Oletteko huomanneet, että usein hyvässä liitossa elävät sanovat huonossa eläville, että " miksi tuollaiseen jäät?" Eivätkä tajua, että asiat eivät ole niin yksinkertaisia..

0/5

No itse moisen läpikäyneenä näen kolikon molemmat puolet. Tosin minun puheeseen sisältyy myös "sun oma vointi kohenee niin paljon, kun kaikki päivät ei ole pelkkää selviytymistä". Ja kerron, että se on hankalaa ja kivuliasta, mutta jokainen ansaitsee parempaa. Asiaa tuo "miksi katselet" on. Sitä pitää kysyä itseltään, että miksi ei tahdo itselleen parempaa tai luota enää ulkopuoliseen maailmaan ja omiin kykyihin pysyä pystyssä.

Ja siis kirjoituksen pointti oli mikä? Että kyllä väkivaltaan tottuu, kunhan vähän totuttelee? Joops.

Kyllä minulla on lapsuudessa vastaavia kokemuksia ja vielä pahempiakin.

Olen sitä mieltä,että huonosta suhteesta kannattaa erota ja vertaukseesi nähden se on paljon loogisempi vaihtoehto,kuin kärvistely.

Itsellä on ollut pari huonoa suhdetta ja nyt hyvä.Olen lähtenyt aiemmista pois ja hyvin voin antaa vinkin,että joskus vaihtamalla paranee.Kaikki.

Ei se eroamisesta tee vaikeaa, jos ihminen on saamaton ottamaa vastuuta omasta elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole parisuhteessa, mutta mulla oli traumaattinen lapsuus vanhempien riitojen takia.
Isä kävi äitiin käsiksi, töni, ryntäili agressiivisesti kohti, läpsi ja hyökkäili kimppuun niin, että repi melkein silmät päästä..

Äiti oli ollut vuosia isän kanssa ja välillä oli ihan onnellisiakin aikoja..

Mutta myös usein eroa mietittiin, äiti oli kuitenkin lamaantunut eikä hänellä yksinkertaisesti ollut voimia erota sillä isä uhkasi tulevansa mukana sinne mihin mekin tullaan ja tekevänsä äidin elämästä helvettiä jos heidän suhde ei jatku..

Tässä oli kuitenkin ristiriitoja. Tuosta huolimatta heillä oli paljon hyviäkin aikoja ja isä oli pyydellyt anteeksi suuttuneena sanomiaan..

Äiti myös kertoi, että riidoista huolimatta kuitenkin välitti isästä ja oli myös paljon hyviä muistoja..

Kertoi myös, että se käsiksi käyminenkään (mikä on tietenkin väärin) ei enää tunnu edes niin pahalta, kun sitä on käynyt monia kertoja ja, että, kun tekijä on tuttu jonka kanssa pitkä historia takana niin sitä antaa herkemmin anteeksi.

Tilannetta monimutkaisti myös, että isä ei tehnyt pelkästään pahaa vaan heidän liitonhistorissa on ihan molemmin puolisia ilkeitä tekoja..

Usein ihminen, joka elää hyvässä liitossa näkee vain, että mies kävi käsiksi, miksi nainen ei lähde?

Monesti asiat ovat paljon monimutkaisempia..

Ja olen itse huomannut, että juuri ihmiset (jotka eivät ole kokeneet tuollaista) vähättelevät yksinkertaistavat asioita.

Kaiken muun ymmärrän jotenkin, mutta en tuota lihavoitua kohtaa. Miten manipuloitu ja alistettu täytyy ihmisen olla, että selittelee jotain tuollaista? Tuo nimenomaan aiheuttaa sen, että ulkopuoliset näkevät asian paremmin. Kun se henkilö itse ei tätä pysty näkemään. Eihän se lähteminen tietysti yksinkertaista ole, mutta eivät ne ulkopuoliset kyllä mitenkään väärässä ole.

Ki se on yleisemminkin niin, että usein ulkopuolelta näkee paremmin kuin silloin kun on itse sisällä, osa kokoanisuutta. Varmaan on heitäkin, jotka saattavat sanoa puhtaasti ilkeyttään. Mutta myös heitä -joiden sinis ilmäisestikkö sitten- uskon, että jotka haluavat auttaa ja tukea. Ja sitten on vielä komas ryhmä: puhtaasti ajattelemattomat ja neljäntenä tietysti he, jotka enempi luulevat ja kuvittelevat, joilla omasta mielesttään on  itsellään mielessään se oikea tapa olla ja elää parisuhteessa ja tuomitsevat tai vähintäänkin arvostelevat kaikkia muita. - Esimerkiksi he eivät voi käsittää, että kaikki eivät ole kiinnostuneita elämään heterosuhteessa. Ikäero ei saa olla,kuin ehkä vuosi tai kaksi.  Jos kumppani on ihonväriltään, elopainoltaan, koulutasoltaan jne erilainen niin suhdetta pidetään epäonnistuneena.    

Asia on oikeasti niin yksinkertaista, että kenenkään ei pidä jäädä huonoon suhteeseen.

Kyllä se nyt vaan on niin yksinkertaista.

HUONOON suhteeseen ei kannata jäädä.

IKINÄ.

Aloitusta lukematta: Ne jotka tuollaista hokee joka välissä ovat usein niitä, jotka ei itse siedä mitään pettymyksiä suhteessa. Joka pienimmästäkin asiasta pitäis nostaa kytkintä. Eivätkä tajua että ei ne ongelmat vaihtamalla parane. Ne jotka oikeesti on sitoutuneita, ovat varmasti olleet jos jonkinlaisissa tilanteissa olleet ja silti pitävät yhtä. Tottakai suhteeseen kuuluu ne huonotkin ajat.

Lähteminen on vaikeaa jos itse on työtön ja tuloton, puoliso kovapalkkainen silmäätekevä, on yhteinen tili jota toinen vahtii haukan lailla, tappouhkaukset jos puoliso aikoo hakea avioeroa. Nämä nyt alkuun. Ne jotka ei tätä ole kokeneet, ei voi ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulla on lapsuudessa vastaavia kokemuksia ja vielä pahempiakin.

Olen sitä mieltä,että huonosta suhteesta kannattaa erota ja vertaukseesi nähden se on paljon loogisempi vaihtoehto,kuin kärvistely.

Itsellä on ollut pari huonoa suhdetta ja nyt hyvä.Olen lähtenyt aiemmista pois ja hyvin voin antaa vinkin,että joskus vaihtamalla paranee.Kaikki.

Kuinka kauan olet ollut tässä uusimmassa suhteessa?

No mä en ainakaan ystävänä tietyn pisteen jälkeen enää kerta kaikkiaan jaksa sitä vinkumista ja itkemistä niistä samoista asioista, vuodesta toiseen. Aina pitää ymmärtää näitä ystäviä, auttaa, tukea, nähdä vaivaa heidän olonsa helpottamiseen. Sitten tulee taas se parempi aika, jonka itse tietää jo kestävän niin hirmuisen vähän aikaa. Ja se ystävä aina kuvittelee, että nyt on asiat muuttuneet.. Siinä loppuu sanat jossain vaiheessa. Ja totuus on, että itse en tuollaiseen jäisi tai ole jäänyt. Yksin olo ei ole niin pelottavaa. Siksi saatan sanoa niin toisellekin.

Kenenkään ei pidä aloittaa huonoa suhdetta.

Ehkä ihmisillä on hyvät suhteet, koska ovat osanneet lähteä niistä huonoista ja näin kannustavat toistakin tekemään tämän valinnan minkä itsekin ovat tehneet.

Älä kysy mikset lähde, kysy mieluummin tarvitsetko apua