Ruotsissa transgender-lasten määrä on useana vuonna kasvanut 100 %

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tässä tungetaan sukupuoliroolit todella paljon ahtaampiin raameihin kun idea tuntuu olevan että ainoastaan täysin stereotyyppisesti sukupuoltaan ilmaisevat lapset ovat omaa sukupuoltaan ja muut pitää korjata. Et voi olla poikatyttö tai tyttömäinen poika, oletkin trans. Ja transut taas ilmaisevat tätä "oikeaa" sukupuoltaan niin stereotyyppisesti kuin vain voivat, ei silläkään ole mitään tekoa oikean miehuuden tai naiseuden - jotka kyllä kestävät ne piipahdukset sinne ei-niin-stereotyyppiselle alueelle ihan hyvin -  kanssa. Parempi olisi jos lapset saisivat rauhassa olla omaa sukupuoltaan ja tehdä niitä asioita mitä tekevät ilman että yhtäkkiä se tarkoittaakin sitä että eivät voikaan olla omaa sukupuoltaan. Suurin osa kuitenkin kasvaa ulos siitä poikatyttö / tyttömäinen poika -vaiheesta ihan tavallisiksi aikuisiksi.

Tosiasiassa sukupuolenkorjausprosessin käyneet naiset tykkäävät pukeutua vaikka kumisaappaisiin ja verkkareihin ja transtaustaiset miehet rentoutuvat ja saattavat tehdä feminiinisiä asioita, kun voi vihdoinkin olla oma itsensä eikä tarvitse enää pingottaa, saa olla ihan vaan tavisnainen tai mies.

Jokainen saa olla niin tyttömäinen tai poikamainen kuin on, kukaan ei todellakaan ole lastaan viemässä korjaushoitoihin väkisin, päin vastoin.

Sama kai se on mitä jalkojen välistä löytyy jne. Miksi ihminen ei voi, vaan elää ja olla se mikä on.

Eipä sitä hormooneilla ja leikkauksilla kuitenkaan muuksi muutu.

En tajua miksi pitää edes miettiä elimiään ne on ne mitkä kellekkin on sattunut tulemaa, niin miksi niiden kanssa voi elää?

En ainakaan koskaan ajattele tai tunne olevani erityisesti mikään sukupuoli, vaan minä. Ihmetyttää kovasti miksi tuo asia on joillekkin se tärkein. Onhan sitä elämässä muutakin mietittävää, kun se, että mitä kehosta pitäis muuttaa.

Minua kiinnostaa ihan transseksuaaleja tuomitsematta/arvostelematta, että miksi he sitten itseään muuttaessaan muuntautuvat usein niin superstereotyyppisiksi kuvauksiksi haluamastaan sukupuolesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin nyt varmaan vähän alle 180-senttinen, kun vasta täysi-ikäisenä hoitoon päässeenä ei 159 sentin pituuteen enää ollut vaikutusta.

Minusta on aika erikoista, että haluat ylläpitää käsitystä, että miehen pitää olla tietyn mittainen.

Onko mottosi "hyväksykää ihmiset sellaisena kuin ovat, mutta 159 cm mies on vajavainen"?

Olen tähän ikään mennessä jo hyväksynyt itseni, eikä pituudella itselleni niin suurta merkitystä ole, toki mies voi olla minkä tahansa mittainen. Mutta kyllähän se harmitti olla mies, jonka pituuskasvun lopetti kuukautiset... Voit ehkä kuitenkin ymmärtää miltä tuntuu 15-vuotiaasta pojasta, joka jää alle 160-senttiseksi ja kerrotaan, että pääset myöhemmin hoitoon, joka olisi nuorena kasvattanut sinua, mutta hoidoille on mielivaltainen 18-vuoden ikäraja. Ja korostin viestissäni, että ongelma on suurempi naisilla, eihän naiseuskaan pituudesta ole kiinni, mutta heikentää mahdollisuuksia blendata, vielä jos ulkonäkö on muutenkin "miehinen".

