Asperger ja small talkin vaikeus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei kiinnosta lätistä turhanpäiväisiä, joten olen hiljaa. Harvoin luonani käy ihmisiä tai menen minnekään kylään, juurikin siksi ettei tarvitsisi joutua tuollaisiin tilanteisiin. Viihdyn lapsieni ja mieheni kanssa, voi puhua asiaa eikä lätistä turhaa. Normaalit ihmiset nauttivat tuosta kun saavat vaan lätistä ja kuunnella paskaa. Aspergerit ovat erilaisia, jutut aiheet täytyy olla itselleen mielenkiintoisia. Myöskin ryhmässä on tosi vaikea sanoa mitään kun juttu menee eteenpäin ihan päättömästi ja kun ei osaa tulkita eleitä ja ilmeitä niin ei tiedä milloin olisi oma puheenvuoro jos vaikka haluaisikin jotain joskus sanoa.

Kai ymmärrät, että jokin asia ei välttämättä ole "paskaa" vain, koska se ei satu sinua kiinnostamaan? Tuo on juuri ärsyttävä piirre monissa aspergereissa, että he eivät osaa kuvitella muunlaisia arvostuksia kuin omansa.

Toki ymmärrän. Paskalla tarkoitan varsinkin sellaista muista ihmisistä juoruamista ja kaikkea kommentointia muista ihmisistä ja heidän tekemisistään. Sellaista hyödytöntä jauhamista mistä ei opi mitään. Pääasia tuntuu olevan se että puhuu, ei se mitä puhuu. Aspergereita taas kiinnostaa enemmän asiat kuin ihmiset. Normaalit ihmiset eivät uskalla edes puhua mistään mikä voi herättää eriäviä mielipiteitä, tai mistään syvällisestä, keskustelu on 99% ajasta ihan super pinnallista.

Puheella on sosiaalinen funktio. Puhe yhdistää ja lähentää, sitoo ihmisen osaksi omaa sosiaalista ryhmäänsä ja ympäristöään.

Tässäkin kommentissasi teilaat aivan täysin nettien tavan keskustella, eli tällä arvotat oman keskustelutapasi nettien tapaa paremmaksi. Siitä syntyy ylimielinen kuva, enkä ymmärrä, millä perusteella omat puheensa voi arvottaa toisten puheita korkeammalle. Syvällisiä voidaan puhua usein paremmin silloin kun on aikaa, ei esim. työpaikan ruokalassa. Syvällisiä puhumalla (esim. elämänkatsomus, arvot, etiikka) voidaan luoda suuriakin konflikteja, jos vastapuolta ei tunne. Oman kokemukseni mukaan assien kanssa keskustellessa syvällisistä, assi on juntannut sen mielipiteensä kurkusta alas, eikä pysähdy ollenkaan kuuntelemaan toisen mielipidettä, tärkeää on ollut osoittaa, että hän on oikeassa. 

"Nentit pitävät asseja jotenkin outoina, kun sosiaalinen "peli" ei ole asseilla yhtä sulavaa. Assien näkökulmasta taas nentit tuntuvat siltä, etteivät ihan oikeasti ole kiinnostuneita mistään. Assina onkin paljon helpompaa ilmaista itseään näin kirjallisessa muodossa."

Mielenkiintoisesti kiteytetty. Tulee nimittäin mieleen seuraava artikkeli:

http://the-programmers-stone.com/the-original-talks/day-1-thinking-abou…

The Mapper/Packer Communication Barrier

It’s worth reiterating some key points here:

Mapping and packing are very different strategies

Packing is the strongly enforced social norm

The world is set up for packers

Business language is packer language

The results of mapping are called `common sense’

Common sense isn’t so common

Mappers think packers are cynical or lazy

Packers think mappers are irrational

Packers spend much of their time playing politics

The last thing that counts in politics is reason

Mappers are often wrong about packer psychology

Packers are usually right about packer psychology

Mappers are often wrong about mapper psychology

Packers are always wrong about mapper psychology.

