Oletteko ihastuneet ihmiseen, jonka ulkonäön piirteitä olette pitäneet aiemmin vastenmielisinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan pitänyt lihavia naisia seksikkäinä kunnes nyt sitten ihastuin pulskaan naiseen. Hänen luonne teki vaikutuksen. Nyt sitten tiirailen kaikkia pulskia naisia sillä silmällä. Näin se maku näköjään voi muuttua.

Totta kai. Lihavalla on isompi sydän.

Sööpöääää.

Minulla oli nuorena tarkat kuviot minkälainen mies oli mieleeni. En enää muista kaikkia ehtoja, mutta tumma, harteikas, atleettinen ja tietynlaiset tummat silmät piti olevinaan olla ja seurustelinkin myös kahden sellaisen kanssa, mutta ei niistä minulle miehiksi ollut. Sitten ihastuin ei harteikkaaseen vaaleaan ja haaleasilmäiseen mieheen ja olimmekin yhdessä muutaman vuoden. Ystäviä olemme vieläkin.

Vaalean jälkeen seurustelin vaalean ja harteikkaan miehen kanssa, jolla oli ylipainoakin hyvinkin 20-30 kg, mutta luonne oli kultainen. Alkoholi oli hänelle kuitenkin tärkeämpi asia kuin minä.

Tämän jälkeen olen ihastunut myös tatuoituun (en tykkää tatuoinneista ollenkaan) ja minua huomattavasti kevyempään mieheen, eli miehet ovat olleet täysin päinvastaisia kuin nuoruuden ajatukseni olivat. Luonne on ollut se asia joka ratkaisi, ei ulkonäkö. Tottakai miesten ulkonäkö on jollain tavoin myös miellyttänyt, vaikka he eivät silloisia ajatuksiani vastanneetkaan.

Nyt nelikymppisenä en enää niin ulkonäköä ajattele, sillä olen tutustunut niin moneen sisäisesti upeaan ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi ihanteena on ollut "tumma ja tulinen", mutta oletkin ihastunut pellavapäähän jota et aiemmin voinut pitää lainkaan hyvännäköisenä. Tiedän, hieman pinnallinen ketju. Minulla on nyt hieman vastaava tilanne.

En ainakaan muista. Tosin en tiedä onko mulla sen kummempia ulkonäkökriteerejä.

Itse olen huomannut, että syvä ja matala ääni tekee miehestä kuin miehestä silmissäni komeamman ja haluttavamman 😀 vastaavasti korkeahko ääni on automaattinen turn off. Monta kertaa on käynyt niin, että ensinäkemältä epäkiinnostava mies muuttuukin herkuksi heti kun avaa suunsa 😂

Kyllä, rakastuin lyhyeen mieheen. On hän kuitenkin 6 cm minua pidempi.

Minusta tällainen on todella tavallista, harvassa varmaan ne "virheettömät" ihmisetkään ovat.

Sen sijaan kummallinen on esim. eksäni valinta. Kysyin mihin hän ihastui nykyisessään. Vastasi, että ulkonäköön, joka muistuttaa minua!? No, me olemmekin samannäköisiä muttamutta... Kyllähän se imarteli mutta toivon ettei sentään puolisolleen paljasta tätä.

Kyllä, tavismiehellä ei ole varaa nirsoilla :) Ihastumista voi psyykata sillä melkein jokaisessa on jotakin hyvää

Näin valokuvan eräästä miehestä, joka oli mielestäni vähän sellainen vääntyneen korppikotkan näköinen, eli ei yhtään mieleeni. Myöhemmin tapasin hänet livenä, ja wau, meillä oli alusta asti valtavasti kemiaa. Edelleen hän oli samannäköinen, mutta muiden asioiden myötävaikutuksesta ulkonäkökin muuttui uljaaksi kotkaksi. Hän oli kuitenkin varattu, joten se siitä.

Viiksetkäät, puolikaljut miehet yök. Mutta se yksi, jonka olen tuntenutkin jo usean vuoden ja nyt sydän sykkii. Ihan hullua.

Vierailija kirjoitti:

En. Kyllä ulkonäkö on asia, mihin ensimmäiseksi ihastuu. En voisi ihastua ihmiseen, jonka ulkonäkö on mielestäni vastenmielinen. Miten voin ihastua ja tuntea romanttista vetovoimaa ihmiseen, joka on ulkonäöltään vastenmielinen omasta mielestäni? Ei se ulkonäkö muutu paremmaksi, vaikka ihminen olisi miten mukava tahansa. Ystävyys voisi syntyä, mutta ei muuta.

Sama. En kokisi omaksi mieheksi sellasta joka ei vastaa Unelmaani

Juttelin treffipalstalla ihan mielettömän mukavan miehen kanssa ja sovittiin että mennään kahville. Vaihdettiin kuvat ennen sitä ja katsoin että ei jumalauta, tuo on juuri sen näkönen joka on mulle turn off. Mentiin kumminkin kahville koska se oli sovittu.

Siinä kahvitellessa ja jutellessa tuo mies oli edelleen ihan mielettömän mukava, jutut ja huumorintaju osui yksiin ihan täysin ja ulkonäkö menetti merkitystään. Tästä on nyt puolitoista vuotta ja ollaan erittäin onnellisia yhdessä

Yhtäkään exääni en olisi ulkonäön perusteella valinnut. Ihastuin luonteisiin kun tunnettiin jo paremmin ja silloin ulkokuorikin parani. Kukaan ei ole ollut ruma tai oudon näköinen, mutta ei vain minun makuuni.

Työkaveri.

Aluksi en innostunut ulkonäöstä, tykkään enemmän sinisistä silmistä ja paremmasta ihosta.

Nyt kun ollaan tutustuttu, olen huomannut söpön pepun ja ihanat hartiat.

Erityisesti kiltteys ja toisten huomioon ottaminen on ihanaa. Tiedonjano ja tavoitteellisuus on myös tärkeitä.

Koko ajan vaan tekisi mieli halia ja olla kainalossa.

Valitettavasti hän ei ole kiinnostunut minusta :(

Mulle on käynyt aina noin. Mulla on hyvinkin tarkka kuva siitä millainen on mun ihanneulkonäkö miehelle, mutta kertakaan en ole ihastunut sen näköiseen mieheen. Olen usein toki ihaillut miten hyvännäköinen joku sitä edustava tyyppi on, mutta en ole kertaakaan ihastunut ko. tyyppiin. Ihastukseni ovat olleet aina täysin eri näköisiä, jopa aluksi ulkonäöltään epämiellyttäviä. Persona on ratkaissut kaiken tai sitten ihmisillä on tosiaan sielu, joka kiehtoo ulkonäköä enemmän. Tätä kuvaa hyvin se että olen ihastunut kerran jopa naiseen, vaikka olen heteronainen.

Minulla ei ole tosi tarkkaa miestyyppiä, johon ihastuisin. Nuorempana oli. Kuitenkin ajattelisin, että mies voisi olla ikäiseni, sporttinen jne. Kuinka ollakaan, olen aivan järkyttävän ihastunut itseäni 10 vuotta vanhempaan mieheen, jolla on kalju ja todella tavis ulkonäkö. Hän on lämmin, empaattinen, mahtava keskustelija ja aivan ihana ihminen.