Asperger ja small talkin vaikeus

Ruoka on aina hyvä aihe, harvemmin loukkaa ketään ainakaan kovin verisesti kunhan aluksi puhuu varoen lihoista. Lisäksi siitä nyt parhaimmillaan voi saada uusia ideoita keittiöön ja ruuan kautta voi johdatella keskustelun melkeinpä mihin tahansa aiheeseen ja tutustua turvallisen aihepiirin kautta uusiin ihmisiin loukkaamatta ilman paheksuntaa tai oudon ja/tai sekopäisen ihmisen leimaa saamatta.

Tavallisten ihmisten tavalliset jutut ovat kyllä yleensä melko tylsiä.

Täällä myös Asperger. Riippuu ihmisestä että kenen kanssa sujuu. Eilen olin häissä jossa kaikki muut joivat ja huusivat, itse olin selvin päin, koska olen raskaana. Juuri tuollaisissa isoissa porukoissa on kamalaa olla. Vieläpä kun istumajärjestys oli mitä sattui, erittäin kiusallista yrittää vääntää jotain joidenkin täysin tuntemattomien kanssa, kun en edes ole kiinnostunut. Varmaan vaikutin jotenkin yksinäiseltä kun mieluummin seuraan muiden tekemisiä kuin osallistun keskusteluihin. Normaalisti alkoholi rentouttaa, joskus mietin valmiiksi joitain turhanpäiväisiä keskustelun aiheita, jos on joku pienempi porukka tai yksittäinen ihminen kyseessä. Töihin sitten menen vaan töihin, ja kouluun opiskelemaan.

Aspergerhan ei ole sama kuin ujous, josta voi "oppia pois", joten paras keino on oppia hyväksymään heikkoutesikin, pyrkiä siihen, että elämääsi kuuluu tarpeeksi mukavuusalueita suhteessa "epämukavuusalueisiin" (siis sellaisia paikkoja ja ihmisiä, joiden parissa saat olla oma itsesi), ja yritä niitä outoja tilanteita varten opetella ne välttämättömimmät kohteliaisuudet (esim. "miten kesälomasi meni?").

Sen neuvon kyllä sanon myös, että liika myötäily ja pehmeyskin on pahasta kuulemma. Eli vähän saa ja pitää olla särmää omissa mielipiteissä. Harva jaksaa joojoo-kaveria. Itse olen syyllistynyt tähän usein.

Ja tämäkös varmasti tekee asiasta vielä vaikeampaa. Miten löytää kultainen keskitie tylsyyden ja töykeyden väliltä. Toki tylsänä välttää konfliktit.

Juu, sama täällä. Tuntuu, että muut ihmiset ovat niin tavattoman kärsimättömiä ja nopeatempoisia. Kun yhdestä aiheesta aloitetaan keskustelemaan, melkein heti hypätäänkin jo seuraavaan. Vai onko tosiaan niin, ettei neurotyypillisille ihmisille ole oleellista, mistä puhutaan, vaan että ylipäätään puhutaan?

Koska assit ovat usein varsin fiksuja ja loogisia, he voivat opetella ymmärtämään muiden ihmisten käytöstä järjellä, vaikka tunnetasolla eivät ymmärtäisikään. Vanhemmat assit ovat usein oppineet peittämään ja kompensoimaan puutteitaan heikkouksiaan ja tuomaan kykyjään ja vahvuuksiaan esille niin, ettei heistä ulospäin huomaa juurikaan mitään poikkeavaa.

Vierailija kirjoitti:

Aspergerit ovat kyllä todella fiksuja ja syvällisiä ihmisiä. Valitettavasti ne eivät vain ole kovin arvostettuja ominaisuuksia tässä pinnallisessa ja nopeatempoisessa maailmassa.

Vaikka tuo on positiivinen ennakkoluulo, se on silti ennakkoluulo, joka ei pidä paikkaansa.

Aspergerit ovat keskimäärin ihan yhtä älykkäitä kuin väestö keskimäärin. He eivät siis ole keskimääräistä älykkäämpiä.

Monelle on tyypillistä suuri taitojen ja kykyjen vaihtelu. Oma as-poikani esimerkiksi on erittäin lahjakas avaruudellisessa hahmotuksessa, hänellä on loistava muisti ja matematiikka on hänelle helppoa. Toisaalta hän on sosiaalisesti todella kömpelö, eikä oikein osaa tehdä asioista johtopäätöksiä. Jos hän vaikkapa lukee historian kokeeseen, hän oppii helposti vastauksia ja vuosilukuja ulkoa, mutta menee täysin puihin, jos pitäisi vastata niin, että yhdistelee eri asioita ja tekee niistä johtopäätöksiä.