Vierailija kirjoitti:

Sama kai se on mitä jalkojen välistä löytyy jne. Miksi ihminen ei voi, vaan elää ja olla se mikä on.

Eipä sitä hormooneilla ja leikkauksilla kuitenkaan muuksi muutu.

En tajua miksi pitää edes miettiä elimiään ne on ne mitkä kellekkin on sattunut tulemaa, niin miksi niiden kanssa voi elää?

En ainakaan koskaan ajattele tai tunne olevani erityisesti mikään sukupuoli, vaan minä. Ihmetyttää kovasti miksi tuo asia on joillekkin se tärkein. Onhan sitä elämässä muutakin mietittävää, kun se, että mitä kehosta pitäis muuttaa.

MIltä se tuntuu, kun päätä ei särje?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tässä tungetaan sukupuoliroolit todella paljon ahtaampiin raameihin kun idea tuntuu olevan että ainoastaan täysin stereotyyppisesti sukupuoltaan ilmaisevat lapset ovat omaa sukupuoltaan ja muut pitää korjata. Et voi olla poikatyttö tai tyttömäinen poika, oletkin trans. Ja transut taas ilmaisevat tätä "oikeaa" sukupuoltaan niin stereotyyppisesti kuin vain voivat, ei silläkään ole mitään tekoa oikean miehuuden tai naiseuden - jotka kyllä kestävät ne piipahdukset sinne ei-niin-stereotyyppiselle alueelle ihan hyvin -  kanssa. Parempi olisi jos lapset saisivat rauhassa olla omaa sukupuoltaan ja tehdä niitä asioita mitä tekevät ilman että yhtäkkiä se tarkoittaakin sitä että eivät voikaan olla omaa sukupuoltaan. Suurin osa kuitenkin kasvaa ulos siitä poikatyttö / tyttömäinen poika -vaiheesta ihan tavallisiksi aikuisiksi.

Tosiasiassa sukupuolenkorjausprosessin käyneet naiset tykkäävät pukeutua vaikka kumisaappaisiin ja verkkareihin ja transtaustaiset miehet rentoutuvat ja saattavat tehdä feminiinisiä asioita, kun voi vihdoinkin olla oma itsensä eikä tarvitse enää pingottaa, saa olla ihan vaan tavisnainen tai mies.

Jokainen saa olla niin tyttömäinen tai poikamainen kuin on, kukaan ei todellakaan ole lastaan viemässä korjaushoitoihin väkisin, päin vastoin.

Lapsena aloitetut hormonihoidot ja ajoissa tehty leikkaus takaavat tietenkin ulkonäöllisesti parhaan mahdollisen lopputuloksen sille prosessille sitten nuorena ja aikuisiässä.Esim. Kim Petras-niminen transgender tapaus (ks. wiki)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monille tuo on vaan vitsi, jolle on helppo naureskella, koska eiväthän nuoret voi omaa sukupuoltaan tietää. Tosiasiassa hoitoihin pääsevillä alaikäisillä on taustalla vuosikausien vakaa kokemus omasta sukupuolestaan, ei niihin hoitoihin pääse mistään hetken mielijohteesta. Olen kateellinen tuosta Tanskan mallista, olishan se ollut kiva päästä jo 12-vuotiaana muuhunkin kuin masennuksen takia psykiatriseen hoitoon. Olisin nyt varmaan vähän alle 180-senttinen, kun vasta täysi-ikäisenä hoitoon päässeenä ei 159 sentin pituuteen enää ollut vaikutusta. Toisaalta tilanteeni on parempi kuin naisilla, joilla saattaa tulla parikin metriä pituutta ja joutuu käymään kalliissa laserhoidoissa päästäkseen eroon parrastaan ja mahdollisessa äänihuulileikkauksessa, jos puheterapia ei auta matalaan ääneen. Ja samalla tiedät, että sinut olisi voitu hoitaa jo nuorena ja olisit voinut välttyä kaikelta tältä.

