa erityisherkistä eivät ajattele olevansa mitään erityisiä uniikkeja lumihiutaleita sen enempää kuin muutkaan ihmiset. Tämä nyt on vain termi, joka on annettu isolle kasalle erilaisia piirteitä (aistiherkkyys, tunneherkkyys, ahdistusherkkyys jne.). Toivottavasti asiaa tutkitaan enemmän, jotta siitä saataisiin lisää tietoa. Ehkä jopa nimityskin vaihdetaan jonain päivänä.

Miksi nimitys pitäisi vaihtaa?

Kuulostaako "erityisherkkä" liian hienolta? Pitäisikö uusi nimi viitata mahdollisesti johonkin sairauteen?