Useimmilla aspergereilla - ei tosin kaikilla - on hyvin syviä kiinnostuksen kohteita. Asseja kutsutaankin siksi "yhden asian miehiksi/naisiksi".

Kyse ei ole siten siitä, että he olisivat kiinnostuneita tai edes välttämättä kykenisivät syvälliseen keskusteluun aiheesta kuin aiheesta. He haluavat puhua loputtomiin juuri oman mielenkiintonsa kohteesta, viis siitä kiinnostaako se keskustelukumppania.

Ja se ei todellakaan ole sama asia kuin mistä sinä puhut.

Mua ei kiinnosta lätistä turhanpäiväisiä, joten olen hiljaa. Harvoin luonani käy ihmisiä tai menen minnekään kylään, juurikin siksi ettei tarvitsisi joutua tuollaisiin tilanteisiin. Viihdyn lapsieni ja mieheni kanssa, voi puhua asiaa eikä lätistä turhaa. Normaalit ihmiset nauttivat tuosta kun saavat vaan lätistä ja kuunnella paskaa. Aspergerit ovat erilaisia, jutut aiheet täytyy olla itselleen mielenkiintoisia. Myöskin ryhmässä on tosi vaikea sanoa mitään kun juttu menee eteenpäin ihan päättömästi ja kun ei osaa tulkita eleitä ja ilmeitä niin ei tiedä milloin olisi oma puheenvuoro jos vaikka haluaisikin jotain joskus sanoa.

Kokemuksesta voin sanoa, että aspergerit voivat olla työntekijöinä ja työkavereina joko todella uskollisia ja sitoutuneita tai sitten aivan uskomattoman haastavia, mikäli heillä on voimakas oma näkemys siitä, miten asiat pitää tehdä ja he kokevat muiden käskyt epäloogisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei kiinnosta lätistä turhanpäiväisiä, joten olen hiljaa. Harvoin luonani käy ihmisiä tai menen minnekään kylään, juurikin siksi ettei tarvitsisi joutua tuollaisiin tilanteisiin. Viihdyn lapsieni ja mieheni kanssa, voi puhua asiaa eikä lätistä turhaa. Normaalit ihmiset nauttivat tuosta kun saavat vaan lätistä ja kuunnella paskaa. Aspergerit ovat erilaisia, jutut aiheet täytyy olla itselleen mielenkiintoisia. Myöskin ryhmässä on tosi vaikea sanoa mitään kun juttu menee eteenpäin ihan päättömästi ja kun ei osaa tulkita eleitä ja ilmeitä niin ei tiedä milloin olisi oma puheenvuoro jos vaikka haluaisikin jotain joskus sanoa.

Kai ymmärrät, että jokin asia ei välttämättä ole "paskaa" vain, koska se ei satu sinua kiinnostamaan? Tuo on juuri ärsyttävä piirre monissa aspergereissa, että he eivät osaa kuvitella muunlaisia arvostuksia kuin omansa.

Vierailija kirjoitti:

Sen neuvon kyllä sanon myös, että liika myötäily ja pehmeyskin on pahasta kuulemma. Eli vähän saa ja pitää olla särmää omissa mielipiteissä. Harva jaksaa joojoo-kaveria. Itse olen syyllistynyt tähän usein.

Ja tämäkös varmasti tekee asiasta vielä vaikeampaa. Miten löytää kultainen keskitie tylsyyden ja töykeyden väliltä. Toki tylsänä välttää konfliktit.

Mitä ihmettä voin vastata, jos esimerkiksi joku kysyy klassikon "näytänkö läskiltä tässä vaatteessa". Tähän mennessä äitini ja muutama kaverini (jotka olen tuntenut monta vuotta) ovat ainoastaan kysyneet minulta tätä.  Uudessa paikassa (naisvaltaisessa) mua jännittää, että mitä jos joku kysyy multa jotain tuon tyyppistä. En meinaa huomaa hirvittävän usein, jos joku kysyy tällaisia "kompakysymyksiä". Yleensä olen vain vastannut rehellisesti kyllä/ei ja perustellut, että vaate ei istu kunnolla, vaan esimerkiksi lököttää ahterin kohdalta, mikä puolestaan saa näyttämään joko kokoa isommalta tai siltä, että laastit olisi päästänyt housuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergerit ovat kyllä todella fiksuja ja syvällisiä ihmisiä. Valitettavasti ne eivät vain ole kovin arvostettuja ominaisuuksia tässä pinnallisessa ja nopeatempoisessa maailmassa.

