Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olen olettanut hänen hyväksyvän käytökseni, kun ei ole alkanut vääntää siitä, mutta nyt alkaa käydä ilmeiseksi, että ei vain tiedä miten sanoa asioista, jotka ei miellytä tai jotka ovat suorastaan vastenmielisiä.
Harmittaa, en haluaisi olla kenenkään kanssa, joka kokee käytökseni vastenmielisenä. Itse sanon aina heti, jos jokin ei miellytä, jotta toinen voi halutessaan muuttaa käytöstään.

Miehen mukaan en ole vain häntä varten tässä maailmassa. Minulla on kuulemma muka omakin elämäni. Jaa missähän se oikein on, minä luulin, että on me. Minusta tuntuu, etten ole ollenkaan häntä varten, kun häntä ei kiinnosta kertoa mikä kiusaa tai harmittaa minussa häntä. Aivan kuin se olisi hänelle ihan sama.

  • ylös 4
  • alas 14

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Tai sanoin sikäli väärin, että "ei osaa riidellä", tarkoitin, että ei riitele. Ei riitele niissä kohdissa, joissa minä olen tottunut, että tulee sanomista, JOS ei homma miellytä. Mutta mies ei harrasta asioiden sanomista. Silloin oletan, että asia ei kiusaa häntä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tai sanoin sikäli väärin, että "ei osaa riidellä", tarkoitin, että ei riitele. Ei riitele niissä kohdissa, joissa minä olen tottunut, että tulee sanomista, JOS ei homma miellytä. Mutta mies ei harrasta asioiden sanomista. Silloin oletan, että asia ei kiusaa häntä.

Jos parisuhteesta haluaa toimivan oletusten tekeminen ei koskaan ole järkevää. Toiseksi miksi pitäisi sanoa vaikka asia kiusaa mutta sen asian kanssa voi silti elää?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sanoin sikäli väärin, että "ei osaa riidellä", tarkoitin, että ei riitele. Ei riitele niissä kohdissa, joissa minä olen tottunut, että tulee sanomista, JOS ei homma miellytä. Mutta mies ei harrasta asioiden sanomista. Silloin oletan, että asia ei kiusaa häntä.

Jos parisuhteesta haluaa toimivan oletusten tekeminen ei koskaan ole järkevää. Toiseksi miksi pitäisi sanoa vaikka asia kiusaa mutta sen asian kanssa voi silti elää?

Ajattelen niin, että jos yhden tai kahden asian kanssa vielä voikin elää, niin entä jos ja kun niitä tulee aina vain lisää? Etkä sano mitään? Jonain päivänä syöpäytät sitten ne kaikki toisen kasvoilleko?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei taida olla pelkoa lasten hankkimisesta. Ei ole ihan oikea suhde ilmeisesti.

On lapsia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sanoin sikäli väärin, että "ei osaa riidellä", tarkoitin, että ei riitele. Ei riitele niissä kohdissa, joissa minä olen tottunut, että tulee sanomista, JOS ei homma miellytä. Mutta mies ei harrasta asioiden sanomista. Silloin oletan, että asia ei kiusaa häntä.

Jos parisuhteesta haluaa toimivan oletusten tekeminen ei koskaan ole järkevää. Toiseksi miksi pitäisi sanoa vaikka asia kiusaa mutta sen asian kanssa voi silti elää?

Ajattelen niin, että jos yhden tai kahden asian kanssa vielä voikin elää, niin entä jos ja kun niitä tulee aina vain lisää? Etkä sano mitään? Jonain päivänä syöpäytät sitten ne kaikki toisen kasvoilleko?

Siis piti kirjoittaa ryöpäytät tai ryöpytät.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sanoin sikäli väärin, että "ei osaa riidellä", tarkoitin, että ei riitele. Ei riitele niissä kohdissa, joissa minä olen tottunut, että tulee sanomista, JOS ei homma miellytä. Mutta mies ei harrasta asioiden sanomista. Silloin oletan, että asia ei kiusaa häntä.

Jos parisuhteesta haluaa toimivan oletusten tekeminen ei koskaan ole järkevää. Toiseksi miksi pitäisi sanoa vaikka asia kiusaa mutta sen asian kanssa voi silti elää?

Ajattelen niin, että jos yhden tai kahden asian kanssa vielä voikin elää, niin entä jos ja kun niitä tulee aina vain lisää? Etkä sano mitään? Jonain päivänä syöpäytät sitten ne kaikki toisen kasvoilleko?

