Lue keskustelun säännöt.
Oliko Ruotsin vallan aikana sosiaalista kiertoa? Pääsikö suomalaiset kruunun hommiin?
02.07.2017 |
Toki silloin varmaan piti osata ruotsia. Mutta oliko se periaatteessa mahdollista vai menikö valtion hommat syntyperän perusteella? Itse veikkaan, että armeijassa pystyi etenemään johonkin rajaan asti oli syntyperä mikä vaan.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Ainakin meidän talonpoikaissuvusta on ollut Ruotsinhovissa miekkailunopettajana ja toinen tallimestarina. Yksi kunnostautui sodissa ja sai aatelisarvon.
Ettekä ole suomenruotsalaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olla, täysin suomalainen suku, mitä nyt 60-luvulla sukuun naitu yksi rantaruotsalainen. Kaipa ne ruotsia kuitenkin osasi jonkun verran ainakin? Tämä miekkailunopettaja oli varsinainen naistennaurattaja tarinat kertoo... ties vaikka olisi ihan kuninkaallista verta suvussa tämän myötä.
No mutta toki!
Etkö ole historiaa lukenut. Joka tilalta lähettiin kruunulle nuori mies sotilaaksi tietyin aikavälein.
Suomesta hankituin sotilain ruotsi valtaansa aikanaan lisäsi ja ylläpiti.
Oli sosiaalista kiertoa ja kruunun hommiin pääsi tai joutui välillä väkisinkin. Suomalaisia aateloitiin etenkin 1600-luvun alkupuolella (30-vuotisen sodan tiimoilta) että 1700-luvulla virkajärjestelmän ja hallintobyrokratian kasvun myötä. Sillä, mistä päin valtakuntaa kukin olis kotoisin, ei ollut mitään väliä. Väliä oli sillä, pystyikö olemaan kruunulle hyödyksi. Mitään etnistä suomalaisuutta ei ollut olemassa, joten ei sillä ollut mitään merkiystäkään. Suomen itäosissa täsmälleen samaa kieltä puhuvat perheet ja suvut haukkuivat toisiaan ruotseiksi tai ryssiksi uskonnon mukaan. Suomalaisista ei puhuttu mitään.
Kielitaitovaatimukset riippuivat siitä, missä virassa oli ja mihin virkaan pyrki. Suomen puolella korkeilta kruunun virkamiehiltä kun vaikka maaherroilta ja hovioikeuden asessoreilta vaadittiin ruotsinkielen taidon lisäksi vähintään auttavaa suomen kielen taitoa. Kirjurien ja pappien piti sitten osata enemmän, koska heidän piti pystyä kääntämään esimrkiksi suomenkieliset todistajanlaudunnot ruotsiksi keskuhallinnon tarkastettavaksi lähetettäviin asiakirjoihin, ja toiisin päin kääntää keskushallinnosta tulevat julistukset ja viestit ja lait suomeksi. Ruotsin puolella riitti ruotsin taito. Skonessa ja Baltiassa piti osata myös saksaa, ja toki vielä 1500-1600-luvuilla koko valtakunnassa. 1700-luvulla vaatimus vaihtui saksankielisesta ranskan osaamiseen. Papiston piti osata latinaa.
Mutta kruunun hommia oli myös alemmalla tasolla, ja esimerkiksi joku siltavouti tai kestikievarinpitåjä oli lähinnä vähän varakkaampi talonpoika, hyvässä asemassa taloudllisesti ja paikallinen auktoriteetti, mutta ei sen tarvinnut osata kuin paikallista muretta.
Toki sosiaalisessa kierrossa on se puoli, että ihmiset liikkuvat sekä ylös että alaspäin.
Voit lukea näistä mistä tahansa suomalaisesta uuden ajan alun hallintoa ja sosiaalihistoriaa käsittelevästä tutkimuksesta. Aatelin osalta esin Ulla Koskisen väitöskirja Hyvien veljien valtakunta kertoo 1500-luvun lopun tilanteesta ja Janne Haikarin väitöskirja 1600-luvun alkupuolen tilanteesta. Raisa Toivon ensimmäinen kirja Witchcraft and Gender in early modern society kertoo talonpoikien sosiaalisista hierarkioista ja niiden muutoksista.
Vierailija kirjoitti:
No mutta toki!
Etkö ole historiaa lukenut. Joka tilalta lähettiin kruunulle nuori mies sotilaaksi tietyin aikavälein.
Suomesta hankituin sotilain ruotsi valtaansa aikanaan lisäsi ja ylläpiti.