Vaikka tuo on positiivinen ennakkoluulo, se on silti ennakkoluulo, joka ei pidä paikkaansa.

Aspergerit ovat keskimäärin ihan yhtä älykkäitä kuin väestö keskimäärin. He eivät siis ole keskimääräistä älykkäämpiä.

Monelle on tyypillistä suuri taitojen ja kykyjen vaihtelu. Oma as-poikani esimerkiksi on erittäin lahjakas avaruudellisessa hahmotuksessa, hänellä on loistava muisti ja matematiikka on hänelle helppoa. Toisaalta hän on sosiaalisesti todella kömpelö, eikä oikein osaa tehdä asioista johtopäätöksiä. Jos hän vaikkapa lukee historian kokeeseen, hän oppii helposti vastauksia ja vuosilukuja ulkoa, mutta menee täysin puihin, jos pitäisi vastata niin, että yhdistelee eri asioita ja tekee niistä johtopäätöksiä.

Useimmilla aspergereilla - ei tosin kaikilla - on hyvin syviä kiinnostuksen kohteita. Asseja kutsutaankin siksi "yhden asian miehiksi/naisiksi".

Kyse ei ole siten siitä, että he olisivat kiinnostuneita tai edes välttämättä kykenisivät syvälliseen keskusteluun aiheesta kuin aiheesta. He haluavat puhua loputtomiin juuri oman mielenkiintonsa kohteesta, viis siitä kiinnostaako se keskustelukumppania.

Ja se ei todellakaan ole sama asia kuin mistä sinä puhut.

Kylläpä tässäkin oli hieman yleistyksen makua. Itse ainakaan en halua puhua kiinnostuksen kohteistani, koska ymmärrän, että suurinta osaa ei kiinnosta, ja pidän kiinnostuksiani enemmän yksityisasioinani, joihin haluan ihan rauhassa keskittyä yksin. Eli emme me kaikki halua koko ajan puhua kiinnostuksen kohteistamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen neuvon kyllä sanon myös, että liika myötäily ja pehmeyskin on pahasta kuulemma. Eli vähän saa ja pitää olla särmää omissa mielipiteissä. Harva jaksaa joojoo-kaveria. Itse olen syyllistynyt tähän usein.

Ja tämäkös varmasti tekee asiasta vielä vaikeampaa. Miten löytää kultainen keskitie tylsyyden ja töykeyden väliltä. Toki tylsänä välttää konfliktit.

Mitä ihmettä voin vastata, jos esimerkiksi joku kysyy klassikon "näytänkö läskiltä tässä vaatteessa". Tähän mennessä äitini ja muutama kaverini (jotka olen tuntenut monta vuotta) ovat ainoastaan kysyneet minulta tätä.  Uudessa paikassa (naisvaltaisessa) mua jännittää, että mitä jos joku kysyy multa jotain tuon tyyppistä. En meinaa huomaa hirvittävän usein, jos joku kysyy tällaisia "kompakysymyksiä". Yleensä olen vain vastannut rehellisesti kyllä/ei ja perustellut, että vaate ei istu kunnolla, vaan esimerkiksi lököttää ahterin kohdalta, mikä puolestaan saa näyttämään joko kokoa isommalta tai siltä, että laastit olisi päästänyt housuun.

No, nenttinä miettisin ensin, haluaako toinen rehellisen vastauksen vai haluaako todellisuudessa lähinnä kehuja. Jos hän on jo ostanut ko. vaatteen ja lähtenyt se yllään kotoa, hän tuskin ilahtuu, jos toinen sanoo, että "sä näytät siltä kuin sulla olisi paskat housussa"

Ja siinä tilanteessa miettisin vaikka väkisin jotakin positiivista sanottavaa. Aina sitä jotakin keksii siinä missä negatiivistakin. Vaikka että "sähän olet tyylikäs, noiden housujen väri sopii hienosti sun paitaasi!" Tai vähintään että "noi on tosi siistit byysat" - tuskin sun kaverillasi on likaisia vaatteita yllään...

Jos taas joku kokeilee kaupassa housuja, eikä ole vielä niitä ostanut, niin siinä tilanteessa mielipiteelläsi voi olla oikeasti merkitystä ja hyötyä. Silloinkaan ET sano, että joku näyttää rumalta, vaan sanot, että sinuna en ottaisi noita housuja, vaan vaikka ne edelliset... vaikka olet hoikka nainen, niin noi ei sovi sulle.