Mappers do not have a culture to guide them

Most mappers teach themselves, like Mowgli

Mappers can teach themselves!

Mappers can learn from others

Mappers often face significant social challenges

Mappers currently rarely fulfill their potential

Once a situation is understood, it can be addressed.

Vierailija kirjoitti:

Kofeiiniyliherkkyyteni johdosta juotuani kupin kahvia tai pullon energiajuomaa small talk soljuu näppärämmin. Puhessa tulee käytettyä paljon kielikuvia. En tiedä onko asperger piirre vai persoonallisuuspiirre?

Itsekin olen assi ja kofeiiniyliherkkä. Jo yhdestä kupista tulee ahdistusta, tutinaa ja keskittymiskyvyttömyyttä. Ei auta puhumiseen kyllä.

Hei onpa kaksijakoista taas! Antakaa vähän armoa muillekin... Kyllä moni ymmärtää erilaisia ihmisiä vaikka itse edustaisi jotain muuta. Älkää olko itse itsenne pahimpia rajoittajia! Voihan olla että tulkitsette väärin

Itelläni ei oo aspergeria, mutta tunnistan kyllä tuon saman ongelman. Small-talk on usein semmoista, että asiasta toiseen hypätään aasinsillalla, eikä useinkaan käsitellä aihetta kuin yhden tai korkeintaan parin lauseen verran. Mulla aivot jää miettimään niitä aikaisempia läpikäytyjä aiheita ja menen usein hajamieliseksi, kun toinen vain jyrää keskustelussa eteenpäin kuin juna. Usein saatan ottaa aikaisemman aiheen uudelleen käsittelyyn ihan vain sanomalla, että: "Siitä yhdestä jutusta tuli vielä mieleen.."

Ei siis ihan sama asia tuo ylläoleva juttu mutta jotain yhtäläisyyksiä tuntuu olevan. Minulla on ehkä puolet as-piirteistä ja nuo "Mapper" piirteet osuu täydellisesti. Myöskin MBTI:n INFP kuulostaa hieman Mapper tyypiltä.

Kiinnostaisi asseilta kuulla onko kukaan teistä "packer" sivun 3 listan mukaan:

http://www.vauva.fi/comment/30296816#comment-30296816

Tuossa on maininta "Packers are always wrong about mapper psychology".

Jos pitää paikkansa niin herättää kysymyksen onko tämä on huomioitu erilaisissa terapioissa yms? Mistä tietää ettei terapeutti ole "pihalla"..

Itsekin olen asperger ja vieläpä kielellisesti lahjakas. Tiskin takana asiakaspalvelutyössä,joskaan en oikeastaan työstäni,vaan viihdyn paremmin työtehtävissä,joissa on hiljaista ja rauhallista, saan olla omissa oloissani.

Piti olla: " joskaan en oikeastaan nauti työstäni".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei kiinnosta lätistä turhanpäiväisiä, joten olen hiljaa. Harvoin luonani käy ihmisiä tai menen minnekään kylään, juurikin siksi ettei tarvitsisi joutua tuollaisiin tilanteisiin. Viihdyn lapsieni ja mieheni kanssa, voi puhua asiaa eikä lätistä turhaa. Normaalit ihmiset nauttivat tuosta kun saavat vaan lätistä ja kuunnella paskaa. Aspergerit ovat erilaisia, jutut aiheet täytyy olla itselleen mielenkiintoisia. Myöskin ryhmässä on tosi vaikea sanoa mitään kun juttu menee eteenpäin ihan päättömästi ja kun ei osaa tulkita eleitä ja ilmeitä niin ei tiedä milloin olisi oma puheenvuoro jos vaikka haluaisikin jotain joskus sanoa.

Kai ymmärrät, että jokin asia ei välttämättä ole "paskaa" vain, koska se ei satu sinua kiinnostamaan? Tuo on juuri ärsyttävä piirre monissa aspergereissa, että he eivät osaa kuvitella muunlaisia arvostuksia kuin omansa.