Ruotsi riisti Suomea monella tavalla. Suomi oli vuosisatoja maailman suurin tervantuottaja joista kertyneet varat hyödyttivät Ruotsia, koska suomalaisten piti myydä terva kuninkaalle. Kuningas sitten myi tervan markkinahintaan ulkomaille.
Tohtori Matti Klinge sanoi että verot laskivat Suomessa kun Suomi liitettiin Venäjään.
http://m.suomi24.fi/node/10562286
Lainaus:
Associate professor Tove Skuttnab-Kangas, (Vähemmistö, kieli ja rasismi, Gaudeamus 1988):
”Sitten katsomme Suomea ja huomaamme, että Ruotsihan on pakottanut oman lainsäädäntönsä, oman kielensä ja omat hallintotapansa Suomelle. Meidän omalla suurella kielellämme, suomella, ja omalla pienemmällä kotimaisella kielellämme, saamella, ei vuosisatoihin ollut juuri minkäänlaista virallista asemaa hallinnossa ja koulutuksessa (kun taas ruotsalaisten kielellä oli virallinen asema Ruotsissa – siinä oli se tasa-arvoisuus).”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomenlinnan rakensi suomalaiset ranskalaisten rahoilla. Moni kauppiassukulla on ulkomaiset sukujuuret ja he toivat Suomeen rahaa ja mahdollistavat kantasuomalaisten kauppiassukujen synnyn.
Vierailija kirjoitti:
Oli sosiaalista kiertoa ja kruunun hommiin pääsi tai joutui välillä väkisinkin. Suomalaisia aateloitiin etenkin 1600-luvun alkupuolella (30-vuotisen sodan tiimoilta) että 1700-luvulla virkajärjestelmän ja hallintobyrokratian kasvun myötä. Sillä, mistä päin valtakuntaa kukin olis kotoisin, ei ollut mitään väliä. Väliä oli sillä, pystyikö olemaan kruunulle hyödyksi. Mitään etnistä suomalaisuutta ei ollut olemassa, joten ei sillä ollut mitään merkiystäkään. Suomen itäosissa täsmälleen samaa kieltä puhuvat perheet ja suvut haukkuivat toisiaan ruotseiksi tai ryssiksi uskonnon mukaan. Suomalaisista ei puhuttu mitään.
Kielitaitovaatimukset riippuivat siitä, missä virassa oli ja mihin virkaan pyrki. Suomen puolella korkeilta kruunun virkamiehiltä kun vaikka maaherroilta ja hovioikeuden asessoreilta vaadittiin ruotsinkielen taidon lisäksi vähintään auttavaa suomen kielen taitoa. Kirjurien ja pappien piti sitten osata enemmän, koska heidän piti pystyä kääntämään esimrkiksi suomenkieliset todistajanlaudunnot ruotsiksi keskuhallinnon tarkastettavaksi lähetettäviin asiakirjoihin, ja toiisin päin kääntää keskushallinnosta tulevat julistukset ja viestit ja lait suomeksi. Ruotsin puolella riitti ruotsin taito. Skonessa ja Baltiassa piti osata myös saksaa, ja toki vielä 1500-1600-luvuilla koko valtakunnassa. 1700-luvulla vaatimus vaihtui saksankielisesta ranskan osaamiseen. Papiston piti osata latinaa.
Mutta kruunun hommia oli myös alemmalla tasolla, ja esimerkiksi joku siltavouti tai kestikievarinpitåjä oli lähinnä vähän varakkaampi talonpoika, hyvässä asemassa taloudllisesti ja paikallinen auktoriteetti, mutta ei sen tarvinnut osata kuin paikallista muretta.
Toki sosiaalisessa kierrossa on se puoli, että ihmiset liikkuvat sekä ylös että alaspäin.
Voit lukea näistä mistä tahansa suomalaisesta uuden ajan alun hallintoa ja sosiaalihistoriaa käsittelevästä tutkimuksesta. Aatelin osalta esin Ulla Koskisen väitöskirja Hyvien veljien valtakunta kertoo 1500-luvun lopun tilanteesta ja Janne Haikarin väitöskirja 1600-luvun alkupuolen tilanteesta. Raisa Toivon ensimmäinen kirja Witchcraft and Gender in early modern society kertoo talonpoikien sosiaalisista hierarkioista ja niiden muutoksista.