Ymmärrätkö logiikan? Kielteisiä kommentteja ei täräytetä inhorealistisesti, eikä oikeastaan lainkaan, jos niillä ei ole enää siinä vaiheessa muuta kuin toisen turhan mielenpahoituksen funktio.

Olen miettinyt itse samaa, että miksi ihmiset kokevat oikeudekseen puhua toisen ihmisen kanssa vain omista mielenkiinnon kohteistaan? Ei siinä keskustelussa olla yksin, vaan siinä on toinenkin ihminen, joka saattaa puolestaan kokea ko. kohteet todella tylsiksi. Kysymys osoitettu muillekin, kuin asseille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei kiinnosta lätistä turhanpäiväisiä, joten olen hiljaa. Harvoin luonani käy ihmisiä tai menen minnekään kylään, juurikin siksi ettei tarvitsisi joutua tuollaisiin tilanteisiin. Viihdyn lapsieni ja mieheni kanssa, voi puhua asiaa eikä lätistä turhaa. Normaalit ihmiset nauttivat tuosta kun saavat vaan lätistä ja kuunnella paskaa. Aspergerit ovat erilaisia, jutut aiheet täytyy olla itselleen mielenkiintoisia. Myöskin ryhmässä on tosi vaikea sanoa mitään kun juttu menee eteenpäin ihan päättömästi ja kun ei osaa tulkita eleitä ja ilmeitä niin ei tiedä milloin olisi oma puheenvuoro jos vaikka haluaisikin jotain joskus sanoa.

Kai ymmärrät, että jokin asia ei välttämättä ole "paskaa" vain, koska se ei satu sinua kiinnostamaan? Tuo on juuri ärsyttävä piirre monissa aspergereissa, että he eivät osaa kuvitella muunlaisia arvostuksia kuin omansa.

Toki ymmärrän. Paskalla tarkoitan varsinkin sellaista muista ihmisistä juoruamista ja kaikkea kommentointia muista ihmisistä ja heidän tekemisistään. Sellaista hyödytöntä jauhamista mistä ei opi mitään. Pääasia tuntuu olevan se että puhuu, ei se mitä puhuu. Aspergereita taas kiinnostaa enemmän asiat kuin ihmiset. Normaalit ihmiset eivät uskalla edes puhua mistään mikä voi herättää eriäviä mielipiteitä, tai mistään syvällisestä, keskustelu on 99% ajasta ihan super pinnallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergerit ovat kyllä todella fiksuja ja syvällisiä ihmisiä. Valitettavasti ne eivät vain ole kovin arvostettuja ominaisuuksia tässä pinnallisessa ja nopeatempoisessa maailmassa.

Vaikka tuo on positiivinen ennakkoluulo, se on silti ennakkoluulo, joka ei pidä paikkaansa.

Aspergerit ovat keskimäärin ihan yhtä älykkäitä kuin väestö keskimäärin. He eivät siis ole keskimääräistä älykkäämpiä.

Monelle on tyypillistä suuri taitojen ja kykyjen vaihtelu. Oma as-poikani esimerkiksi on erittäin lahjakas avaruudellisessa hahmotuksessa, hänellä on loistava muisti ja matematiikka on hänelle helppoa. Toisaalta hän on sosiaalisesti todella kömpelö, eikä oikein osaa tehdä asioista johtopäätöksiä. Jos hän vaikkapa lukee historian kokeeseen, hän oppii helposti vastauksia ja vuosilukuja ulkoa, mutta menee täysin puihin, jos pitäisi vastata niin, että yhdistelee eri asioita ja tekee niistä johtopäätöksiä.

Useimmilla aspergereilla - ei tosin kaikilla - on hyvin syviä kiinnostuksen kohteita. Asseja kutsutaankin siksi "yhden asian miehiksi/naisiksi".

Kyse ei ole siten siitä, että he olisivat kiinnostuneita tai edes välttämättä kykenisivät syvälliseen keskusteluun aiheesta kuin aiheesta. He haluavat puhua loputtomiin juuri oman mielenkiintonsa kohteesta, viis siitä kiinnostaako se keskustelukumppania.

Ja se ei todellakaan ole sama asia kuin mistä sinä puhut.

Kylläpä tässäkin oli hieman yleistyksen makua. Itse ainakaan en halua puhua kiinnostuksen kohteistani, koska ymmärrän, että suurinta osaa ei kiinnosta, ja pidän kiinnostuksiani enemmän yksityisasioinani, joihin haluan ihan rauhassa keskittyä yksin. Eli emme me kaikki halua koko ajan puhua kiinnostuksen kohteistamme.