Sinut olisi voitu hoitaa sillä tavalla että sinulla olisi ollut lähelläsi hyvä miehen ja naisen malli, jotka opettavat sinua käyttäytymään biologisen sukupuolesi mukaisesti. Olen pahoillani että niin ei käynyt mutta etkö voisi edistää sitä, että muut saisi sen?

Turha kai tällaiseen provoon on vastata, koska ei kai kukaan voi olla noin tyhmä? :D Lähipiirini oli kyllä täynnä naisia ja miehiä, minua opastettiin käyttäytymään kuten tytöt, toki poikamaisuus sallittiin luonteenpiirteenä. Mutta poika-aivoisena otin vaistomaisesti mallia pojista. Harmi, ettei asioista ollut siihen aikaan tietoa enkä saanut minkäänlaista tukea lapsena ja nuorena. Aikuisena saan sentään elää miehenä, onhan se helpotus, muttei poista lapsuudessa kokemaani henkistä laiminlyöntiä ja identiteetin mitätöintiä.

Et sinä mikään mies ole, vaikka niin kuvittelisitkin! Oikeat miehet nauravat sinulle!

En väittänyt olevani, mutta elän miehenä. Tai miehen roolissa, juridisena miehenä ulkoisesti mieheksi tulkittuna. Mikä nyt sitten on "mies", en osaa sanoa. Päästyäni eroon rinnoista, emättimestä, kuukautisista ym ja saatuani kyvyn virtsata seisten ja päästyäni rooliin, jossa minun ei enää oleteta samaistuvan naisiin, olen vihdoin saanut rauhan. En enää välitä sukupuolista enkä ajattele itseäni miehenä vaan ihmisenä. Miespuoliset kaverini eivät tiedä taustaani, ehkä joku heistä saattaisi jopa nauraakin, on heissä muutama aika juntti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette kaikki väärässä, ei noilla se sukupuolen vaihtaminen mitään auta. Ongelma on että noi ei kuulu kumpaankaan ja luulee että homma paranee kun vaihtavat puolta.

Parhaat vaihtaneet jo 3 kertaa sukupuolta, ja eivät vieläkään tiedä mitä ovat.

1% on tyytyväinen vaihton jälkeen, 99% on edelleen ihan hukassa myös vaihdon jälkeen

Niin, kun ei sitä sukupuolta oikeasti pysty vaihtamaan.

Ainoat vaihtoehdot on joko olla sitä miksi syntyi tai sitten vaihtaa hormoonein ja kirurgisin toimenpitein friikiksi joka teeskentelee olevansa toista sukupuolta.

Mitä nyt muutamia transihmisiä tunnen niin he kyllä olivat ns.friikkejä juurikin ennen hoitoja, siis ihan tarkoituksella. Hoitojen jälkeen ovat ihan tavallisia, ei sillä, että ihmisen tarvitsisi olla tavallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette kaikki väärässä, ei noilla se sukupuolen vaihtaminen mitään auta. Ongelma on että noi ei kuulu kumpaankaan ja luulee että homma paranee kun vaihtavat puolta.

Parhaat vaihtaneet jo 3 kertaa sukupuolta, ja eivät vieläkään tiedä mitä ovat.

1% on tyytyväinen vaihton jälkeen, 99% on edelleen ihan hukassa myös vaihdon jälkeen

Niin, kun ei sitä sukupuolta oikeasti pysty vaihtamaan.

Ainoat vaihtoehdot on joko olla sitä miksi syntyi tai sitten vaihtaa hormoonein ja kirurgisin toimenpitein friikiksi joka teeskentelee olevansa toista sukupuolta.

Mitä nyt muutamia transihmisiä tunnen niin he kyllä olivat ns.friikkejä juurikin ennen hoitoja, siis ihan tarkoituksella. Hoitojen jälkeen ovat ihan tavallisia, ei sillä, että ihmisen tarvitsisi olla tavallinen.

