Miksi miehet luulevat että voivat lähteä kävelemään ja että äiti ottaa lapset?

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siksi, että useimmiten tuo todella onnistuu. Äiti suostuu ja jopa haluaa pitää lapset itsellään. En mäkään suostuisi luopumaan lapsistani, jos mieheni jättäisi minut. Olkoonkin nykyajan "tasa-arvoista" ajattelua vastaan, mutta mä en kykene hylkäämään lapsiani vain, koska mies ottaisi mua päähän ja koska en haluaisi hänen pääsevän "pälkähästä". Kai tämä on tällaista naisen heikkoutta. Vaikea ymmärtää, miten joku voi vaan jättää lapsensa, sukupuolesta riippumatta.

Koko ketjun fiksuin kommentti! Ei ne lapset tosiaan ole mikään parisuhteen jatke jotka sitten vaan tuupataan toiselle kun päätetään erota. Munkin mielestä on ihan epänormaalia ettei sitten yhtäkkiä enää haluakaan omaa lastaan. Oli sitten kyseessä isä tai äiti. Minkäänlainen se vanhemman ja lapsen välinen suhde on jos vanhemman asenne on että haluaa eroon lapsestaan. Lapsi raukat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siksi, että useimmiten tuo todella onnistuu. Äiti suostuu ja jopa haluaa pitää lapset itsellään. En mäkään suostuisi luopumaan lapsistani, jos mieheni jättäisi minut. Olkoonkin nykyajan "tasa-arvoista" ajattelua vastaan, mutta mä en kykene hylkäämään lapsiani vain, koska mies ottaisi mua päähän ja koska en haluaisi hänen pääsevän "pälkähästä". Kai tämä on tällaista naisen heikkoutta. Vaikea ymmärtää, miten joku voi vaan jättää lapsensa, sukupuolesta riippumatta.

Koko ketjun fiksuin kommentti! Ei ne lapset tosiaan ole mikään parisuhteen jatke jotka sitten vaan tuupataan toiselle kun päätetään erota. Munkin mielestä on ihan epänormaalia ettei sitten yhtäkkiä enää haluakaan omaa lastaan. Oli sitten kyseessä isä tai äiti. Minkäänlainen se vanhemman ja lapsen välinen suhde on jos vanhemman asenne on että haluaa eroon lapsestaan. Lapsi raukat...

Niin! Miettikää ihmiset miltä niistä lapsista tuntuu kun käy selväksi että sen lisäksi että perhe hajoaa kukaan ei oikeasti halua heitä? Mitä jos teidän vanhemmat olisi tehneet teille noi kun olitte lapsia? Tai ehkä tekivätkin ja siksi teistä tuli niin tunnekylmiä aikuisia.

Miks naiset luulee että miehet automaattisesti tekis noin? On paljon miehiä jotka päinvastoin taistelisivat henkeen ja vereen saadakseen pitää lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, jos joskus tulisi lapsi, ja ero, niin kyllä se mies saisi sen lapsen ottaa..

T. ei-lapsirakas nainen

Miksi ihmeessä tekisit lapsia jos kerran et ole lapsirakas?

Koska rakastan miestäni yli kaiken, ja tiedän hänen haluavan lapsia (itse tosiaan pärjäisin ilman). Ei se yksi lapsi kuulostaisi kamalan pahalta, varsinkin kun mies on tarjoitunut jäämään koti-isäksi. (Toki aluksi varmaan itse oltava, koska imetys ja toipuminen, myöhemmin voi vaikka pullottaa sitä maitoa että pärjää sen ajan, kun en ole kotona). Olen myös nähnyt mieheni lasten kanssa, ja tulee tosi hyvin toimeen, joten en epäile yhtään, etteikö hänestä olisi hyväksi isäksi. Ja tietenkään en alkaisi lapsia pyöräyttämään, jos olisi mitään eron mahdollisuutta, toki elämäntilanteet voivat muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän mies voi noin tehdä. Lähtee vain, ei ota lapsia. Eiköhän äiti silloin ota?

Voihan se äiti otaakin mutta huolehtiiko hän lapsista?

Sossu kyllä auttaa äitiä tarpeeksi.

No hitto kun minä tulin jo antamaan tukeni naiselle joka joutuu ottamaan lapset mukaan jopa kävelylenkille, kun vastaavasti mies saa vapaasti liikkua (urheilla) ilman lapsia, eikä viitsi katsoa niitä edes sitä aikaa kun nainen urheilee.

Ei sitte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, jos joskus tulisi lapsi, ja ero, niin kyllä se mies saisi sen lapsen ottaa..

T. ei-lapsirakas nainen

Miksi ihmeessä tekisit lapsia jos kerran et ole lapsirakas?

Koska rakastan miestäni yli kaiken, ja tiedän hänen haluavan lapsia (itse tosiaan pärjäisin ilman). Ei se yksi lapsi kuulostaisi kamalan pahalta, varsinkin kun mies on tarjoitunut jäämään koti-isäksi. (Toki aluksi varmaan itse oltava, koska imetys ja toipuminen, myöhemmin voi vaikka pullottaa sitä maitoa että pärjää sen ajan, kun en ole kotona). Olen myös nähnyt mieheni lasten kanssa, ja tulee tosi hyvin toimeen, joten en epäile yhtään, etteikö hänestä olisi hyväksi isäksi. Ja tietenkään en alkaisi lapsia pyöräyttämään, jos olisi mitään eron mahdollisuutta, toki elämäntilanteet voivat muuttua.

Älä ihmeessä hanki lasta miehesi mieliksi jos et kerran itse halua! Teet todella pahan virheen teidän kaikkien kannalta! Sinun pitää ymmärtää että lapsi on kokonaisvaltaisesti sitten elämässänne. Joka hetki! Sitä ei voi laittaa syrjään kun haluaa viettää "laatu aikaa" kahdestaan eikä kannata olettaa että lapsi viihtyy itsekseen leikkien pitkiä aikoja. Lapsesta tulee elämänne keskipiste jonka ympärillä kaikki pyörii. Lapsi vaatii ja tarvitsee paljon paljon huomiota. Jos miehesi onkin siihen valmis sinä tulet katkeroitumaan kun miehesi aika meneekin lapsen kanssa touhutessa ja itse jäät syrjään koska lapsi ei sinua kiinnosta. Lapsi myös varmasti huomaa ja aistii välinpitämättömyytesi ja pahimmillaan vihamielisyytesi ja reagoi siihen. Lapsen ja vanhemman suhteen kuuluu olla läheinen, elämän läheisin ja tärkein ihmissuhde. Jos siihen ei ole kykyä tai halua lasta ei todellakaan pidä hankkia.

biologisti kirjoitti:

Naisten tehtävä on hoitaa jälkeläisiä ja miesten tehtävä on saattaa raskaaksi mahdollisimman monta eri naista. Tämä on ihan normaalia biologiaa. Mies haluaa siirtää geenit eteenpäin siittämällä niin julmetusti naisia. Naisella taas on luontainen taipumus huolehtia jälkeläisistään. Sehän on aivan selvää sikälikin, että naiset imettävät lapsiaan.

Normaalia biologiaa on myös että nainen tekee lapsia monen eri miehen kanssa jotta saa mahdollisimman hyviä geenejä lapsilleen.

Tajuatko että vauvaa imetetään max 1 vuosi?

Mulla oli vähän ahdistusta liittyen raskauteeni, ja mietin jo aborttiakin... Mutta mies halusi kovasti lapsen, joten sanoi myös ottavansa sen itselleen jos mä en siitä tykkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, jos joskus tulisi lapsi, ja ero, niin kyllä se mies saisi sen lapsen ottaa..

T. ei-lapsirakas nainen

Miksi ihmeessä tekisit lapsia jos kerran et ole lapsirakas?

Koska rakastan miestäni yli kaiken, ja tiedän hänen haluavan lapsia (itse tosiaan pärjäisin ilman). Ei se yksi lapsi kuulostaisi kamalan pahalta, varsinkin kun mies on tarjoitunut jäämään koti-isäksi. (Toki aluksi varmaan itse oltava, koska imetys ja toipuminen, myöhemmin voi vaikka pullottaa sitä maitoa että pärjää sen ajan, kun en ole kotona). Olen myös nähnyt mieheni lasten kanssa, ja tulee tosi hyvin toimeen, joten en epäile yhtään, etteikö hänestä olisi hyväksi isäksi. Ja tietenkään en alkaisi lapsia pyöräyttämään, jos olisi mitään eron mahdollisuutta, toki elämäntilanteet voivat muuttua.

Älä ihmeessä hanki lasta miehesi mieliksi jos et kerran itse halua! Teet todella pahan virheen teidän kaikkien kannalta! Sinun pitää ymmärtää että lapsi on kokonaisvaltaisesti sitten elämässänne. Joka hetki! Sitä ei voi laittaa syrjään kun haluaa viettää "laatu aikaa" kahdestaan eikä kannata olettaa että lapsi viihtyy itsekseen leikkien pitkiä aikoja. Lapsesta tulee elämänne keskipiste jonka ympärillä kaikki pyörii. Lapsi vaatii ja tarvitsee paljon paljon huomiota. Jos miehesi onkin siihen valmis sinä tulet katkeroitumaan kun miehesi aika meneekin lapsen kanssa touhutessa ja itse jäät syrjään koska lapsi ei sinua kiinnosta. Lapsi myös varmasti huomaa ja aistii välinpitämättömyytesi ja pahimmillaan vihamielisyytesi ja reagoi siihen. Lapsen ja vanhemman suhteen kuuluu olla läheinen, elämän läheisin ja tärkein ihmissuhde. Jos siihen ei ole kykyä tai halua lasta ei todellakaan pidä hankkia.

Tällaistakin kommenttia on alapeukutettu vaikka joka sana on 100% asiaa! Mitä tyyppejä täällä oikein pyörii? Teinejä? Oon kyllä muissakin ketjuissa huomannut samaa että todella asiallisetkin kommentit jotka ovat faktoja eivätkä mielipide kysymyksiä saavat alapeukkuja. Liikkuuko näiden ihmisten päässä yhtään mitään?

Se lähtee ja jättää lapset, joka ensin kerkiää.

Miettikää ennen ku teette lapsia haluatteko edes niitä!

Koska kuka vain voi lähteä nostelemaan liitostaan ja jättää lapsensa. Ei sitä voi estää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, jos joskus tulisi lapsi, ja ero, niin kyllä se mies saisi sen lapsen ottaa..

T. ei-lapsirakas nainen

Miksi ihmeessä tekisit lapsia jos kerran et ole lapsirakas?

Koska rakastan miestäni yli kaiken, ja tiedän hänen haluavan lapsia (itse tosiaan pärjäisin ilman). Ei se yksi lapsi kuulostaisi kamalan pahalta, varsinkin kun mies on tarjoitunut jäämään koti-isäksi. (Toki aluksi varmaan itse oltava, koska imetys ja toipuminen, myöhemmin voi vaikka pullottaa sitä maitoa että pärjää sen ajan, kun en ole kotona). Olen myös nähnyt mieheni lasten kanssa, ja tulee tosi hyvin toimeen, joten en epäile yhtään, etteikö hänestä olisi hyväksi isäksi. Ja tietenkään en alkaisi lapsia pyöräyttämään, jos olisi mitään eron mahdollisuutta, toki elämäntilanteet voivat muuttua.

Älä ihmeessä hanki lasta miehesi mieliksi jos et kerran itse halua! Teet todella pahan virheen teidän kaikkien kannalta! Sinun pitää ymmärtää että lapsi on kokonaisvaltaisesti sitten elämässänne. Joka hetki! Sitä ei voi laittaa syrjään kun haluaa viettää "laatu aikaa" kahdestaan eikä kannata olettaa että lapsi viihtyy itsekseen leikkien pitkiä aikoja. Lapsesta tulee elämänne keskipiste jonka ympärillä kaikki pyörii. Lapsi vaatii ja tarvitsee paljon paljon huomiota. Jos miehesi onkin siihen valmis sinä tulet katkeroitumaan kun miehesi aika meneekin lapsen kanssa touhutessa ja itse jäät syrjään koska lapsi ei sinua kiinnosta. Lapsi myös varmasti huomaa ja aistii välinpitämättömyytesi ja pahimmillaan vihamielisyytesi ja reagoi siihen. Lapsen ja vanhemman suhteen kuuluu olla läheinen, elämän läheisin ja tärkein ihmissuhde. Jos siihen ei ole kykyä tai halua lasta ei todellakaan pidä hankkia.

Tiedän kyllä tasan tarkkaan mihin sitoudun, jos niitä lapsia hommataan. Tiedän, että siihen menee kaikki vapaa-aika vähintään siihen asti, että alkaa alakoulussa ravaamaan jonkun kaverin luona. Yksi lapsi ei silti mielestäni tunnu ylitsepääsemättömältä, varsinkaan jos en itse joudu olemaan kotiäitinä sitä vuotta-kahta, jolloin urani voi mennä ihan mönkään. Viihdyn töissä paremmin. Toki vapaa-ajalla sitten olen sen lapsen (ja miehen) kanssa, enkä välinpitämättömänä pitämässä hauskaa. Kokopäiväiseksi hoitajaksi minusta ei kuitenkaan olisi, ja lomiakin sen verran vähän, että ei tunnu pahalta. Tukiverkostokin löytyisi, paljon sisaruksia, vanhemmat ja kavereita. En tarkoita tässäkään sitä, että lapsi olisi jatkuvasti hoidossa, vaan että kerran-pari kuussa, niin että saa viettää sitä kaksinkeskistä aikaa miehen kanssa.

Tiedän, että toisen mieliksi ei pitäisi mitään tehdä, mutta en silti haluaisi menettää hyvää parisuhdettani sen takia. Nuoria tässä vielä ollaan, joten on tässä vielä aikaa miettiä asiaa, ja päätyä molempia tyydyttävään ratkaisuun. Ja tosiaan molemmilla samat arvot elämässä, ollaan opittu vähän "vanhanaikaisiksi", ja uskon todella, että meillä on vielä pitkä, yhteinen elämä edessä.

N23

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän mies voi noin tehdä. Lähtee vain, ei ota lapsia. Eiköhän äiti silloin ota?

Juuri noin meillä tapahtui liki kolmekymmentä vuotta sitten. Ilmoitti vain, ettei hänellä ole mitään mahdollisuutta ottaa lapsia. Nyt kun lapset ovat jo lähes keski-ikäisiä, hyvin pärjääviä aikuisia, isä on hieman alkanut kiinnostua lapsistaan.

Lapset on naisten harrastus. Mies ottaa auton ja vaimo lapset. Sitäpaitsi huoltajuuskiistoissa lapset määrätään automaattisesti naiselle.

Koska edelleen 2017 useissa perheissä nainen jää hoitamaan ne lapset kotiin. Annetaan miehen säälistä hypätä ja juosta koko raskausaika ajatellen, että ne menot on sitten menty kun ensin juo 9 kk joka viikonloppu 2 päivää putkeen naisen maatessa kotona ja masukavereiden kans.

Sitten iskee se todellisuus..nainen on 9 kk ajan rauhoittunut ja sopeutunut uuteen elämään, kun mies taas tottunut hyppäämään normaalia enemmän. Miksi se mies yhtäkkiä lopettaisi sitä hyppäämistä?

Tässä kohtaa nainen ajattelee, että menköön kun on imetys ja itsekin vielä toipilas ja vauva niin ihana. Kohta on mennyt vuosi ja mies edelleen hyppää ja istuu illat salilla tai laittamassa autoa.

Ei muodostu suhdetta vauvaan kun ei ikinä sen kanssa ole aikaa viettänyt.

Sitten alkaa riitely, kun äitikin haluaisi mennä. Mies ei osaa olla lapsen kanssa, eikä ymmärrä miksi tähän asti hyvin toiminut systeemi pitäisi muuttaa. Hän saa seksiä ja edelleen mennä miten lystää. Äitiä akaa v***ttaa. Alkaa tappelut ja naisesta tulee nalkutyava pihtaaja.

Mies ottaa ja lähtee.

Näin se vaan menee. Kannattas ne lapset tehä sitte ku molempien pahimmat menot on menty ja jaksetaan asettua kotielämään pikkulapsiajaksi. Sekin aika tulee kun molemmat pääsevät entiseen tapaan kulkemaan. Naiset mahdollistavat miehilleen vastuusta luistamisen hyvin usein.

Miehellekin pitää antaa tilaa hoitaa ja olla lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, jos joskus tulisi lapsi, ja ero, niin kyllä se mies saisi sen lapsen ottaa..

T. ei-lapsirakas nainen

Miksi ihmeessä tekisit lapsia jos kerran et ole lapsirakas?

Koska rakastan miestäni yli kaiken, ja tiedän hänen haluavan lapsia (itse tosiaan pärjäisin ilman). Ei se yksi lapsi kuulostaisi kamalan pahalta, varsinkin kun mies on tarjoitunut jäämään koti-isäksi. (Toki aluksi varmaan itse oltava, koska imetys ja toipuminen, myöhemmin voi vaikka pullottaa sitä maitoa että pärjää sen ajan, kun en ole kotona). Olen myös nähnyt mieheni lasten kanssa, ja tulee tosi hyvin toimeen, joten en epäile yhtään, etteikö hänestä olisi hyväksi isäksi. Ja tietenkään en alkaisi lapsia pyöräyttämään, jos olisi mitään eron mahdollisuutta, toki elämäntilanteet voivat muuttua.

Älä ihmeessä hanki lasta miehesi mieliksi jos et kerran itse halua! Teet todella pahan virheen teidän kaikkien kannalta! Sinun pitää ymmärtää että lapsi on kokonaisvaltaisesti sitten elämässänne. Joka hetki! Sitä ei voi laittaa syrjään kun haluaa viettää "laatu aikaa" kahdestaan eikä kannata olettaa että lapsi viihtyy itsekseen leikkien pitkiä aikoja. Lapsesta tulee elämänne keskipiste jonka ympärillä kaikki pyörii. Lapsi vaatii ja tarvitsee paljon paljon huomiota. Jos miehesi onkin siihen valmis sinä tulet katkeroitumaan kun miehesi aika meneekin lapsen kanssa touhutessa ja itse jäät syrjään koska lapsi ei sinua kiinnosta. Lapsi myös varmasti huomaa ja aistii välinpitämättömyytesi ja pahimmillaan vihamielisyytesi ja reagoi siihen. Lapsen ja vanhemman suhteen kuuluu olla läheinen, elämän läheisin ja tärkein ihmissuhde. Jos siihen ei ole kykyä tai halua lasta ei todellakaan pidä hankkia.

Tällaistakin kommenttia on alapeukutettu vaikka joka sana on 100% asiaa! Mitä tyyppejä täällä oikein pyörii? Teinejä? Oon kyllä muissakin ketjuissa huomannut samaa että todella asiallisetkin kommentit jotka ovat faktoja eivätkä mielipide kysymyksiä saavat alapeukkuja. Liikkuuko näiden ihmisten päässä yhtään mitään?

Jos fakta ei ole kiva omasta mielestä, sitä alapeukutetaan. Sama ilmiö tieteellisten tutkimustulosten kanssa, jotka voivat olla vastaanottajan mielestä joskus ikäviä. Silloin ihananlempibloggarin päinvastainen ajatus on paljon "luotettavampi" kuin tieteelliset faktat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, jos joskus tulisi lapsi, ja ero, niin kyllä se mies saisi sen lapsen ottaa..

T. ei-lapsirakas nainen

Miksi ihmeessä tekisit lapsia jos kerran et ole lapsirakas?

Koska rakastan miestäni yli kaiken, ja tiedän hänen haluavan lapsia (itse tosiaan pärjäisin ilman). Ei se yksi lapsi kuulostaisi kamalan pahalta, varsinkin kun mies on tarjoitunut jäämään koti-isäksi. (Toki aluksi varmaan itse oltava, koska imetys ja toipuminen, myöhemmin voi vaikka pullottaa sitä maitoa että pärjää sen ajan, kun en ole kotona). Olen myös nähnyt mieheni lasten kanssa, ja tulee tosi hyvin toimeen, joten en epäile yhtään, etteikö hänestä olisi hyväksi isäksi. Ja tietenkään en alkaisi lapsia pyöräyttämään, jos olisi mitään eron mahdollisuutta, toki elämäntilanteet voivat muuttua.

Älä ihmeessä hanki lasta miehesi mieliksi jos et kerran itse halua! Teet todella pahan virheen teidän kaikkien kannalta! Sinun pitää ymmärtää että lapsi on kokonaisvaltaisesti sitten elämässänne. Joka hetki! Sitä ei voi laittaa syrjään kun haluaa viettää "laatu aikaa" kahdestaan eikä kannata olettaa että lapsi viihtyy itsekseen leikkien pitkiä aikoja. Lapsesta tulee elämänne keskipiste jonka ympärillä kaikki pyörii. Lapsi vaatii ja tarvitsee paljon paljon huomiota. Jos miehesi onkin siihen valmis sinä tulet katkeroitumaan kun miehesi aika meneekin lapsen kanssa touhutessa ja itse jäät syrjään koska lapsi ei sinua kiinnosta. Lapsi myös varmasti huomaa ja aistii välinpitämättömyytesi ja pahimmillaan vihamielisyytesi ja reagoi siihen. Lapsen ja vanhemman suhteen kuuluu olla läheinen, elämän läheisin ja tärkein ihmissuhde. Jos siihen ei ole kykyä tai halua lasta ei todellakaan pidä hankkia.

Tiedän kyllä tasan tarkkaan mihin sitoudun, jos niitä lapsia hommataan. Tiedän, että siihen menee kaikki vapaa-aika vähintään siihen asti, että alkaa alakoulussa ravaamaan jonkun kaverin luona. Yksi lapsi ei silti mielestäni tunnu ylitsepääsemättömältä, varsinkaan jos en itse joudu olemaan kotiäitinä sitä vuotta-kahta, jolloin urani voi mennä ihan mönkään. Viihdyn töissä paremmin. Toki vapaa-ajalla sitten olen sen lapsen (ja miehen) kanssa, enkä välinpitämättömänä pitämässä hauskaa. Kokopäiväiseksi hoitajaksi minusta ei kuitenkaan olisi, ja lomiakin sen verran vähän, että ei tunnu pahalta. Tukiverkostokin löytyisi, paljon sisaruksia, vanhemmat ja kavereita. En tarkoita tässäkään sitä, että lapsi olisi jatkuvasti hoidossa, vaan että kerran-pari kuussa, niin että saa viettää sitä kaksinkeskistä aikaa miehen kanssa.

Tiedän, että toisen mieliksi ei pitäisi mitään tehdä, mutta en silti haluaisi menettää hyvää parisuhdettani sen takia. Nuoria tässä vielä ollaan, joten on tässä vielä aikaa miettiä asiaa, ja päätyä molempia tyydyttävään ratkaisuun. Ja tosiaan molemmilla samat arvot elämässä, ollaan opittu vähän "vanhanaikaisiksi", ja uskon todella, että meillä on vielä pitkä, yhteinen elämä edessä.

N23

Älä nyt laske kavereitasi hoitotukiverkkoihin, he eivät välttämättä halua hoitaa päivääkään ja osa saattaa kaikota raskausaikana. 

Vierailija kirjoitti:

Tuskimpa äiti lapsia heitteille jättää.

Miten lapset (normaalitilanteissa ) ovat seb enempää heitteillä isän kuin äidin luona? Miksi "valitsit" epäluotettavan ja kyvyttömän ihmisen lapsesi/lasteso isäksi?