Eikö syvästi uskovaisten ihmisten terapointi ole tosi vaikeaa?

Vai että tällainen syyttely- ja yleistysketju tällä kertaa.

Uskonnot on mielisairaus jo sinänsä, ei heitä voi auttaa. Onneksi joillakin sairastuneilla se on lievempää eikä kovin fanaattista.

Jos onkin, ei se kyllä uskovaisuudesta ole kiinni. Ihan kaikkia elämänkatsomuksia kannattavilla voi olla hyvin fiksoituneita ajatuksia ja jos siihen vielä yhdistyy jonkinasteinen harhaisuus ja sairaudentunnottomuus, ollaan varmasti todella haastavassa tilanteessa.

Usein esimerkiksi pappi voinee sanoa ongelmaiselle seurakuntalaiselle auktoriteetillaan, että tuo ei nyt kyllä mene uskonnon piikkiin. Sen luulisi auttavan joissain tilanteissa.

Mutta sitten on sellaisia "individualistiuskovaisia" joiden jumala on tosiaan heidän oma kuvansa.

Vierailija kirjoitti:

Vai että tällainen syyttely- ja yleistysketju tällä kertaa.

Mitä tuossa nyt syytettiin tai yleistettiin? Tuohan oli kysymys johon sinäkin voit vastata.

Vierailija kirjoitti:

Uskonnot on mielisairaus jo sinänsä, ei heitä voi auttaa. Onneksi joillakin sairastuneilla se on lievempää eikä kovin fanaattista.

Kyllä on mielisairasta uskoa ennemmin kuviteltua opetettua valmista muuttumatonta tarinaa totuutena, kuin tutkivaa kyseenalaistavaa tiedettä joka kehittyy jatkuvasti. Uskovaiset eivät kehity vaan selitttelevät asioita mielessään ilman realistista suhtautumista maailmaan. Ongelma on kun heidän kanssaan yrittää keskustella mistään rationaalisesta syystä ja seurauksesta heille ei ole olemassa kuin yksi täysin tuulesta temmattu näkemys jota he eivät edes pysty perustelemaan. Heidän elämänsä on mielenkiinnotonta sekä ahdasmielista puppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonnot on mielisairaus jo sinänsä, ei heitä voi auttaa. Onneksi joillakin sairastuneilla se on lievempää eikä kovin fanaattista.

Kyllä on mielisairasta uskoa ennemmin kuviteltua opetettua valmista muuttumatonta tarinaa totuutena, kuin tutkivaa kyseenalaistavaa tiedettä joka kehittyy jatkuvasti. Uskovaiset eivät kehity vaan selitttelevät asioita mielessään ilman realistista suhtautumista maailmaan. Ongelma on kun heidän kanssaan yrittää keskustella mistään rationaalisesta syystä ja seurauksesta heille ei ole olemassa kuin yksi täysin tuulesta temmattu näkemys jota he eivät edes pysty perustelemaan. Heidän elämänsä on mielenkiinnotonta sekä ahdasmielista puppua.

Sinun tavoin ajattelevat ihmiset taas usein syyllistyvät siihen, että kannatatte itsepintaisesti maailmankuvaa, josta on äärimmilleen vietynä haittaa paitsi muille niin myös itsellenne.

Toinen teidän "vaiva" on katteeton itseluottamus kun ette suostu myöntämään maailmankuvanne kyvyttömyyttä selittää joitakin keskeisiä kysymyksiä maailmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonnot on mielisairaus jo sinänsä, ei heitä voi auttaa. Onneksi joillakin sairastuneilla se on lievempää eikä kovin fanaattista.

Kyllä on mielisairasta uskoa ennemmin kuviteltua opetettua valmista muuttumatonta tarinaa totuutena, kuin tutkivaa kyseenalaistavaa tiedettä joka kehittyy jatkuvasti. Uskovaiset eivät kehity vaan selitttelevät asioita mielessään ilman realistista suhtautumista maailmaan. Ongelma on kun heidän kanssaan yrittää keskustella mistään rationaalisesta syystä ja seurauksesta heille ei ole olemassa kuin yksi täysin tuulesta temmattu näkemys jota he eivät edes pysty perustelemaan. Heidän elämänsä on mielenkiinnotonta sekä ahdasmielista puppua.

Sinun tavoin ajattelevat ihmiset taas usein syyllistyvät siihen, että kannatatte itsepintaisesti maailmankuvaa, josta on äärimmilleen vietynä haittaa paitsi muille niin myös itsellenne.