Kiitos perusteellisesta vastauksesta! Taidat olla tutkinut asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset pääsivät vain tykinruuaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli sosiaalista kiertoa ja kruunun hommiin pääsi tai joutui välillä väkisinkin. Suomalaisia aateloitiin etenkin 1600-luvun alkupuolella (30-vuotisen sodan tiimoilta) että 1700-luvulla virkajärjestelmän ja hallintobyrokratian kasvun myötä. Sillä, mistä päin valtakuntaa kukin olis kotoisin, ei ollut mitään väliä. Väliä oli sillä, pystyikö olemaan kruunulle hyödyksi. Mitään etnistä suomalaisuutta ei ollut olemassa, joten ei sillä ollut mitään merkiystäkään. Suomen itäosissa täsmälleen samaa kieltä puhuvat perheet ja suvut haukkuivat toisiaan ruotseiksi tai ryssiksi uskonnon mukaan. Suomalaisista ei puhuttu mitään.
Kielitaitovaatimukset riippuivat siitä, missä virassa oli ja mihin virkaan pyrki. Suomen puolella korkeilta kruunun virkamiehiltä kun vaikka maaherroilta ja hovioikeuden asessoreilta vaadittiin ruotsinkielen taidon lisäksi vähintään auttavaa suomen kielen taitoa. Kirjurien ja pappien piti sitten osata enemmän, koska heidän piti pystyä kääntämään esimrkiksi suomenkieliset todistajanlaudunnot ruotsiksi keskuhallinnon tarkastettavaksi lähetettäviin asiakirjoihin, ja toiisin päin kääntää keskushallinnosta tulevat julistukset ja viestit ja lait suomeksi. Ruotsin puolella riitti ruotsin taito. Skonessa ja Baltiassa piti osata myös saksaa, ja toki vielä 1500-1600-luvuilla koko valtakunnassa. 1700-luvulla vaatimus vaihtui saksankielisesta ranskan osaamiseen. Papiston piti osata latinaa.
Mutta kruunun hommia oli myös alemmalla tasolla, ja esimerkiksi joku siltavouti tai kestikievarinpitåjä oli lähinnä vähän varakkaampi talonpoika, hyvässä asemassa taloudllisesti ja paikallinen auktoriteetti, mutta ei sen tarvinnut osata kuin paikallista muretta.
Toki sosiaalisessa kierrossa on se puoli, että ihmiset liikkuvat sekä ylös että alaspäin.
Voit lukea näistä mistä tahansa suomalaisesta uuden ajan alun hallintoa ja sosiaalihistoriaa käsittelevästä tutkimuksesta. Aatelin osalta esin Ulla Koskisen väitöskirja Hyvien veljien valtakunta kertoo 1500-luvun lopun tilanteesta ja Janne Haikarin väitöskirja 1600-luvun alkupuolen tilanteesta. Raisa Toivon ensimmäinen kirja Witchcraft and Gender in early modern society kertoo talonpoikien sosiaalisista hierarkioista ja niiden muutoksista.
Kiitos perusteellisesta vastauksesta! Taidat olla tutkinut asiaa.
Niinpä olenkin! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta toki!
Etkö ole historiaa lukenut. Joka tilalta lähettiin kruunulle nuori mies sotilaaksi tietyin aikavälein.
Suomesta hankituin sotilain ruotsi valtaansa aikanaan lisäsi ja ylläpiti.Ruotsi riisti Suomea monella tavalla. Suomi oli vuosisatoja maailman suurin tervantuottaja joista kertyneet varat hyödyttivät Ruotsia, koska suomalaisten piti myydä terva kuninkaalle. Kuningas sitten myi tervan markkinahintaan ulkomaille.
Tohtori Matti Klinge sanoi että verot laskivat Suomessa kun Suomi liitettiin Venäjään.
http://m.suomi24.fi/node/10562286
Lainaus:
Associate professor Tove Skuttnab-Kangas, (Vähemmistö, kieli ja rasismi, Gaudeamus 1988):”Sitten katsomme Suomea ja huomaamme, että Ruotsihan on pakottanut oman lainsäädäntönsä, oman kielensä ja omat hallintotapansa Suomelle. Meidän omalla suurella kielellämme, suomella, ja omalla pienemmällä kotimaisella kielellämme, saamella, ei vuosisatoihin ollut juuri minkäänlaista virallista asemaa hallinnossa ja koulutuksessa (kun taas ruotsalaisten kielellä oli virallinen asema Ruotsissa – siinä oli se tasa-arvoisuus).”
Suomen elintaso on täälläkin hetkellä ainoastaan länsimaista Portugalin ja Kreikan yläpuolella. Olemme elintasolla mitattuna hieman Puolan ja monen muun itäblokin maan yläpuolella.
Ilman yhteistä historiaa Ruotsin kanssa meillä olisi jääneet monet hankaluudet pois. Me emme olisi olleet osallisia Ruotsin sodissa ja olisimme säästyneet pakko-otoilta ja ylimääräisiltä veroilta joita Ruotsi kantoi sotien takia. Suomi oli maailman suurin tervantuottaja, mutta olimme pakotettuja myymään tervamme Kuninkaalle, joka möi sen sitten suurella voitolla kansainvälisillä markkinoilla. Niillä rahoilla Ruotsi sitten rakensi yhden maailman suurimmista linnoista ja kävi sotia.