Niin siis olitko oikeasti as-diagnosoitu vai niitä tässä ketjussa olevia "olen aika as-piirteinen"-mutuilijoita...?

Ei toki kaikki assit tolkuta PELKÄSTÄÄN Star warsista. Kuten sanoin tuossa: kaikilla asseilla edes ole noita intohimoaiheita.

Mutta sinäkin valikoit aika lailla voimakkaasti, mikä kiinnostaa ja mikä on "tyhjänpäiväistä". Väitän, että nentit eivät ole tässä suhteessa yhtä jyrkkiä, ainakaan yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei kiinnosta lätistä turhanpäiväisiä, joten olen hiljaa. Harvoin luonani käy ihmisiä tai menen minnekään kylään, juurikin siksi ettei tarvitsisi joutua tuollaisiin tilanteisiin. Viihdyn lapsieni ja mieheni kanssa, voi puhua asiaa eikä lätistä turhaa. Normaalit ihmiset nauttivat tuosta kun saavat vaan lätistä ja kuunnella paskaa. Aspergerit ovat erilaisia, jutut aiheet täytyy olla itselleen mielenkiintoisia. Myöskin ryhmässä on tosi vaikea sanoa mitään kun juttu menee eteenpäin ihan päättömästi ja kun ei osaa tulkita eleitä ja ilmeitä niin ei tiedä milloin olisi oma puheenvuoro jos vaikka haluaisikin jotain joskus sanoa.

Kai ymmärrät, että jokin asia ei välttämättä ole "paskaa" vain, koska se ei satu sinua kiinnostamaan? Tuo on juuri ärsyttävä piirre monissa aspergereissa, että he eivät osaa kuvitella muunlaisia arvostuksia kuin omansa.

Toki ymmärrän. Paskalla tarkoitan varsinkin sellaista muista ihmisistä juoruamista ja kaikkea kommentointia muista ihmisistä ja heidän tekemisistään. Sellaista hyödytöntä jauhamista mistä ei opi mitään. Pääasia tuntuu olevan se että puhuu, ei se mitä puhuu. Aspergereita taas kiinnostaa enemmän asiat kuin ihmiset. Normaalit ihmiset eivät uskalla edes puhua mistään mikä voi herättää eriäviä mielipiteitä, tai mistään syvällisestä, keskustelu on 99% ajasta ihan super pinnallista.

Jep, siis et ymmärtänyt. Selvisi hyvin viimeisestä huuhaa-lauseestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen neuvon kyllä sanon myös, että liika myötäily ja pehmeyskin on pahasta kuulemma. Eli vähän saa ja pitää olla särmää omissa mielipiteissä. Harva jaksaa joojoo-kaveria. Itse olen syyllistynyt tähän usein.

Ja tämäkös varmasti tekee asiasta vielä vaikeampaa. Miten löytää kultainen keskitie tylsyyden ja töykeyden väliltä. Toki tylsänä välttää konfliktit.

Mitä ihmettä voin vastata, jos esimerkiksi joku kysyy klassikon "näytänkö läskiltä tässä vaatteessa". Tähän mennessä äitini ja muutama kaverini (jotka olen tuntenut monta vuotta) ovat ainoastaan kysyneet minulta tätä.  Uudessa paikassa (naisvaltaisessa) mua jännittää, että mitä jos joku kysyy multa jotain tuon tyyppistä. En meinaa huomaa hirvittävän usein, jos joku kysyy tällaisia "kompakysymyksiä". Yleensä olen vain vastannut rehellisesti kyllä/ei ja perustellut, että vaate ei istu kunnolla, vaan esimerkiksi lököttää ahterin kohdalta, mikä puolestaan saa näyttämään joko kokoa isommalta tai siltä, että laastit olisi päästänyt housuun.

Tällaisen yleisohjeen voisi antaa: jos asia kohdistuu johonkin henkilöön, myötäile varmuuden vuoksi. Jos asia koskee jotakin tavaraa / ilmiötä / tms., kerro mielipiteesi. Ei nyt mitään natsivitsejä kuitenkaan.

Jos pystyt, voithan myös sanoa, mikä olisi sinusta parempi idea (sopivampi vaate), haukkumatta sitä päällä olevaa. "Minusta se sininen mekkosi on kiva."

Asseja on kahdenlaisia; osa on todella hiljaisia ja vetäytyviä, osa puolestaan juuri tuollaisia, että haluaisivat jatkuvasti puhua itseään kiinnostavista aiheista, huomaamatta tai huomioimatta, ovatko muut kiinnostuneita vai eivät.