Toki ymmärrän. Paskalla tarkoitan varsinkin sellaista muista ihmisistä juoruamista ja kaikkea kommentointia muista ihmisistä ja heidän tekemisistään. Sellaista hyödytöntä jauhamista mistä ei opi mitään. Pääasia tuntuu olevan se että puhuu, ei se mitä puhuu. Aspergereita taas kiinnostaa enemmän asiat kuin ihmiset. Normaalit ihmiset eivät uskalla edes puhua mistään mikä voi herättää eriäviä mielipiteitä, tai mistään syvällisestä, keskustelu on 99% ajasta ihan super pinnallista.

Puheella on sosiaalinen funktio. Puhe yhdistää ja lähentää, sitoo ihmisen osaksi omaa sosiaalista ryhmäänsä ja ympäristöään.

Tässäkin kommentissasi teilaat aivan täysin nettien tavan keskustella, eli tällä arvotat oman keskustelutapasi nettien tapaa paremmaksi. Siitä syntyy ylimielinen kuva, enkä ymmärrä, millä perusteella omat puheensa voi arvottaa toisten puheita korkeammalle. Syvällisiä voidaan puhua usein paremmin silloin kun on aikaa, ei esim. työpaikan ruokalassa. Syvällisiä puhumalla (esim. elämänkatsomus, arvot, etiikka) voidaan luoda suuriakin konflikteja, jos vastapuolta ei tunne. Oman kokemukseni mukaan assien kanssa keskustellessa syvällisistä, assi on juntannut sen mielipiteensä kurkusta alas, eikä pysähdy ollenkaan kuuntelemaan toisen mielipidettä, tärkeää on ollut osoittaa, että hän on oikeassa. 

Tosiasiassa en ole arvottanut mitään, esitin vaan faktat ja omat huomiot. Ei nenttien tavassa keskustella ole mitään pahaa tai huonompiarvoista. Itseäni ei vaan kiinnosta osallistua siihen tai oppia matkimaan sitä. Koska en saa siitä samanlaista mielihyvää kuin normi ihmiset. Itselleni puhe on informaation jakoa, ei itseisarvo. Jos puheen sisältö on 0 tai se ei vaan kiinnosta, niin se puhe on minulle henkilökohtaisesti täysin arvotonta. Nentit kokevat taas asian toisin ja se on ok.

Ja itse ainakin olen hyvin kiinnostunut muiden syvällisistä mielipiteistä, enemmän kuin omieni jakamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei kiinnosta lätistä turhanpäiväisiä, joten olen hiljaa. Harvoin luonani käy ihmisiä tai menen minnekään kylään, juurikin siksi ettei tarvitsisi joutua tuollaisiin tilanteisiin. Viihdyn lapsieni ja mieheni kanssa, voi puhua asiaa eikä lätistä turhaa. Normaalit ihmiset nauttivat tuosta kun saavat vaan lätistä ja kuunnella paskaa. Aspergerit ovat erilaisia, jutut aiheet täytyy olla itselleen mielenkiintoisia. Myöskin ryhmässä on tosi vaikea sanoa mitään kun juttu menee eteenpäin ihan päättömästi ja kun ei osaa tulkita eleitä ja ilmeitä niin ei tiedä milloin olisi oma puheenvuoro jos vaikka haluaisikin jotain joskus sanoa.

Kai ymmärrät, että jokin asia ei välttämättä ole "paskaa" vain, koska se ei satu sinua kiinnostamaan? Tuo on juuri ärsyttävä piirre monissa aspergereissa, että he eivät osaa kuvitella muunlaisia arvostuksia kuin omansa.