Aikoinaan sanoin lähes joka asiasta, mutta kun sillä ei ole mitään merkitystä olen lopettanut. Eriaisuuden kanssa tulee kyllä toimeen, mutta ei sen kanssa että toinen huomauttelee jatkuvasti milloin mistäkin asiasta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sanoin sikäli väärin, että "ei osaa riidellä", tarkoitin, että ei riitele. Ei riitele niissä kohdissa, joissa minä olen tottunut, että tulee sanomista, JOS ei homma miellytä. Mutta mies ei harrasta asioiden sanomista. Silloin oletan, että asia ei kiusaa häntä.

Jos parisuhteesta haluaa toimivan oletusten tekeminen ei koskaan ole järkevää. Toiseksi miksi pitäisi sanoa vaikka asia kiusaa mutta sen asian kanssa voi silti elää?

Ajattelen niin, että jos yhden tai kahden asian kanssa vielä voikin elää, niin entä jos ja kun niitä tulee aina vain lisää? Etkä sano mitään? Jonain päivänä syöpäytät sitten ne kaikki toisen kasvoilleko?

Aikoinaan sanoin lähes joka asiasta, mutta kun sillä ei ole mitään merkitystä olen lopettanut. Eriaisuuden kanssa tulee kyllä toimeen, mutta ei sen kanssa että toinen huomauttelee jatkuvasti milloin mistäkin asiasta.

Minä en halua, että minua arvostellaan tyytymättömänä mielessään.
ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sanoin sikäli väärin, että "ei osaa riidellä", tarkoitin, että ei riitele. Ei riitele niissä kohdissa, joissa minä olen tottunut, että tulee sanomista, JOS ei homma miellytä. Mutta mies ei harrasta asioiden sanomista. Silloin oletan, että asia ei kiusaa häntä.

Jos parisuhteesta haluaa toimivan oletusten tekeminen ei koskaan ole järkevää. Toiseksi miksi pitäisi sanoa vaikka asia kiusaa mutta sen asian kanssa voi silti elää?

Ajattelen niin, että jos yhden tai kahden asian kanssa vielä voikin elää, niin entä jos ja kun niitä tulee aina vain lisää? Etkä sano mitään? Jonain päivänä syöpäytät sitten ne kaikki toisen kasvoilleko?

Aikoinaan sanoin lähes joka asiasta, mutta kun sillä ei ole mitään merkitystä olen lopettanut. Eriaisuuden kanssa tulee kyllä toimeen, mutta ei sen kanssa että toinen huomauttelee jatkuvasti milloin mistäkin asiasta.

Minä en halua, että minua arvostellaan tyytymättömänä mielessään.
ap

Arvostelemisen kannattaakin lopettaa kokonaan siis myös omassa mielessään.

Vierailija

Joo, itsekin tajusin, että mies ei voi sanoa mitään negatiivista. Ei tietenkään riidellä ja huutaa tarvitse, vaan voisi sanoa sen rakentavasti. Erohan siitä tuli, kun ollaan niin erilaisia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sanoin sikäli väärin, että "ei osaa riidellä", tarkoitin, että ei riitele. Ei riitele niissä kohdissa, joissa minä olen tottunut, että tulee sanomista, JOS ei homma miellytä. Mutta mies ei harrasta asioiden sanomista. Silloin oletan, että asia ei kiusaa häntä.

Jos parisuhteesta haluaa toimivan oletusten tekeminen ei koskaan ole järkevää. Toiseksi miksi pitäisi sanoa vaikka asia kiusaa mutta sen asian kanssa voi silti elää?

Ajattelen niin, että jos yhden tai kahden asian kanssa vielä voikin elää, niin entä jos ja kun niitä tulee aina vain lisää? Etkä sano mitään? Jonain päivänä syöpäytät sitten ne kaikki toisen kasvoilleko?

Aikoinaan sanoin lähes joka asiasta, mutta kun sillä ei ole mitään merkitystä olen lopettanut. Eriaisuuden kanssa tulee kyllä toimeen, mutta ei sen kanssa että toinen huomauttelee jatkuvasti milloin mistäkin asiasta.

Minä en halua, että minua arvostellaan tyytymättömänä mielessään.
ap

Arvostelemisen kannattaakin lopettaa kokonaan siis myös omassa mielessään.

Eihän se vaikuta yhtään siihen, mitä toinen minusta mielessään arvostelee, vaikkei sanoisi sitä.
ap

Vierailija

Se mies pääsee helpommalla kun ei aloita jotain lapsellista vänkäämistä kanssasi mitä setvitään ja puidaan päiväkausia ja yhteisymmärrystä ei välttämättä tule.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sanoin sikäli väärin, että "ei osaa riidellä", tarkoitin, että ei riitele. Ei riitele niissä kohdissa, joissa minä olen tottunut, että tulee sanomista, JOS ei homma miellytä. Mutta mies ei harrasta asioiden sanomista. Silloin oletan, että asia ei kiusaa häntä.

Jos parisuhteesta haluaa toimivan oletusten tekeminen ei koskaan ole järkevää. Toiseksi miksi pitäisi sanoa vaikka asia kiusaa mutta sen asian kanssa voi silti elää?

Ajattelen niin, että jos yhden tai kahden asian kanssa vielä voikin elää, niin entä jos ja kun niitä tulee aina vain lisää? Etkä sano mitään? Jonain päivänä syöpäytät sitten ne kaikki toisen kasvoilleko?

Aikoinaan sanoin lähes joka asiasta, mutta kun sillä ei ole mitään merkitystä olen lopettanut. Eriaisuuden kanssa tulee kyllä toimeen, mutta ei sen kanssa että toinen huomauttelee jatkuvasti milloin mistäkin asiasta.

Minä en halua, että minua arvostellaan tyytymättömänä mielessään.
ap

Arvostelemisen kannattaakin lopettaa kokonaan siis myös omassa mielessään.

Eihän se vaikuta yhtään siihen, mitä toinen minusta mielessään arvostelee, vaikkei sanoisi sitä.
ap

No en ajattee sitä mitä toinen arvostelee minussa ainkaan jos hän ei sitä sanoa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Joo, itsekin tajusin, että mies ei voi sanoa mitään negatiivista. Ei tietenkään riidellä ja huutaa tarvitse, vaan voisi sanoa sen rakentavasti. Erohan siitä tuli, kun ollaan niin erilaisia.

Mieluiten oisin kääntynyt kannoillani heti, jos mies ois ollut avoin.
ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sanoin sikäli väärin, että "ei osaa riidellä", tarkoitin, että ei riitele. Ei riitele niissä kohdissa, joissa minä olen tottunut, että tulee sanomista, JOS ei homma miellytä. Mutta mies ei harrasta asioiden sanomista. Silloin oletan, että asia ei kiusaa häntä.

Jos parisuhteesta haluaa toimivan oletusten tekeminen ei koskaan ole järkevää. Toiseksi miksi pitäisi sanoa vaikka asia kiusaa mutta sen asian kanssa voi silti elää?

Ajattelen niin, että jos yhden tai kahden asian kanssa vielä voikin elää, niin entä jos ja kun niitä tulee aina vain lisää? Etkä sano mitään? Jonain päivänä syöpäytät sitten ne kaikki toisen kasvoilleko?

Aikoinaan sanoin lähes joka asiasta, mutta kun sillä ei ole mitään merkitystä olen lopettanut. Eriaisuuden kanssa tulee kyllä toimeen, mutta ei sen kanssa että toinen huomauttelee jatkuvasti milloin mistäkin asiasta.

Minä en halua, että minua arvostellaan tyytymättömänä mielessään.
ap

Arvostelemisen kannattaakin lopettaa kokonaan siis myös omassa mielessään.

Eihän se vaikuta yhtään siihen, mitä toinen minusta mielessään arvostelee, vaikkei sanoisi sitä.
ap

No en ajattee sitä mitä toinen arvostelee minussa ainkaan jos hän ei sitä sanoa.

Mutta se on silti siellä. Ne ovat sitten juuri niitä, jotka yllättyy, kun puoliso hylkää vakavaan sairauteen tms. "Olikin inhottanut jo pitemmän aikaa, heippa!"
En halua tällaista ylläriä.
ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sanoin sikäli väärin, että "ei osaa riidellä", tarkoitin, että ei riitele. Ei riitele niissä kohdissa, joissa minä olen tottunut, että tulee sanomista, JOS ei homma miellytä. Mutta mies ei harrasta asioiden sanomista. Silloin oletan, että asia ei kiusaa häntä.