Olisi kiva nähdä joku tutkimus että auttaako nämä leikkaukset oikeasti heitä olemaan onnellisempia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tässä tungetaan sukupuoliroolit todella paljon ahtaampiin raameihin kun idea tuntuu olevan että ainoastaan täysin stereotyyppisesti sukupuoltaan ilmaisevat lapset ovat omaa sukupuoltaan ja muut pitää korjata. Et voi olla poikatyttö tai tyttömäinen poika, oletkin trans. Ja transut taas ilmaisevat tätä "oikeaa" sukupuoltaan niin stereotyyppisesti kuin vain voivat, ei silläkään ole mitään tekoa oikean miehuuden tai naiseuden - jotka kyllä kestävät ne piipahdukset sinne ei-niin-stereotyyppiselle alueelle ihan hyvin -  kanssa. Parempi olisi jos lapset saisivat rauhassa olla omaa sukupuoltaan ja tehdä niitä asioita mitä tekevät ilman että yhtäkkiä se tarkoittaakin sitä että eivät voikaan olla omaa sukupuoltaan. Suurin osa kuitenkin kasvaa ulos siitä poikatyttö / tyttömäinen poika -vaiheesta ihan tavallisiksi aikuisiksi.

.

niin tai sitten voi mennä ihan päin honkia koko homma. Pojallani oli kaveri ikävuosina 4-14, tyttö, joka oli olemukseltaan, vaatetukseltaan, kaikin puolin poika/poikamainen. Äitinsä hyväksyi hänet sellaisena kuin hän on. Nyt 15v iässä on ensimmäistä kertaa elämässään osoittanut olevansa tyttö, on tyttöjä kavereina, hyväksyy synnynnäisen sukupuolensa niin sanotusti. Tosin pelaa edelleen rajusti jalkapalloa ja pukeutuu mieluummin poikien kuin tyttöjen osastolta ostettuihin vaatteisiin. Jos tältä tytöltä olisi pari vuotta sitten kysytty, tuleeko susta aikuisena mies vai nainen, olisi vastannut että toivottavasti mies.

Minusta on oikein hyvä että suomessa ei ennen täysi-ikäisyyttä tehdä mitään hoitoja. Sitä kun ei koskaan tiedä, miten ihmisen käsitys itsestään muuttuu hänen kasvaessaan ja kehittyessään.

Tosiasiassa sukupuolenkorjausprosessin käyneet naiset tykkäävät pukeutua vaikka kumisaappaisiin ja verkkareihin ja transtaustaiset miehet rentoutuvat ja saattavat tehdä feminiinisiä asioita, kun voi vihdoinkin olla oma itsensä eikä tarvitse enää pingottaa, saa olla ihan vaan tavisnainen tai mies.

Jokainen saa olla niin tyttömäinen tai poikamainen kuin on, kukaan ei todellakaan ole lastaan viemässä korjaushoitoihin väkisin, päin vastoin.

Lapsena aloitetut hormonihoidot ja ajoissa tehty leikkaus takaavat tietenkin ulkonäöllisesti parhaan mahdollisen lopputuloksen sille prosessille sitten nuorena ja aikuisiässä.Esim. Kim Petras-niminen transgender tapaus (ks. wiki)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette kaikki väärässä, ei noilla se sukupuolen vaihtaminen mitään auta. Ongelma on että noi ei kuulu kumpaankaan ja luulee että homma paranee kun vaihtavat puolta.

Parhaat vaihtaneet jo 3 kertaa sukupuolta, ja eivät vieläkään tiedä mitä ovat.

1% on tyytyväinen vaihton jälkeen, 99% on edelleen ihan hukassa myös vaihdon jälkeen

Niin, kun ei sitä sukupuolta oikeasti pysty vaihtamaan.

Ainoat vaihtoehdot on joko olla sitä miksi syntyi tai sitten vaihtaa hormoonein ja kirurgisin toimenpitein friikiksi joka teeskentelee olevansa toista sukupuolta.

Mitä nyt muutamia transihmisiä tunnen niin he kyllä olivat ns.friikkejä juurikin ennen hoitoja, siis ihan tarkoituksella. Hoitojen jälkeen ovat ihan tavallisia, ei sillä, että ihmisen tarvitsisi olla tavallinen.

Olisi kiva nähdä joku tutkimus että auttaako nämä leikkaukset oikeasti heitä olemaan onnellisempia

Suomessa ei ole ainakaan ollut yhtäkään katujaa sen jälkeen, kun hoitoihin päästäkseen alettiin vaatia psykiatrin tutkimus (v.94 lähtien)

Hoidoissa tärkeintä ei ole leikkaukset vaan hormonit, jotka muokkaa ulkonäköä niin, että voi elää omaksi kokemassaan roolissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[Aikuisena saan sentään elää miehenä, onhan se helpotus, muttei poista lapsuudessa kokemaani henkistä laiminlyöntiä ja identiteetin mitätöintiä.

Et sinä elä miehenä, sinä teeskentelet miehenä elämistä.

"Poika-aivoisuus" häiriösi olisi pitänyt korjata, ei "sukupuoltasi".

Luulet varmaan, ettei tuota ole yritetty vuosikymmeniä ja todettu mahdottomaksi... Pystytkö kuvittelemaan terapian, jossa sinun sukupuoli-identiteettisi saataisiin muutettua toiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa ihan transseksuaaleja tuomitsematta/arvostelematta, että miksi he sitten itseään muuttaessaan muuntautuvat usein niin superstereotyyppisiksi kuvauksiksi haluamastaan sukupuolesta?

Miten olet päätynyt tuohon käsitykseen? Kuka tuntee useita transtaustaisia? He ovat niitä taviksia, jotka kulkevat ohi kadulla etkä erota heitä muista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tässä tungetaan sukupuoliroolit todella paljon ahtaampiin raameihin kun idea tuntuu olevan että ainoastaan täysin stereotyyppisesti sukupuoltaan ilmaisevat lapset ovat omaa sukupuoltaan ja muut pitää korjata. Et voi olla poikatyttö tai tyttömäinen poika, oletkin trans. Ja transut taas ilmaisevat tätä "oikeaa" sukupuoltaan niin stereotyyppisesti kuin vain voivat, ei silläkään ole mitään tekoa oikean miehuuden tai naiseuden - jotka kyllä kestävät ne piipahdukset sinne ei-niin-stereotyyppiselle alueelle ihan hyvin -  kanssa. Parempi olisi jos lapset saisivat rauhassa olla omaa sukupuoltaan ja tehdä niitä asioita mitä tekevät ilman että yhtäkkiä se tarkoittaakin sitä että eivät voikaan olla omaa sukupuoltaan. Suurin osa kuitenkin kasvaa ulos siitä poikatyttö / tyttömäinen poika -vaiheesta ihan tavallisiksi aikuisiksi.

Tosiasiassa sukupuolenkorjausprosessin käyneet naiset tykkäävät pukeutua vaikka kumisaappaisiin ja verkkareihin ja transtaustaiset miehet rentoutuvat ja saattavat tehdä feminiinisiä asioita, kun voi vihdoinkin olla oma itsensä eikä tarvitse enää pingottaa, saa olla ihan vaan tavisnainen tai mies.

Jokainen saa olla niin tyttömäinen tai poikamainen kuin on, kukaan ei todellakaan ole lastaan viemässä korjaushoitoihin väkisin, päin vastoin.

Mistähän se sitten johtuu,että miehenä tai poikana et vielä nykyäänkään oikein 'saisi' käyttää esim. hametta missään  edes näin kesäkuumalla  (joko katsotaan kieroon tai pahimmillaan siinä voi olla riski jopa menettää kadulla sen vuoksi henkensä,etkä pääse sisään mihinkään muualle kuin karnevaalikulkueeseen tai naamiaistilaisuuteen ehkä  )

Nainen taas sen sijaan  poliisina,piispana,vääpelinä, katsastusinsinöörinä,rakennusmestarina,tai vaikka lentokapteenina  virkapuvussaan tai työasussaan on nykyisin mitä luonnollisin asia ja sen arvostelijaa pidetään jo  lähinnä jälkijättöisenä,ellei suorastaan jälkeenjääneenä yksilönä? 

