Lue keskustelun säännöt.
40-50-vuotiaat! Miten huomaatte vanhenemisenne ( henkiset muutokset, ei kroppa)
04.07.2017 |
- Tietty nuoruuden into on hävinnyt, ei ole enää sellaista intoa tai luuloja muuttaa maailmaa kuin nuorena. Ei kiinnosta enää lähteä minnekään vapaa-aikana, on tietyllä tapaa kääntynyt sisäänpäin, ei tulisi mieleenkään jaksaa laittautua ja lähteä kolme kertaa viikossa ravintolaan kuten nuorena.
-kyynistyminen esim. työelämässä. Toisaalta ei enää jaksa niin paljon miettiä mitä muut ajattelee. Jos joku ei tykkää, niin se ei enää aiheuta itkua kotona pimeässä peiton alla, ei kiinnosta enää. Ei pidä itseään korvaamattomana missään, ymmärtää että yksi ihminen on oikeastaan pieni kärpäsen paska tässä maailmankaikkeudessa ja harva meistä on mitenkään erikoinen yksilö. Ja se sama koskee itseä
-kypsyminen, ymmärtää enemmän elämän moninaisuutta, ei ole niin mustavalkoinen eri asioiden suhteen kuin nuorempana, olen suvaitsevaisempi kuin nuorena vaikka luulisi että olisi toistepäin
Kommentit (39)
Mukavuudenhalu on lisääntynyt, kuten joku jo mainitsi, niin minullakin matkoilla merkitsee hotellin mukavuudet.
Työelämässä harmittaa, että ura ei ole edennyt, vaikka suhtaudun työhöni edelleen intohimoisesti ja haluan oppia uutta ja kehittää itseäni. Tiedän, että en pääse enää uuteen työpaikkaan kyn olen kohta jo 48 v. Se harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin tunsin, että minulla oli vahva feminiininen identiteetti. Ajattelen edelleen olevani nainen, mutta nykyään tuntuu kuin silmieni takana olisi joku sukupuolettomampi minuus, ajattelija ja tarkkailija. Ei se pahalta tunnu mitenkään, melkoisen kiinnostavaa se on. 50+
Monilla naisilla alkaa aivot pelaamaan 50 jälkeen.
Näin on. :))
Johtunee estrogeenin vähenemisestä. (Tai testosteronin suhteellisen määrän lisääntymisestä.)
Olen kuin eri ihminen: nuorena tunne-elämäni oli yhtä kaaosta. Nyt olen seesteinen.
Miksi näin ei voinut olla aina?!
-Olen tyytyväinen itseeni,en tuijota jokaista pikku vikaa itsessäni.
-Olen suvaitsevampi.esim.jos näen pultsarin,en ajattele että yök,vaan mietin mikä hänet siihen johtanut.
-tiedän,että mikään ei ole itsestäänselvyys,jokaisesta hetkestä on nautittava.
-maalliset asiat,ulkonäkö,status,raha ei merkitse enää niinkään.Ne eivät tuo onnea.
-olen oppinut virheistäni,ja muiden.
-Kadun monia asioita,joita en tehnyt nuorena.
-Olen ikionnellinen miehestäni,todella pitkästä avioliitostani,pojistani
-Olen onnellisempi kuin koskaan,nautin asioista enemmän.En murehdi pikkuseikoista.
Ehkä vähön tabu, mutta tuntuu että se kirkkain äly on himmennyt. Vuosi vuodelta tuntuu kaikki tämä arjen tekniikka vain vaikeammalta, muisti alkaa prakailla, entisenä romaanien suurkuluttajana tuntuu että joutuu lukemaan hitaammin ja kertaamaan joitakin kohtia että pysyy juonessa mukana. Tekisi mieli luovuttaa ja alkaa vain katselemaan salkkareita yms hömppää tvstä :(
Vierailija kirjoitti:
-Olen tyytyväinen itseeni,en tuijota jokaista pikku vikaa itsessäni.
-Olen suvaitsevampi.esim.jos näen pultsarin,en ajattele että yök,vaan mietin mikä hänet siihen johtanut.
-tiedän,että mikään ei ole itsestäänselvyys,jokaisesta hetkestä on nautittava.
-maalliset asiat,ulkonäkö,status,raha ei merkitse enää niinkään.Ne eivät tuo onnea.
-olen oppinut virheistäni,ja muiden.
-Kadun monia asioita,joita en tehnyt nuorena.
-Olen ikionnellinen miehestäni,todella pitkästä avioliitostani,pojistani
-Olen onnellisempi kuin koskaan,nautin asioista enemmän.En murehdi pikkuseikoista.
Piti vielä lisätä,että pelkään kaikkea enemmän.
Läheisten menettämistä,matkustamista,sotaa,väkivaltaa, huoli on suurempi kuin ennen:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Ei kiinnosta mitkään menemiset enää. Viihdyn parhaiten yksikseni kotona.
- Töissä otan hyvin rauhallisesti, siinä mielessä että en pelkää epäonnistumisia enkä mitään muutakaan. Teen vaan hommiani murehtimatta mitään.
- Ihmisten mielipiteet minusta on minulle täysin yhdentekeviä. Nuorena olin hysteerinen esim. ulkonäöstäni, että kelpaanko muille, ja siitä olenko töissä muiden mielestä hyvä vai huono.
- Ei kiinnosta enää seksi ollenkaan. Ei se kovin paljoa kyllä nuorempanakaan kiinnostanut, lähinnä sitä harrasti "kelvatakseen" miehille ja saadakseen itsetunnon pönkitystä sitä kautta. Nykyään en halua ihmissuhteita lainkaan ja on vain helpotus ettei tarvi sitten seksiäkään antaa.
- Ei mitään tavoitteita elämässä. Elän hetkessä miettimättä menneitä tai tulevia, tai vertailematta itseäni ja elämääni muihin.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin tunsin, että minulla oli vahva feminiininen identiteetti. Ajattelen edelleen olevani nainen, mutta nykyään tuntuu kuin silmieni takana olisi joku sukupuolettomampi minuus, ajattelija ja tarkkailija. Ei se pahalta tunnu mitenkään, melkoisen kiinnostavaa se on. 50+
Mulla on tuo juttu mennyt ikään kuin toisin päin.
Feminiininsyys tai seksuaalisuus ylipäätään oli jossain piilossa ja ulottumattomissa ja koin olevani
lähinnä jonkinlainen androgyyni olento, melko etäisesti yhteydessä fyysiseen kehoon.
Vuosien myötä ja kehotietoisuuden lisääntyessä sukupuolisuus ja seksuaalisuus on vähitellen löytynyt ja
voimistunut. Totta puhuen en kuitenkaan ole ilahtunut asiain tilasta. Mitäpä niillä asioilla tässä vaiheessa eli vanhuuden lähestyessä enää tekee. Eli ulottuvuudet joita olisi tarvinnut elämänsä aikana ovat tietoisuudessa ja ulottuvilla vasta nyt kehon vanhennuttua ja ajan lipuessa ohitse. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole niin huoleton kuin ennen. Osaan ajatella pidemmälle ja tajuan, ettäelämää on hyvin vaikea suunnitella.
En saanutkaan kuutta lasta vaan neljä keskenmenoa ja kaksi lasta. Olen onnellinen kun ollaan terveitä ja töitä on.
Tajuan realiteetit.
Muuten en koe ihmisenä kovin paljon muuttuneeni. Sama utelias ja toimintaa kaipaava luonteenlaatu, joka ei kestä paikalleen juuttuneita valittajia.
Seksi on edelleen hauskaa, enkä ole kyllästynyt mieheeni.
Vuosien jälkeen olen heräämässä jälleen henkiin. Hormoonit hyrrää, ja tilasinkin muutaman seksilelun, olen harrastanut seksipuheluita ja sovin jo seksitreffit. Avioliitossani se seksielämä oli tosi vähäistä enkä sitä sen kummemin edes kaivannut. Muutenkin haluan nyt nauttia jokaisesta päivästä. 'Aion edelleen matkustella kuten ennenkin, mutta kokeilen uusia harrastuksia ja järjestän enemmän aktiviteettia itselleni. Avioliiton loppuvuodet istuskelin vain kotona tekemättä yhtään mitään.
Ulkonäöstä en ota enää paineita vaan menen positiivisella asenteella eteenpäin. Hyvinvoinnista aion pitää enemmän huolta, syön hyvin ja terveellisesti ja liikun enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajan tajuaminen.
Nuoret ihmettelevät kun joku vanhenee. Kuinka joku rypistyy tms. Eivät tajua, että sama tulee tapahtumaan heillekin.
En takerru enää niin paljon pikkuasioihin. Ajattelen, ettei se ole niin nokonuukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siten että samanikäiset ja muuten vaan kalkkeutuneet ihmiset ärsyttää. Moni kolmikybänen on paljon vanhanaikaisempi kuin viiskymppiset ja sen takia ap:n kaltainen ikärasismiprovoilu ärsyttää 😀
Kukahan se onkaan kalkkeutunt?
Oli sitten pakko pilata kerrankin erittäin mielenkiintoinen ketju?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siten vaikuttaa, että huvitus on nollassa. Niin töiden kuin kotitöidenkin suhteen. Samoin mitkään menemiset eivät kiinnosta. Eikä yhteydenpito kehenkään. Ei myöskään vieraat. Sitä vaan haluaa olla rauhassa ja lepäillä töiden päälle. En tiedä mitä tämä on, näin se vaan näkyy olevan. Oma perhe ja sen hyvinvointi on tärkeä asia, se ainokainen! N55
Olen aina ollut hyvämuistinen ja nyt en muista enää kaikkea ja joudun aakkosia läpikäymällä hakemaan vaikka jonkun elokuvan tai ihmisen nimeä. Äärimmäisen ärsyttävää.
Töissä on tullut nähtyä kaikenlaista, erilaisia johtamis- ja organisaatiomalleja ja vaikka aina on hiertäneet vanhat jarrut, huomaa tietyissä asioissa itsessään muutosvastarintaa. Tosin siis sellaisissa jutuissa jotka on jo aiemmin kokeiltu ja huonoksi havaittu, mutta jota uusi pomo ennennäkemättömänä ideana ajaa.
Olen oppinut ottamaan rennosti ja luottamaan siihen, että asioilla on taipumus järjestyä. Olen kaikinpuolin tyyni ja rauhallinen, luotan itseeni ja tiedän, että useimmiten onnistun ja jos epäonnistun, se on vain elämää, ei sen enempää. Elämään on jotenkin tullut enemmän väriä ja syvyyttä, tunnen vihdoin olevani oma itseni, tiedän mitä haluan ja kehtaan olla ihan just sitä mitä olen. En jaksa loukkaantua tai harmistua pienistä asioista ja ihmettelen, kun julkisuudessa vaahdotaan milloin mistäkin ja loukkaannutaan niin maan perusteellisesti.
Olen vähitellen poistanut elämästäni ihmisiä, joista en pidä, olivatpa sukulaisia tai muita tuttavia. No, on pari ihmistä joita ei voi poistaa, ennenkuin luonnollinen poistuma heidät poistaa. Olen ymmärtänyt elämän rajallisuuden ja että pitää tehdä nyt niitä asioita, joista haaveilee, eikä sitten joskus. Ammatillisesti tunnen olevani vahvoilla, osaan ja tiedän, mutta mielelläni opin myös uutta ja siirrän omaa tietotaitoani eteenpäin. Olen myös kiinnostunut menneistä ajoista ja arkihistoriasta ja haluan säilyttää omalta osaltani tiettyjä perinteitä ja taitoja, lähinnä käsityötaitoja. Olen mm. opetellut karstaamaan ja kehräämään.
Parisuhde on parempi kuin koskaan. Molemmat ollaan sitä mieltä, että vaikka lasten kotoalähtö ottaa koville, niin ai, miten ihanaa on kun saadaan olla taas kahdestaan. Ihanaa, kun lapset tulevat käymään usein ja viipyvät joskus viikonkin, mutta taas kun lähtevät ja haikeus menee ohi, on ihanaa elää oman rytmimme mukaan. Emme kumpikaan halua olla mitään nuorekkaita ja vauhdikkaita, haluamme mummoontua ja pappaantua rauhassa, nautimme kotoilusta puutarhanhoitoineen, kokkailuineen, pikku remppahommineen jne. Mikään ei kuitenkaan estä meistä lähtemästä tuosta vaan vaikka ulkomaan matkalle. Varsinkin kesällä voimme tehdä ihan mitä lystää. Seksi on parempaa ja nautinnollisempaa kuin koskaan, ei olisi voinut nuorena kuvitellakaan miten upeaa se voi kypsällä iällä olla.
Tämä on minusta ihan paras ikä, vaikka kyllä minä pikkulapsiperheajastakin kovasti tykkäsin. Siskoni on yli 60-v ja hän sanoo, että elämä vain paranee vuosien myötä. Toivottavasti niin. Itse olen viisikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vähön tabu, mutta tuntuu että se kirkkain äly on himmennyt. Vuosi vuodelta tuntuu kaikki tämä arjen tekniikka vain vaikeammalta, muisti alkaa prakailla, entisenä romaanien suurkuluttajana tuntuu että joutuu lukemaan hitaammin ja kertaamaan joitakin kohtia että pysyy juonessa mukana. Tekisi mieli luovuttaa ja alkaa vain katselemaan salkkareita yms hömppää tvstä :(
Älä loukkaannu, mutta tuollainen voi olla oire alkavasta muistisairaudesta. Niitä pystytään hoitamaan ja hidastamaan, joten voisi olla paikallaan käydä tutkituttamassa onko muistin toiminnassa jotain alkavaa häiriötä. Myös masennus voi oireilla noin. Jokatapauksessa, kyseisiä oireita ei kannata ohittaa ikääntymiseen normaalisti kuuluvina, vaan varmistaa ettei kyse ole oikeasta sairaudesta.
Matkakuumeilu loppui kuin seinään, nyt kiinnostaa melkeinpä vaan lyhyet reissut muutaman sadan kilsan säteellä, hyvin satunnaisesti sitten ulkomaanmatkatkin. Olen aina viihtynyt kotona, mutta nyt olen muuttunut ihan todelliseksi kotihiireksi, kiinnostus iltamenoihin on vähentynyt ja juhlista ja kylästäkin pitää päästä ajoissa omaan petiin rauhoittumaan vaikkei vielä uni heti tulisikaan. Kunnon yöuniakin arvostan paljon aiempaa enemmän, enkä enää valvo arkisin jonnekin kahteen vaan koska on kivaa lukea tai katsoa koko kausi jotain sarjaa.
Minulla taas turvallisuus hakuisuus on osittain kadonnut, lapset on aikuisia ja tulevat omillaan toimeen, uskallan tehdä asioita, joista ennen ajattelin miten käy lasten, jos minulle käy jotain.
Tosin mukavuuden halu on lisääntynyt, hotellissa on oltava hyvä patja ja teen vaan päivävierailun mökille, jossa tiedän yösijan olevan vajassa huonolla patjalla hyttysten syötävänä.