Jos parisuhteesta haluaa toimivan oletusten tekeminen ei koskaan ole järkevää. Toiseksi miksi pitäisi sanoa vaikka asia kiusaa mutta sen asian kanssa voi silti elää?

Ajattelen niin, että jos yhden tai kahden asian kanssa vielä voikin elää, niin entä jos ja kun niitä tulee aina vain lisää? Etkä sano mitään? Jonain päivänä syöpäytät sitten ne kaikki toisen kasvoilleko?

Aikoinaan sanoin lähes joka asiasta, mutta kun sillä ei ole mitään merkitystä olen lopettanut. Eriaisuuden kanssa tulee kyllä toimeen, mutta ei sen kanssa että toinen huomauttelee jatkuvasti milloin mistäkin asiasta.

Minä en halua, että minua arvostellaan tyytymättömänä mielessään.
ap

Arvostelemisen kannattaakin lopettaa kokonaan siis myös omassa mielessään.

Eihän se vaikuta yhtään siihen, mitä toinen minusta mielessään arvostelee, vaikkei sanoisi sitä.
ap

No en ajattee sitä mitä toinen arvostelee minussa ainkaan jos hän ei sitä sanoa.

Mutta se on silti siellä. Ne ovat sitten juuri niitä, jotka yllättyy, kun puoliso hylkää vakavaan sairauteen tms. "Olikin inhottanut jo pitemmän aikaa, heippa!"
En halua tällaista ylläriä.
ap

Niin ei pidä oettaa ettei ne olisi siellä, mutta en niitä silti myöskään ajattele. Toisaalta varmasti me olimme ainakin sen kymmenen vuotta molemmat aika herkkiä sanomaan milloin mistäkin asiasta joten kyllä meillä aika hyvin tietoa on niistä asioista mitkä toista ärsyttää. Eniten aikoinaan ärsytti juuri se että koimme että emme kelpaa omina itsenämme vaan ne ärsyttävät asiat pitäisi pystyä poistamaan. Poistunut ne ei ole, mutta ne on opittu hyväksymään siten että niitä ei tarvitse ajatella. Jos ne nyt joskus ryöpsähtää esille sitten mietitään miten ne käsitellään jos ne pakko on jotenkin käsitellä.

Vierailija

Sitten sen inhonneen puolison jättäessä se jätetty voi vielä märistä kurjaa kohtaloaan ja kerjätä sääliä nettipalstalla ja puoli palstaa on ihan rähmällään voivottelemassa, vaikka kaikissa meissä on vikoja ja joskeskusteluyhteys on sitä tasoa, ettei vioistakaan valiteta niin miksi siinä kiinnostaisi enää jatkaa toisen tukemista vaikeuksissa?
ap

Vierailija

Jotkut ihmiset tykkäävät sanoa "suoraan ja reilusti" heti jos joku asia ei miellytä.
Toiset ihmiset haluavat ymmärtää toisen erilaisia tapoja ja hyväksyvät helpommin itselleen vierasta käytöstä.

Ongelma tulee helposti siinä jos parisuhteessa toinen sanoa paukauttelee vähän kaikesta ja toinen ymmärtää ja hyväksyy.
Sillä ymmärtäjällä palaa käämi siinä vaiheessa kun huomaa että ymmärtäminen toimii vain yhteen suuntaan eikä muutosta ole luvassa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset tykkäävät sanoa "suoraan ja reilusti" heti jos joku asia ei miellytä.
Toiset ihmiset haluavat ymmärtää toisen erilaisia tapoja ja hyväksyvät helpommin itselleen vierasta käytöstä.

Ongelma tulee helposti siinä jos parisuhteessa toinen sanoa paukauttelee vähän kaikesta ja toinen ymmärtää ja hyväksyy.
Sillä ymmärtäjällä palaa käämi siinä vaiheessa kun huomaa että ymmärtäminen toimii vain yhteen suuntaan eikä muutosta ole luvassa.


Näinhän se on. Itse ymmärsin paskamaista vnhempaani, jonk kanssa homma ei todellakaan toiminut toiseen suuntaan, hän ei ymmärtänyt mitään normaaleja keskenkasvuisten virheellisyyksiä ja vajeita. Joten olen tullut täysin allergiseksi ajatukselle, että minua ei ymmärretä.
ap

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla