Lue keskustelun säännöt.
Te jotka elitte aikaa ennen nettiä, olitteko yhtä perillä asioista kuin nykyään?
02.07.2017 |
Aloin miettimään kuinka pihalla ennen taidettiin olla. Ainoina tietolähteinä olivat Yle, Hesari ja jotkut juorulehdet. Jos Yle ja Hesari harrastivat silloinkin samanlaista sensuuria kuin nykyään, ihmiset elivät tietämättöminä erilaisista asioista.
Itse olen syntynyt 2001 ja minun on mahdotonta edes kuvitella elämää ilman nettiä.
Kommentit (32)
Netin huonoja puolia:
- infoähky eli liikaa tarpeetonta tietoa
- vaikeus keskittyä mihinkään, tulee hypittyä linkistä ja otsikosta toiseen
- liikaa tietoa, jota ei haluaisi
Viimeiseen kohtaan tarkennus. Erityisesti somesta saatava "tieto" omasta lähipiiristä. En välttämättä haluaisi olla perillä työkavereiden, naapureiden, ex-koulukavereiden ym. kaikista mielipiteistä (politiikka, uskonto) tai ihmissuhdeasioista.
Mutta pahinta on varmaan toi turha tieto ja linkki- ja otsikkomeressä harhailu, johon helposti kuluu tunteja. Jep jep, eipä tämänkään kirjoittaminen taida tärkeää olla ;)
Mielipideyhteiskuntahan tämä enemmän on kuin mikään tietoyhteiskunta. Toki netissä on paljon hyvääkin, karttapalvelut ja (järkevä) tiedonhaku esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin esihistorialliselta ajalta, että edes telkkaria ei Suomessa vielä ollut, joissakin maissa toki jo oli. Silloin kuunneltiin tarkasti radion uutislähetykset sekä erilaiset ajankohtaislähetykset, mm. maailmanpolitiikan arkipäivää. Kun uutiset tuli, piti olla hiljaa. Päivällä puolen päivän maissa tuli uutiset, mutta tärkeimmät olivat illalla seitsemältä ja kymmeneltä. Moskova lähetti myös suomenkielisiä uutisia, joita kuunneltiin salaa. Radion lisäksi seurattiin sanomalehtiä. Maalle tuli harvoin Hesari, mutta maakuntalehti tuli lähes joka taloon. Monille tuli myös puolueiden lehtiä sekä erilaisia järjestöjen julkaisuja. Tietoa saatiin myös aikakauslehdistä. Tämän päivän tyylisiä juorulehtiä ei ollut, vaan sisältä oli perin asiallista.
Yritänpä muistella, mitä lehtiä meille tuli varhaislapsuudessani. Maakunnallinen sanomalehti tietysti, vuokralaiselle tuli Hesari, jonka mekin saimme lukea, Yhteishyvä (oli silloin muuten sanomalehtimuodossa, SOK:n jäsenlehti), Suomen kuvalehti, Kotiliesi, Radiokuuntelija ja joku muu lehti, esim. Seura, Apu tai Viikkosanomat. Teini-ikäinen tätini osti toisinaan Viikonlopun, joka oli nuorille naisille tarkoitettu lukemisto ja jonka sarjakuvista minä opin lukemaan! Äiti osti toisinaan kotimaisia ja saksalaisia muotilehtiä, sillä hän oli ammatiltaan ompelija. Kansa taisteli, miehet kertoivat oli lehti, jota meille ei hankittu koskaan. Meillä vain isäpuoli oli ollut sodassa, muut olivat joko liian vanhoja tai liian nuoria. Ennen luettiin lehtiä ja ne säästettiin. Nyt esim. minulle tulee vain Hesari ja paikallislehti. Televisio ja netti ovat korvanneet muut. Aikakauslehtien sisältö on tasoltaan laskenut kuin lehmänhäntä.
Vierailija kirjoitti:
Olen niin esihistorialliselta ajalta, että edes telkkaria ei Suomessa vielä ollut, joissakin maissa toki jo oli. Silloin kuunneltiin tarkasti radion uutislähetykset sekä erilaiset ajankohtaislähetykset, mm. maailmanpolitiikan arkipäivää. Kun uutiset tuli, piti olla hiljaa. Päivällä puolen päivän maissa tuli uutiset, mutta tärkeimmät olivat illalla seitsemältä ja kymmeneltä. Moskova lähetti myös suomenkielisiä uutisia, joita kuunneltiin salaa. Radion lisäksi seurattiin sanomalehtiä. Maalle tuli harvoin Hesari, mutta maakuntalehti tuli lähes joka taloon. Monille tuli myös puolueiden lehtiä sekä erilaisia järjestöjen julkaisuja. Tietoa saatiin myös aikakauslehdistä. Tämän päivän tyylisiä juorulehtiä ei ollut, vaan sisältä oli perin asiallista.
Yritänpä muistella, mitä lehtiä meille tuli varhaislapsuudessani. Maakunnallinen sanomalehti tietysti, vuokralaiselle tuli Hesari, jonka mekin saimme lukea, Yhteishyvä (oli silloin muuten sanomalehtimuodossa, SOK:n jäsenlehti), Suomen kuvalehti, Kotiliesi, Radiokuuntelija ja joku muu lehti, esim. Seura, Apu tai Viikkosanomat. Teini-ikäinen tätini osti toisinaan Viikonlopun, joka oli nuorille naisille tarkoitettu lukemisto ja jonka sarjakuvista minä opin lukemaan! Äiti osti toisinaan kotimaisia ja saksalaisia muotilehtiä, sillä hän oli ammatiltaan ompelija. Kansa taisteli, miehet kertoivat oli lehti, jota meille ei hankittu koskaan. Meillä vain isäpuoli oli ollut sodassa, muut olivat joko liian vanhoja tai liian nuoria. Ennen luettiin lehtiä ja ne säästettiin. Nyt esim. minulle tulee vain Hesari ja paikallislehti. Televisio ja netti ovat korvanneet muut. Aikakauslehtien sisältö on tasoltaan laskenut kuin lehmänhäntä.
Kiinnostavaa tietoa. Ap
Periaatteessa joo kyllä. Esim. teksti-tv ajoi asiansa reaaliaikaisessa uutispäivittelyssä.
Suurin ero on kaikenlaisen disinformaation ja propagandan määrässä. Tämä on räjähtänyt käsiin viime vuosina.
Julkkisten asioista ei tiedetty kuin murto-osa verrattuna tähän päivään. Suosikki tuli kerran kuussa ja siinä oli eri julkkisten haastatteluja. Siinä se. Julkisuuskuva oli hyvin hallittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse asiassa olin enemmän perillä asioista kuin nyt ja tähän on syynä tiedon pirstoutuminen. Ennen tiedon hakeminen ja vertaaminen oli melko yksinkertaista, seurasi paria kotimaista (mieluiten eri poliittista suuntauksista) ja muutamaa ulkolaista lehteä (Times, Guardin, Le Monde ja Stern, esimerkiksi) ja muodosti niiden perusteella oman näkemyksensä. Lehdet, radio ja TV oli täynnä kaikenlaista uutista, ei ollut niin erikoistunutta kuin nykyään, joten pakostakin kuuli ja näki kaikennäköistä, nyt voi suoraan valita mitä haluaa kuunnella tai nähdä.
Ja aika hyvin sitä pysyi kartalla: ei ole tullut yllätyksiä, et ai niinkö se olikin. Samoin joitakin asioita pystyi ennakoimaan, mm. N-liiton romahdus ja sota Balkanilla, molempia ennusteltiin ja molemmista varoiteltiin. Kuka kuunteli, kuka ei. Se joka ei N-liiton romahdusta pystynyt ennustamaan, laittoi kaikki roponsa idänkauppaan ja menetti 90-luvun lamassa ehkä sen kaiken.
Sanomalehtiä lukemalla on perillä asioista? Ajalla ennen nettiä ja varmaan nykyisinkin, jos on tarvetta, yliopistoissa varoitettiin ankarasti käyttämästä lehtiä lähteinä. Ihan hyvistä syistä.
Niin siinä pääsi käymään. Ajatella. Tieteellisessä tutkimuksessa (esim. yliopistolla) ei käytetä mediaa lähteinä ja siihen on todella syynsä. Esimerkiksi lehdillä voi olla jokin poliittinen suuntaus ja näkökanta, jonka läpi he uutiset suodattavat. Niinpä varmasti älykkäänä ja erityisesti tarkkaavaisena ja luetun terävästi ymmärtävänä huomasit heti, että lehtiä kannatti ennen lukea vähän joka kantilta. Mitä sanoo vasemmistolainen, mitä oikeistolainen. Yleensä totuus piili jossain siellä välimaastossa - ja en, en todellakaan ole Keskustalainen (joka oikeasti on oikeistolainen).
Katsos, sillä tavalla sitä maailmaa lopulta havannoidaan, asioiden merkityksiä pohditaan jne. Ei ole olemassa, eikä koskaan ole ollutkaan yhtä Totuuden Kanavaa (paitsi ehkä Qatarissa ja Pohjois-Koreassa) - sinäkin tulet sen vielä huomaamaan, kun ikää karttuu. Itse se kannattaa se tieto hankkia, vertailla ja sitten rauhassa muodostaa oma mielipide. Tai ainakin niin kannattaisi tehdä, eikä ostaa kaikkea mitä joku sattuu vain tyrkyttämään.
22 lisää vielä sellaisen jutun, että nykyään on tietysti myös varsinaisten uutisten tms. lisäksi paljon enemmän TV-ohjelmia. Ajankohtais- ja historiadokkaritkin ovat informaatiota. TV-sarjojakin tulee katsottua, ja monet elokuvat ja sarjat kuuluvat jopa yleissivistykseen.
Tavallaan on hauskaa, kun voi koska tahansa katsoa jonkun dokkarin, leffan tai jakson. Asian kääntöpuoli: digiboksilla on toista sataa leffaa ja ohjelmaa, Netflixissä omalla listalla saman verran.
Vielä 90-luvulla katsottiin TV:tä suorana ja jos jäi näkemättä niin sitten jäi. Tai joku X-Files tallennettiin VHS-kasetille kerran viikossa.
Nykyään on niin paljon kiinnostavaa informaatiota, artikkeleita, lehtiä, kirjoja, leffoja, tv-sarjoja (uusia ja vanhoja), musiikkia ja Youtube-videota, että jos kaiken kiinnostavan haluaa lukea/katsoa/kuunnella, niin pitäisi elää varmaan 200-vuotiaaksi. Eikä sekään riitä kun kaiken materiaalin määrä tuplaantuu koko ajan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein käsitä, kuinka se on niin vaikeaa välttää turhaa informaatiota.
Itse en käytä facebookia, mutta jos käyttäisin johonkin, en lueskelisi ja kommentoisi siellä kaikkea. Nykyään luen netistä kiinnostavia artikkeleita, quoraa ja vauvapalstan kiinnostavan oloiset keskustelut. Mikä pakko teidän on lukea turhista julkkiksista sen paremmin kuin ysärillä ei ollut pakko lukea seiskaa?
Nykyään on tarjolla tietoa netissä hyvin - jos osaa sitä käyttää, analysoida ja arvioida lähdekriittisesti. Mutta suurin osa ei osaa vaan luottavat Wikipediaan yms. Ennen joka kodissa on huolellisesti toimitettuja kirjasarjoja historiasta, tieteestä yms. Niihin ei uusin tieto päivittynyt kuitenkaan itsestään, mutta asiallisen kuvan kokonaisuuksista sai.
Ennen ei informaatio aiheuttanut valtavaa ähkyä kaikenmaailman turhista julkkiksista eikä murhilla yms. mässäilty.
Teini-ikäisenä tykkäsin kuunnella englanninkielisiä rockbiisejä ja aina harmitti kun ei saanut selvää sanoituksista saati että niitä olisi ymmärtänyt. Nyt voi googlettaa ja asia selviää usein minuuteissa. Ennen joutui tekemään itse paljon enemmän tutkimis- ja ajattelutyötä, jos haluasi ymmärtää sellaisia asioita joista kirjoissa ja lehdissä ei kirjoitettu. Tilanteesta oli haittaa silloin kuin olin nuori, mutta pidemmän päälle tuo tietenkin kehitti aivotoimintaa. Jos halusi tietoa tietystä asioista piti olla kärsivällinen, lukea ja opetella käyttämään kirjastoa sekä ehkäpä opettella myös vieraita kieliä. Tuosta oli monelle etua työelämässä ja opinnoissa myöhemmin.
Kirjoja luettiin enemmän ja niitä myös arvostettiin enemmän. Meillä kummatkin vanhemmat ja äitini isovanhemmat lukivat kirjoja.Heidän kirjahyllyistä etsin viihdykettä sateisina päivinä joten jo nuorena olen lueskellut sekä tiedekirjoja vaikkapa planeetoista, eläinkirjoja, historiateoksia, runoja ja maailmankirjallisuuden klassikoita. Harva nuori nykyään altistuisi tuolle valikoimalle kirjallisuutta koska netistä ei osaa etsiä sitä mistä ei etukäteen tiedä tai josta ei tule ajattelleeksi olevansa kiinnostunut.