Mistä tahansa farkkusortseista voisi pienellä vaivalla tehdä farkkuminin,mutta siinä vaiheessa se sitten  muuttuukin yllättäen  'tabu-asuksi'  ? (Kertookohan tämä esimerkki  jotain jostain sukupuolirooleista vieläkin yhteiskunnassamme...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tässä tungetaan sukupuoliroolit todella paljon ahtaampiin raameihin kun idea tuntuu olevan että ainoastaan täysin stereotyyppisesti sukupuoltaan ilmaisevat lapset ovat omaa sukupuoltaan ja muut pitää korjata. Et voi olla poikatyttö tai tyttömäinen poika, oletkin trans. Ja transut taas ilmaisevat tätä "oikeaa" sukupuoltaan niin stereotyyppisesti kuin vain voivat, ei silläkään ole mitään tekoa oikean miehuuden tai naiseuden - jotka kyllä kestävät ne piipahdukset sinne ei-niin-stereotyyppiselle alueelle ihan hyvin -  kanssa. Parempi olisi jos lapset saisivat rauhassa olla omaa sukupuoltaan ja tehdä niitä asioita mitä tekevät ilman että yhtäkkiä se tarkoittaakin sitä että eivät voikaan olla omaa sukupuoltaan. Suurin osa kuitenkin kasvaa ulos siitä poikatyttö / tyttömäinen poika -vaiheesta ihan tavallisiksi aikuisiksi.

Tosiasiassa sukupuolenkorjausprosessin käyneet naiset tykkäävät pukeutua vaikka kumisaappaisiin ja verkkareihin ja transtaustaiset miehet rentoutuvat ja saattavat tehdä feminiinisiä asioita, kun voi vihdoinkin olla oma itsensä eikä tarvitse enää pingottaa, saa olla ihan vaan tavisnainen tai mies.

Jokainen saa olla niin tyttömäinen tai poikamainen kuin on, kukaan ei todellakaan ole lastaan viemässä korjaushoitoihin väkisin, päin vastoin.

Mistähän se sitten johtuu,että miehenä tai poikana et vielä nykyäänkään oikein 'saisi' käyttää esim. hametta missään  edes näin kesäkuumalla  (joko katsotaan kieroon tai pahimmillaan siinä voi olla riski jopa menettää kadulla sen vuoksi henkensä,etkä pääse sisään mihinkään muualle kuin karnevaalikulkueeseen tai naamiaistilaisuuteen ehkä  )

Nainen taas sen sijaan  poliisina,piispana,vääpelinä, katsastusinsinöörinä,rakennusmestarina,tai vaikka lentokapteenina  virkapuvussaan tai työasussaan on nykyisin mitä luonnollisin asia ja sen arvostelijaa pidetään jo  lähinnä jälkijättöisenä,ellei suorastaan jälkeenjääneenä yksilönä? 

Mistä tahansa farkkusortseista voisi pienellä vaivalla tehdä farkkuminin,mutta siinä vaiheessa se sitten  muuttuukin yllättäen  'tabu-asuksi'  ? (Kertookohan tämä esimerkki  jotain jostain sukupuolirooleista vieläkin yhteiskunnassamme...)

Naiseen ollaan vauvana symbioosissa ja siksi miesten sosiaalinen kontrolli on vahvempi tässä asiassa, naisellisuus nähdään kyvyttömyytenä irtautua äidistä.

Miehille on kyllä miehekkäitä hameita, mutta eipä ne transvestiitteja kiinnosta.

