Vierailija

Eli jos saisit tietää n. 2 kk eron jälkeen että ex-poikaystäväsi tapailee nykyään naista, jonka kanssa oli kaveri jo oman suhteesi aikana?

Tietenkin ex on vapaa tekemään mitä haluaa nyt, mutta onko ihan sekoa miettiä, onko heillä ollut juttua jo oman suhteesi aikana? Mitä tekisit?

  • ylös 2
  • alas 10

Kommentit (13)

Vierailija

Onko ero tullut miehen puolelta? Tässä on paljon, mitä ei tiedä. Voihan olla niinkin, että ihastusta on ollut, mutta ei pettämistä. Tai kaveri on ollut ihastunut mieheesi ja eron tullen tehnyt saattanut sen tietoon. Aika turha jossitella.

  • ylös 16
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onko ero tullut miehen puolelta? Tässä on paljon, mitä ei tiedä. Voihan olla niinkin, että ihastusta on ollut, mutta ei pettämistä. Tai kaveri on ollut ihastunut mieheesi ja eron tullen tehnyt saattanut sen tietoon. Aika turha jossitella.

Ero tullut periaatteessa miehen puolelta. Tai siis, pitkähkö prosessihan se oli, aloitteen teki mies mutta lopullisen päätöksen minä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

No mulla kävi noin. Yhtäkkiä alko uus työkaverinainen olla tosi tärkeä ja läheinen... mun ei ois pitänyt kuulemma olla epäilevä (miehen mielestä olin hullu kun sanoin etten pidä siitä, kun viettävät kaksin leffailtaa usein miehen kotona ym. ja kysyin miksi ei esittele sitä naista mulle).

No, en jaksanut epävarmuutta, myöhemmin paljastuneita minulta salattuja tapaamisia, jatkuvaa viestittelyä monille naispuolisille ystäville. Tuntui ettei minulle jäänyt paikkaa suhteessa ollenkaan. Olin katkera, erottiin. Miehen mielestä erottiin kai koska olin epäilevä psyko.

No, meni pari viikkoa niin tää nainenhan on tässä somen ym. mukaan viettänytkin kaiken ajan nyt eksäni kanssa, kun itse kuviosta häivyin. Yhteisiä kuvia pulppuaa instaan jne. Kiva että olkapää oli lähellä.

  • ylös 10
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No mulla kävi noin. Yhtäkkiä alko uus työkaverinainen olla tosi tärkeä ja läheinen... mun ei ois pitänyt kuulemma olla epäilevä (miehen mielestä olin hullu kun sanoin etten pidä siitä, kun viettävät kaksin leffailtaa usein miehen kotona ym. ja kysyin miksi ei esittele sitä naista mulle).

No, en jaksanut epävarmuutta, myöhemmin paljastuneita minulta salattuja tapaamisia, jatkuvaa viestittelyä monille naispuolisille ystäville. Tuntui ettei minulle jäänyt paikkaa suhteessa ollenkaan. Olin katkera, erottiin. Miehen mielestä erottiin kai koska olin epäilevä psyko.

No, meni pari viikkoa niin tää nainenhan on tässä somen ym. mukaan viettänytkin kaiken ajan nyt eksäni kanssa, kun itse kuviosta häivyin. Yhteisiä kuvia pulppuaa instaan jne. Kiva että olkapää oli lähellä.

Haittaisiko jatkuva viestittely monille miespuolisille ystäville?

Tapaamisten salailu on kyllä tökeröä. Vaikka se kumppani olisi "epäilevä psyko". Kyllä se kumppanin reaktio pitää kestää, tai jos se on kohtuuton, niin sitten reilusti erota. 

Oma ystäväni salaili meidän tapaamisiamme koska ei jaksanut mustasukkaisen naisystävän reaktioita, ja sehän on typerää. Nyt se vasta pahalta näyttääkin jos jää kiinni, vaikkei mistään pettämisestä meillä kyse ollutkaan.

Vierailija

Mitä tekisin? Antaisin olla ja menisin eteenpäin. Eihän tuo mitään muuta tuossa kohtaa. 

Vierailija

Mitä väliä sillä enää on? Et saa itsellesi mitään miettimällä tätä asiaa. Jatkat vaan elämääsi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä tekisin? Antaisin olla ja menisin eteenpäin. Eihän tuo mitään muuta tuossa kohtaa. 

Näin. Jos jotain juttua on ollutkin, ex on ainakin toiminut fiksusti ja lopettanut suhteenne, ennen kuin alkaa tapailemaan tiiviimmin. Jos tapailu olisi jatkunut jo pitkään ennen eroanne, hehän olisivat suoraan muuttaneet yhteen, eli tuskin heillä mitään kummoista juttua ole aiemmin ollut. Minusta ihan reilusti toimittu.

Vierailija

Mulle saattaisi käydä noin. Ystävä entinen fwb, jonka kanssa kemiaa mutta oli erilaiset ajatukset elämän menosta. Jos nyt eroaisin miehestäni, aivan varmasti olisin kaverimiehen kainalossa hakemassa olkapäätä johon nojata ja kun kaverikin on vihdoin aikuistunut vuosien varrella, saattaisimme pariksi tässä elämäntilanteessa päätyä. Mutta nykyisen suhteeni aikana ei tämän kaverimiehen kanssa ole tapahtunut pettämistä, säätöä eikä mitään mikä liikkuu vähänkään harmaalla alueella.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä enää on? Et saa itsellesi mitään miettimällä tätä asiaa. Jatkat vaan elämääsi.

Jos pettäminen paljastuu vasta eron jälkeen, niin ei saa olla tunnereaktiota, koska eihän sillä mitään väliä enää ole?

Jos jotain juttua on ollut suhteen aikana, niin totta kai se nyt mietityttää ja surettaa. Jos seksiä, niin sittenhän sillä on ihan jo tautiriskin kannalta väliä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä enää on? Et saa itsellesi mitään miettimällä tätä asiaa. Jatkat vaan elämääsi.

Jos pettäminen paljastuu vasta eron jälkeen, niin ei saa olla tunnereaktiota, koska eihän sillä mitään väliä enää ole?

Jos jotain juttua on ollut suhteen aikana, niin totta kai se nyt mietityttää ja surettaa. Jos seksiä, niin sittenhän sillä on ihan jo tautiriskin kannalta väliä.

Mutta eihän tässä ole paljastunut yhtään mitään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulla kävi noin. Yhtäkkiä alko uus työkaverinainen olla tosi tärkeä ja läheinen... mun ei ois pitänyt kuulemma olla epäilevä (miehen mielestä olin hullu kun sanoin etten pidä siitä, kun viettävät kaksin leffailtaa usein miehen kotona ym. ja kysyin miksi ei esittele sitä naista mulle).

No, en jaksanut epävarmuutta, myöhemmin paljastuneita minulta salattuja tapaamisia, jatkuvaa viestittelyä monille naispuolisille ystäville. Tuntui ettei minulle jäänyt paikkaa suhteessa ollenkaan. Olin katkera, erottiin. Miehen mielestä erottiin kai koska olin epäilevä psyko.

No, meni pari viikkoa niin tää nainenhan on tässä somen ym. mukaan viettänytkin kaiken ajan nyt eksäni kanssa, kun itse kuviosta häivyin. Yhteisiä kuvia pulppuaa instaan jne. Kiva että olkapää oli lähellä.

Haittaisiko jatkuva viestittely monille miespuolisille ystäville?

Tapaamisten salailu on kyllä tökeröä. Vaikka se kumppani olisi "epäilevä psyko". Kyllä se kumppanin reaktio pitää kestää, tai jos se on kohtuuton, niin sitten reilusti erota. 

Oma ystäväni salaili meidän tapaamisiamme koska ei jaksanut mustasukkaisen naisystävän reaktioita, ja sehän on typerää. Nyt se vasta pahalta näyttääkin jos jää kiinni, vaikkei mistään pettämisestä meillä kyse ollutkaan.

Itse ehdottaisin tässä tilanteessa tapaamista niin, että puoliso paikalla.

Vierailija

Mä olin mun nykyisen mieheni kaveri kun aloimme seurustella, mies oli eronnut muutamaa kuukautta aikaisemmin avopuolisostaan, joka hänkin oli mulle tuttu. Oltiin nelistään usein mun poikakaverin kanssa heillä.Kaveruus säilyi, vaikka erosin poikakaveristani.

Suhteemme oli pitkään kaveripohjainen heidän eronsa jälkeenkin, tapailimme myös muita. Mies jopa kuskasi mua omille treffeilleni ja hän tuli aamukahville mun luo yhden illan hoitonsa luota.

Yhteyttä pidettiin koska oli kivaa.

Aika moni väitti, että olimme vehdanneet jo aiemmin, mutta se ei ollut totta. Niin vaan kävi, että rakastuttiin ja kaveruus syveni rakkaudeksi.

Nyt ollaan tosin eroamassa, koska rakkaussuhde vaihtui taas ystävyydeksi.Tässä ei ole mitään draamaa. En yhtään ihmettelisi, jos mies alkaisi seurustella esim. jonkun työkaverinsa kanssa seuraavaksi. Jossainhan ne uudet kumppanit tavataan, ja helppo on siirtyä tuttuun ja turvalliseen.

Omalla kohdalla kiikarissa ei ole edes potentiaalista miespuolista kaveria, joten mun osalta kaveriin sekaantuminen oli tässä. :)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla