Kuinka moni on vielä aikuisena ystävä kouluaikaisten kavereiden kanssa?
Onko nuoruus niin hankalaa aikaa ihmisten välillä että mieluiten unohtaa sen ja aloittaa uuden elämän uusien ihmisten kanssa vai onko joku pystynyt käsittelemään nuoruuden, niin että voi olla hyvä ystävä nuoruuden ystävien kanssa vielä aikuisena?
Kommentit (32)
Mun edelleen paras ystävä on ihminen, joka on ollut paras ystävä ekalta luokalta alkaen. Lähestytään neljääkymppiä nyt. Toinen hyvä ystävä on yläasteelta. Loput ovat kavereita, kuka miltäkin ajalta elämästä.
Itse olen iloinen ja hyvin onnellinen siitä että minulla on osaan vanhoista kouluaikaisista kavereista säilynyt ja pysynyt kaveruus tai sanoisinko ystävyys yllä, vaikka yhteisistä koulu vuosista on kulunut jo vuosia. - Toki ystävyyden säilyttämisessa on toki omat haasteensa; osalla luokkakavereistani on jo lapset yläasteen kynnyksellä kun taas osa elää lapsettomana sinkkuna, osa on nousujohteisella uralla, osa työttömänä osa asuu ulkomailla tai toisella puolella Suomea... Jokin aika sitten vitsailtiin yhden vanhan luokkakaverini kanssa, että kokonaisuutena meidän luokalla olleilla taitaa mennä oikein hyvin kun kukaan ei tietääksemme ole vielä kuollut.
Ei. Ollaan niin erilaisia nykyään. Minulla on pari ystävät lukiolta, loput saannut pari vuotta sitten. Olen 30+.
Kaksi kaveria on vielä nelosluokalta, pidetään kyllä aika harvoin yhteyttä. Loput hyvät ystävät on lukiosta, ja nyt ollaan jo oltu ylimpiä ystäviä 10 vuotta.
Ei. Meillä on vaan täysin erilaiset elämäntyylit ja kiinnostuksen kohteet ja asumme kaikki kaukana pikkukylästä, jossa nuorina asuimme. Luulisin, esim. stadissa koko elämänsä asuneiden olevan helpompaa säilyttää elämänpituinen ystävyys, kun harvempi muuttaa.
Minulla on hyvä ystävä ajalta, jolloin olimme 11-vuotiaita, siis 45 vuoden takaa, toinen hyvä ystävä on lukiokaveri. Olemme siis keskenään ystäviä. Mm. matkustelemme yhdessä. Näiden kanssa kun joskus tulee tapaamisessa pidempi tauko, niin sitten kun tapaa, tuntuu kuin taukoa ei olisi ollutkaan.
Mun paras ystävä on eskarista saakka kulkenut matkassa, nyt siis jo 30 vuotta - toinen hyvä ystävä 7. luokalta eli pitkään hänkin. Asumme samalla paikkakunnalla kaikki edelleen ja olemme tekemisissä ellei nyt ihan päivittäin niin viikottain kyllä. Lasten kummejakin ollaan ristiin jne.
Paras ystäväni on ollut lukiosta asti. Tavataan vieläkin säännöllisesti usein. Molemmilla suunnilleen samanikäiset lapset ja ovat keskenään kuin serkuksia. Miehemme tulevat myös hyvin juttuun ja yhteisiä illanistujaisiin/lomamatkoja tehdään edelleen yhdessä.
N47
Tuskin sellaiset jotka on ollut esim. peruskoulussa kavereita ja sen jälkeen opiskelleet eri paikoissa jne. ja välissä on vaikka 5-10 vuoden pätkä, ovat enää ystäviä aikuisena kun toisesta tulee heti mielikuva ajalta kun oltiin 15 vuotiaita ja aikuisena ei välttämättä kovin herkästi halua olla sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä.