Ennen kuunneltiin radiota enemmän ja olen itse edelleen radiofani. Jos etsii hyvää ajankohtaista ohjelmaa maailman asioista, niin parempaa ohjelmaa kuin klassinen BBC:n klassinen Newshour ei ole.
Kuunteleminen on kuitenkin nykyisin aliarvostettua, nykynuoret osaavat puhua pälpättää, mutteivät keskittyä kuuntelemaan. Jos kuuntelee poliittista keskustelua tv:stä tai videolta, keskittyy enemmän visuaalisuuteen, mutta radiossa enemmän puheen sisältöön ja vivahteisiin. Kehittää aivokoppaa ihan eri tavalla eikä kuunteleminen johda niin helposti pinnalliseen "pikatietoon" tai "mielipiteeseen" kuin visuaaliset tekstit (ns, klikkiotsikot), kuvat tai videopätkät.
Toisaalta nykynuorella joka haluaa perehtyä johonkin tiedonalaan, sanotaan vaikkapa oppia uuden kielen, on nykyisin aivan mahtavat resurssit: netti ei vain pullistele materiaalia eri kielillä, jota voi kääntää Google translatorilla, vaan ilmaista kielenopetusta on Youtubet yms. täynnä. Ongelmana on vaan selvittää mikä on hyvin tehtyä ja tarkoituksenmukaista.
Nettitieto ei usein vaadi käyttäjältään paljoa omaa välkkyyttä, kuka tahansa tollo voi kuvitella olevansa fiksukin lääketieteessä koska on surfannut Hikipedian sivulla, jossa Leonardo Di Caprio mainitaan kuuluna renessansinaikaisena anatomian nerona.
Mutta jos on jotain korvien välissä niin netti on mahtava tiedonhakupaikka. Ongelma onkin enemmän se, että muokkaako tietty nuorille suunnattu nettisisältö (some, etc.) nuorten aivoja ja ajattelua tiettyyn suuntaan, joka ei auta tekemään omia järkeviä arvioita tiedon suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Netti on helpottanut tiedon etsimistä. Ennen oltiin yhden tiedon varassa, ja siihen uskottiin. Esim. Jos tietty matkatoimistovirkailija sanoi nämä lennoiksi, ne otettiin. Ei ollut vaihtoehtoja. Tai osakesijoittamisen opettelu hidasta, kun oli vain tyyliin yksi kirja.
Mutta muuten ihmettelen kysymystä: mistä asioista minun pitäisi olla perillä?
- Uutiset? Olen lopettanut niiden lukemisen. Niiden lukemisesta ei minua viisastuta. Ennen sentäs luin niitä.
- muoti? Sekin toistaa itseään, nämä on jo moneen kertaan nähty. Ennen muotikierto oli hitaampi, muoti muuttui lehtien ilmestyessä. Hyvin ehti junaan mukaan.
Pitää siis ymmärtää, että samat asiat oli ennenkin, kaikki oli vain hitaampaa. Olimme perillä asioista vain hitaammalla tahdilla.
N48
Riippuu mistä asioista. Juorut, julkkisten toilailut, muoti ymv. ymv. ei kiinnosta, joten en seuraa näitä asioita mistään, enkä ole niistä pätkääkään perillä. Silloin joskus jos ei kotiin, niin jonkun kaverin kotiin tuli seiska, muotilehtiä ym. ja niitä tuli selattua ja suunnilleen tiesi, mistä puhutaan ja kohutaan, mikä on muodikasta mikä ei.
Myös maailman uutiset on nyt helpompi sulkea oman elämän ulkopuolelle. Ennen tuli katsottua uutiset telkkarista ja luettua sanomalehdet päivittäin. Nyt jos ja kun on kiire saatan hyvinkin olla päiväkausia täysin uutispimennossa, koska niitä uutisia olisi itse haettava. Tai jos maailman tapahtumat ahdistaa ja stressaa liikaa, voi uutistulvan sulkea helposti. Toisaalta, kun jostain asiasta haluaa tarkempaa ja useamman lähteen tietoa se onnistuu nopeasti ja helposti.
(Yleis)kirjastoissa oli ja on muutamia (pinnallisia) kirjoja/lehtiä erikoisaiheista, jotka täyttävät erikoiskirjastoja. Ei niissä ihan oikeasti ollut eikä ole sitä tietoa, mitä luulet niistä löytyvän.