40-50-vuotiaat! Miten huomaatte vanhenemisenne ( henkiset muutokset, ei kroppa)
- Tietty nuoruuden into on hävinnyt, ei ole enää sellaista intoa tai luuloja muuttaa maailmaa kuin nuorena. Ei kiinnosta enää lähteä minnekään vapaa-aikana, on tietyllä tapaa kääntynyt sisäänpäin, ei tulisi mieleenkään jaksaa laittautua ja lähteä kolme kertaa viikossa ravintolaan kuten nuorena.
-kyynistyminen esim. työelämässä. Toisaalta ei enää jaksa niin paljon miettiä mitä muut ajattelee. Jos joku ei tykkää, niin se ei enää aiheuta itkua kotona pimeässä peiton alla, ei kiinnosta enää. Ei pidä itseään korvaamattomana missään, ymmärtää että yksi ihminen on oikeastaan pieni kärpäsen paska tässä maailmankaikkeudessa ja harva meistä on mitenkään erikoinen yksilö. Ja se sama koskee itseä
-kypsyminen, ymmärtää enemmän elämän moninaisuutta, ei ole niin mustavalkoinen eri asioiden suhteen kuin nuorempana, olen suvaitsevaisempi kuin nuorena vaikka luulisi että olisi toistepäin
Kommentit (39)
Alkanut arvostamaan itseään vaikka en tunnekkaan tuota vanhaa naista peilistä.
Kiire on hellittänyt, nautin pitkistä kävelylenkeistä ja kiireettömyydestä. Aiemmin kumpikin oli kauhistus jos ei kaiken aikaa ollut hyödyksi.
N45
Elämään kyllästyminen jollain tasolla. Olen sinkku enkä enää ajattele löytäväni jotain unelmieni miestä, vaan tajuan ettei sellaista olekaan. Kaikki ihmiset ovat jotenkin pettymyksiä nykyään, sillä olen tavannut elämäni aikana heitä jo niin paljon ettei kukaan tee enää vaikutusta.
Eli kyynistyminen.
En usko myöskään enää muuttavani Pariisiin tai oikestaan yhtään muuallekaan tästä kaupungista. Ei ole sellaista paloa eikä mitään kunnianhimoa enää jonkin uran suhteen. Ura on ihan turhaa elämän tuhlausta.
Aiemmin tunsin, että minulla oli vahva feminiininen identiteetti. Ajattelen edelleen olevani nainen, mutta nykyään tuntuu kuin silmieni takana olisi joku sukupuolettomampi minuus, ajattelija ja tarkkailija. Ei se pahalta tunnu mitenkään, melkoisen kiinnostavaa se on. 50+
En juuri mitenkään muuten, kuin että kropan arvet ei ole enään häpeä vaan miltei ylpeyden aihe. Saattaa olla myös maailman muuttumisen tuomaa, koska jotkut tekee niitä ihan tarkoituksella ihoonsa. Ainavaan haluaisin olla hevibändin kitaristi tai jokin muu soittaja.
N.46v.
Seksilelut on hävinneet ja mietin miksi. Muuten ei mitään isoja muutoksia, olen aina halunnut olla vanha.
Vierailija kirjoitti:
Seksilelut on hävinneet ja mietin miksi. Muuten ei mitään isoja muutoksia, olen aina halunnut olla vanha.
:-D Ei mitään muutoksia vaikka seksilelut on hävinneet! Sehän on kyllä aika hurja muutos, ja et edes tiedä miksi ne hävisivät! Onko joku varastanut ne? Mä olisin tosi huolissani, olin nuori tai vanha.
Rauhallista menoa. Töissä ei hermostu. Uuden oppiminen on mukavampaa kuin ennen jolloin oli pakonomaisempaa. Koti kiinnostaa.
Usein ihmettelee miten ihmiset jaksavat närkästyä milloin mistäkin. Joku ei pitänyt ovea auki ja aikuinen ihminen saa pultit.
Kiire on hävinnyt, kyllä ne työt odottavat tai voi tehdä tunnin ylityötä, pyykit odottaa huomennakin. Ihan sama onko tarjoanko ystäville päivällisellä makkarakeittoa vai siikaa, jos mieleni tekee makkarakeittoa.
Itsevarmuutta siis tullut, rauhallisuutta, minäkään en saa maailmaa valmiiksi, suvaitsevaisuutta, minun ajatukset eivät ole ainoat oikeat. Jonkun verran kyynisyyttä, jos joku vaikuttaa liian hyvältä, se todennäköisesti ei ole totta.
5 jatkaa. Tavis työelämästä tai sielä kiipimisestä en ole koskaan pitänyt. Tajusin tämän jo varhain ala.asteella, ja mikään ei ole muuttunut. Toki joskus toivoin, että ajatukseni muuttuisi, mutta tajusin 2 kymppisenä että ei ne muutu.
Olipas otsikko (tyhmästi kirjoitettu)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksilelut on hävinneet ja mietin miksi. Muuten ei mitään isoja muutoksia, olen aina halunnut olla vanha.
:-D Ei mitään muutoksia vaikka seksilelut on hävinneet! Sehän on kyllä aika hurja muutos, ja et edes tiedä miksi ne hävisivät! Onko joku varastanut ne? Mä olisin tosi huolissani, olin nuori tai vanha.