Jos on peruskoulun jälkeen esim. oltu samassa lukiossa niin todennäköisyys sille, että ollaan ystäviä vielä aikuisena lienee korkeampi. Erityisesti jos on vielä jatko-opintoja oltu samassa paikassa.
Mulla on parhaat ystävät nimenomaan niitä, jotka ovat lapsuudesta asti olleet kavereita. Heihin voi luottaa kuin kiveen. Edelleen jaetaan ilot ja surut naisporukalla. Kenenkään ei tarvitse esittää toisilleen mitään.
🇺🇦🇮🇱
Jo 40 vuotta parhaita ystäviä sieltä ekaluokalta lähtien.
Meillä on about 10 hengen porukka jotka ollaan tunnettu alaluokilta alkaen, siis edelleen aika paljon ollaan tekemisissä, ja kyllä ainakin mun pari-kolme läheisintä kaveria on sieltä eka tai tokaluokalta tutuksi tulleita.
Just lapsuuden ja nuoruuden ystävät on parhaita kun on vaikeat vaiheet käyty ja riidat ja kasvukivut. Ne on niinkuin puuttuvia siskoja. Ei aikuisiän kavereiden kanssa pääse samalle tasolle kun enemmistöllä on kuori.
Parhaan ystäväni olen tuntenut 13-vuotiaasta asti, oltiin siis samalla luokalla yläasteella. Toisen kaverin olen tuntenut ekalta luokalta asti, tosin oli välissä yli 15 vuotta ettei oltu tekemisissä, mutta ystävystyttiin uudelleen kun satuttiin opiskelemaan samaa alaa kolmekymppisinä.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin sellaiset jotka on ollut esim. peruskoulussa kavereita ja sen jälkeen opiskelleet eri paikoissa jne. ja välissä on vaikka 5-10 vuoden pätkä, ovat enää ystäviä aikuisena kun toisesta tulee heti mielikuva ajalta kun oltiin 15 vuotiaita ja aikuisena ei välttämättä kovin herkästi halua olla sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä.
Jos on peruskoulun jälkeen esim. oltu samassa lukiossa niin todennäköisyys sille, että ollaan ystäviä vielä aikuisena lienee korkeampi. Erityisesti jos on vielä jatko-opintoja oltu samassa paikassa.
Mulla on 3 kaveria kenen kanssa ollaan tunnettu 2. Luokalta asti, olin yhden kaverin kanssa samassa lukiossa, samassa yliopistossa ei olla oltu kukaan ja puolet meistä opiskeli eri kaupungeissakin. Silti ollaan todella hyviä kavereita, jutellaan vähintään viikoittain whatsappissa ja nähdään 2-6 kertaa vuodessa.
Itseasiassa on hassua, kuinka mulla ja kaverillani ristesivät tiet. Oltiin toistemme kavereita 1-2 luokalla. Sitten vaihdoin koulua ja hän puolestaan muutti toiselle puolelle Suomea. Seuraavan kerran tapasimme toisemme lukion ekalla. En edes aluksi tunnistanut häntä, mutta hän tunnisti minut muutamasta maneeristani, jotka olivat säilyneet lapsuudesta saakka. Lukion aikana ystävyytemme lähentyi ja ollaan vieläkin kavereita.
Paras ystävä munkin rinnalla kulkenut jo 35v. Yhdessä on koettu monet ilot ja surut.
Ei mulla juuri muita ystäviä olekaan kuin ne jotka oli luokkakavereitani jo ekaluokalla. Yksi hyvä ystävä on yliopistoajoilta mutta esim. työelämässä en ole tutustunut kehenkään niin hyvin että ystävyys olisi säilynyt. Vaikea kehenkään luoda niin syvää yhteyttä kuin heihin jotka on tuntenut pikkulapsesta asti.
43 v
Toiset jää vellomaan katkeruuteen ja huonoihin muistoihin, on sokeita omille teoilleen, toiset käsittelee huonot muistot ja pääsee yli jolloin menneet ei herätä tunteita. On pari ystävää jotka on olleet mukana koko elämän (pian 50 vuotta).