Toki ymmärrän. Paskalla tarkoitan varsinkin sellaista muista ihmisistä juoruamista ja kaikkea kommentointia muista ihmisistä ja heidän tekemisistään. Sellaista hyödytöntä jauhamista mistä ei opi mitään. Pääasia tuntuu olevan se että puhuu, ei se mitä puhuu. Aspergereita taas kiinnostaa enemmän asiat kuin ihmiset. Normaalit ihmiset eivät uskalla edes puhua mistään mikä voi herättää eriäviä mielipiteitä, tai mistään syvällisestä, keskustelu on 99% ajasta ihan super pinnallista.

Puheella on sosiaalinen funktio. Puhe yhdistää ja lähentää, sitoo ihmisen osaksi omaa sosiaalista ryhmäänsä ja ympäristöään.

Tässäkin kommentissasi teilaat aivan täysin nettien tavan keskustella, eli tällä arvotat oman keskustelutapasi nettien tapaa paremmaksi. Siitä syntyy ylimielinen kuva, enkä ymmärrä, millä perusteella omat puheensa voi arvottaa toisten puheita korkeammalle. Syvällisiä voidaan puhua usein paremmin silloin kun on aikaa, ei esim. työpaikan ruokalassa. Syvällisiä puhumalla (esim. elämänkatsomus, arvot, etiikka) voidaan luoda suuriakin konflikteja, jos vastapuolta ei tunne. Oman kokemukseni mukaan assien kanssa keskustellessa syvällisistä, assi on juntannut sen mielipiteensä kurkusta alas, eikä pysähdy ollenkaan kuuntelemaan toisen mielipidettä, tärkeää on ollut osoittaa, että hän on oikeassa. 

Tosiasiassa en ole arvottanut mitään, esitin vaan faktat ja omat huomiot. Ei nenttien tavassa keskustella ole mitään pahaa tai huonompiarvoista. Itseäni ei vaan kiinnosta osallistua siihen tai oppia matkimaan sitä. Koska en saa siitä samanlaista mielihyvää kuin normi ihmiset. Itselleni puhe on informaation jakoa, ei itseisarvo. Jos puheen sisältö on 0 tai se ei vaan kiinnosta, niin se puhe on minulle henkilökohtaisesti täysin arvotonta. Nentit kokevat taas asian toisin ja se on ok.

Ja itse ainakin olen hyvin kiinnostunut muiden syvällisistä mielipiteistä, enemmän kuin omieni jakamisesta.

Juu et kyllä jakanut mitään faktoja, vaan omia ennakkoluulojasi.

Koko asenteestasi näkee hyvin, että arvostat muiden mielipiteitä ja pidät niitä syvällisinä vain, jos ne vahvistavat omia näkemyksiäsi ja koskevat asioita, joista olet jo valmiiksi kiinnostunut.

Muu on - sinua siteeraten - turhanpäiväistä ja pinnallista paskaa.

Todellisuudessa oikeasti älykäs ja syvällinen ihminen keksii mielenkiintoista asiaa mistä aiheesta tahansa. Hän osaa myös induktion ja deduktion eli liikkeen yksittäisistä tapauksista yleisiin teorioihin ja takaisin, eikä ajattele, että toinen "juoruaa" tai puhuu "super pinnallisia", jos välillä puhuu yksilöiden kokemuksista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä small talkia voi opetella jossain määrin, mutta ei siitä jotenkin oikeasti nauti toisin kuin taas neuronormaalit nauttivat sellaisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, jossa puheen sisältö on ihan toisarvoista. Asseillehan puheen substanssi on kaikki kaikessa, nenteille sosiaalinen kohtaaminen ihan sinänsä on paljon tärkeämpää. Puheen sisältö on nenteille vain pieni osa tuota sosiaalista kohtaamista, siihen liittyy kaikki eleet ja ilmeet, puheen sisältö tai sustanssiarvo on vain pieni osa kokonaisuutta. Nentit pitävät asseja jotenkin outoina, kun sosiaalinen "peli" ei ole asseilla yhtä sulavaa. Assien näkökulmasta taas nentit tuntuvat siltä, etteivät ihan oikeasti ole kiinnostuneita mistään. Assina onkin paljon helpompaa ilmaista itseään näin kirjallisessa muodossa.