Jaaha, ac teki tepposet, seksihalut. Suurimman osan seksileluistani olen ihan itse heittänyt menemään.
Minua ei hetkauta enää oikeastaan mikään. Elän hetkessä, en mieti menneitä enkä juuri tuleviakaan. Olen tyytyväinen itseeni, enkä piittaa pätkääkään siitä mitä muut minusta ajattelevat. En yritä miellyttää enää ketään, teen asiat oman mieleni mukaan. Olen varmasti ärsyttävän itseriittoinen.
Vierailija kirjoitti:
Usein ihmettelee miten ihmiset jaksavat närkästyä milloin mistäkin. Joku ei pitänyt ovea auki ja aikuinen ihminen saa pultit.
Kiire on hävinnyt, kyllä ne työt odottavat tai voi tehdä tunnin ylityötä, pyykit odottaa huomennakin. Ihan sama onko tarjoanko ystäville päivällisellä makkarakeittoa vai siikaa, jos mieleni tekee makkarakeittoa.
Itsevarmuutta siis tullut, rauhallisuutta, minäkään en saa maailmaa valmiiksi, suvaitsevaisuutta, minun ajatukset eivät ole ainoat oikeat. Jonkun verran kyynisyyttä, jos joku vaikuttaa liian hyvältä, se todennäköisesti ei ole totta.
Hyvin sanottu!
Nuorempana olin aina itseäni vanhempien kaveri ja osan heistä vieläkin. Vanhat ihmiset on ihan ok. Joskus 30 vuotiaana kaveerasin itseäni nuorempien kanssa ja osa heistäkin on kavreita edelleen. Miehiä ja naisia.
Avokki on kymmen vuotta nuorempi mutta kangistuneempi.
Mä olen ikuinen teini niin rahan käytöltäni kuin innokuudesta tehdä uusia asioita. Mihkään vuorelle en kiipeä mutta uusia juttuja teen. Seksi on parempaa vaikka ikinä mikään petihirmu en ole ollut.
Kaikki iät on hyviä ja kunnioitettavia. Nuoruus ja siihen kuuluva elämä siinä missä vanhuus ja hmmmm se viisaus ko?
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin tunsin, että minulla oli vahva feminiininen identiteetti. Ajattelen edelleen olevani nainen, mutta nykyään tuntuu kuin silmieni takana olisi joku sukupuolettomampi minuus, ajattelija ja tarkkailija. Ei se pahalta tunnu mitenkään, melkoisen kiinnostavaa se on. 50+
Tuo on muuten totta, voin häpeämättömästi katsella ihaillen ihmistä, miestä tai naista, vasta muutaman päivän kuluttua tajuan että herra jumala ei kai se ajatellut että vanha mummo on ihan sekaisin, vaikka olen vain ihaillut toisen kauneutta, taitoa, viisautta jne. Tosiaan oma sukupuolisuus on jossain taka-alalla, ei se hävinnyt ole.
- turvallisuushakuisuus. Lomamatkan varaaminen on vaikeaa, koska kaikki tuntuu vaaralliselta. Miksi yleensä lähteä minnekään. Voi olla huono paikka, eikä siellä kuitenkaan ole mitään uutta.
- viihdyn yksin ja kotona. Mikä idea on kauppakeskuksissa?
- jonkin verran mietin elämän valintoja. Entä, jos olisinkin valinnut toisin?
- energiaa ei ole yhtä paljon kuin ennen. Tarvitsen päiväunet ja matkoillakin ilta hotellihuoneessa on erinomainen vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin tunsin, että minulla oli vahva feminiininen identiteetti. Ajattelen edelleen olevani nainen, mutta nykyään tuntuu kuin silmieni takana olisi joku sukupuolettomampi minuus, ajattelija ja tarkkailija. Ei se pahalta tunnu mitenkään, melkoisen kiinnostavaa se on. 50+
Monilla naisilla alkaa aivot pelaamaan 50 jälkeen.
Laatu korvaa määrän, joten viinipullot ja hotellien tähtien määrät ovat lisääntyneet. Enää ei jaksaisi opiskella uutta tutkintoa vaikka siihen kannustettaisiin. Kropasta: mitään ei saisi syödä paljoa. Vielä en aattele eläkeikää tai eläkkeellejäämistä, siihen on vuosikymmeniä!
- Mustavalkoiseen maailmaan tullut paljon harmaata mukaan
- Kaikenlainen rimpuilu jäänyt, enää ei ole p-a-k-k-o tehdä mitään (paitsi joojoo, se kuoleminen)
- Itseinho lieventynyt
itsevarmuus ja itseluottamus. Tämä näkyy oikeastaan kaikessa, niin töissä kuin sosiaalisissa suhteissa.
Mä teen töissä isoja juttuja ja päätöksiä, luotan itseeni enkä jää pikkuasioihin tai virheisiin kiinni. Töissä on koko ajan helpompaa, koska aidosti osaa ja tietää. Muut luottavat myös mun osaamiseen.
Mä teen vapaa-ajalla ihan mitä huvittaa; nyt olen vapaa monista sosiaalisista pakoista. On ihanaa kun ystävät elää samaa elämää ja on kiva viettää ystävien kanssa aikaa.
Seksi on tosi hyvää, parempaa luin koskaan.