En hyväksy alaikäisten hoitoja ihan sillä perusteella, että itsekin toivoin olevani poika 16-vuotiaaksi asti. Pukeuduin poikien vaatteisiin, en meikannut jne. Sitten hyväksyin osani tyttönä ja nykyään olen tyytyväinen kahden lapsen äiti. Edelleen olen keskiverto naista maskuliinisempi, mutta olen tyytyväinen naisena. Sukupuoli on minulle vain sukupuolielimet, muuten saa pukeutua, käyttäytyä ja olla millainen haluaa. Jos olisi ollut jotain hoitoja silloin kun olin nuori, niin ehkä olisinkin mennyt niihin. Koska silloin todella halusin olla poika. En myöskään silloin uskonut haluavani koskaan lapsia. Nyt eläisin sitten miehenä ja lapsettomana, varmasti onnettomampana kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

En hyväksy alaikäisten hoitoja ihan sillä perusteella, että itsekin toivoin olevani poika 16-vuotiaaksi asti. Pukeuduin poikien vaatteisiin, en meikannut jne. Sitten hyväksyin osani tyttönä ja nykyään olen tyytyväinen kahden lapsen äiti. Edelleen olen keskiverto naista maskuliinisempi, mutta olen tyytyväinen naisena. Sukupuoli on minulle vain sukupuolielimet, muuten saa pukeutua, käyttäytyä ja olla millainen haluaa. Jos olisi ollut jotain hoitoja silloin kun olin nuori, niin ehkä olisinkin mennyt niihin. Koska silloin todella halusin olla poika. En myöskään silloin uskonut haluavani koskaan lapsia. Nyt eläisin sitten miehenä ja lapsettomana, varmasti onnettomampana kuin nyt.

Olit siis ns. 'tomboy' eli kuten suomeksi perinteisesti on sanottu 'rasavilli tyttö' . Sellaisia hiukan jotain perinteistä naisenmallia vastaan kapinoivia tyttölapsia on ollut aina, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.

Ei sellaisen perusteella ketään kuitenkaan oteta mihinkään hormonihoitoihin eikä niihin noin vain 'mennä', eikä niitä aivan kevein perustein kenellekään edes myönnetä (mistään operaatioista ja leikkauksista nyt puhumattakaan ).

Naisena toki saat pukeutua aivan miten haluat,koska käsite 'naispuolinen transvestiitti' on lakannut jo n.100 vuotta sitten (jolloin heitä esim. brittiläisillä 'music-hall' näyttämöillä vielä nähtiin)  merkitsemästä  enää yhtään mitään.

Sellaista käsitettä siis, kuin 'mieheksi pukeutunut naispuolinen dragshow-artisti ' ei enää yksinkertaisesti ole edes olemassa.(Nykyisinhän moniinkin naisten virka-asuihin kuuluu esim. kravatti ja miesten pikkutakkia muistuttava takki.)

Lierihattuja ja lippalakkeja voit käyttää vaikka minkälaisia (oman kokoistasi toki) miestenosastolta voit myös ostaa itsellesi koon puolesta sopivat kengät jne.

Kukaan ei tule huomauttamaan sinulle niistä mitään ja voit mennä mihin ravintolaan vain ne päälläsi.

Halutessasi voit sitten vaihtaa taas vaihtaa vaikka millaiseen hörselömekkoosi ja pistää ihan  vaikka millaiset meikit naamaasi.

Sinun on siis vallan helppo sanoa,että  "muuten saa pukeutua,käyttäytyä ja olla  millainen millainen haluaa."

Miehenä voin sanoa vain,että:voi,kunpa saisikin...

