Mikä on elämäsi järkyttävin vakava tapahtuma jota olet joutunut todistamaan?
Esim. onnettomuus, kuolema, paha pahoinpitely, ammuskelu, kaikki sellaiset jota ei tule kuin muutaman kerran elämässä omin silmin todistettua jos edes kertaakaan (ellei toimi jollain alalla jossa "järkyttävät" tapahtumat ovat arkea). Sellainen mikä on järkyttänyt sinua syvästi eniten ja vieläkin käy mielessä.
Kuinka vanha olit? Kuinka pääsit yli jos pääsit? Vaikuttaako näkemäsi nykyisessä elämässäsi mitenkään?
Ihan tosi, ei nyt mitään naapurin Teuvo alasti suihkussa -juttuja tai vastaavia. Haluaisin kuulla jotain ihan oikeita kokemuksia, mitä muut ovat kohdanneet.
Kommentit (466)
15 vuotta eriasteisia pahoinpitelyitä.
Nukkuminen on mitä on ptsd:n hoidosta huolimatta. Asiat eivät enää pyöri tietoisesti mielessä, mutta alitajunta ei ole vieläkään toipunut ja epäilen, ettei koskaan toivukaan.
Kaikenlaista on tullut nähtyä elämässäni.
Hulluutta, pedofiliaa, juoppoutta, narkkaamista, kuolemia, itsemurhia , kiusaamista, vammaisuutta, onnettomuuksia.jne.
Ehkä joskus kirjoitan kaikesta kirjan.
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen löytyminen kuolleena.
No niin, nyt heti kommentoimaan että mitä järkyttävää siinä muka oli.
Voi kyynel 😢
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka tekee itsemurhan ihan nenän edessä, hyppäsi suoraan junan eteen jotkut kilju kauhuissaan, kukaan ei osannut ennakoida, näin painajaisia pitkään jossa ruumiin kappaleet lentää ja vaikka kuinka yrittäisi kääntyä ja juosta paikalta pois aina jostakin tuli käsivarsi tai jalka vastaan.
Toivottavasti oli nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi aioin vastata että tsunami, mutta ei ehkä sittenkään. Vaikka se oli tavallaan järkyttävää ja menetin läheisiäni, oli tilanteessa kuitenkin jonkinlainen perusturvallisuus, ja itse selvisin pienillä haavoilla ja mustelmilla. Olin yläasteikäinen.
Siksi sanoisin, että järkyttävin on ollut kun olen lapsena pelännyt joutuvani perhesurman uhriksi isäpuolen arvaamattoman käytöksen ja riehumisen vuoksi. Uhkaili siis itsemurhalla lasten kuullen huutamalla miten aikoi tehdä sen, eikä siitä todellakaan voinut tietää. Olen silloin ollut ala-asteikäinen. Vaikka isäpuoli kuoli myöhemmin ollessani lapsi, olen aina inhonnut helposti hermostuvia ihmisiä, lisäksi säpsähtelin pitkään äkillisiä ääniä.
Mitä järkyttävää tuossa muka on?
Olisko se pelko
Keski-ikäiset naiset nyt pelkää maailmassa ihan kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
15 vuotta eriasteisia pahoinpitelyitä.
Nukkuminen on mitä on ptsd:n hoidosta huolimatta. Asiat eivät enää pyöri tietoisesti mielessä, mutta alitajunta ei ole vieläkään toipunut ja epäilen, ettei koskaan toivukaan.
Nyyh 😢
Kun eräs kärttyisä naarasyksilö raivosi miehelleen kaupassa, kun tämä miesparka vähän nauratti kassaneitosta.🥺
Kämppäkaverini pahoinpiteli minut.
Vierailija kirjoitti:
Kun eräs kärttyisä naarasyksilö raivosi miehelleen kaupassa, kun tämä miesparka vähän nauratti kassaneitosta.🥺
Naaraat! Ei näin!😢
Äitini oli erittäin huonossa kunnossa ja kävin tsekkaamassa hänen kuntoaan kotonansa, kuoli sitten 30min myöhemmin.
Tämä oli hyvä keskustelu vuosia sitten. Uusien vastausten myötä tässä näkyy miten palstan taso on laskenut ala-arvoiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli hyvä keskustelu vuosia sitten. Uusien vastausten myötä tässä näkyy miten palstan taso on laskenut ala-arvoiseksi.
Turha noista trolleista on välittää
Olen itse jo ikäihminen ja nähnyt vanhan maailman menoa. Kerran isä joutui leikkaamaan lehmän peräpäähän juuttuneen vasikan palasiksi, muuten olisi kuollut lehmäkin. En unohda en ikuna sitä vielä elävän vasikan huutoa, kun isä siltä pään otti vesurilla. Oksensin navetan lattialle aikani sitä katsottuani, sen verran kamala ja kuvottava näky oli.
Toinen oli kyllä siskon syntymä kun lähti ennen aikojaan tulemaan ja salamana. Siihen syntyi tuvan lattialle, hirveä määrä verta ja äitille kävi pahasti. Sisko selvisi kyllä, mutta ei koskaan kävellyt ja kuoli ennen kouluikää. Äitille jäi viimeiseksi lapseksi, kun piti kohtu ottaa pois tuon jälkeen.
Mutta jos puhutaan ilman pelleilyjä niin kuolemat.Ihmisten ja lemmikkien.
Olen minäkin tässä elämässä yhtä ja toista nähnyt.Surullisia ihmis ja eläinkohtaloita.
Naapurissa pieni poika jäi traktorin alle ja kuoli. En ollut paikalla, mutta kuulin huutamista. Ensin huusi uhri, sitten vanhemmat. Aivan eläimellistä.kiljumista.
Naispuolinen serkkuni oli Ruotsisss nähnyt ihan vierestä kuinka mies oli tahallaan hypännyt junan veturin eteen ja kroppa oli tietenkin revennyt kappaleiksi.
Serkku sekosi ja joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle noin 40-vuotiaana.
Minun on moniin muihin verrattuna vähän vaatimaton.
Minua pyydettiin kerran töideni sivulta auttamaan ruumiin riisunnassa, kun sairaanhoitaja ei saanut tehtyä sitä itse. Ei siinä mitään, mutta en tullut ajatelleeksi sitä nyt itsestään selvää asiaa, että kun osittain riisuttu vainaja nostettiin puoli-istuvaan asentoon, tämän keuhkoista kuului syvä huokaus. Tämä hakkaa yksittäisenä tapahtumana sen, kun jouduin noin 8-vuotiaana seksuaalisesti hyväksikäytetyksi.
Ihminen joka tekee itsemurhan ihan nenän edessä, hyppäsi suoraan junan eteen jotkut kilju kauhuissaan, kukaan ei osannut ennakoida, näin painajaisia pitkään jossa ruumiin kappaleet lentää ja vaikka kuinka yrittäisi kääntyä ja juosta paikalta pois aina jostakin tuli käsivarsi tai jalka vastaan.