Toinen teidän "vaiva" on katteeton itseluottamus kun ette suostu myöntämään maailmankuvanne kyvyttömyyttä selittää joitakin keskeisiä kysymyksiä maailmasta.

On olemassa maailma joka on äärettömän rikas monipuolisuudessaan ja  alati kehittyvä, sitten on uskovaisten maailma joka todistamatta väittää olevansa rikkaampi. Kumpi on faktualisesti mielenkiintoisempi ja laajempi kehittävämpi maailma, jatkuva kehitys vai jatkuva uskottelu ja samoihin asioihin päivästä toiseen uskominen?  

Uskonnot ovat hyvin kapeasti ajattelevan yksinkertaisen ihmisen tapoja paeta oikeaa maailmaa ja oikeaa kehitystä. Kehitys ei ole se joka maailman tuhoaa vaan typeryys ja ahneus ja sitä riittää myös uskovaisilla ihan pyramidi hujauksineen ja kirkon keräämine rikkauksine, he eivät ole senkään yläpuolella paitsi tietenkin omassa uskossaan, mutta sillä nyt ei todistettavasti koskaan ole ollut mitään painoarvoa. 

Ei ole sen vaikeampaa kuin ei-uskovaistenkaan. Jokaisella meistä, myös ateisteilla, on omat perususkomuksensa maailmasta, ihmisestä jne, ja tosiaan, toisinaan näillä perususkomuksilla on iso osansa ihmisen psyyken ja elämänhallinnan ongelmissa. Esimerkki ei-uskonnollisesta monia lamauttavasta perususkomuksesta on "minä en osaa mitään enkä ikinä onnistu". Näitä voi toki olla myös uskonnollisia, esim. jotkut ovat tosiaan taipuvaisia vastuuttamaan esim. henkivaltoja omien valintojensa seurauksista. 

Mutta terapiassa näitä pohditaan yhdessä ja yleensä se on asiakas itse joka oivaltaa pitkälle omia ajattelunsa umpikujia tai vääristymiä. Ei kenenkään tarvitse luopua uskonnostaan saadakseen apua terapiasta. Mutta toisinaan tietyissä asioissa uskonnon tulkinnat kyllä voivat muuttua kun asioita tarkastellaan ihan käytännön elämän ja ajattelun kannalta. Esimerkiksi moni toteaa, vaikkapa nelikymppisenä terapiaan tullessaan, että hän on antanut koko elämänsä Jumalan johtoon, mutta näyttäisi ettei homma toimi, koska tämä on johtanut ajelehtivaan elämään jossa ei saavuta oikein mitään, ei mitään hengellistä eikä mitään aineellista. Siinä hän voi sitten huomata, että ehkä se onkin Jumalan tahto, että ihmiset aktiivisesti käyttäisivät saamiaan kykyjä eikä niin että odottaisivat vaan että manna tippuu taivaasta suuhun.

Nro 10 lisää vielä, että työssäni lukemattomien erilaisten uskovaisten perusteella keskustelleena näkemykseni uskovaisten ajatusmaailmasta yleensä ei muistuta mitenkään noiden yllä olevien kriittisten viestien sisältöä. Kyllä heissä on hyvinkin rationaalisesti ajattelevia ihmisiä, jopa tiedettä työkseen tekeviä, ja myös teknologiaa työkseen kehittäviä (kun joku epäili että kaikki uskovaiset vastustaisivat kehitystä). 

Eikä ainoa uskovaisen malli ole se joka uskoo oman uskontonsa pyhään kirjaan kirjaimellisesti ja kiivailee siitä. Niitäkin on, mutta paljon on myös hengellisiä etsijöitä jotka kaipaavat todellista hengellistä ulottuvuutta elämäänsä, eikä heille riitä opit tai älyn näkemykset. Itse olen agnostikko joten pakostakin katselen sellaista etsintää hieman ulkopuolisena, mutta en missään nimessä koskaan halveksuen. Voi se olla niinkin, että minä olen se jolta puuttuu joku palikka päästä, se palikka jonka kuuluisi olla vastuussa hengellisestä aistimisesta, yhtä lailla kuin voi olla niin että heidän hengellinen etsintänsä on turhaa koska ei ole olemassa mitään löydettävää. En ota siihen kantaa enkä tiedä oikeaa vastausta.