(nyt aion lähteä vielä kauppaan,joten taidanpa riisua tämän muuten niin mukavanoloisen skottihameeni, ja vaihtaa farkut jalkaan sille reissulle, huom. "jostain syystä"  joka ei kylläkään johdu minusta)

Vierailija kirjoitti:

En hyväksy alaikäisten hoitoja ihan sillä perusteella, että itsekin toivoin olevani poika 16-vuotiaaksi asti. Pukeuduin poikien vaatteisiin, en meikannut jne. Sitten hyväksyin osani tyttönä ja nykyään olen tyytyväinen kahden lapsen äiti. Edelleen olen keskiverto naista maskuliinisempi, mutta olen tyytyväinen naisena. Sukupuoli on minulle vain sukupuolielimet, muuten saa pukeutua, käyttäytyä ja olla millainen haluaa. Jos olisi ollut jotain hoitoja silloin kun olin nuori, niin ehkä olisinkin mennyt niihin. Koska silloin todella halusin olla poika. En myöskään silloin uskonut haluavani koskaan lapsia. Nyt eläisin sitten miehenä ja lapsettomana, varmasti onnettomampana kuin nyt.

Sukupuoli ei todellakaan ole mitään 'vain' sukupuolielimet.

Vierailija kirjoitti:

En hyväksy alaikäisten hoitoja ihan sillä perusteella, että itsekin toivoin olevani poika 16-vuotiaaksi asti. Pukeuduin poikien vaatteisiin, en meikannut jne. Sitten hyväksyin osani tyttönä ja nykyään olen tyytyväinen kahden lapsen äiti. Edelleen olen keskiverto naista maskuliinisempi, mutta olen tyytyväinen naisena. Sukupuoli on minulle vain sukupuolielimet, muuten saa pukeutua, käyttäytyä ja olla millainen haluaa. Jos olisi ollut jotain hoitoja silloin kun olin nuori, niin ehkä olisinkin mennyt niihin. Koska silloin todella halusin olla poika. En myöskään silloin uskonut haluavani koskaan lapsia. Nyt eläisin sitten miehenä ja lapsettomana, varmasti onnettomampana kuin nyt.

No juuri teidän takia me aidot transsukupuoliset ei saada Suomessa hoitoa nuorena. Se, että katuisi hoitoja ja joutuisi elämään väärässä sukupuolessa olisi kaikkien mielestä trangedia - se, että transihminen elää joka päivä väärässä sukupuolessa ei kiinnosta ketään.

Okei, ymmärrän kyllä pointtisi. Nuoren sterilisointi ei ole yksinkertaista juurikin tuosta mainitsemastasi syystä. Uskoisin, että jos siihen joskus päädytään täällä heitä seurataan monta vuotta ja testataan, että henkilö todella on esim. poika eikä vaan halua olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hyväksy alaikäisten hoitoja ihan sillä perusteella, että itsekin toivoin olevani poika 16-vuotiaaksi asti. Pukeuduin poikien vaatteisiin, en meikannut jne. Sitten hyväksyin osani tyttönä ja nykyään olen tyytyväinen kahden lapsen äiti. Edelleen olen keskiverto naista maskuliinisempi, mutta olen tyytyväinen naisena. Sukupuoli on minulle vain sukupuolielimet, muuten saa pukeutua, käyttäytyä ja olla millainen haluaa. Jos olisi ollut jotain hoitoja silloin kun olin nuori, niin ehkä olisinkin mennyt niihin. Koska silloin todella halusin olla poika. En myöskään silloin uskonut haluavani koskaan lapsia. Nyt eläisin sitten miehenä ja lapsettomana, varmasti onnettomampana kuin nyt.

No juuri teidän takia me aidot transsukupuoliset ei saada Suomessa hoitoa nuorena. Se, että katuisi hoitoja ja joutuisi elämään väärässä sukupuolessa olisi kaikkien mielestä trangedia - se, että transihminen elää joka päivä väärässä sukupuolessa ei kiinnosta ketään.

Okei, ymmärrän kyllä pointtisi. Nuoren sterilisointi ei ole yksinkertaista juurikin tuosta mainitsemastasi syystä. Uskoisin, että jos siihen joskus päädytään täällä heitä seurataan monta vuotta ja testataan, että henkilö todella on esim. poika eikä vaan halua olla.

Juu siis tragedia, ei trangedia :D