Ilman yhteistä historiaa Ruotsin kanssa olisimme välttäneet sodat, niistä johtuneet suuret verot, pakko-otot, köyhyyden, syrjinnän joka ulottuu vieläkin mm. opiskelupaikkojen jaossa ym. ym.
Olisimme saavuttaneet paljon enemmän ilman Ruotsia, olemmehan aina olleet ahkerampia ja eläneet köyhemmin, säästäväisemmin, kuin monet naapurimme. Nämä naapurimme vain ovat olleet riistämässä meitä ja siten saaneet osan meidän työmme hedelmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta toki!
Etkö ole historiaa lukenut. Joka tilalta lähettiin kruunulle nuori mies sotilaaksi tietyin aikavälein.
Suomesta hankituin sotilain ruotsi valtaansa aikanaan lisäsi ja ylläpiti.Ruotsi riisti Suomea monella tavalla. Suomi oli vuosisatoja maailman suurin tervantuottaja joista kertyneet varat hyödyttivät Ruotsia, koska suomalaisten piti myydä terva kuninkaalle. Kuningas sitten myi tervan markkinahintaan ulkomaille.
Tohtori Matti Klinge sanoi että verot laskivat Suomessa kun Suomi liitettiin Venäjään.
http://m.suomi24.fi/node/10562286
Lainaus:
Associate professor Tove Skuttnab-Kangas, (Vähemmistö, kieli ja rasismi, Gaudeamus 1988):”Sitten katsomme Suomea ja huomaamme, että Ruotsihan on pakottanut oman lainsäädäntönsä, oman kielensä ja omat hallintotapansa Suomelle. Meidän omalla suurella kielellämme, suomella, ja omalla pienemmällä kotimaisella kielellämme, saamella, ei vuosisatoihin ollut juuri minkäänlaista virallista asemaa hallinnossa ja koulutuksessa (kun taas ruotsalaisten kielellä oli virallinen asema Ruotsissa – siinä oli se tasa-arvoisuus).”
Suomen elintaso on täälläkin hetkellä ainoastaan länsimaista Portugalin ja Kreikan yläpuolella. Olemme elintasolla mitattuna hieman Puolan ja monen muun itäblokin maan yläpuolella.
Ilman yhteistä historiaa Ruotsin kanssa meillä olisi jääneet monet hankaluudet pois. Me emme olisi olleet osallisia Ruotsin sodissa ja olisimme säästyneet pakko-otoilta ja ylimääräisiltä veroilta joita Ruotsi kantoi sotien takia. Suomi oli maailman suurin tervantuottaja, mutta olimme pakotettuja myymään tervamme Kuninkaalle, joka möi sen sitten suurella voitolla kansainvälisillä markkinoilla. Niillä rahoilla Ruotsi sitten rakensi yhden maailman suurimmista linnoista ja kävi sotia.
Ilman yhteistä historiaa Ruotsin kanssa olisimme välttäneet sodat, niistä johtuneet suuret verot, pakko-otot, köyhyyden, syrjinnän joka ulottuu vieläkin mm. opiskelupaikkojen jaossa ym. ym.
Olisimme saavuttaneet paljon enemmän ilman Ruotsia, olemmehan aina olleet ahkerampia ja eläneet köyhemmin, säästäväisemmin, kuin monet naapurimme. Nämä naapurimme vain ovat olleet riistämässä meitä ja siten saaneet osan meidän työmme hedelmistä.
Ilmamn yhteistä historiaa Ruotsin kanssa olsimme välttäneet osan sodista (mutta ei niitä, joissa Venäjä oli mukana, eli kahta kolmasosaa Suomen historian sodista), psan veroista ja pakko-otoista, mutta suomalaiset olisi myyty orjiksi Kaukasukselle (Novgorodin tyypillinen toimintatapa) ja jäljellejääneet alistettu maaorjiksi täällä, kunnes lopulta koko joukko olisi siirretty Venäläisen kolonialismin pakkosiirroilla jonnekin Siperiaan. Tämän jälkeen toki ihan se, että jossain vielä voisi sanoa olevan "suomalaisia" olisi aika kova saavutus. Ehkä se olisikin saavutettu, mutta en uskaltaisi lyödä sen puolesta vetoa
Ainakin meidän talonpoikaissuvusta on ollut Ruotsinhovissa miekkailunopettajana ja toinen tallimestarina. Yksi kunnostautui sodissa ja sai aatelisarvon.