Ei läheskään kaikki neurotyypillisetkään nauti sosiaalisesta kanssakäymisestä sen itsensä takia. Lähinnä ekstrovertit nauttivat. Hyvin introvertti voi haluta olla ihmisten kanssa tekemisissä vain silloin kun on oikeaa asiaa, ja kyllästyä äkkiä "paskanjauhantaan" eli viestintään ilman oikeaa asiasisältöä, vain ihmisten seuran ja suhteiden ylläpidon vuoksi. Itsekin olen tällainen aika ääri-introvertti tapaus, mutta muuten en testien mukaan ole oikein ollenkaan asperger-piirteinen. 

Luulisin että raskain yhdistelmä tuon aspergerin suhteen on sellainen kuin opiskeluaikainen tuttuni: erittäin sosiaalinen ja halukas kanssakäymiseen, mutta koska puuttuu ihmisten eleiden lukutaito, toimii kuin norsu posliinikaupassa ja tulee tahattomasti ärsyttäneeksi muita koko ajan. Esim.  tällä oli tapana todella tylysti korjailla pieniäkin asiavirheitä toisten puheesta, ja toisaalta äityä luennoimaan muille jostain itseään kiinnostavasta aiheesta, vaikka muut yrittivät parhaansa mukaan eleillä ja lyhyillä kommenteilla ilmaista että asia ei kiinnosta. Surullisinta oli että tämä as kovasti olisi kaivannut muiden seuraa, ja muut taas yrittivät vältellä häntä.  Helpompaa varmasti niillä as:illä, jotka on introvertimpia eivätkä erityisesti edes juuri kaipaa ihmisseuraa.

Täällä kanssa Asperger. Keskustelen mielelläni vain muiden assien kanssa, heidän juttunsa ovat loogisia ja johdonmukaisia. Ja koska olen työssä, missä ei ole työyhteisöä käytännössä ollenkaan, ei työpaikan suhteen ole ongelmia.

Assit ovat usein joko "Nuuskamuikkusia" tai "Niiskuja". "Nuuskamuikkuset" voivat olla oppineet kantapään kautta todella taitaviksi seuraihmisiksi ja ovat pidettyjä kaveripiirissään, vaikka heillä usein onkin myös suuri oman ajan tarve. "Niiskut" taas ovat erakkomaisempia, viihtyvät käytännössä kokonaan omissa oloissaan eivätkä juuri kaipaa muiden ihmisten seuraa.

Olen Niisku, joka yrittää jalostua Nuuskamuikkuseksi :'D. Itsellä ei ole mitään erityisiä kiinnostuksen kohteita. Kasvojeni vähäilmeisyys varmasti häiritsee joitakin ihmisiä. Tästä syystä välillä feikisti kurtistan otsaa, suuta ja kulmia. Koen sosiaaliset tilanteet juurikin siksi raskaiksi, koska pyrin jatkuvasti analysoimaan keskustelukumppanin äänensävyjä, eleitä, elekieltä, ilmeitä, innostuneisuutta, silmien liikkeitä jne. Jotkut kokevat tuijottamiseni varmasti ahdistavaksi. Välillä varmasti tulkitsen asioita väärin ja usein minun on vaikea ymmärtää miksi joku ihminen innostuu asioista mitkä koen itse täysin tylsiksi ja merkityksettömiksi (olen toki hyväksynyt ja tiedän, että ihmiset ovat erilaisia. Pointtina että en oikeasti tajua ja ihmettelen kuumeisesti miksi se nyt tosta innostui). Sen havaitsen nykyisin hyvin, jos joku ihminen kyllästyy jutun aiheeseeni silloin koitan vaihtaa aihetta. Minulla ei ole ns. Juurikaan tabuja, joten joudun melko varovaisesti arvioimaan toisen jutuista mitä uskaltaa itse sanoa. Kuten arvata saattaa minulla ei ole juurikaan ystäviä tai kavereita.

Up